Olen 4-kymppinen tavallinen suomalainen mies ja hankin elantoni opettajana lehtorin virassa lukiossa ja yläkoulussa. Asun keskikokoisella paikkakunnalla, jossa ihmiset tuntevat toisensa suht hyvin ja ns yksityiselämä on vaikea erottaa työstä.
Haluaisin löytää vakituisen parisuhteen. Ravintolassa on mukava käydä silloin tällöin, mutta naisen kanssa keskustellessa aika pian monet naiset kysyvät ammattia. En haluaisi valehdella, ja kiertely ja kaartelu antaa epäluotettavan kuvan. Jos vastaan rehellisesti, seuraa heti jatkokysymyksiä, kuten missä koulussa olen työssä, mitä opetan jne. Joudun siis avaamaan työminäni, ja silloin tuntuu, että minä yksityishenkilönä en ole kiinnostuksen kohteena, vaan työni.
Miten tutustua naisiin ns haku päällä ilman, että joutuu heti paljastamaan ammatilliset korttinsa? Nettiä olen kokeillut, mutta sielläkin tämä tulee esiin.
Enkä minä voi muistaa, kuka on/on joskus ollut oppilaani äiti.
Ongelmaa ei varmaan ole suurissa kaupungeissa, mutta siellä ei tällä palkalla kannata elää.
Mikä neuvoksi?
Haluaisin löytää vakituisen parisuhteen. Ravintolassa on mukava käydä silloin tällöin, mutta naisen kanssa keskustellessa aika pian monet naiset kysyvät ammattia. En haluaisi valehdella, ja kiertely ja kaartelu antaa epäluotettavan kuvan. Jos vastaan rehellisesti, seuraa heti jatkokysymyksiä, kuten missä koulussa olen työssä, mitä opetan jne. Joudun siis avaamaan työminäni, ja silloin tuntuu, että minä yksityishenkilönä en ole kiinnostuksen kohteena, vaan työni.
Miten tutustua naisiin ns haku päällä ilman, että joutuu heti paljastamaan ammatilliset korttinsa? Nettiä olen kokeillut, mutta sielläkin tämä tulee esiin.
Enkä minä voi muistaa, kuka on/on joskus ollut oppilaani äiti.
Ongelmaa ei varmaan ole suurissa kaupungeissa, mutta siellä ei tällä palkalla kannata elää.
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ala sohvaperunaksi ja etsi itsellesi nainen elättäjäksi
No minä en usko että olet köyhyysrajalla tai edes lähelläkään tuossa virassa :) Voithan sanoa ihastuttavalle seuralaisellesi että nyt olet vapaalla ja silloin ei puhuta työstä,,vaan kerro mistä naiselle on perityneet noin ylettömän kauniit silmät...:) :D
Sano suoraan ettet halua heti kertoa just siksi, jos oot sattumalta työn kautta jonkun tuttu. Luultavasti samantyyppisessä työssä ja samanlaisella ajatusmaailmalla varustettu ymmärtää!!
Kuten itsekin toteat, sinulta kysytään ammattia eli et todellakaan ole niin tunnettu, että kaikki tietäisivät sinut opettajaksi. Keskikokoisella paikkakunnalla eivät kaikki tunne toisiaan, jotkut vain luulevat niin.
Kuka sinua pakottaa kertomaan ammattiasi; puhukaa jostakin muusta. Höh.
Ja ei se opettajan ammatti tänä päivänä ole yhtään sen kummempi kuin mikään muukaan.
Ehkä sun pitäisi lakata esittämästä jotain muuta kun mitä olet. Jos siis kerran sen ihmeellisen "työminäsi" avaaminen saa sinut tuntemaan itsesi muuksi kuin yksityiseksi henkilöksi, mitä kuitenkin olet, sinä teeskentelet. Vika ei ole ammatissasi eikä siinä, ettet voisi olla oma itsesi opettajana yhtä lailla kuin auton asentajana, tutkijana, sairaanhoitajana tai talonmiehenä, vaan että et itse ole, et ehkä osaa olla.
Yksityiselämä on kohtuu helppoa erottaa työstä, kun itse erottaa sen. Itse voin varsin hyvin puhua töistäni ja myös sanoa, että en puhu, jos ei kiinnosta. Olen ihan suoraan sanonut, että en ole töissä nyt enkä jauha niistä sen enempää ja alan itse puhumaan muusta, yleensä kiinnostun toisesta, - ehkäpä sinunkin pitää kääntää katse omasta navastasi kiinnostumaan siitä toisesta tai maailmasta, niin alkaa löytymään muitakin puheen aiheita, vaikka ammatti mainittaisiinkin?
Taidat itse pitää virkaasi erikoisempana kun se on.
Oppilaasi äiti? Onko sinulle todella oppilaat epäihmisiä, heidän äitinsä ja isänsä... mitä? Osaatko sinä suhtautua luonnollisesti ihmisiin ja elämään? Kyllä, nu**imalla ne on nekin lapset alkunsa saaneet ja tietävät sen viimeistää lukiossa. Vai mitä, että oppilaat ei saa tietää, että äitikin seurustelee, tai että opettajakin on ihminen ja sekin saattaa seurustella... Ehkä jopa... piiip!
Äiti on ihminen ja tietää että lapsensakin on. Sinun tuskin täytyy muistaa kuka on oppilaittesi äiti, ne oppilaat kyllä muistavat sinut ja suurin osa aikuisista osaa kyllä erottaa työnsä ja seurustelunsa... Vaikka sinä et. Ei teidän tiliä tarvitse lapsille tehdäkään ettekä saakaan.
Oppilaat ovat nuoria ihmisiä, heillä on todennäköisesti oma elämänsä ja omat sydämen asiansa, sinä tuskin kuulut niihin kiinnostavimpiin. Tottakai jos opettaja alkaa seurustella oman äidin kanssa, se risoo, mutta risoo moni muukin asia. Jos aikuiset suhtautuvat luonnollisesti (mitä tuo nyt ei ole), on helpompi sopeutua. Lisäksi, tosiaankin, ehkäpä nuoret ovat kiinnostuneempia omasta elämästään.
Sinä olet kaikkea mitä teet. Olet siis myös työsi, harrastuksesi, vapaa-aikasi ja valintasi, arvosi ja monta muutakin asiaa. Mutta myös työ kuuluu elämääsi ja tottakai siitä halutaan tietää. Se nyt on ihan luonnollista, olisi hyvin omituista, jos ei. Kiertely ja kaartelu tosiaankin antaa epäluotettavan kuvan: häpeätkö työtäsi? Hoidatko työsi niin huonosti että sietääkin hävetä? Miten oikein kohtelet sitten oppilaitasi, kun et naamaasi voi näyttää? Onko ammatissasi jotain kieroa? Mitä peittelet? Miksi et uskalla olla avoimesti opettaja?
Työ on työtä ja suurin osa meistä suhtautuu siihen niin, miksi sinä et?
Ehkä sinun pitäisi hieman selvittää itsellesi kuka olet ja miksi työsi ei ole normaali osa elämääsi.
Rehellisyys yleensä kannattaa aina. En tarkoita, että julistaisit naisille heti kättelyssä ammattisi vaan sanot suoraan, että haluat tutustua rauhassa henkilöön, etkä tämän työhön ja että odotat samaa naiselta. Suomalaiset puhuvat mielellään työstä, se kun koetaan meillä turvalliseksi aiheeksi ja vaikka naiset kysyisivätkin koulua tai muuta, he haluavat todennäköisesti vain vaikuttaa/tai ovat aidosti kiinnostuneita sinusta tai sinun työstäsi, jos se on tullut puheeksi.
Oikea opettaja ei olisi näin mielikuvitukseton, että joutuu kysymään neuvoa. Tai sitten et ole kaksinen ope.
Jatka etsintää. Tulee vielä nainen, joka kyselee ammatin jälkeen jo muutakin, susta miehenä ja ihmisenä. En ymmärrä miksi tuota ammattiasi mitenkään häpeilet tai arastelet, hyvähän ihmisellä on olla ammatti. Toista se on työttömillä...
Ja ei se ole sen helpompaa täällä pääkaupungissakaan, sillä tänne jos minne mahtuu kaikenlaista kulkijaa. Yhdet ei kerro itsestään mitään mutta utelevat kyllä vastapuolesta kaiken, ja toiset taas eivät esitä kysymyksiä laikaan, haukkuvat ja valittavat vaan kaikesta mahdollisesta kun on niin turhautunut/stressaantunut/ruma/epävarma olo jne. Ja sitten on näitä joiden maskin läpi on todella vaikeeta nähdä se todellinen nainen, jonka viereltä aamulla heräis...
Nainenhan näyttää oman kiinnostuksen sinua kohtaan kun kyselee työstäsi lisää.
Kuulostat mielestäni todella oudolta ja epäilyttävältä tapaukselta, kun et voi avoimesti puhua työstäsi. Oletko kenties tehnyt jotain koulussa mikä paljastuisi naiselle jos kertoisit missä olet töissä?
Mulla ei ole ollut vastaavaa ongelmaa, mutta olen naisope. En ole koskaan tarkkaan sanonut missä opetan, lähinnä tyyliin ala- tai yläkoulussa, lukiossa jne. ja korkeintaan kaupunki missä olen ollut. En usein sitäkään, muutoin kuin vasta kun oikeasti vakavasti tapaillaan.
Sano seuraavan kerran työskenteleväsi koulutuksen parissa ja jätä asia siihen. Sano kohteliaasti, että haluat olla pitämässä hauskaa etkä puhumassa työasioista vapaalla. Kyllä kohteliaasti ja huumorilla voi välttää liiat utelut.
Netistä en suosittele seuraa hakemaan, koita sen sijaan onneasi reissaamalla tänne pääkaupunkiseudulle joku viikonloppu. Parempi varmaan olisikin, että tuleva naisystäväsi ei ole samalta kylältä..
opettajat on ärsyttäviä. Jotenkin ne on itse niin "sivistyneitä", kiinnostunut jostain kulttuurista, pitää itseään itse jotenkin liian tärkeinä ja korostaa sitä enemmän kuin muissa ammateissa. Ja kun kaikissa tuntemissani opettajissa on se, et ne ei anna aikuisten ihmistenkään elää elämäänsä, ilman, et niillä on se kasvatuksellinen näkemys, mikä olisi oikein ja miten pitäisi tehdä. Se jotenkin vain huokuu läpi, et opettajien kanssa pitäisi olla se kiltti oppilas ja elää just sellasta normielämää, johon ei kuulu oikeestaan mikään, mitä ei ole määritelty jossain suunnitelmassa tai millä ei ole jotain kasvatuksellista tai sivistyksellistä ulottuvuutta. Opettajien maailman pitää olla jotenkin liian kunnollinen ja kaikki, mikä ei ole heidän mielestään kunnollista, on paheksuttavaa. Opettajilla on hirveän varmat mielipiteet asioista, niistä näkee läpi, et ne haluu olla roolissa, jossa sanellaan, miten pitää asioiden olla ja mikä on erityisen, jopa ärsyttävän järkevää. Sitten kun ne irrottelee, sekin on keinotekoista, koska se jollain tapaa alleviivaa sitä, et ne kuitenkin irrottelee siks kun on niin kunnollisia, oikeita kansankynttilöitä. ah.
Opettajat on jotenkin liiankin tasa-arvoisia, varsinaisia the aikuisia. Ymmärtävät vastuun liikaakin, eivät pääse siitä roolistaan milloinkaan irti. Sen näkee jo liian muodollisesta opettajamaisesta pukeutumisesta lähtien.
Ei ikinä opettajaa. Ei se muuten haittaisi, mut se ammattirooli ei irtoa niistä kuitenkaan vapaallakaan.
1) Opettaja on ammatiltaan sama kuin kuka tahaansa ammattilainen; koulutettu ja arvostettu.
2) Tietenkin sinä toimit kirjoittamattomien moraalisääntojen mukaan. Tuon ei pitäisi olla niin vaikeaa (vaikkakin tyhmimmät ovat unohtaneet /eivät koskaan ole oppineet mitä "kirjoittamattomilla säännoillä" tarkoitetaan). Se on luonnollista suurimmalle osalle ihmisiä.
3) Mene vain reippaasti mukaan seutusi yhteisiin talkoisiin, tapahtumiin, seurakuntasi järjestämiin tempauksiin jne. Olet siellä vain yksi muiden osallistujien joukossa. Tapaat heimonhekeläisiä. Myos naisia! :)
4) Tarjoudu vapaaehtoistoimintaan paikkakuntasi hyväksi.
6) Ellei seudullasi ole mitää sinulle mielenkiintoista tarjolla, Aloita ITSE sellainen! Mainosta aloittamaasi jokaviikkoista/pari kertaa viikossa pyoräilylenkkiä, joggaamiskierrosta, hiihtolenkkiä, kirjaseuraa jne jne jne.
Tuolloin ei tarvitse kenekään kertoa ammateistaan elleivät itse halua; kaikilla on kirjallisuuteen, ulkoiluun liittyvä ja yhdistävä aihe.
Tuossa nyt muutamia ihmisten (myos naisten) tapaamiskohteita joissa seurustelu ja mukanaolo automaattisesti tuo sinut lähemmäksi omanikäisiäsi.
Paras tapa loytää omanlainen ihminen on juuri liikkuessa samanhenkisten kanssa, osallistua porukan kanssa yhteiseen tekemiseen.
Romanttiset ravintolaillat ja kynttiläpäivälliset tulevat sitten myohemmin em. seurauksena jolloin sinä olet jo itse tutustunut ja arvioinut onko seuralainen sinun aikasi arvoinen ja päinvastoin.
Todellakin vaikeuttaa. Itse olen nainen ja poliisi ja ammattini kuultuaan miehet eivät pysty enää näkemään minussa mitään muuta kuin poliisin. Sen jälkeen kuulen joko typeriä pamputusvitsejä kaiken aikaa tai miehelle tulee jonkinlainen alemmuuskompleksi seurassani, eikä osaa enää olla oma itsensä. Vältän ammatista puhumista mahdollisimman pitkään. Monille miehille tuntuu olevan kovin vaikeaa suhtautua naispoliisiin ihan tavallisena tyttönä.
Minä työskentelen terapeuttina psykiatrian polilla. Ammattini oli todellinen turn-off, kun minulla oli deitti-ilmoitus eräällä sivustolla, enkä samasta syystä ole ammattiani mainostanut live-elämässäkään. En tiedä, mitä niin kamalaa ammatissani on... Vapaa-aikana ei ole tapanani tutkailla kenenkään sielunmaisemia, eikä tehdä diagnooseja. No joo, netin kautta löysin nykyisen kumppanini, joka on opettaja...
Kyttätytölle...
Sinä ymmärrät minua ja minä sinua. Koko ongelmahan on siinä, että suurella olsaala ihmisistä on jonkinlainen "kuva", stereotypia tyypillisestä opettajasta tai poliisista...Kaikki ovat olleet koulussa, joten open työ kiinnostaa. Kaikki eivät (onneksi) ole asioineet poliisin kanssa, joten siinä on kait joku jännityksen elementti tms.
Vapaalla ei todellakaan halua alkaa vääntämään oman ammatin kiemuroita, vaan yrittää päästä pois "roolista". Eli kyllä, minulla on ja minusta pitääkin olla erilainen käyttäytymisrooli koulussa töissä ja vapaa-aikana.
Jos itse olisin opettaja, niin kertoisin kysyttäessä olevani peruskoulun/lukion/aikuiskoulutuslaitoksen opettaja, mutta en halua puhua siitä sen enempää. Jos toinen utelee ja haluaa tietää lisää, niin sano vaan, että se ei ole yhtään kiinnostavaa, vaan pyydä häntä kertomaan lisää työstänsä.