Olen parin kuukauden ajan tapaillut aivan ihanaa miestä. Mies jonkalaista olen aina haaveillut, luonne täyttä kultaa (tunnen hänet entuudesta jo vuosia) ja muutenkin ihan täydellinen pakkaus.
Ennen häntä, mulla oli n.4kk aika villi sinkkuaika. Asuin yksin ja viihdyin itsekseni. Sitäkin ennen päättyi 8vuotta kestävä "rankka" suhde totaalisen rentun miehen kanssa. Tämä nykyinen on siis exän täydellinen vastakohta.
Ollaan nykyisen kanssa tapailtu tosi tiiviisti (yleensä miehen tahdosta). Hän on käytännössä asunut luonani melkein joka päivä ensi treffeistä lähtien. Pidän hänestä TODELLA paljon, joten mistä johtuu tämä häiritsevä tunne joka luullakseni johtuu liiasta läheisyydestä?? Kuitenkin miehen kanssa asuminen ei ole mikään uus juttu!
Viihdyn todella paljon hänen kanssaan, mutta tuntuu että hän on liian kiinni mussa ja olemme liian tiiviisti yhdessä nyt. Tottakai tiedän, että tämä asia tulee muuttumaan ajan myötä, enkä haluaisi häiriintyä noin pienestä asiasta, mutta pelkään, että tää tunne tulee pilaamaan hyvää suhdetta!
Miten voi kertoa toiselle, että kaipaa myös vähän omaa aikaa ilman, että toinen pahoittaa mielensä?
Ennen häntä, mulla oli n.4kk aika villi sinkkuaika. Asuin yksin ja viihdyin itsekseni. Sitäkin ennen päättyi 8vuotta kestävä "rankka" suhde totaalisen rentun miehen kanssa. Tämä nykyinen on siis exän täydellinen vastakohta.
Ollaan nykyisen kanssa tapailtu tosi tiiviisti (yleensä miehen tahdosta). Hän on käytännössä asunut luonani melkein joka päivä ensi treffeistä lähtien. Pidän hänestä TODELLA paljon, joten mistä johtuu tämä häiritsevä tunne joka luullakseni johtuu liiasta läheisyydestä?? Kuitenkin miehen kanssa asuminen ei ole mikään uus juttu!
Viihdyn todella paljon hänen kanssaan, mutta tuntuu että hän on liian kiinni mussa ja olemme liian tiiviisti yhdessä nyt. Tottakai tiedän, että tämä asia tulee muuttumaan ajan myötä, enkä haluaisi häiriintyä noin pienestä asiasta, mutta pelkään, että tää tunne tulee pilaamaan hyvää suhdetta!
Miten voi kertoa toiselle, että kaipaa myös vähän omaa aikaa ilman, että toinen pahoittaa mielensä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinulla oli liian vähän aikaa olla yksin suhteiden välissä. Et ole valmis uuteen suhteeseen ja siksi se läheisyys ahdistaa. Ihminen tarvitsee yleensä ainakin vuoden toipua erosta, joskus kauemminkin.
Koin samanlaisen tilanteen, "rakastuin" ja aloin seurustella heti perään ja huonosti kävi. 3 vuotta sitä kesti, sitten tukehduin. Ihmettelin alituista pahaa oloa ja sitä että halusin rakkaani läheltä pois vaikka "rakastin". Mies jankutti etten rakasta häntä ja oli tiiviimmin kiinni.
Mies oli oikeassa, en minä rakastanut häntä. Vaikken ole koskaan ollut noin hulluna yhteenkään mieheen. Nyt tajuan että se oli laastarisuhde. Pelkäsin yksinjäämistä niin paljon että takerruin lähes ensimmäiseen vastaantulevaan mahdollisuuteen. Minäkin tunsin hänet entuudestaan ja hän oli "kaikkea mitä toivoin".
Ihmettelin toki sitä pahaa oloani, mutten koskaan epäillyt omaa rakkauttani. En tiedä uskonko enää ikinä tunteitani, sillä olin täysin varma että hän oli elämäni suurin rakkaus. Se olikin vain läheisriippuvuutta :(
Mutta näin käy kun hyppää liian äkkiä uuteen suhteeseen. Ja sitä tekee juuri läheisriippuvainen, joka ei pysty olemaan yksin. Minusta on parempi että pahoitat hänen mielensä nyt, entä kuin pahoitatte molemmat mielenne paljon pahemmin vuosien päästä. Et ole valmis suhteeseen.