Olen työskennellyt nykyisessä työpaikassani määräaikaisena muutaman vuoden, ja työni on aina ollut mitä mukavinta. Töihin on aina ollut kiva tulla ja ilmapiiri on ollut rento ja hauska.
Tänä syksynä siirryin kuitenkin sijaistamaan saman talon sisällä toiselle osastolle, missä en tule työkaverin kanssa ollenkaan toimeen. En tiedä, onko kyseisen kaverin käytös henkilökohtaista vai käyttäytyykö hän kaikkia kohtaan yhtä inhottavasti.
Joka tapauksessa työssäkäynti on tällä hetkellä lähes sietämätöntä, ja pari kertaa päivässä joudun käymään wc:ssä itkemässä. Töiden jälkeen itken ja olen aivan lamaantunut enkä saa mitään aikaiseksi, stressaan vain seuraavaa päivää. Yöllä en meinaa saada unta kun sydän takoo seuraavaa päivää panikoidessa. Aamulla herätessäni kyyneleet valuvat silmistä, ja toivon kaatuvani rappusissa tms. ettei tarvitsisi mennä töihin.
Tällä osastolla joudun olemaan vähintäänkin tämän vuoden loppuun saakka, jonka jälkeen määräaikainen työsuhteeni katkeaa. Työsuhde kuitenkin mitä todennäköisimmin jatkuisi tällä kyseisellä osastolla, mutta viimeistään siinä vaiheessa aion ilmoittaa, etten jatka sopimusta, jos en saa siirtoa.
Reiluinta olisi varmasti nostaa kissa pöydälle ja keskustella kyseisen henkilön kanssa suoraan asiasta, mutta se vaihtoehto tuntuu lähes mahdottomalta. En varmasti saisi itkultani asiaa selitettyä, enkä usko työkaverin tunnistavan käytöksessään olevan mitään vialla. Päinvastoin, käytös varmasti muuttuisi vielä inhottavammaksi.
Pomo on aivan ihana ja hänen kanssaan aion asiasta keskustella viimeistään irtisanoutuessani. Ajattelin sinnitellä mahdollisimman pitkään hänelle avautumatta, sillä hänkin varmasti käskisi minun ensiksi keskustella suoraan työkaverin kanssa asiasta ja sen jälkeen luultavasti pitäisimme jonkin sortin palaverin aiheesta...
Helpoimmalta tässä tilanteessa tuntuisi olla vielä muutama kuukausi henkisesti päähän potkittavana ja sen jälkeen haistattaa paskat tälle ihmiselle, mutta silloin jättäisin seuraajani kärsimään saman ihmisen käytöksestä, eikä sekään tunnu reilulta...
Harmittaa älyttömän paljon, miten yksi ihminen voi muuttaa koko asenteeni/motivaationi työhön, jota ennen niin rakastin.
Tänä syksynä siirryin kuitenkin sijaistamaan saman talon sisällä toiselle osastolle, missä en tule työkaverin kanssa ollenkaan toimeen. En tiedä, onko kyseisen kaverin käytös henkilökohtaista vai käyttäytyykö hän kaikkia kohtaan yhtä inhottavasti.
Joka tapauksessa työssäkäynti on tällä hetkellä lähes sietämätöntä, ja pari kertaa päivässä joudun käymään wc:ssä itkemässä. Töiden jälkeen itken ja olen aivan lamaantunut enkä saa mitään aikaiseksi, stressaan vain seuraavaa päivää. Yöllä en meinaa saada unta kun sydän takoo seuraavaa päivää panikoidessa. Aamulla herätessäni kyyneleet valuvat silmistä, ja toivon kaatuvani rappusissa tms. ettei tarvitsisi mennä töihin.
Tällä osastolla joudun olemaan vähintäänkin tämän vuoden loppuun saakka, jonka jälkeen määräaikainen työsuhteeni katkeaa. Työsuhde kuitenkin mitä todennäköisimmin jatkuisi tällä kyseisellä osastolla, mutta viimeistään siinä vaiheessa aion ilmoittaa, etten jatka sopimusta, jos en saa siirtoa.
Reiluinta olisi varmasti nostaa kissa pöydälle ja keskustella kyseisen henkilön kanssa suoraan asiasta, mutta se vaihtoehto tuntuu lähes mahdottomalta. En varmasti saisi itkultani asiaa selitettyä, enkä usko työkaverin tunnistavan käytöksessään olevan mitään vialla. Päinvastoin, käytös varmasti muuttuisi vielä inhottavammaksi.
Pomo on aivan ihana ja hänen kanssaan aion asiasta keskustella viimeistään irtisanoutuessani. Ajattelin sinnitellä mahdollisimman pitkään hänelle avautumatta, sillä hänkin varmasti käskisi minun ensiksi keskustella suoraan työkaverin kanssa asiasta ja sen jälkeen luultavasti pitäisimme jonkin sortin palaverin aiheesta...
Helpoimmalta tässä tilanteessa tuntuisi olla vielä muutama kuukausi henkisesti päähän potkittavana ja sen jälkeen haistattaa paskat tälle ihmiselle, mutta silloin jättäisin seuraajani kärsimään saman ihmisen käytöksestä, eikä sekään tunnu reilulta...
Harmittaa älyttömän paljon, miten yksi ihminen voi muuttaa koko asenteeni/motivaationi työhön, jota ennen niin rakastin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla kanssa päänvaivaa, kun sain TOSI mukavan työpaikan missä työ sujui alusta lähtien hyvin, musta pidettin ja työtäni arvostettiin KUNNES...
Sain siirron toiselle osastolle ja yhtäkkiä olenkin ei-pidetty tapaus ja ikäänkuin ilmaa muille; varsinkin vakkareille ja töissä saan pärjätä ihan omillani. Apua on turha pyytää tai kysyä, kun ketään ei vaan kiinnosta. Pomo on tietoinen tukalasta tilanteestani, mutta voi olla, että muuta työtä ei ole tarjolla juuri nyt :(
Tässäpä sitten sinnittelen ja ihmettelen, kun itse yritän olla töissä ystävällinen ja asialllinen kaikkia kohtaan, mutta jos ne toiset ei välitä paskaakaan niin ihan turhalta tuntuu oma yritys tutustua muihin ja päästä jotenkin sisälle työympäristöön. Ja ikävää on se, että työ on tosi mukavaa ja palkka hyvä- työkaverit vaan ihan mahdottomia kestää ja kun paikasta lähden niin sitten taas valitellaan kiirettä, stressiä ja työvoimapulaa! HUOH. Miksiköhän sijaisille ollaan joissain paikoissa niiiiiin veemäisiä ja kohdellaan kuin jotain alinta kastia ja joissain taas otetaan heti mukaan porukkaan ?
tiedän tilanteen koulusta en nyt ole ehkä paras vastaamaan mutta kerron silti.. olen myös yrittönyt olla mukava ko opettajalle ja en mitenkään erikoinen, kohtelu oli kuitenkin ala arvoista ja emme tulleet toimeen jostain syystä nainen oli erittäin jyrkkä mielipiteissään eikä uskonut ikinä mitään mitä sanoin ja opiskelu oli vaikea hoitaa. oli pakko lopettaa koulu ja vaihtaa alaa koska itkin myös kokoajan, todella monet muutkin luokaltani ja muilta luokilta kertoivat ongelman koskevan myös heitä, opettaja oli oikea päällepäsmäri ja niin hyvää pataa ylemmän tahon kanssa joten emme viitsineet valittaa kun edellinen luokkakaan ei siinä onnistunut, oli ehkä tyhmää juu mutta kumminkin..
tiedän että silmä silmästä jne ei ole aina hyväksi mutta mietin väkisinkin että mitä jos vähän näpäyttäisit tuota kollegaa kun kaikki muu on koitettu jos siis normaali keskustelu ei auta.. jos psyykkaisit itsesti oikein perusteellisesti että pystyisit hetkne puhumaan hänelle, keksi joku mihin keskität ajatukset vaikka. jos sei auta niin koittaisin tuota näpäyttämistä takaisin?? lapsellista ehkä mutta joskus se auttaa opettamaan että sun nenille ei hypitä.. teen sen kumminkin niin salakavalasti ettet saa mitään valituksia, piilovittuilua vaan kehiin koska ei tuo minunkaan opettajani puhumalla muuttunut, kyseenalaisti vaan mielenterveyteni ja nauroi. en jaksanut olla vahva koska opiskelu oli muutenkin rankkaa.. vaikka sutta menee pakoon ja karhu tulisi vastaan elämässä niin sei tarkoita että tarvii jäädä karhun kitaan. tai sitten olet yli ystävällinen ja käytät käänteispsykologiaa mutta kaikki ihmiset eivät puheesta opi koska ovat niin ylimielisiä, pysy sinä siis näyränä mutta älä jää tuleen makaamaan. keksi jotain uutta ja odottamatonta.. =) sori jos oli sekavaa. =) en tarkoita kuitenkaan siis hyökätä mutta ei tuommoista voi loputtomiin kestä jos normi puhe ei auta aikuisia ihmisiä.