En tiedä enää mitä tehdä, rakkaimpani jonka kanssa olemme yhdessä kulkeneet jo vuosia ilmoitti pari päivää sitten että hän ei tiedä mitä tahtoo, että hänelle on epäselvää mitä tehdä ja mitä haluta. Hän kyllä rakastaa minua ja olen hänelle tärkein ja teen kuulema hänet onnelliseksi mutta silti..minun kanssani on mukavaa ei "kivaa" kuulemma..johtuisiko tämä nyt siitä että suhteen "arkinen puoli" on alkanut tulla esille vuosien mittaan.. nyt hän tahtoo aikaa miettiä asioita selväksi ja tämä epätietoisuus repii minut kappaleiksi. Ja kaikki tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta..
Kyseessä ei ole enää mikään teinijuttu. oikeasti uskoin vihdoinkin löytäneeni sen ihmisen jonka kanssa vietän loppu elämäni, hän on ystäväni, sielunkumppanini ja rakkaimpani.
Pelottaa ihan tuhottomasti että hän sanoisi nyt että tahtoo mennä erillään, en kykene kestämään ajatustakaan että menettäisin hänet..tuskaista oli tulla töihin sillä en saa mitään aikaiseksi.. itkettää vaan, en pysty syömään enkä nukkumaan toivon vain koko ajan että saisin viestin tai puhelun tai hän tulisi hakemaan ja kertoisi että tämä on vain pahaa unta. tapahtumasta on nyt muutama päivä ja hän ei ole ainakaan vielä selvittänyt yhtään miten tästä eteenpäin.. sanoi vain et pelkää että joutuu sanomaan ne sanat mitä ikimaailmassa ei tahtoisi minulle sanoa.
Toivo alkaa vähitellen hiipua mutta siltikin se vielä hieman koettaa lepattaa.. pelottaa vaan niin paljon.. mitä tehdä
Kyseessä ei ole enää mikään teinijuttu. oikeasti uskoin vihdoinkin löytäneeni sen ihmisen jonka kanssa vietän loppu elämäni, hän on ystäväni, sielunkumppanini ja rakkaimpani.
Pelottaa ihan tuhottomasti että hän sanoisi nyt että tahtoo mennä erillään, en kykene kestämään ajatustakaan että menettäisin hänet..tuskaista oli tulla töihin sillä en saa mitään aikaiseksi.. itkettää vaan, en pysty syömään enkä nukkumaan toivon vain koko ajan että saisin viestin tai puhelun tai hän tulisi hakemaan ja kertoisi että tämä on vain pahaa unta. tapahtumasta on nyt muutama päivä ja hän ei ole ainakaan vielä selvittänyt yhtään miten tästä eteenpäin.. sanoi vain et pelkää että joutuu sanomaan ne sanat mitä ikimaailmassa ei tahtoisi minulle sanoa.
Toivo alkaa vähitellen hiipua mutta siltikin se vielä hieman koettaa lepattaa.. pelottaa vaan niin paljon.. mitä tehdä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuntuu, että ruoho vihertää aidan toisella puolella! Jos olisikin niin, että hän sanoisi tunteiden loppuneen, mutta olet varmasti aivan oikeassa, kun arvioit, että arki on tullut vastaan. Ja hän taitaa vielä olla kypsymätön ottamaan hyvää arkea vastaan. Tällä tavalla on varmasti monet ihmiset menettäneet jotain hyvin arvokasta ja tajunneet toisen arvon vasta liian myöhään. Mikä ihme siinä on, että etsitään sitä jatkuvaa kivaa, onnellisuutta tajuamatta ollenkaan sitä, miten paljon on siinä ihan lähellä. Olen pahoillani puolestasi. Tiedän, miten tuskallista tuo on. Totuus on kuitenkin, että hänen on itsensä asia ymmärrettävä. Rautalangasta sitä ei voi toinen hänelle vääntää.
Yritä sinä löytää oman elämäsi peruskiviä. Ystävät, joille voi tietysti pahaa oloaan purkaa, mutta joiden kanssa voi tehdä muutakin. Tee niitä asioita, joista nautit. Pistäpä vähän ilmaa teidän väliinne, pieni hajurako. Ja vaikka kuinka teksi mieli itkeä, pyytää, rukoilla ja vakuuttaa, yritä vaan olla tekemättä niin. Ja jos hän valitsee hölmösti, olen varma, että se on myös hän joka sitä tulee katumaan.
:) sinulle.
Kohtalotoverisi on täällä lohduttamassa. Minulle kävi samoin noin viikko sitten ja kyllä, kyseessä on myös mies, jolla ei ole ollut suhteita (eikä muutakaan kokemusta) ennen minua. Välillä itkettää ja välillä naurattaa, koska sama miehen epäröiminen tapahtuu nyt jo toista kertaa. Erosin nyk. exää edeltäneestä 3 vuotta kestäneestä suhteesta 1,5 vuotta sitten ja homma oli täsmälleen samanlainen. Poikakaveria oli ylitsepääsemättömästi alkanut kiinnostaa muut naiset. En suostunut silloin jäämään mitenkään varalle, enkä suostu nytkään. Helppoa tämä ei ole, tekisi mieli olla häneen yhteydessä, mutta olen kieltänyt sen itseltäni. Tiedän, että joskus puhuminenkaan ei auta, toisen on vaan annettava olla rauhassa ja kokeilla mitä haluaa. Ex-ex mieheni halusi minut noin kuukauden jälkeen takaisin, ilmeisesti haluaa edelleen. Olemme nykyään ystäviä. En odota, että tässä nykyisessä erossa käy niin, mutta voipi olla. En jää mitään kuitenkaan odottamaan.
Usko minua, maailmani on kaatunut samalla tavalla jo kaksi kertaa, päivä päivältä olosi helpottaa ja varsinkin, kun yrität olla pitämättä yhteyttä (tai ainakaan et ala liikaa tunteilemaan hänelle). Olen ollut melkein koko nuoruuteni jonkinlaisessa suhteessa, vaikka erosta on vasta viikko, alkaa vähitellen tuntua paremmalta ja hyvältä olla yksin. Huomaan miten paljon energiaa on kulunut siihen toiseen ihmiseen ja sen energian voi nyt suunnata muualle. Mieti tarkkaan, oliko mies arvoisesi.
Minua ei helpolla saa uskomaan uuteen yhteiseen tulevaisuuteen, sen olen päättänyt. Haluan löytää suhteen, jossa molemmista tuntuu ainakin aluksi, ettei tarvitse haikailla muiden perään ts. siltä että on sille toiselle ainutlaatuinen ja riittävän "oikea". Minulle tämä mies oli sitä, en huomannut muita ympärilläni. Hän suhtautui minuun kuitenkin kevytmielisemmin, sanoi, että ei voi sille mitään, että melkein kaikki eteen sattuvat sinkkutytöt kiinnostavat ja hän haluaisi tietää miltä tuntuisi olla niiden kanssa. Tavallaan ymmärrän, että hänestä osittain kokemattomuutensa vuoksi tuntui siltä, mutta tällä hetkellä keskityn vaan omaan selvitymiseeni. Voi olla, että palaatte yhteen, mutta älä missään nimessä jää odottamaan sitä ja harkitse tarkkaan uusintakierrosta.
Moi vielä ketjun aloittaja. Jos haluaisit kirjoitella sähköpostia ja jakaa ajatuksia, ilmoita sähköpostiosoitteesi, mulla ei ole mitään sellaista "anonyymia" postia.
Hei..kiitoksia vastauksista.. tilanne on nyt viikon jälkeen aivan sama. toinen ei tiedä mitä tahtoo ja olen koettanut pysyä poissa ja antaa tilaa..Tiedän ettei hän ole sitä tyyppiä että toisten naisten perään juoksisi eikä mitään.. ja että edelleenkin hän rakastaa minua mutta kai se on se että koko elämä on sekaisin eikä vaan pysty tekemään päätöstä mitä haluaisi elämältä.. ei voi kuin istua ja toivoa
pahinta tässä on se että jokainen hetki tuntuu kuin eläisi painajaisessa ei kykene ymmärtämään.. Heräämiset aamulla meinaavat ajaa minut mielisairaaksi kun no, unissa kaikki on hyvin tms ja kun herää epätoivo iskee
Kaipaan vaan niin kovasti, ainoa toiveeni on vaan herätä hänen vierestään ja todeta että tämä oli painajaista mutta eipä se taida tapahtua.. ei nyt enkä tiedä tapahtuuko koskaan, kaikki yhteiset tuttavamme tuntuvat olevan sitä mieltä että kyllä hän palaa vielä, kunhan päänsä on saanut selväksi.. ei auta kuin toivoa ja toivoa myöskin että kykenen löytämään sen verta voimia itsestäni että antamaan sen oman tilan enkä sortumaan itkemään ja anelemaan..
ainiin.. sähköposti osoitteeni on [email protected].. työmailia en tänne viitsi ihan pistää, en vaan mitenkään eniten pysty koneen äärellä nyt olemaan.. yhteisen nettipeli harrastuksen vuoksi pistin netin kotoa poies etten sorru menemään itkemään..