Ottaisitko yh-äidin/isän puolisoksi vaikka sinulla itsellä ei olisi lapsia?
haittaako jos toisella on entuudestaan lapsi/lapsia
nookie..
13191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joo, ei ne muksut pilaa parisuhteita, aikuset sen tekee.
Yritin kerran treffailla yhtä yh:ta, mutta alkoi tympiä kun se hukkui jatkuvasti exäänsä lapsilleen. Oppii mukulatkin vihaan vanhempaansa joka jätti heidät toisen armoille. Nyt se sit haukkuu luultavasti muakin... : /
En todellakaan ottais. En halua toimia huoltajana enkä piikana toisten ihmisten lapsille. Sellaiseksihan sitä joutuisi, jos yh:n kelkkaan lähtisi. Jatkuva riippakivi riesana ja tervemenoa vapaus.
Ehkä vois harkita, jos lapsi ja ex asuisivat toisessa maassa, eikä vierailuja olisi kuin puolen vuoden välein. Muussa tapauksessa ehdoton EI.
Ei jos on ihana ja homma toimii molemminpuoleisesti!
Kaiken kun voi aina sopia. Ainoa häiritsevä asia voisi olla exä. Erityisesti silloin jos tämä pyörisi yhä nurkkiilla lastaan katsomassa. Se olisi turn off.
Eli jos mies kerran olisi naisensa ja lapsensa jättänyt, niin silloin saisi kyllä myös häipyä kuvioista kokonaan.
Ei täältä kannata kysellä, suurin osa näistä "miehistä" on mamiksia ihan tissiposkia. Nämä poikakullat kokevat naisen entisen seksielämän uhkaksi. Heille YH on toisenluokan lihaa sitä paitsi, kokevat suurta ylemmyyden tunnetta vaikka itsetunto on miinuksen puolella.
Mielelläni ottaisin yh- tai vkl-isän puolisoksi, eihän siinä
ole mitään ongelmaa, vaikka itsellänikin on lapsia.
Ajatus uusioperheestä ei ole ollenkaan mahdoton.
Mutta ei näitä taida tältä palstalta löytää = (
ja perhe-elämään sitoutunut mies, mistäs sellaisen
löytää??
Ei haittaa. Aletaanko seurustelee vaikka heti. Missä päin asustelet?
En ottaisi - kun en aio lapsia hankkia elämääni, niin en ota niitä toisenkaan kautta. Kiitos vaan.
Ei haittaa jos nainen on kaunis.
Joo
Siis joo ottaisin... ei haittaa.
Lapset eivät olisi este rakastumiselle ja suhteen syntymiselle (miten päin nuo asiat nyt tapahtuvatkin), joskin se kyllä olisi varamasti alkuvaiheessa sellainen kengänpohjan alle murskaantuvien lasinsirujen äänen aiheuttama hetken empiminen ja varovaisuus suhdetta kohti etenemisessä...
Yksi syy mikä tekee ajatuksesta nykyään helpommin sulateltavan on, että tiedän onnellisia pariskuntia joista pariskunnan toisella osapuolella oli entuudestaan lapsia ja nyt niitä yhteisiäkin on... joten en torju ajatusta.
En ottaisi.