Lahjaton

Jokainen varmaan haluaa tuntea olevansa erityinen kumppanilleen, joten on ymmärrettävää, että olet surullinen. Onhan ikävää, jos juurikin vuosipäivästä tulee se päivä, jolloin huomaat merkitseväsi niin vähän, ettei lahjaa tule. Lahjominen on sitoutumisen merkki, haluaa antaa jotain, jolla sitoo kumppanin tunnesitein itseensä. Mieti onko hän halukas sitoutumaan parisuhteeseen, vai onko lahjatta jääminen hänen kapinaansa parisuhdettanne kohtaan. Hän kapinoi selvästi lahjan antamista, varsinkin kun olet siitä muistuttanut häntä. Olisiko hänellä huono esimerkki kotoa tai sitten hän ei halua millään tavalla kontrollia omalle toiminnalleen ja suorastaan toimii päinvastoin kuin pyydetään.

Oma mieheni ei nuorena koskaan muistanut mitään merkkipäiviä ei minun eikä toisten. Jouduin suorastaan pitämään kirjaa hänenkin sukulaisistaan. Vanhempana hän on ymmärtänyt, että on merkitystä sillä, miten huomioi muita ihmisiä. Se on suoraan verrannollinen siihen, millaista käytöstä saa itse osakseen. Jos anna mitään, ei myöskään saa mitään - otin tuon vähäksi aikaa käyttöön ja kas, hän muisti seuraavalla kerralla. Nyt pyrimme muistamaan toisiamme aina kun mahdollista. Ihan pienilläkin jutuilla: esimerkiksi tuon kauppareissulta miehelle jonkin lotto- tai raviveikkauskupongin, suklaapatukan, kukan ulkoa kukkapenkistä. Hän keittää minulle kahvin aamulla, kerää hienon oksankäppyrän metsästä minulle tai sileän kiven matkoiltaan. Ei sen tarvitse olla mitään kummoista. Kunhan siitä tietää, että hän on ajatellut minua poimiessaan tuon kiven maasta.
On mahdollista päästä tuosta eteenpäin, kunhan löytyy se yhteinen sävel.

Onko kaikkien suhteissa merkkipäiviä? Synttärit joo mutta muuten. Ei mulla ainakaan mitään ensikohtaamisen päivää ole.

Ettekai te enää oo yhessä! Toihan on murhan arvonen töppäilijä, ihan törkeen tyly tyyppi ja takuulla vaan ilkeyttään! Mää en ainaskaan antas ikinä anteeks ton luokan tökeryyttä. Sais jätkä lähtee ettiin uuden huithapelin joka ei välitä mistää mitää!

Minulle merkkipäivien lahjominen on pelkkää tekopyhyyttä!

En lahjonut seurusteluaikana enkä ole lahjonut yli 40-vuotisen avioliiton aikanakaan.
En syntymä- enkä nimipäivinä.
En myöskään ostanut joululahjuksia.

40-v hääpäivänä kävimme ravintolaillallisella.

Muuten, muihin tapauksiin liittyen, tai aivan muuten vaan, olen lahjonut.
Kyse on aina ollut asiasta jota olen tiennyt vaimon toivovan mutta syystä tai toisesta, hän ei ole ostanut/hankkinut itse yhteiseltä tililtämme.

Tasokkaita koruja rajallisesti. Joukossa muutama joilla on arvoa sijoitusmielessäkin.
Nuorena otin mukaani työmatkalleni ja toimitin turkiskauppaan.
Tuli sieltä ulos pitkässä punaketussa.
Ikääntyneempänä kuskasin turkisateljeehen. Minkin selkänahat saivat kyytiä toisessa muodossa.
Nuo tulivat nyt lähinnä mieleen.

Karibian, Atlantin ja Välimeren risteilyjä.
Jokiristeilyjä.
Kiertomatkoja Kuubassa, Albaniassa, Kiinassa ja Irlannissa.
Yhteiset matkat, yli 4-vuotta, kuuluvat kyllä yhteisiin harrastuksiin.
Ooppera- ja musikaalimatkoilla olen ollut mukana, ensin myötätunnosta, sittemmin harrastuksesta.

Olen tehnyt aloitteen tyttöjen matkoista ja kannustanut niille.
Kerran tai kaksi / vuosi tekee sellaisen. 1 - 3 viikkoa Keski- tai Etelä- Euroopassa

Helpommalla ja halvemmalla olisin päässyt merkkipäiväkukilla ja jollakin rihkamalla.
Kuka arvostaa mitäkin. Muotoseikkojen vai toiveiden täyttämistä.