Kuinka reagoisitte naisena puolitutun miehen lähestymiseen, esimerkiksi kahville pyytäminen, ilman, että tämä olisi ensin osoittanut kiinnostustaan sen kummemmin (ei esim. pidempiä katseita eikä pahemmin keskinäistä jutusteluakaan)?
Puolituttu on tässä tilanteessa etunimeltä tunnettu kenet näet joitain kertoja viikossa ohimennen. Ei kuitenkaan ole vietetty aikaa yhdessä kahdestaan eikä myöskään kaveriporukassa. Fiktiivinen esimerkki: kuvittele vaikka jokin harrastus jossa olisit "isossa" seurassa, vaikkapa 20 henkeä pyörisi harjoituksissa usein samaan aikaan ja siellä olisi joku puolituttu tapaus kenen kanssa kyllä on joitain sanoja vaihdettu mutta ei sen enempää.
Puolituttu on tässä tilanteessa etunimeltä tunnettu kenet näet joitain kertoja viikossa ohimennen. Ei kuitenkaan ole vietetty aikaa yhdessä kahdestaan eikä myöskään kaveriporukassa. Fiktiivinen esimerkki: kuvittele vaikka jokin harrastus jossa olisit "isossa" seurassa, vaikkapa 20 henkeä pyörisi harjoituksissa usein samaan aikaan ja siellä olisi joku puolituttu tapaus kenen kanssa kyllä on joitain sanoja vaihdettu mutta ei sen enempää.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Itse olen mies mutta vastaan silti.. Elikkäs tuo on ihan hyvä. Kannattaa aloittaa eka juttelu ja sitten pyydät kahville.. Et voi ainekaan menettää mitää :D
Voishan tota kupin alas heittääkin. Mikäpä se siinä.
Minua lähestyi ukolainen mies Turussa viikko sitten kahville pyytämisellä. Olin aivan äimistynyt oikeesti. Kieltäydyin kohteliaasti, en ole ihan tosi sopeutunut tuohon yllättävään tilanteeseen muutoin kuin kohteliaalla kieltäytymisellä.
Voin vaikka lähteekkin.Missäs päin Suomea ollaan?
Tässä varmaan piilee naisen ja miehen logiikan ero. Miehen ei tartte pelätä esim. raiskaajia. Monet naiset ovat kokeneet sinnikkäitä ihailijoita, jotka eivät jätä rauhaan, joten täysin tuntemattoman miehen kahvikutsuun ei välttämättä uskallan myönteisesti vastata. Eli varmaankin kieltäytyisin kohteliaasti. Mies olisi hyvä tuntea edes jollakin tavoin etukäteen, että tuollaisen kutsun voisi hyväksyä. Nuorempana lähdin kerran tuntemattoman miehen kanssa leffaan ja yksi kerta riitti opetukseksi siitä, ettei kivannäköinen ihminen välttämättä ole sopiva edes leffaseuraksi. Siis ongelmien välttämiseksi on parempi sanoa ei.
No sepä se! Mielelläni tutustuisin vaikka kehen, monia ulkomaalaisiakin miehiä on tullut tavattua. Mutta kun EI USKALLA! Siis oikeasti pelkään hirveesti sitä että ne onki jotain hulluja raiskaajia. Jos ei tuota pelkoo olisi nii ei ois mitään rajaa keneen tutustuu..
Etelä-Suomessa liikun. Perjantaina jos vaikka nähtäisiin...
Niinhän tuo kai menee kun on pääosin se fyysisesti pienempi ja heikompi sukupuoli niin parempi olla hiukan varuillaan. Kuulostaa kuitenkin hankalalta löytää miestä jos ei uskalla edes lähteä kahville. :b Taitaa jäädä ainoaksi toivoksi, että joku kaveripiiristä ihastuu sinuun. Toivottavasti minua ei sentään luulla häiriköksi. H******i jäätyy ennen kuin minä rupean häiriköimään tai aiheutan harmia muille, uskon myös, että jokainen kuka minut tuntee ajattelee näin. :D Mutta sitähän kaikki eivät tiedä.
Pitää kai vaan joku kerta tehdä asialle jotain ja sitä hetkeä odotellessa yrittää jutella niitä näitä jos tilaisuuksia tulee vastaan.
Jos samassa harrastusporukassa liikutte, niin nainen varmaan jotenkin on voinut sua jo arvioida eli et ole ihan tuntematon sentään. Sinuna kuitenkin yrittäisin tehdä tuttavuutta ennen kutsua just niin kuin suunnitteletkin, nimittäin jos on vähänkin "nätimpi" niin se huomio ei enää sillä tapaa imartele, vaan suurin osa lähestyjistä on ei-toivottuja, jotain pelimiehiä ja ulkomaalaisia tai muita känniläisiä p:n vonkaajia. Siksi voit joutua naisen silmissä vääränlaiseen viiteryhmään esittämällä täysin yllättävän kutsun. Toivottavasti tärppää.
Tosiaankin oli siis fiktiivinen esimerkki mutta suunnilleen tuon verran tunnetaan. Tajusin vielä, että tätä asiaa ei helpota yhtään se ettei taideta nähdä kovinkaan montaa kertaa samoissa merkeissä. Syystä tai toisesta johtuen on ehkä yhden tai kahden käden sormien verran mahdollisuuksia pistää rattaat liikkeelle.
Sitten vain toivotaan ettei ole lokeroinut minua noihin ryhmiin. Aika pahasti kyllä menee ihmistuntemus harhaan jos on onnistunut siinä. :D
Jos näette yhdenkin käden sormien verran niin siinähän on mahdollisuus jo tutustua ja poistaa yllätysefekti, joka helposti aiheuttaa pakit. Muutama vinkki: puhu aluksi yleisistä asioista. Sää, ruuuhka, yhteinen harrastus jne. Jos aloitat kehumalla, nainen sanoo kiitos ja keskustelu loppuu siihen. Vasta myöhemmin, keskustelun lomassa voit sanoa jotain kivaa naisesta, mutta silloinkin vain ainoastaan sellaista, jota itse ihan todella ajattelet, feikki-iskujutut naiset huomaa heti (ainakin "nätit" naiset, jotka ovat tottuneet kohteliaisuuksiin), "mulla ei ole tapana kutsua tuntemattomia naisia kahville, mutta sulla on niin ihana hymy, että päätin rohkaista itseni." Tms. Vetoaminen omaan ujouteen, jos se vielä hiukan näkyy käytöksessäkin, tehoaa ainakin minuun todella hyvin. Jos onnistut juttelemaan naisen kanssa ja teillä synkkaa, nainen todennäköisesti itse osoittaa kiinnostuksensa sinuun, hymyilemällä, hakeutumalla lähellesi, itse ainakin teen lähes aina aloitteen sillä tavoin ja voin itsekin pyytää kahville, koska hiukan ujommat (joista pidän eniten) eivät varmasti uskaltaisi pyytää itse.
On yleinen harhakäsitys, että nainen jotenkin esittää saavuttamatonta. (Esim. nämä typerät ohjeet, että ensin pitäisi pokata "rumempaa" kaveria, jotta "kauniimpi" kiinnostuisi, höpöhöpö, vain tynnyrissä kasvanut nainen ei ensinnäkään ole lukenut tuota ohjetta jo 15-vuotiaana.) Ei esitä, vaan jos nainen ei lämpene, häntä ei kiinnosta. Jututtamalla naista saat selville onko hän varattu, onko hän kiinnotunut sinusta mitä pelkällä kahvikutsulla ei saa tietää. Eiväthän pakit johdu aina miehestä vaan naisen elämäntilanteesta. En usko että hän on sua lokeroinut mitenkään eikä sitä lokeroimista ihan jokainen kerta mullakaan tapahdu, jotkut miehet vain ovat sellaisia, että heidän yllättävistä kehuistaan ilahtuu eikä pelästy. Se on sitä onnistunutta kevyttä flirttiä, jolla ei ole varsinaista päämäärää. Sitä olen ihmetellyt vuosia, että miksi jotkut miehet eivät kertakaikkiaan tajua, että jos heidän hymyynsä ei vastata ja käännän katseeni, niin silloin EI kannata jatkaa, ovatko he lukeneet liikaa iskuohjeita saavuttamattomia teeskentelevistä naisista vai koettavatko iskeä kaikkea mikä liikkuu? Ainakaan eivät ymmärrä, että sellainen on pelottavaa.
No, onneksi suurin osa miehistä on kivoja ja järkeviä niin kuin sinäkin ap vaikutat olevan.
Kerrankin melkoisen hyviä vinkkejä naiselta. Tuohon kaverin pokaamisteemaan tuli mieleen sellainen lisäys, että naisen kaverille kannattaa kyllä jutella mukavia (ei pokata), koska jos kaveri pitää miestä hyvänä tyyppinä, hän ei ala repimään kaveriaan jonnekin muualle, ja saattaa jopa antaa jotain tukea sille miehelle. Puhua hyvää miehen selän takana ym.
Kiitos vinkeistä. :) Aika yhteensattuma, jotain tuon suuntaista olin vähän pyöritellytkin päässä lähestymistavaksi, tosin ehkä jopa vähemmillä suorilla kehuilla. Tulee hirveä yrittämisen tunne jos käyn väkisin kehumaan, vaikkakin tuo ihana hymy onkin ihan totta. ;)
Sitten peukut pystyyn ja seuraavaa kertaa odottamaan, kunhan ei vain odotukset kasva liian korkeiksi kun haaveilee yksinään täällä.
Minulla on hieman samanlainen tilanne. Salilla käy yksi nainen, joka miellyttää silmääni erittäin paljon ja hän tuntuu ja vaikuttaa sellaiselta sopivalta :)
Hän käy salilla aina yksin ja olen monta kertaa aikonut jotain sanoa, mutta en ole viitsinyt häiritä. Välillä on ollut jopa tilanne, että muita treenaajia ei ole ollut lähellä ja mahdollisuus jutella oli hyvä. Olen tämän naisen nähnyt töissä eräässä ravintolassa. Voisikohan siinä olla hyvä juttu aloittaa: "Hei, etkös sinä oo töissä siellä ravintola X:ssä?"
En välttämättä ole se paras neuvonantaja mutta kyllähän tuo kuulostaa ihan kohtuullisen hyvältä aloitukselta. Olettaen ettet ole hirveästi häiriköinyt hänen työpaikallaan tai onnistunut antamaan hänelle itsestäsi jonkun stalkkaajan kuvan. Ainakin siitä saisi jotain kevyttä puheenaihetta eikä tarvi ihan tyhjästä repäistä aloitusta ja siitä pääsee sitten mukavasti jatkamaan muilla aiheilla. :)
Yhden kerran olen tämän naisen nähnyt salin ulkopuolella. Juurikin silloin kun näin hänet siellä ravintolassa. En ole häiriköinyt häntä, hän vain toi juoman minulle pöytään. Siinäkin oli tilaisuus sanoa jotain. Hämmästyin vain kovasti, koska en tiennyt, että hän on siellä töissä.
Olen kovasti odottanut, että törmään häneen esim. kaupassa niin siellä voisi olla helpompi mennä juttelemaan kuin salilla. Olen kyllä päättänyt, että seuraavan kerran kun näen hänet salilla niin sanon hänelle jotain. Katsotaan kuinka käy
Yhtäkkinen lähestyminen voi aiheuttaa pelkoreaktion.
Sinua jo jonkin verran tarkkailemaan, ja sinut jotenkin tietää, voit aivan hyvin lähestyä, yht´äkkiäkin. Aina tietenkin hyvä, jos annat naiselle aikaa hieman hetken miettiä, etkä vaadi vastausta heti. Itse ainakin vastaavassa tilanteessa kysyttäessä kyllä vai ei, jos olen hiukankin epävarma, vastaan ei, vaikka kiinnostaisikin.
Voisi päivittää tilannetta. Viikonloppuna päätin sitten kysyä, numeroita vaihdettiin ja jatkosta katsotaan vielä lisää. Ei hän ollut ihan onnesta soikeana, tai ei ainakaan siltä vaikuttanut. Ei kuitenkaan mennyt ihan shokkiin, eli kai olin tarpeeksi tutun oloinen kaveri. :) Olipa muuten tyhmä olo itsellä kun menin kysymään ulos, oli kai vähän yhtäkkinen tilanne itsellenikin vaikka olinkin katsellut häntä jo jonkun aikaa.
Kiitos kuitenkin vielä kaikille tuesta ja mielipiteistä!
Kehittele jokin yhteinen juttu. Esim. moikkaat häntä nostamalla kättä ja kun se vähitellen rupee tekee samoin, niin se ei ainakaan pidä sinua ihan hyypiönä.
Vielä tulee vinkkiä, kiitos. :) Tosiaan tuossa mainitsinkin, että sain kysyttyä asiasta. Loppupeleissä jäi yhteen kahvilla käyntiin ja ihan hyvästä syystä kyllä ei jatkettu sen pidemmälle. Yksi kokemus lisää kuitenkin.
Oletpa kivan tuntuinen mies!
Eipä ole ensimmäinen kerta kun kuulen jotain tuollaista suomi24:n foorumilla. Kiva kun teitä kivojakin ihmisiä löytyy täältä eikä pelkkiä provoja.
Kiitos! :)
Kyllä sinulla on oikea asenne! Kokemuksia ei ole koskaan liikaa. Lisäksi tuollaiset kokemukset yleensä nostavat itsetuntoasi ja rohkeuttasi.
Ilahtuisin. Mutta aika monta juttua määrittäisi sitä, suostunko vaiko en.