Eli minulla on varsin hankalia miessuhteita menneisyydessäni, ja mietin että missä vaiheessa nämä asiat kannattaa ottaa esille kun jonain päivänä taas uskaltaudun tapailemaan jotakuta.
Esimerkiksi: eräs entiseni elikin kaksoiselämää ja olin hänen erikoisessa kuviossaan se toinen nainen, se jonka kanssa siis petettiin. Ja eräs mies taas vaihtoi minut hyvään ystävääni, pettivät julkeasti selkäni takana ennen kuin tämä asia vihdoin tuli ilmi. On minulla 1 täysin normaalikin pitkä parisuhde ollut täysjärkisen ja luotettavan miehen kanssa, joten turha tulla syyttelemään että vika olisi vain minussa kun tällaisia roikaleita on kohdalle sattunut. Mutta näitä negatiivisia kokemuksia siis on todella useita ja positiivisia vain tuo yksi.
Nämä kokemukset kuitenkin vaikuttavat minuun siten että olen hyvin varovainen ja haluan edetä hitaasti, vähitellen luottamusta keräten. Monta orastavaa ihmissuhdetta on siihenkin jo kaatunut, kun itse olen tarvinnut aikaa miettiä ja tunnustella mitkä on tunteeni tuota henkilöä kohtaan ja toinen on sitä odotellessa jo löytänyt jonkun toisen tms. En ole mustasukkainen kyttääjä, mutta minulla yksinkertaisesti kestää aikaa lämmetä toiselle ihmiselle ja siihen että voin luottaa ja rakastaa täysillä.
Onko siis parempi kertoa miehelle näistä kokemuksistani, ja missä vaiheessa? Vai voiko tämä tausta pelottaa miehen kokonaan pois ja kannattaa ottaa puheeksi vasta silloin kun seurustelu on jo vakavaa? Vai kannattaako olla puhumatta näistä asioista lainkaan? Minä ihan oikeasti kaipaan läheisyyttä ja seksiä ja pitkää parisuhdetta, mutta tuohon parisuhteutumistilanteeseen on vaan niin vaikea päästä. Kiitos jo etukäteen kaikista (asiallisista) vastauksista :)
Esimerkiksi: eräs entiseni elikin kaksoiselämää ja olin hänen erikoisessa kuviossaan se toinen nainen, se jonka kanssa siis petettiin. Ja eräs mies taas vaihtoi minut hyvään ystävääni, pettivät julkeasti selkäni takana ennen kuin tämä asia vihdoin tuli ilmi. On minulla 1 täysin normaalikin pitkä parisuhde ollut täysjärkisen ja luotettavan miehen kanssa, joten turha tulla syyttelemään että vika olisi vain minussa kun tällaisia roikaleita on kohdalle sattunut. Mutta näitä negatiivisia kokemuksia siis on todella useita ja positiivisia vain tuo yksi.
Nämä kokemukset kuitenkin vaikuttavat minuun siten että olen hyvin varovainen ja haluan edetä hitaasti, vähitellen luottamusta keräten. Monta orastavaa ihmissuhdetta on siihenkin jo kaatunut, kun itse olen tarvinnut aikaa miettiä ja tunnustella mitkä on tunteeni tuota henkilöä kohtaan ja toinen on sitä odotellessa jo löytänyt jonkun toisen tms. En ole mustasukkainen kyttääjä, mutta minulla yksinkertaisesti kestää aikaa lämmetä toiselle ihmiselle ja siihen että voin luottaa ja rakastaa täysillä.
Onko siis parempi kertoa miehelle näistä kokemuksistani, ja missä vaiheessa? Vai voiko tämä tausta pelottaa miehen kokonaan pois ja kannattaa ottaa puheeksi vasta silloin kun seurustelu on jo vakavaa? Vai kannattaako olla puhumatta näistä asioista lainkaan? Minä ihan oikeasti kaipaan läheisyyttä ja seksiä ja pitkää parisuhdetta, mutta tuohon parisuhteutumistilanteeseen on vaan niin vaikea päästä. Kiitos jo etukäteen kaikista (asiallisista) vastauksista :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaik kyssä ei oo mulle tarkoitettu, en itse lähtis kellekkään sanoo "Katotaan voinko suhun luottaa". Enkä oikein usko sun niin sanoneen.
Moni mies voi katsoo ettei häneen luoteta ja alkaa etsimään sopivampaa seuraa.
Suhteeseen luotetaan tai sit ei.
Siis tuollaista kuvaa ei ollut tarkoitus antaa. Minulle luottamus on kaikista tärkeintä suhteessa, siksi minun pitääkin saada tutustua rauhassa ja hitaasti, vähitellen tunnustellen. Luottamus kehittyy samalla kuin toisen tunteminen. Ongelmana minulle siis on toisen päästäminen niin lähelle että voi tutustua.
Minua ei ainakaan kiinnosta naisen edelliset kumppanit, mennyt on mennyttä ja toisekseen jos antaa luvan puhua entisistä, niistä saa sitten kuulla vuodesta toiseen. Lisäksi jos tulee jostain asiasta riitaa saa kuulla "Exäni teki tuon paremmin/oli lojaalimpi kuin sä/huomioi minua enemmän jne".
Sinänsä, jos mies pyytää kuulla, kerro mahdollisimman lyhyesti, esim. Yksi sanoi olevansa vapaa, myöhemmin selvisi hänen elävän kaksoiselämää ja lopetin oitis suhteen. Toinen petti parhaan kaverin kanssa".
Silloin kun olin nuori, olin treffeillä naisen kanssa, joka ei kaksituntisen treffien aikana muusta puhunutkaan kuin exästään, jolle exän äiti osti vaatteet.
Toinen "Ei tule mitään" on tuo "En luota sinuun, joten mietitään miten paljon sinuun luotan".
Siinä vaiheessa kun mies alkaa ehdottelemaan seksistä, kerrot ettet tunne olevasi siihen vielä valmis. Sekstaileminen on eri juttu kuin seksi. Sekstailemisessa pussaillaan ja hyväillään.
En halua mitenkään erityisemmin puhua eksistäni, mutta jotkin kokemani asiat vaikuttavat kyllä siihen kuinka helppoa tai siis vaikeaa minun on lähestyä muita ihmisiä. Mietin siis että pitääkö minun selitellä toiselle osapuolelle varautunutta käytöstäni ettei toiselle tule tahattomasti nuiva kuva jos minä olenkin vain kauhean jännittynyt ja varautunut aluksi. Koska jännittää ja pelottaa. Ei minua tutussa, luottamuksellisessa seurassa enää jännitä eikä pelota.
Miten selittää toiselle "Hitaasti tunnustellen" toiselle lienee vaikea kertoa oikein ettei toinen pakene. On liian vaikea kysymys minulle joka haluaa erakoitua.
Toisaalta, jos joku lähtee suhteesta kun se ei mene hänen toivomustensa mukaan, hän ei ole se oikea. Hänellä, jolla on edes syvempiä tunteita ei lähde toisille teille vaan jaksaa odottaa.
Mikä sitten on oikea aika odottaa? Vaikea sanoa. Esimerkiksi yksi tuttu mies jaksoi seurustella naisen kanssa korkeintaan puoli vuotta. Hän selitti suurinpiirtein "Sitten kun pääsen pomppimaan pil**n päällä alkaa kiinnostus hiipumaan".
Mä en ikinä kysy naisen ex miehistä mitään enkä halua edes tietää. Jos haluu itse kertoo niin se on ok, mut mä en kysele enkä kerro omista existästäkkään mitään. en ole omien exien kanssa missään tekemisissä sen jälkeen kun on erottu vaikka mulla onkin hyvät välit niihin ja ollaan sopuisasti erottu.
Moni ei selvästikään halua kuulla existä mitään tai vain lyhyet faktat. Minä taasen uskon, että ihminen on geeniensä ja eletyn elämänsä summa. Niinpä minulle on tärkeää oppia tuntemaan ihmisen menneisyyskin ja entiset suhteet ovat merkittävä osa sitä.
Näin ollen toisen menneisyyden tunteminen auttaisi minua ymmärtämään suhteen hidasta edistymistä. Toisaalta olen sitä mieltä, ettei uuteen suhteeseen pitäisi lähteäkään, ennen kuin vanhat murheet on käsitelty. Muuten on riski, että syntyy jonkinmoinen terapiasuhde, jossa uutta kumppania syyllistetään exien synneistä. Ja sitähän minun hermoni eivät kestäisi alkuunkaan. Minä kun olen suhteissani ollut aina heittäytyjätyyppiä.