Tilanne on tälläinen, oon ollu yhdes avopuolison kans 10v, meil on kaksi pientä lasta, yht talo, ikää pikkasen päälle 30. Tää suhde on ollut kulissi/käytännön suhde jo varmaan 6-7v (ja varmaan sen takia ei olla koskaan menty naimisiinkaan), lapset ei olleet mun puolelta haluttuja/suunniteltuja, mut tietty itseäni saan syyttää (mut kyllä lapset toki rakastettuja on molempien puolesta). Seksiä ehkä muutaman kerran vuodessa, ja välillä saattaa olla 1-2v ihan ilmankin (nainen ei tarvi miestä omien tarpeidensa hoitoon, se on välttämätön pakko). Ja silloinkin kun on sekisä niin ei siinä mitään lämpöä ole.
Ja nyt sitten tapasin elämäni naisen, ollaan tunnettu viikon. Nainen on kaunis ja fiksu. Kyseessä piti olla pano, joita on muutama ollut ennenkin. Olen yrittänyt pitää näissä tunteet pois pelistä ja olla herättämättä tunteita toisessakaan (enkä ole viestinyt hakevani mitään seurustelusuhdetta). Aluksi ymmärsin, että hän ottaa tän myös pelkkänä panona, mutta joko ymmärsin väärin tai tilanne on muuttunut. Hän on aivan ihastunut muhun, ja valitettavasti myös minä häneen. Hän ei ole kysynyt siviilisäätyäni, mutta toisaalta kun ei ole kysynyt niin en mäkään ole ottanut puheeksi, koska ollaan nähty vain panojen merkeissä. Ja tälläisessä tilanteessa sitten alkaa miettiä, että mitä aikoo lopulla elämällään tehdä, entä lapset jne. Olisko paras vaan yrittää unohtaa tää uusi nainen, vai kertoo tilanteesta ja pysyä hänen kanssaan ystävinä, ikäänkuin antaa ajan kulua ja ratkaisujen kypsyä. Mitäköhän tää uusi nainen ajattelee jos/kun kuulee mun tilanteesta, ja jos ehdotan että pysytään lähellä ja antaa ajan vähän kulua?
Sitä vaan ajattelee, että toisaalta haluis koettaa hänen kanssaan paremmin, mutta sit jos käy niin ettei siitä tulekaan sitten mitään ja olen sen takia rikkonut perheen, niin olen kylllä ollut ihan helvetin tyhmä. Enhän edes tunne tätä uutta vielä kovinkaan hyvin. Toki kiinnostus hänen puoleltaan voi loppua siihenkin että kerron omasta tilanteestani...
Mutta sitten jos päätän unohtaa hänet, niin miten ihmeessä mä tälläisessä tilanteessa lopetan fiksusti? Toisaalta en halua olla täysi sika hänelle, ja toisaalta on tod näk et törmään häneen joskus ihan muissakin merkeissä... eli valehdella en voi, mut kaikkea ei tietysti tarvi kertoa. Katoamistemppukaan ei kuullosta kovin hyvältä. Eli selvitänkö hänelle tilanteen tosiasiallisen laidan eli oman tilanteeni? tunteenkohan nainen itsennsä hyväksikäytetyksi? Vai pitäskö nyt heti ensi alkuun antaa kylmyyttä hänelle niin että ihastus haihtuis hänestä, ja sit kertoo vain et mun tilanne on niin pahasti kesken et oon ihan väärä mies hänelle?
Nyt olis hyvät mielipiteet arvokkaita.
Ja nyt sitten tapasin elämäni naisen, ollaan tunnettu viikon. Nainen on kaunis ja fiksu. Kyseessä piti olla pano, joita on muutama ollut ennenkin. Olen yrittänyt pitää näissä tunteet pois pelistä ja olla herättämättä tunteita toisessakaan (enkä ole viestinyt hakevani mitään seurustelusuhdetta). Aluksi ymmärsin, että hän ottaa tän myös pelkkänä panona, mutta joko ymmärsin väärin tai tilanne on muuttunut. Hän on aivan ihastunut muhun, ja valitettavasti myös minä häneen. Hän ei ole kysynyt siviilisäätyäni, mutta toisaalta kun ei ole kysynyt niin en mäkään ole ottanut puheeksi, koska ollaan nähty vain panojen merkeissä. Ja tälläisessä tilanteessa sitten alkaa miettiä, että mitä aikoo lopulla elämällään tehdä, entä lapset jne. Olisko paras vaan yrittää unohtaa tää uusi nainen, vai kertoo tilanteesta ja pysyä hänen kanssaan ystävinä, ikäänkuin antaa ajan kulua ja ratkaisujen kypsyä. Mitäköhän tää uusi nainen ajattelee jos/kun kuulee mun tilanteesta, ja jos ehdotan että pysytään lähellä ja antaa ajan vähän kulua?
Sitä vaan ajattelee, että toisaalta haluis koettaa hänen kanssaan paremmin, mutta sit jos käy niin ettei siitä tulekaan sitten mitään ja olen sen takia rikkonut perheen, niin olen kylllä ollut ihan helvetin tyhmä. Enhän edes tunne tätä uutta vielä kovinkaan hyvin. Toki kiinnostus hänen puoleltaan voi loppua siihenkin että kerron omasta tilanteestani...
Mutta sitten jos päätän unohtaa hänet, niin miten ihmeessä mä tälläisessä tilanteessa lopetan fiksusti? Toisaalta en halua olla täysi sika hänelle, ja toisaalta on tod näk et törmään häneen joskus ihan muissakin merkeissä... eli valehdella en voi, mut kaikkea ei tietysti tarvi kertoa. Katoamistemppukaan ei kuullosta kovin hyvältä. Eli selvitänkö hänelle tilanteen tosiasiallisen laidan eli oman tilanteeni? tunteenkohan nainen itsennsä hyväksikäytetyksi? Vai pitäskö nyt heti ensi alkuun antaa kylmyyttä hänelle niin että ihastus haihtuis hänestä, ja sit kertoo vain et mun tilanne on niin pahasti kesken et oon ihan väärä mies hänelle?
Nyt olis hyvät mielipiteet arvokkaita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jäitä hattuun ja kylmä suihku:). Mikset kohdista energiaasi siihen että saisit oman puolisosi tunteet heräämään? Ymmärrän oikein hyvin ettei häntä kiinnosta seksi kanssasi koska käyt vieraissa, kyllä ne asiat huomaa ainakin jos haluaa...Jos et taas rakasta omaa puolisoasi kannattaa kaikkien tähden erota, niin ehkä puolisosikin kohtaa elämänsä ihmisen muutoksen kautta?
Ihan ensimmäiseksi kerrot lastesi äidille mitä on tapahtunut...Herranisä että voi olla ajattelematonta touhua!Eiköhän vaimosi ole ansainnut totuuden kuitenkin valheen sijaan? Mä en vois itseni kanssa edes elää jos pettäisin esim. kihlattuani.jonkun toisen kanssa. Ensin vanha pois ja sit vasta sänkyyn toisen kanssa!!!*järkyttyi*
en saa omantunnon tuskia seksistä toisen kans. Siihen on kaksi syytä: puoliso on itse aina välillä neuvonut hankkimaan kokemuksia muualta (hän on muutaman vuoden vanhempi, ja oli kokennempi silloin joskus aluks) ja toinen syy on se ettei tämä mikään rakkaus tai intohimosuhde ole. Korkeintaan sellasta kaverillista rakkautta, jos sitäkään - puolin ja toisin. Toisaalta en kyl niitä panoja avoimesti harrastakaan, enkä edes ollenkaan usein. Mut avainasia tässä tilanteessa ei nyt ole toisen pettäminen tai petetyksi tuleminen, vaikka se nyt jonkun moraalikäsitystä saattaa loukatakin.
Älä nyt vaan tee mitään hätiköityä tässä on kuitenkin sun loppuelämä pelissä. Eli koita tutustua tähän uuteen naiseen ensin kunnolla ja kerro hänelle jossain kohtaa tilanteestasi. Kun ehkä jo kuukauden parin kuluttua tunnet hänet paremmin olet jo paljon vakaammalla pohjalla. Älä vaan kerro kotona ennen kuin tiedät mitä teet.
Ainahan puolison vaihtaminen on suuri riski. Toisaalta jos yhteinen laivanne seilaa enää lastenne poltto-aineella voipi olla aika satamasta uusi matkustuskumpani.
Itsellä sama tilanne avioliton suhteen,paitsi että lapset ovat toivottuja.
Kolme viikkoa sitten olisin varmasti haukkunut keskustelun avaajan.
Kaksi viikkoa sitten menin työmatkalle ulkomaille. Teimme viikon tiiviisti töitä paikallisen naispuolisen kolleegan kanssa. Meillä synkasi hyvin ja lähtöä edeltävänä iltana hän pyysi huoneeseensa ja minä menin. Emme menneet halailua ja suukottelua pidemmälle, mutta tunsin löytäneeni sielun kumppanin. Olimme tehneet jo puoli vuotta yhteistyötä puhelimen välityksellä ja ihastuimme toisiimme jo ensi soitolla (tämä tuli tietenkin ilmi vasta matkan aikana)
Nyt soittelemme päivittäin ja olen korviani myöten rakastunut. Hän tuntee samoin.
oh hoh, no soppansa kullakin... ;)
Ei siis millään pahalla, mutta mutta... Siis olet tuntenut tämän uuden naisen YHDEN VIIKON ja ajattelet hänen olevan elämäsi nainen? Huh huijaa. No, voihan se olla mahdollistakin, mutta kyllähän on tunnettu fakta että kolmikymppisten ihastuksista vain pieni murto-osa johtaa pysyvään suhteeseen, saatika sitten loppuelämäksi yhteen. Joten siinä mielessä olen samaa mieltä tuon toisen kirjoittajan kanssa: sinun on tutustuttava kunnolla siihen naiseen ennen kuin voit tietää onko teillä mitään muuta yhteistä kuin sujuva seksi. Ja siihen ei riitä edes pari kuukautta, mielestäni vasta yli puolen vuoden päästä sitä voi alkaa sanoa tuntevansa toisen kunnolla.
Mielenkiintoisempi kysymys onkin se, että oletko todellakin ajatellut viettää loppuelämäsi siinä kulississa jonka olet itsellesi luonut? Siis vaikket olisikaan tavannut tuota naista nyt? Onhan aika väistämätöntä, että jos et saa kotoa rakkautta eikä sinulla ole avokillesi mitään annettavaa tunnepuolella, niin ennemmin tai myöhemmin tapaat naisen johon ihastut. Eli jos jätät tämän tytön ja jatkat samaan malliin kuin ennenkin, niin pian olet jälleen uusiksi samassa tilanteessa. KYllä se rakkauden kaipuu on sen verran kova jokaisen meidän sydämessä, että sitten kun on pidemmän aikaa elänyt ilman lämmintä suhdetta niin ihastus johonkin ulkopuoliseen syttyy sitäkin helpommin.
Siis sitä yritän tässä sanoa, että toivottavasti et ollut suunnitellut eläväsi koko ikäsi ilman rakkautta ja tyytyväsi pelkkään semmoiseen kämppissuhteeseen? Miksi luopua siitä parhaasta jutusta mitä elämällä on tarjota?
Anyway, tilanteesi on kyllä tosi hankala, mutta periaatteessahan olette kumpikin ikäänkuin "kypsytelleet" sitä varten jo sen 7 vuotta jonka olette kulissia ylläpitäneet. Joten uskoisin että tämä ei todellakaan tule avovaimollesi yllätyksenä. Ja jos suhteenne on jo alkanut sillä että tyttösi on kehottanut sinua käymään vieraissa, niin ilmeisesti uskollisuus ei ole missään vaiheessa ollut se ykkösjuttu teidän suhteessa. Ehkä hänelläkin on jo joku jolta hän saa rakkautta ja läheisyyttä?
Kaiken kaikkiaan sanoisin että sinulla ei ole joka tapauksessakaan hirveästi menetettävää, lapsillasi sitäkin enemmän. Mutta itse avioerolapsena sanoisin, että lapsistasi kasvaa varmasti tunne-elämältään tasapainoisempia ihmisiä jos he näkevät isänsä rakastavan ja kunnioittavan naista jonka kanssa hän asuu (vaikka isä ei asuisikaan heidän kanssaan), kuin että heille teini-iässä selviää missä kammottavissa kulisseissa heidät on kasvatettu. Lapsena nähty hyvän parisuhteen malli siitä miten toista oikeasti rakastetaan ja huomioidaan antaa heille ehdottomasti parhaat lähtökohdat sitten kun he alkavat itse katsella itselleen puolisoa.
Kuulostaa hieman siltä että olet antautunut avokkisi vietäväksi jo parikymppisenä etkä ole hirveästi itse miettinyt millaisen elämän haluat? Jos lapsiakin on hankittu ilman että olet itse niitä halunnut? Joten mielestäni sinun tulee nyt lopettaa tuo tossuilu ja miettiä mitä oikeastikin haluat elämältä. Onko se kylmä kulissisuhde se juttu, vai haluatko ottaa riskin ja katsoa olisiko elämällä jotakin parempaa tarjottavaa. Ei välttämättä juuri tuo tapaamasi uusi nainen, vaan ehkä joku ihan muu, mutta siitä olen varma että jokaiselle löytyy rakkautta kunhan aika, paikka ja oma asenne on oikea. Lennossa hyppääminen suhteesta toiseen on se kaikkein vaikein ja haastavin tapa muuttaa tilannettasi, mutta voihan sitä yrittää jos sydämesi todella niin sanoo. Ja sekään ei mielestäni ole poissa laskuista että yrität herättää eloon suhteen avovaimosi kanssa. Siihen tarvitaan teiltä kummmaltakin rutkasti motivaatiota, aikaa, energiaa ja halua, ja varmasti myös ulkopuolista apua. Mihin alunperin rakastuit hänessä? Eikö se sama juttu ole edelleen siellä jossakin tallessa? Mutta tärkeintä on että muistat että tämä on sinun ainoa elämäsi, ja kannattaa käyttää se hyvin, sillä se ei koskaan tule takaisin. Avaimet on sinun käsissäsi eikä kenenkään muun.
Vielä yksi juttu: jos olet todella sitä mieltä että teidän kulissisuhteestanne ei enää voi syntyä rakkautta, mielestäni on parasta nostaa kissa pöydälle kummankin naisen kanssa (erikseen tietenkin) ja olla täysin rehellinen. Jos HALUAT sen uuden naisen, kerrot hänelle tilanteesi ja toimit sitten niinkuin sydämesi sanoo. Jos taas haluat pitää perheesi ja kulissisi ennallaan, kerrot hänelle tilanteesi ihan samoin ja kysyt olisiko hän kiinnostunut "astumaan kulisseihin" ja ryhtymään kanssasi salaiseen suhteeseen.
Jo avovaimosikin mielestä te elätte pelkässä kulississa, hän ei varmaankaan hämmästy ja joko mielellään sopii sinun kanssasi erosta, tai sitten ilmoittaa että kulissia voidaan jatkaa ja sinä voit jatkaa samalla uuden ihastuksesi kanssa. Silloin tietty herää kysymys että haluaako uusi nainen elää sellaisten kulissien varjossa, itse en ainakaan haluaisi. Mutta jos todella on kulisseista kyse, niiden takanahan voi sitten tapahtua ihan mitä vain ilman että perhe näennäisesti hajoaa.
Jos taas tulet siihen tulokseeen että haluaisit vielä yrittää avovaimosi kanssa, ilman kulisseja, ihan oikean rakkauden löytämistä, älä missään nimessä kerro tästä ihastuksesta hänelle. Ilmoitat uudelle tytölle ystävällisesti mutta lujasti että tilanteesi on muuttunut etkä voi tavata enää, ja aloitat jonkinlaisen parisuhdeterapian avovaimosi kanssa. Sen aikana voit paljastaa että sinulla on vuosien aikana ollut joitakin lyhyitä seksisuhteita, mutta älä sano että olet ajatellut jonkun niistä olevan Elämäsi Nainen. Jos haluat pitää nykyisen avokkisi ja saada hänet rakastamaan sinua, hänen on oltava elämäsi nainen nyt ja tulevaisuudessa.
Kiitoksia mielipiteistä. Olen nyt päättänyt mitä teen ainakin näin aluksi. Aion nimittäin tutustua paremmin tähän naiseen ja kertoa aika pian etten ole ollenkaan niin kliini tapaus. Sen pohjalta jos mahdollista niin tutustun häneen hyvin, ja katselen siitä sit eteenpäin. Toisaalta perhe pitäis keskittyä pitäämään koossa, mutta kun rakkautta ei ole puolin eikä toisin, ja siitä on kauan kun on ollutkaan. Enkä toisaalta kyllä usko minkään parisuhdeterapiankaan auttavan rakastumaan puolisooni ja puolisoni minuun. Ehkä sillä vois ratkaista jonkun akuutin ongelman mutta että rakastua - en usko. Ei meillä puolkison kans mitään inhosuhdettakaan ole, mutta parhaiten ehkä kuvaa että sellanen läheinen kämppis suhde, mut siitä se ei parane. Eli jos nyt jättäisin tän uuden naisen niin miettisin sitä lopun ikääni, mut toisaalta jos jätän perheeni helposti niin kadun sitäkin kyl varmasti lopun ikääni...