Tutustuin mun poikaystävään mun hyvän kaverin kautta vuos sitten. Uuden vuoden jälkeen alettiin seurustella. Meillä oli tosi kivaa ja ihanaa, rakastin sitä enemmän kun ikinä ennen oon ketää rakastanu, ehkä enemmän kun tuun ikinä ketään rakastamaankaan...Se kirjotti mulle ihania runoja ja kerto että haluu elää mun kanssa koko loppuelämänsä ja että rakastaa mua enemmän ku ikinä ketään..Ja niin mä uskon että se rakastikin.. Me ei ees ikinä oikeen riidelty, mitä nyt vähän jotain pientä nahinaa välillä. Sitten olin heinäkuun lopussa mökillä kavereiden kanssa ja sain mun poikaystävältä viestin jossa se kerto että sen täytyy miettiä asioita pari päivää ilman mua ja että ei johdu musta. Sitten me nähtiin ja se kerto että oli humalassa pussannu jotain tyttöä.. No, olin valmis antamaan anteeks mut se vaan sano ettei pysty enää seurustelemaan mun kanssa, että ei halua satuttaa mua enään. Väitti jopa ettei rakasta mua enään, silti piti kädestä ja halas. Seuraavana päivänä se soitti ja halus nähdä. Se sano ettei pysty elää ilman mua ja että valehteli että se ei rakasta mua just siks ettei se enää satuttais mua. Se sano myös että haluu parantaa sen tapoja ja olla mahdollisimman hyvä mulle jatkossa. Lupas rakastaa ikuisesti. Sitten viikon verran meni hyvin. Sitten se tuli meille ja sano että sen täytyy taas miettiä. Lähti ovesta sanoen "Mä soitan sulle illalla muru" Niin se soitti ja sano että sen tunteet vaan hiipuu ja että ois parempi olla vaan kavereita.. Siitä on nyt kaks viikkoa enkä oo sen jälkeen nähnyt tai kuullu siitä mitään. Se on lapissa sen sedän kanssa eikä sillä vissiin oo saldoa.. Oon ihan rikki! Ekaks mietin että mä selviin tästä mut sit tajusin et en selviä! Mä en saanu ees kunnon syytä, miks se jätti mut. Auttakaa mua, kertokaa samanlaisia kokemuksia tai jotain! oon ihan yksin ja hukassa :'( !
Apua kaivataan :( !
tottoroo
2174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minkäs teet? Miehet osaa valehdella ja näytellä rakastunutta todella hyvin. Nyt sillä on joku toinen jo näkövinkkelissä. Tai sitten sitä ei vaan kiinnosta mitkään vakavat seurustelut, vielä näin nuorena.
Parasta olisi olla vain kavereita, eikä ryhtyä s-suhteesee ennen avioliittoa. Kaikki on koluttu, koettu ja nähty, eikä ole enää mitään mielenkiintoista. Ihan väärästä päästä aloitetaan suhde, tiedän sen itse kokemuksesta. Tehtyjä ei saa tekemättömiksi, mutta parannuksen teoistaan voi tehdä(=hylätä syntielämä). Eläkeiässä on tietysti helpompi sanoa ja tehdä kuin nuoruuden huumassa. Muuta tietä onneen ja rauhaan ei ole kuin tehdä sovinto Jumalan kanssa ja vastaanottaa Jeesus henkilökohtaisena Vapahtajana.