Herjalla ajattelin tilanteeni tänne purkaa muidenkin ihmeteltäväksi. Ollaan oltu yhdessä pian vuosi. 2 kuukautta sitten mies hakkasi, jäi musta silmä (ei siis mikään pieni mustelma silmäkulmassa vaan toinen puoli naamasta pelkkää mustelmaa ja valkuainen kirkkaan punainen) ihmeteltäväksi pariksi viikoksi ja aivotärähdys. Piti toisella kädellä kurkusta kiinni ja löi silmäkulmaan nyrkillä pari kertaa. Sitä aiemmin potkinut (yleensä päähän), kuristanut, retuuttanut. Kerran sohasi trimmerillä (sellasella millä nurmikkoa leikataan) käteen, yritti huitasta naamaan mutta ehdin saada käden eteen. Arvet jäi.
Sitä tapahtui silti suht harvoin, kerran kuukaudessa. Miksi helvetissä jatkoin suhdetta?! Nyt oon pattitilanteessa, kaikki vanhat nousee pintaan vaikka nyt on mennyt pari kuukautta ilman väkivaltaa. En enää pysty edes miestä katsomaan vihaamatta häntä. Hän ihmettelee miksi olen vihainen, miksi muistelen vanhoja. Tiedän että olen itse osaksi syypää, kuin huudan ja lähes provosoin, mutta ei se oikeuta vetämään turpaan. Kiukuspäissään jonkun läpsäisyn ymmärrän mutta kaikki tuo...lisäksi on ollut valehtelua(ei liity muihin naisiin enkä ala niitä tässä selventämään mutta paljon valheita ja luottamuksen pettämistä).
Rakastan silti miestäni (tai siis miesystävääni,emme ole naimisissa), mutta viha tuntuu olevan päällimmäinen tunne. Äsken soitti että oli ilmoittautunut johonkin väkivaltaterapiaan. Kyllähän hän silti näyttää yrittävän. En vain tiedä pääsenkö ikinä yli noista asioista vaikka mitään ei enää koskaan tapahtuisi. Pelkään että olen ikuisesti katkera. Kokemuksia muilta?
Ps.Jos jotain huvittaa heittää niitä helkkarin hauskoja "Naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä"-kommentteja, siitä vain, mutta sellainen mielipide ei kiinnosta.
Sitä tapahtui silti suht harvoin, kerran kuukaudessa. Miksi helvetissä jatkoin suhdetta?! Nyt oon pattitilanteessa, kaikki vanhat nousee pintaan vaikka nyt on mennyt pari kuukautta ilman väkivaltaa. En enää pysty edes miestä katsomaan vihaamatta häntä. Hän ihmettelee miksi olen vihainen, miksi muistelen vanhoja. Tiedän että olen itse osaksi syypää, kuin huudan ja lähes provosoin, mutta ei se oikeuta vetämään turpaan. Kiukuspäissään jonkun läpsäisyn ymmärrän mutta kaikki tuo...lisäksi on ollut valehtelua(ei liity muihin naisiin enkä ala niitä tässä selventämään mutta paljon valheita ja luottamuksen pettämistä).
Rakastan silti miestäni (tai siis miesystävääni,emme ole naimisissa), mutta viha tuntuu olevan päällimmäinen tunne. Äsken soitti että oli ilmoittautunut johonkin väkivaltaterapiaan. Kyllähän hän silti näyttää yrittävän. En vain tiedä pääsenkö ikinä yli noista asioista vaikka mitään ei enää koskaan tapahtuisi. Pelkään että olen ikuisesti katkera. Kokemuksia muilta?
Ps.Jos jotain huvittaa heittää niitä helkkarin hauskoja "Naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä"-kommentteja, siitä vain, mutta sellainen mielipide ei kiinnosta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Tiedän olevani osaksi syyllinen, huudan ja provosoin" "Vihaan ja silti rakastan"
Turpaan vetäminen tulee tunteella, ei siihen mitään oikeuksia haeta, kun huuto, mäkätys , räkiminen ja repiminen ei lopu silloin kajahtaa "vaistomaisesti" ja jos olisit mies tietäisit että ansiosta tulee, mutta naisethan ei koskaan mene itseensä, sillä nämä tilanteet jatkuvat aina vaan, mietippä sitä. Ei se hakkaaminen sille miehellekään mikään ilon aihe ole ;( eikä puolusteltavissa mutta, ei ole kyllä omakaan käytöksesi hääppöistä. Yritätkö nousta miehen hartijoille? Oletko SINÄ AINA oikeassa omasta mielestäsi? Auttaako mies väärin?? ;)))
Naiset rakastaa väkivaltaisia miehiä. Ei seeprakaan pääse raidoistaan joten sinä et halua miehestäsi eroon. Joku kerta se tappaa sut ja sitten loppuukin sun elämäsi siihen. Onko hauskaa elää tollasen miehen kanssa kun tietää et voit saada nyrkistä ihan milloin tahansa?
TURPA KIINNI HÖNÖ!
Naiset eivät rakasta väkivaltaisia miehiä PISTE
Läheisriippuvuutta tuo on. Kuvitellaan että tuosta pskakasasta nousee vielä elämänsä prinssi. Ollaan niin tiukasti siinä unelmakuvassa kiinni ettei sitten millään ymmärretä, että toinen ei ole minkään arvoinen väkivaltaisuuksineen.
Tässä on totuus ja aloittajan kannattaa miettiä ja mukeltaa sitä hyvin tarkkaan: Kun nyrkki heilahtaa kerran, se tulee vastakin heilumaan ja sinä olet aina se vastaanottaja.
Turpaan saaminen tuntuu olevan joku muoti ilmiö kun joka toises suhtees nainen kertoo et mies hakkaa. Onkos se hääviä elämää elää miehen kanssa jolta saa silloin tällöin musta silmän. Onko se muka rakkautta ja välittämistä?
Et ole naimisissa. Sinuna ehdottomasti lähtisin käpälämäkeen enkä taakseni katsoisi. Taatusti et tule sitä ratkaisua katumaan!
Oikein, kannattaa lähteä ennenkuin heitetään ! :D :D
lainaten sinua.." Piti toisella kädellä kurkusta kiinni ja löi silmäkulmaan nyrkillä pari kertaa. Sitä aiemmin potkinut (yleensä päähän), kuristanut, retuuttanut. Kerran sohasi trimmerillä (sellasella millä nurmikkoa leikataan) käteen, yritti huitasta naamaan mutta ehdin saada käden eteen. Arvet jäi."
Tee RIKOSILMOITUS ja lähde. MIES EI RAKASTA SINUA.
SIIS ETTE OLE OLLEET EDES 12 KK YHDESSÄ JA MIES HAKKASI SINUT 2 KK SITTEN ?
Väkivaltaa tapahtuu noin kerran kk.. sinun tekstistä lainaus.
Mieti hyvä tyttö kenen kanssa asut ja olet ?