Onko kellään sellaista ongelmaa että itse on kotirotta ja mies todella menevää tyyppiä?
Nyt kun olemme muuttaneet yhteen olen huomannut sellaisen ongelman että iän myötä (no olen 26 eli ei mikään ikäloppu) minusta on tullut aikamoinen kotirotta eli yksinkertaisesti viihdyn kotona kirjan parissa tai koirani kanssa touhuten. Kavereiden kanssa käyn kyllä töiden jälkeen kahvilla tai viikonloppuna ostoksilla tai sitten koiran kanssa treeneissä mutta esim baarielämä ei kiinnosta tippaakaan.
Ongelma: miestä kiinnostaa. Se on koko ajan menossa, illat istuu kavereiden luona, viikonloput ryyppää kavereiden luona. En minä vaadi että on kotona kanssani mutta kertoo varmaan jotain jos sanon että pariin kuukauteen emme ole tehneet mitään yhdessä. Tuttava pariskuntia joiden luoksi voisi mennä ei ole. Tuntuu kuin mies ei pysyisi paikallaan hetkeäkään vaan koko ajan pitää olla jotain puuhaa. Hän on jo 30 ja hetkellisesti hän rauhoittui ja puhui lapsista ym ja meillä oli todella ihanaa mutta nyt se on ollut menossa niin että hyvä että koko miestä edes kotona näkyy. Ryyppyreissut venyy välillä koko viikonlopun kestäviksi, käy kyllä kotona nukkumassa ainakin vielä toistaiseksi.
Olen kysynyt että eikö viihdy enään kanssani ja haluaako kenties muuttaa yksin mutta ei kuulemma siitä ole kyse. Epäilen että taitaa olla.
En minä hänelle tästä nalkuta, menköön mutta luulen että jos tämä jatkuu hän lopulta päätyy pettämään tai minä päädyn tai sitten vain kasvamme erilleen. Tästä olen sanonut mutta ei häntä juurikaan huvita silti tehdä mitään.
Jokatapauksessa en minä tälläistä suhdetta halua. Ihan sama jos olisi yksin, ei elämän tämän ihmeempää olisi. Mies puuttuisi vierestä yöllä ja vähemmän pyykkiä.
Nyt kun olemme muuttaneet yhteen olen huomannut sellaisen ongelman että iän myötä (no olen 26 eli ei mikään ikäloppu) minusta on tullut aikamoinen kotirotta eli yksinkertaisesti viihdyn kotona kirjan parissa tai koirani kanssa touhuten. Kavereiden kanssa käyn kyllä töiden jälkeen kahvilla tai viikonloppuna ostoksilla tai sitten koiran kanssa treeneissä mutta esim baarielämä ei kiinnosta tippaakaan.
Ongelma: miestä kiinnostaa. Se on koko ajan menossa, illat istuu kavereiden luona, viikonloput ryyppää kavereiden luona. En minä vaadi että on kotona kanssani mutta kertoo varmaan jotain jos sanon että pariin kuukauteen emme ole tehneet mitään yhdessä. Tuttava pariskuntia joiden luoksi voisi mennä ei ole. Tuntuu kuin mies ei pysyisi paikallaan hetkeäkään vaan koko ajan pitää olla jotain puuhaa. Hän on jo 30 ja hetkellisesti hän rauhoittui ja puhui lapsista ym ja meillä oli todella ihanaa mutta nyt se on ollut menossa niin että hyvä että koko miestä edes kotona näkyy. Ryyppyreissut venyy välillä koko viikonlopun kestäviksi, käy kyllä kotona nukkumassa ainakin vielä toistaiseksi.
Olen kysynyt että eikö viihdy enään kanssani ja haluaako kenties muuttaa yksin mutta ei kuulemma siitä ole kyse. Epäilen että taitaa olla.
En minä hänelle tästä nalkuta, menköön mutta luulen että jos tämä jatkuu hän lopulta päätyy pettämään tai minä päädyn tai sitten vain kasvamme erilleen. Tästä olen sanonut mutta ei häntä juurikaan huvita silti tehdä mitään.
Jokatapauksessa en minä tälläistä suhdetta halua. Ihan sama jos olisi yksin, ei elämän tämän ihmeempää olisi. Mies puuttuisi vierestä yöllä ja vähemmän pyykkiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sama kuvio mutta toisin päin... vaimo menee ja minä lapsen kanssa kotona... tedän miltä sinusta tuntuu...