Kuinka saada mies yrittämään enemmän?

Nyt kun olet kerran mennyt yksiin hänen kanssaan, olet antanut signaalin, että hän kelpaa juuri tuollaisena. Miehet tekevät seuraavan korjausliikkeen eron ollessa käsillä. Pelkkä erouhkailu ei siihen auta, vaan pakatut muuttolaatikot ja uusi osoite.

Taitaa olla sellainen mies, jonka kanssa voit seurustella mutta yhdessäasuminen on mahdotonta. Avoliitto ei sovi kaikille ihmisille ja miksi pitäisikään. Voihan toista rakastaa ja silti pitää oman asunnon, jossa tavarat ovat omilla paikoillaan. Vai oliko liian radikaali näkemys? Itse olen asunut vuosikymmenen kuvailemasi tapaisen miehen kanssa, mutta sittemmin eronnut. Tuntui niin tutuilta nuo maitopurkit ja tieraivot. Minunkin mieheni suunnitteli koko ajan erilaisia tulevaisuudenjuttuja kanssani. Mutta arjessa tuntui kuin hän olisi jatkuvasti ollut minulle vihainen.

Et kai tosissasi ala tollasen miehen kanssa hankkimaan lapsia. Ei toi mies edes rakasta sua. Sanominen ja tunteiden näyttäminen on aivan eri asia. jos mies ei edes pussaa tai halaa sua oma alotteisesti niin en usko et se rakastaa sua. On sun kanssa sen takia kun ei ole muutakaan tekemistä ja ei halua olla yksin.
Kotityöt on kans yks välittämisen merkki. jos se ei siivoa, tiskaa tai pese omia vaatteita niin olet sille vain palvelija. Välittäminen on rakkautta ja miehes välittää vaan itsestään. ja jos hankit ton miehen kanssa lapsia niin saat hoitaa sitä lastas yksin ja siihen vielä kaikki kotityöt ja muut jutut. Eli olet yksinhuoltaja käytännössä.
kannattaa siis miettiä sitä lapsen hankkimista...

Kyllä tosissani haaveilen lapsista tämän miehen kanssa, mutta tiedostan todellisuuden mukana tulevat riskit ja tämän takia tahtoisin asiaa selvittää, ennen kuin lapset tai naimisiinmeno tulevat ajankohtaisiksi.
Uskon myös mieheni rakastavan minua - silloin harvoin kun hän sen sanoo, sillon harvoin kun hän ottaa minua kädestä kiinni ja silloin harvoin kun hän nukkuessamme koskettaa minua vain varmistuakseen, että olen lähellä, tiedän sen todella tarkoittavan jotain.

Itse olen tulkinnut mieheni käyttäytymismallien juontaneen juurensa mm. siitä, että hänen äitinsä on ollut (ja on yhä) kova passaamaan perheen miehiä, hänen isänsä on ollut auktoriteetti, joka ei ole virheitä ymmärtänyt ja niistä lukuisista vastoinkäymisistä, joita rakkaus on mieheni aiemmassa elämässä tuottanut.

En tahtoisi myöntää näiden piirteiden olevan suorasti mieheni luonnetta, vaan käyttäytymismalleja, joihin hän turvautuu, kun ei muutakaan osaa. Mahdotonta tai ei, yhä haluan toivoa ja tehdä töitä sen eteen, että yhteiselomme voisi vielä joskus olla seesteisempää.

Ei noita ominaisuuksia noin vain muuteta. En haluaisi kirjoittaa että oma syysi kun valitsit miehen jolla on noita ominaisuuksia mutta näin tälläkin kertaa näyttää olevan että vika on naisen päässä, siinä mielessä että hyväksyt tuollaista käytöstä ja kuitenkin valitat siitä.

Hyväksy hänet sellaisena kuin on tai etsi mies joka on parempi.

Toisaalta on hyvä että olet ymmärtänyt ettei sinulla ole varaa pitää rimaa älyttömän korkealla.

joo, et sä saa miehen huonoja ominaisuuksia muutetuksi hyviksi tosta vaan. Se mies on sellainen ollut ja tulee olemaan. Ei minunkaan vanhemmat olleet mitään malli vanhempia mut kyllä minä ainakin siivoon ja teen kaikkia kotitöitä. en antais naisen ikinä pestä mun vaatteitani. Ruokaakin osaan itse tehdä. Mun vanhemmat ei mua halannut koskaan eikä kehunnut. Kyllä mä siltin mielelläni halaisin jotain jos olis joku jota halata. Mut omapahan on soppasi.

Suomi24 provomalli number 0.

No, jos et parempaa saa niin tyydy vonkaajan ja puutteessa elävän rooliin. Lapsia älä tee never ever..

Miehellä ei ole mitään velvollisuutta muuttua. Hän on täydellinen juuri tuollaisena. Millä oikeudella haaveilet muuttavasi häntä?

Jos mies ei ole sinulle mieleen, etsi toinen tai elä yksin.

Totta, miehelläni ei ole velvollisuutta muuttua, jos ei tahdo jatkaa kanssani.

Tarua, hän ei ole täydellinen juuri tuollaisena. Epäkypsä ja muista piittaamaton käytös on lapsellista ja itsekästä - kuinka se voisi olla täydellistä?

Totta, jos mieheni ei ole minulle mieleen, etsin toisen tai elän yksin - vielä häntä kuitenkin rakastan ja rinnalla sinnittelen.

Rakastat rakastamista, et sitä dikhediä. Kohdista tunteesi johonkin normaalimpaan yksilöön.

Nyt järki käteen ja jos noin paljon soi jo hälytyskellot kannattaa kääntää kantapäät vastakkain. Miksi hankkisit itsellesi ihan suotta hermojen kiristystä ja tympeää käytöstä mieheltäsi. Varmasti löydät mukavan miehen joka huomioi sinua jokaisena päivänä, ei sitä tarvitse kerjätä !
Lapsia ei missään nimessä, nehän ovat vain hänen tiellään ja sotkevat paikkoja ja huutavat. Eikä miehesi todellakaan rakasta muuta kuin itseään, kaikki mistä hän ei ympärillään pidä hän haukkuu ja pilaa sinunkin tunnelman.

Ole fiksu ja tee päätös ajoissa, ennenkuin on liian myöhäistä.

Eli mikään ei mene rouvan mieleen,vaihda tuoreempaan vaikka -12000 km ajettuun,siinä on kaikki digi digi solioitu,yöllkin kun kylkee kääntää päästää narahtavan äänen.

Isäs ja kaveris vois potkia jatsarilla nivusille tollasta repppanaa,sitten ne vois auttaa kantamaan jätkän tavarat pellolle asunnosta.

Olen kasvanut kuvaamasilaisen miehen lapsena ja olen kärsinyt asiasta paljonkin erityisesti nyt varhaisaikuisuudessa kun olen asioita enemmän kelaillut. Nykyään välit isään on ok, tosin etäiset, mutta jotenkin olen traumatisoitunut tuosta huutamisesta ym. mitä koin pienenä. Olen ujo ja arka, en osaa sanoin ilmaista tunteita jne. Tunnen myös jonkunlaista katkeruutta joskus äitiäni kohtaan siksi että hän ei tehnyt tilanteelle mitään..vaikka oli meillä perheen kesken kivaakin, ei nyt sillä. Anyway, en tosiaan suosittele tuollaisen miehen kanssa perheen perustamista. Lapsesi joutuvat kärsimään jatkuvaa raivoamista kuunnellessaan, ja sinäkin pidemmän päälle. Valitettavasti moni nainen nyt ilmeisesti on valmis sietämään mitä vain. Ei voi kuin ihmetellä..erityisesti nyt kun mulla itsellä on kiltti, pitkäpinnainen ja paljon haliva/pussaava mies :) Niitä on kyllä tarjollla myös.

Ymmärrä se että ihmistä ei voi muuttaa. Jos miehesi ei kelpaa tuollaisena kannattaa harkita eroa, ennen kuin alkaa hankkia lapsia. Haluatko lasten kasvavan tuollaisessa suhteessa? Maailma on miehiä täynnä ja sieltä varmasti löydät miehen joka haluaa rakastaa ja helliä sinua ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.

Et saa toista muutettua ja se on fakta, muuta pois niin kauan ku vielä pääset.
Älä vain harkitse mitään vakavampaa, sillä ansaitset parempaa!

Mun mies oli vähän samantapainen kuin mitä sinä kirjoitit. Aina sain kotityöt tehdä itse ja suuttui turhista, pienistä asioista. Tuntui, että aina tein kaiken väärin. Mikään ei myöskään edennut seurustelu suhteessa mihinkään. Pari vuotta sitä jaksoin, mutta sitten tuli mitta täyteen. Rupesin etsimään omaa kämppää ja olin jo aivan lähdössä. Mieheni näki, etten vain uhkaillut vaan olin tosissani. Mieheni käytös muuttui totaallisesti, nyt ollaan oltu naimisissa viisi vuotta ja parempaa kumppania en voisi kuvitella. Pointti oli se, että pitää oikeasti asialle tehdä jotain.Tuollaista käytöstä ei kenenkään tarvitse kestää. Jos hän sinusta oikeasti välittää hän tekee asialle jotain, jos oikeasti sitä vaadit! Tässä näin itse, että jos mieheni ei olisi minua rakastanut, hän olisi antanut mennä. Syytä tähän alkuperäiseen käytökseen en vielläkään tiedä, mutta pääasia, että nyt asiat hyvin..

Älä tee lapsia tuolaiselle mihelle!! Pakkaa tavarat ja toivota hyvää jatkoa!!!!

kysy mieheltä onko hän valmis hoitamaan sinua vakavan sairauden mahdollisuudessa esm kymmenen vuotta ?

ja saman voi kysyä toisinkin päin.

kärsivällisesti, puuttumatta millääntavalla epäoleellisinn seikkoihin, vaikka jääkaappi on täynnä avattuja purkkeja tai että siellä on vain valot.

siitä vooi tehdä jotain päätelmiä.

ei kaikki miehet halua seksiä ja varmaan suurin osa on huonoja näyttämään tunteitaan selvinpäin.
Itselläkin tilanne, että muija vonkaa seksiä vähän väliä eikä itse jaksais kertaa paria viikossa enempää....
Humalassa olokaan ei enää kiinnosta, koska akka vetää aina lärvit ja kiistaa syntyy lähes aina. Yrittänyt pistää lopun juomiselle ja vähän muijan seuraksi otan, mutta se kun vetää 3l viinipänikän yksinään naamariin, niin sen tietää mitä siitä seuraa.
Päivä mökötystä ja seuraavana päivänä taas rakastaa.... Ei perkskele kauan jaksa

Miehelläsi on Aspergerin syndrooma. Itse olen samanlainen sen takia, hermostun helposti enkä osaa näyttää tunteita. Se on suomessa aika yleinen, teetätä nettitesti.

No, jos noin on, etkä pääse tuon lähemmäs ihmistä, niin kyllä mailma on täynnä miehiä joista vielä kerkeet valita semmosen ihmisen jonka kanssa ei tarvi riidellä kaiken aikaa, pieni etäisyys selventäisi tunteitasi miestäsi kohtaan ja kannattaa ottaa kissa pöydälle ja kysy mikä on homman nimi? jos tulee nyrkistä niin ei kannata jäädä tulilinjalle vaan pitä kamat kassiin ja häipyä ajoissa ennen kuin on myöhäistä, mutta jos tulee rakentavaa keskustelua asiasta ja pääsette suhteessanne eteenpäin niin onneksi olkoon olet löytänyt kenties elämäsi miehen...

Ei tässä välttämättä mistään narsistisesta siasta ole kysymys. Tai huonosta ihmisestä, joka aamenen jälkeen lyö nyrkin kasvoihin.

Toki se on mahdollista, mutta ei todellakaan välttämättä just näin.
Itse olen elänyt vastaavanlaisen heikkohermoisen yksilön kanssa usemman vuoden. Ja ongelmat tulivat näkyviin, heti muutettuamme saman katon alle.

Mies ei ole narsistinen vaan välittää äärimmäisen paljon läheisistään yms. on huolehtivainen ja luotettava. Mutta samat piirteet löytyy kun sinun miehestä; ei kestä epäjärjestystä joka purkautuu jatkuvana naputuksena, autolla ajaessa syy käy jatkuvasti, tiivistettynä mies tuhlaa eläämäänsä valittamiseen ja purkaa jotain ( mitä se sitten lie) tällaisena töykeänä/kylmänä käytöksenä. En ole saanut edelleenkään selville mitä tämä on, mutta ainakin stressi ajaa miehen tällaiseen käyttäytymiseen. Lomalla mies on aivan toista. Itse en ymmärrä miten ihminen ei pysty hallitsemaan tätä rasittavaa käyttäytymistään vaan purkaa sitä jatkuvasti minuun.
On totta, että pakkaamalla tavarasi ja muuttamalla toiseen osoitteeseen ensinnäkin selvitätä sen rakastaako hän sinua (sitä en tosin epäile ensimmäiseksi) ja toisekseen sen, mitä hän on valmis tekemään sen eteen, että saa parisuhteenne ja sinut takaisin.
Se mysteeri onkin sitten se, että jatkuuko ko. käyttäytyminen jälleen jos eron jälkeen palaatte yhteen joskus vai onko tämä pysyvä ominaisuus joka ei vaan koskaan muutu.
Itse käynyt kaiken edellämainitun läpi.

Annan neuvon, jos hän ei nyt osaa sinua huomioida niin ei tule sitä myöhemminkään osaamaan. Minun ex ei osannut eikä oppinut ja nyt pienet lapseni kärsivät erostamme, joka oli hänen valintansa.
sitten tuo hermot kireellä, jos hän on tuollainen jo ilman lapsia niin en kehoita hankkimaan lapsia hänen kanssaan, ellette sinä ja lapset halua elää ainaisessa pelossa.

Aloittaja, voisitko uskoa kaikkia noita ylläolevia vastauksia? Olisitko niin kiltti?
Mies ei muutu, kun kerran tuollainen on. Ja lapsia hänen kanssaan... ÄLÄ IKINÄ TEE SITÄ VIRHETTÄ!
Voin nyt kertoa oman kokemukseni. Olin täsmälleen samanlaisen miehen kanssa, ja se lapsikin hänen kanssaan siunaantui. Ja nykyään maksan siitä kovan hinnan.

Kun sitä heikkohermoisuutta ja väkivaltaisuutta on havaittavissa, lähde pois. Mitä nopeammin, sen parempi!
Kuten sanoin, exäni on aivan samanlainen. Kun lapsi syntyi, kohdistui väkivalta myös vastasyntyneeseen!
Älä jää miettimään.. tuntuu varmasti vaikealta kuunnella täällä ventovieraiden mielipiteitä kun itse niin toivoisi kaiken muuttuvan hyväksi jne... mutta ei tuollainen ihminen muutu.

Kaiken tämän kauheuden kokeneena, toivon vain, ettei kukaan tekisi samoja virheitä kuin minä! Varsinkaan yhdenkään lapsen ei pidä joutua kokemaan tuollaisen ihmisen kohtelua.

Miksi haluat olla tuollaisen miehen kanssa yhdessä?

Varmaan joku asia painaa jota et tiedä!!??? Aikoinaa sanoin silloiselle vaimolleni jun käyttäyty tolleen että "sun paikkaas on kyselty" niin jopas asiat alkoi muuttumaan ja tuli se ns probleema ilmi. Varmaan sama toimii myös miehelle, siitä ei kokemusta!!

Hän omaa todella huonon itsetunnon ja huonon itsetunnon omaava ei osaa osoittaa huomiota kellekään.

Huono itsetunto johtaa muos nopeasti alkoholismiin ja kuolemaan.

rakkaus voittaa aina hahahhhahhahhahahahaaahaahaah.

Tavallaan olen samanlainen mutta en nyt sentään hermostu 2 avatusta maitopurkista taikka esineitten pudottelusta, no esineitä on omatkin tiellä välillä, mutta en minä niihinkään polta hermoja. Se kuluttaa turhaan energiaa.

Tuntuisi siltä, että miehelläsi on huono itsetunto tai itsetuntemus. Miehillä on vaikeaa näyttää tunteita ja humala tila eli alkoholin vaikutus se poistaa estot tämän takia hän tunteitaan silloin näyttää.

Oletko koittanut puhua hänelle, ettet tarvitse/halua tuollaista äksyilijää miestä vaan rakastavaisen ja huomioivan miehen? Hyvä tapa etenkin auto kyydissä on sanoa ettei meillä ole mihinkään kiire pääasia on päästävä turvallisesti määränpäähän.

Seurustelun toimivuuden takaamiseksi on avoimuus, puhutaan asiat selviksi heti eikä 15pv.

En ole mikään näissä asioissa neuvomaan mut ei nämä kuitenkaan vaikeita asioita ole, kun vähän miettii enemmän. Enemmän toista ajattelee kuin itseään.

Ei ole sinun tyyppiäsi.. vaihda ajoissa..

Ymmärän sinua todella hyvin. Tuntuu minullekin niin tutulta tuo maitopurkki, lusikka, miksen kaattaanut pöytää jne. Surkea on tilanne jos satun rikottaa jotain tai kataa mehulasin....
Heti syttyy ja on hänellä on vaan pakko huutaa parisen minuuttia. Minä kyllä on tottunut siihen mutta tekee niin kipeää kun hän käyttäytyy samalla tavalla lapsellmme.
Ei hänkään osaa tunteitä näyttää muulloin kuin harvoin ja aina pitää jotenkin vetäämään ne esiin tai herättää ne jostain syvältä ja se on se mikä on raskasta. On aina ihmetellyt kuinka vihaa ja huonot tunnet taas aina on pinnalla. Nyt en kohta jaksaa enemmän. 16 vuotta ollaan ollut naimisissa ja on kolme lasta. Yritän kuitenkin pitää perhe yhdessä lapsemme takia.

Ja vielä, minä olen mies ja hän nainen. Eli ihan toisinpäin.

22. Kannattaa kyllä syvällä miettiä ettei joudut samaan tilanteen.

Täälä "keittiöpsykologit" puhuu luonnevikasuudesta, tunnevammasta ja narsismista(nykyajan muoti-ilmiö, kaikki on narsisteja jos ei hommat mene kuin kumppani haluaa), ja kukaan ei edes viitsi miettiä asiaa omaa nenänvarttansa pitkin, oletteko te ihmiset hyvät ajatelleet, ettei tämä mies välttämättä olekaan psykopaatti narsisti joka aamenen jälkee antaa tälle naisraukalle turpiin ja tuleville lapsille kanssa? Ehkä tällä kaverilla on oikeasti jotakin ongelmia, joista ei ole vielä uskaltanu naiselleen sanoa, stressi ehkä?
Minä sanon, että koita luoda miehesi kanssa keskustelu aiheesta, ja elä luovuta heti ensinmäiseen "ei mulla mikään ole" vastaukseen. Miehelläsi ei tuskin mitään vaarallista persoonallisuushäiriötä ole, häntä ehkä vain elämä vituttaa joltakin osin.

PS. Te idiootit jotka jauhatte täälä mielenterveysongelmista yms persoonallisuus häiriöistä, ottakaa asiasta selvää muualtakin kuin Oprahia kattomalla, teette itsestänne pellen täälä, mielenterveys ongelmiin vaaditaan muutakin kuin, kylmätunteisuus ja liikenteessä raivoaminen.

22
se että osoittaa joskus edes harvoin huomiota sinulle, on merkki siitä että hän välittää. Mutta muuten sinuun kohdistuva turha huuto, huuto muille autoilijoille jne. on merkki siitä ettei hän nauti omasta elämästä. Toisin sanoen hänellä on jotain tunnepuolen vaikeuksia: huono itsetunto, ahdistus, ei ole tyytyväinen omaan itteensä jne. Ja kenellä muullekkaan hän sitä purkaisi kuin lähimmälle ihmiselle eli sinulle. Kannattaa yrittää ottaa asia puheeksi hienovaraisesti.

Mistä luulet (tai nämä palstan miestä 6-0 mollaavat) löytäväsi paremman mihen itsellesi. Mieti tätä ja hankkikaa lapsia parin vuoden päästä sitten. Hieno mies, kun ei lyö ja humalassa noin eläväinen.

Aika monen kanssa samaa mieltä tuon miehen luonteesta ja siitä ettei sitä pysty muuttamaan. Oikeesti tossa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä uusi mies, vielä kun se on suht kivutonta ( ei lapsia).
Voisit koittaa ärsyttää miestä vielä hieman lisää ja katsoa miten hän reagoi. Samoin voisit alkaa ihan suoraan huomauttamaan hänen tekemisistään. Vaikkapa joskus ajaessa sanoa että sun ex ajoi kyllä paremmin tai vastaavaa.

mutta siis etsi hyvänen aika joku jolla on tunne-elämä kunnossa.

jotenkin

Miesystävällä vähän samanlaisia piirteitä..huomauttaa wc-paperista tai veden käytöstä.Onko kyseessä piheys vai vittumaisuus.Epäilen osittain molempia eli edelinen johtaa jälkimmäiseen. Ei myöskään pese hampaita ja tuijottaa muita naisia.Aluksi kaikki oli kuin hunajaa ikäänkuin tää ei voisi olla edes totta. Lisäksi pyörii deittipalstalla ja on sanonut ettei enää muutu. No onneksi meressä on kaloja...Adios amigos!

On mahdoton yhtälö.Ei hän tule muuttumaan.Sinun kannattaisi miettiä uuden elämän ,jotta elämäsi kirkastuisi

Heitä pellolle tuommoinen ääliö, vaikka kuinka komea olisikin, kun ei osaa arvostaa parisuhdetta ja kumppania. Pahenee vaan vuosien saatossa, sano mun sanoneen.

Meidät ihmiset opimme käyttäytymismalleja, arvoja ja asenteita muilta ihmisiltä, esimerkiksi vanhemmiltamme ja yhteisöltämme. Toisaalta meillä on yksilölliset, henkilökohtaiset kokemuksemme, joita emme jaa muiden kanssa, ja joita emme välttämättä ole oppineet muilta. Kenties kuitenkin muut ihmiset ovat tavalla tai toisella kytköksissä näihin kokemuksiin. Näistä tekijöistä meistä jokainen kasvaa kaltaisekseen.

Painimme yleensä lopulta melko yksin ongelmiemme kanssa. Mutta viimeistään ongelmamme heijastuvat sosiaalisissa suhteissa. Muiden ihmisten kanssa kaikki on toisin. Jotkut toimivat ikään kuin luonnostaan toisten ihmisten kanssa "oikein". Taas kolmansille heidän on täysin mahdotonta avautua, mutta sitten helpommin neljänsille. Vaikka alkuun näyttäisi siltä, että olemme löytäneet ihmisen, jota rakastamme ja johon luotamme, hän ei välttämättä löydäkään samanlaista ihmistä meistä kuin me löydämme hänestä. Joissakin elämäntilanteissa olemme kertakaikkiaan väärät toisillemme.

Tähän liittyen jossakin elämänvaiheessa yksilö saattaa kehittää itselleen vääränlaisia reagointimalleja ongelmatilanteissa. Villtely, alkoholinkäyttö tai muutoin fatalistinen (mahdollisesti itsetuhoinen käyttäytyminen) käytös voivat muodostua erittäin tärkeiksi ja ihmisen identiteettiä rakentaviksi järjestelmiksi. Niin kauan kuin yksilö ei itse ymmärrä tomintansa ongelmallisuutta, hänen ympärillään olevat ihmiset ovat avuttomia. Miten auttaa ihmistä, joka ei apua kaipaa? Miten auttaa toista ihmistä ratkomaan omia ongelmiaan, joita hän ei tunnista tai tunnusta?

Olen ollut sellainen henkilö, joka on auttanut muita ihmisiä omankin hyvinvointini kustannuksella. Se tuli ajan kuluessa raskaaksi ja kun olen rakentanut parisuhteita tuollaisen "auttamisen" varaan, se on myös tuhonnut ne parisuhteet. Toimivan parisuhteen on oltava tasa-arvoinen. Jos yksi auttaa nyt, toisen on autettava myöhemmin. Ongelma on siinä, että meistä kukaan ei tiedä, milloin se myöhemmin on, eikä sitä onko meidän auttamisestamme apua.

Tunteet ei ole mikään yksinkertainen asia. Jos vaikka avautuisit tunteistasi, miehesi ei välttämättä ymmärrä niitä tai sitten hän hyvin nopeasti alistuu kohtaloonsa ja pakenee tavalla tai toisella (humala on yhdenlainen pakopaikka). Pahimmassa tapauksessa hän ei alistu, vaan turhautuu, jolloin turhautuminen purkautuu väkivaltana. Näihin puoliin on aiemmissa viesteissä viitattu ja ne ovat kaikki mahdollisia skenaarioita. Yksi skenaario on, että ilman oikeaa apua miehesi tulee ajan kanssa alkoholisoitumaan. Jos hän tällä hetkellä pystyy purkamaan tunteitaan vain humalassa, hän on jo väärällä tiellä ja luottaa alkoholin voimaan. Tekee mieleni kysyä omasta suhteestasi alkoholia kohtaan ja mahtoiko tapaamisenne tapahtua tilanteessa, jossa miehesi oli nauttinut alkoholia? Näin ei ole välttämättä ollut, mutta jos on, se kertoo myös jotakin.

Alkoholisti, luonne- ja tunnehäiriöinen ovat oikeastaan sama asia eri käsittein ilmaistuna. Meistä kaikilla voi olla erilaisia häiriöitä, mutta käsittelemme niitä eri tavoin. Osa niistä ei koskaan paljastu, jos onnistumme tekemään asioita sosiaalisten normien mukaisesti. Jos taas toiminnastamme aiheutuu haittaa itsellemme tai läheisillemme, meidän käytöksemme ongelmallinen. Alkoholisti ja tunnehäiriöinen eivät ole valinneet ongelmaansa. He ovat tietyssä mielessä uhreja, mutta taitamattomuuttaan - kuten itse kirjoitit 'osaamattomuuttaan' - he uhriuttavat itsensä ja muut. Mikä tällaisessa tilanteessa olisi oikea tapa toimia?

Meistä jokainen elää omaa elämäänsä ja kohtaa sen haasteet. Meistä jokainen käsittelee tunteensa tavallaan. Toisen ihmisen puuttuminen meidän elämäämme, tunteisiimme ja tapoihimme saattaa aiheuttaa torjuntareaktion. Silloin avustamme ei ole hyötyä, vaan pahimmillaan haittaa. Jos ja kun yksilö ei ole avoimen itsetuhoinen, mutta hän ei oikein kykene kohtaamaan tunteitaan (ja mahdollisesti menneisyyttään), yksi suora vihje on se, mitä joku ehdotti: pakkaa tavarasi ja ilmoita uusi osoite (tämä on aika äärimmäisyyteen viety esimerkki, mutta joskus toimiva tapa). Te pystytte luomaan ja uusintamaan parisuhdettanne, vaikka asuisitte erillänne. Jos ja kun miehesi on avannut mielensä sekä korvansa sinulle, kerro hänelle olevasi huolestunut hänestä. Hänen pitäisi kyetä puhumaan tunteistaan ja purkamaan ne jollakin muulla tavalla kuin raivoamalla. Hänelle voisi tehdä hyvää purkaa tunteitaan ja elämäänsä jollekin ammattilaiselle. Kaikki terapiamuodot eivät sovi kaikille, joten hänen pitäisi osoittaa itse oman valmiutensa ja halunsa hoitaa asia tavallaan, keskustelemalla jollekin. Jos ja kun hän on avautunut, hän voi kertoa paremmin tunteistaan ja avautua sinulle. Omasta kokemustani sanon, että se ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto, jos hän tukeutuu vain ja ainoastaan sinuun (eikä varsinkaan alkoholiin). Älä tee miehestä läheisriippuvaista, jota hän kenties jo on - sen jätit kertomatta, ellei mennyt ohi, onko hänen perheessään alkoholismia tai millä tavalla isä oli 'auktoriteetti'?

Painu helvettiin sinua ei koskaan ole opettettukaan kansalais tavoille!

Asukaa eri asunnoissa. Kunnes tilanne selviää johonkin suuntaan. Itse kadun että kulutin vuosia tälläisiin miehiin. Nuoruus meni siinä.

Vittuun huorat

Juupa juu sinulle kaikki. Kato peiliin,

Vaihda miestä,
nykyinen ei kuulosta tervepäiseltä.
Ihmisellä on aika monta mahdollisuutta,
uusia elämää suurempia rakkauksia voi löytyä.

Täys Trolli, siis täyttä SUOLI24, Sgeidaa..

"On heitetty luu aivottomien kaluttavaksi"

Ei kukaan todellakaan (toivottavasti) täältä elämänohjeita hae.??

Jos niin tilanne on jo karannut hallinnasta..

Anna hänelle kaksi vaihtoehtoa: Terapeutti tai ero.

Sanoisin niin että miehesi ei ole kiinostunut sinusta, mutta yrittää pitää suhteen yllä. Luulen että siksi kiukkusuus ja pahaolo hänen osaltaan. Kysy suoraan häneltä miksi käyttäytyy niin sinun seurassasi. Todennäköisesti hänellä on jotain muuta mielessä, eikä aina voi teteuttaa suunnitelmiaan.Ajattelisin että on siksi niin kiukkuinen.
Jos hän rakastaa sinua todella, ei varmasti kiukuttelisi sinulle. Unohda jääräpäisyys se on jotain muuta. Kenties hän ei ole heikkohermoinen. Hän ei vain jostain syystä siedä sinua. Selvittäkää asia. Rakkaus on monimutkaista. Rakkaus ei voi olla yksipuolista, siihen tarvitaan kaksi. Se ei pelaa jos toinen rakastaa, molempia siihen tarvitaan haloo....! Mikä täällä mättää ku noin tyhmiä kysellään aina...

Erään lukemani kirjan mukaan kopioimme jo lapsuudessa ajatusmallin ympäristöltämme, ja nämä ajatukset määrittelevät meille vahvasti minkälaisia meidän tulisi olla, ja mitä meidän elämässämme tulisi tehdä, jotta täyttäisimme kunkin ajan ja ympäristön vaatimukset "kunnollisesta" ihmisestä.

Ulkoiset ajatukset asettuvat siis mieleen ulkoisiksi tahdoiksi ohjaamaan elämänvalintoja, jonka takia oma alkuperäinen tahto vajoaa osittain tai kokonaan tiedottomuuteen. Ihminen joka vielä kokee yhteyden tahtoonsa, voi siitä huonosti, mutta koska hän ei ymmärrä mistä paha olo johtuu, hän ei onnistu ratkaisemaan ongelmaa. Tähän ihminen voi reagoida eri tavoin, kuten esimerkiksi katkeroitumalla.

Mainitsemastani kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta henkilön huomaamatta. Tätä työtä tehdessä tietoisuus itsestä ja omasta tahdosta kasvaa, ja sitä mukaan myös valinnat siirtyvät kohti aitoa alkuperäistä tahtoa.

Todella mielenkiintoinen ja ennen kaikkea toimiva elämäntietokirja, kannattaa hankkia se miehellesi ja lukea myös itse.

Lisää sivulla: www.alkuajatus.org

Tämä on selvä provo. Kukahan näitä aina tänne kirjoittelee?

Älä missään nimessä jatka seurustelua tuollaisen ihmisen kanssa.Et koskaan tule onnelliseksi hänenlaisensa ihmisen kanssa.Hän on tunneköyhä ja tarvitsisi pitkääääääää..... terapiaa.Ihania poikia on tarjolla kun vain osaat valita!
mummo 59v.

Hanki nyt se ukkokin ensin.

Olet sairas, hakeudu jonkun ammattilsisen juttusille.

Ihan oikeasti, nyt lusikat jakoon. Kaveri ei todellakaan muutu, etkä sinä häntä "paranna", älkää tehkö lapsia. Olette ilmeisen nuoriakin vielä, ei lopettakaa nyt suhteenne, tuosta jo näkee sen että suhteenne tulee olemaan tuhoon tuomittu, voit kestää tuota jonkun vuoden, mutta ihan varmasti sinulla tulee mitta täyteen -toivottavasti ei ole silloinkaan niitä lapsia.

Olet ilmeisesti ääliö.
Yrität kasvattaa miehestäsi mieleistä. Jos on jonkinlainen luonne ei se muuksi muutu. Etsi itsellesi sopiva mies...

Kuulostaa tutulta. Heinäkuussa tuli 25 vuotta naimisissaoloa juuri kuvailemasi miehen kanssa.

Kokemuksesta sanon: toisen muuttaminen ei onnistu. Lopeta suhde hyvän sään aikana. Olet joutumassa pikkuiseen hel***ttiin. Valitettavasti sinä itse tulet muuttumaan!!!

Suunnilleen 10 vuotta minä yritin vaikka millä konstilla saada mieheni ymmärätämään, että yhdessä olo, toisen huomioonottaminen ja hellyys ovat parisuhteessa kaiken A ja O. Monet kerrat keskustelimme asiallisesti ja yritin vääntää rautalangasta mutta turhaan.

Elämä on sitä, ettei meillä ole toisillemme muuta asiaa kuin keskustella joskus lastemme kuulumisista ja parin viikon välein pika**** . Senkään aikana ei hellyyttä ole eikä missäänvaiheessa jutella.

Olemme paljon kotona yhtäaikaa mutta emme silloinkaan ole yhdessä!!!

Olen itse tunneihminen. Monet vuodet tunsin ihan konkreettista kipua sydämessäni kun olisin niin kovasti halunnut mieheni syliin hellittäväksi. En enää. Olen antanut periksi. Joskus vaivun ajatuksiini ja harmittelen elämää, että olisin ollut parempi vaimo jollekin toiselle. Joskus olen niin maassa että saatan nalkuttaa - tiedän, että taustalla on hivittävän suuri hellyydenkaipuu. Minusta on tullut aivan erilainen kuin olin nuorena.

Mieheni on avioliittoomme tyytyväinen. Hänelle riittää, että ruoka on pöydässä ajallaan, vaatteet pestynä, koti siivottuna ja kaikki muutkin asiat tehtynä.
Nytkin olemme lomalle lähdössä ja minä huolehdin pakkaamiset ja kaikki tarvittavat matkalle mukaan.

On vain kaksi asiaa joita minä en huolehdi: Roskapussin roskikseen vienti sen jälkeen kun olen laittanut sen ovenpieleen. Siitä mieheni vie sen roskiin. Toinen on auton tankkaaminen. Sanoin leikilläni avioliiton alussa -kun huomasin että minun on itse hoidettava kaikki asia t- että pitää olla yksi asia hänen vastuullaan. Silloin se vielä huvitti, ei enää.

Älä tee samaa virhettä, kuin minä tein. Vaihda, kun vielä voit. Minua esti 4 lasta ja yhteiset velat. Nyt estää ikä.

yhdyn edelliseen ja viittaan seuraavaan, se on neeeeeeeeeeext

narsisti

Mikä suhde sellainen on, että joudut kerjäämään huomiota ja hellyyttä??
Annatko sitä itse riittävästi??
Montako vuotta meinaat ruinata?
Hyvään parisuhteeseen kuuluu suukot, halit, hymyt ym. hellät huomionosoitukset,
niitä ei vaan kaikki osaa antaa.
Mutta onko suhde terveellä pohjalla, jos ym joutuu anelemaan.

Moi!

Ensimmäinen asia joka sinun tulee muistaa on se, ettei kysy ole sinun ongelmasta vaan hänen.
Miehesi ei ilmiselvästi luota itseensä ja purkaa kiukkunsa yhteen ja ainoaan ihmiseen joka suostuu... olemaan hänen lähellään.
Mitä tulee läheisyyden tarpeisiin ja niiden erilaisuuteen, lähellä oloon samoin kuin siihen kuinka usein kukin haluaa rakastella, sanoisin näin kaiken kokeneena, ihminen ei muutu näissä asioissa. Ajoittaista muutosta saattaa olla suuntaan tai toiseen mutta perusvire pysyy esim seksuaalisten tarpeiden osalta.

Kysymys kuuluu: Mitä haluat elämältäsi, olla hermoheikon miehen kynnysmattona ja todennäköisesti seksuaalisesti aliravittuna siihen asti kunnes 40 ikäisenä havahdut huomaamaan ko.asian.
vai?

etsit ihmisen joka oikeasti ottaa sinut huomioon, rakastaa sinua omana itsenäsi ja on seksuaalisesti samalla viivalla. Vaikka tiedän että tämä ajatus saa aikaan vastaväitteitä niin seksuaalisuus on kuitenkin yksi merkittävimpiä asioita mitä tulee parisuhteen kestoon.

Oikeasti et voi vaatia miestäsi yrittämään enemmän, sitä joudut odottamaan iäti. Sinun käsissä on ratkaisujen teko, jokainen on vastuussa omasta elämästään!

Jos ihminen tuntee rakastavansa toista, ei siinä auta ulkopuolisten kommentit siitä, että "jätä se". Rakastuneena haluaa pitää kiinni niistä hyvistä asioista, mitä toisessa on, mitä toinen antaa, mitä tunteita hän herättää. Nämä hyvät asiat painavat rakastuneena vaakakukupissa paljon enemmän kuin huonot. Rakkaus on niin mahtava ja elämää rikastuttava voima, ettei sitä pysty edes sanoiksi pukemaan. Asioiden pitää mennä melkoisen pitkälle ennen kuin pystyy rakastuneena päästämään toisesta irti.

Jotkut asiat on koettava ja läpikäytävä tässä elämässä ihan itse ennen kuin ne voi oikeasti ymmärtää. Esimerkiksi se, että toista ihmistä ei voi muuttaa, vaikka kuinka tätä rakastaisi. Vain toinen voi sen itse tehdä, jos hän haluaa. Ajan myötä huomaa, että toinen ihminen on juuri sellainen kuin on, kokonainen hyvine ja huonoine puolineen, eikä huonoja puolia enää "selittele pois" menneisyyden asioilla tai millään muullakaan.

Ihmissuhteiden saralla varmasti aika monella on se oppimiskokemus takana, että kokee haaskanneensa aikaansa ja elämäänsä johonkin ihmiseen, jonka toivoi muuttuvan. Jälkiviisaana on helppo olla, itse tilanteessa vain niin kovasti rakasti sitä toista ja toivoi parasta. Jälkeenpäin ymmärtää, että toimivan rakkaussuhteen tulee olla vastavuoroinen, ettei toinen osapuoli koko ajan koe jäävänsä vaille. Jossakin vaiheessa elämänkokemusten myötä pystyy sisäistämään, mitä tarkoittaa vastuu omasta onnellisuudesta.

Miehesi vaikuttaa kierolta luonteeltaan.

Onko pakko roikkua hänessä?

Hai mene taksilla Ellivuoren Siwaan ja tuo sieltä tullessasi pussi tolkulla.Hmm.Kahvia.

Jaa-a, kerropa minulle. Kun sattuu nimittäin olemaan samanmoinen vaimoke. Ei tosin huomauttele avatuista maitotölkeistä, kun en itse sitä juo. Mutta muuten kertomasi natsaa niin meilläkin. Alan kyllä nänen suhteensa kallistua sille kannalle, ettei pikkusielua mikään voi korjata.

Olet saanut sellaisen miehen kuin olet itse valinnut.

Miksi olet yksissä miehen kanssa jos et pidä hänestä?

Ei se mies tuosta miksikään muutu, hän on ollut tuollainen aina ja tulee aina olemaan.

Kokeile. Sano miehellesi kun hän huutaa turhasta. Jos sillä ei ole vaikutusta, niin et voi häntä muuttaa.

Et voi muuttaa miestäsi, mutta voit tukea häntä jos hänellä on ongelmia miksi hän käyttäytyy noin. tiedät itse parhaiten onko miehesi pohjimmiltaan toisenlainen. Jos miehesi on agressiivinen eikä osaa hillitä itseään, pysy kaukana.

"Täydellisillä miehillä" on jo poikaystävät, ei siis kannata vaivautua ;-) .

Minulla on vastaavanlainen kokemus, jonka haluan jakaa. Seurustelin jääkiekkoilijan kanssa noin 1,5 vuotta. Asuimme käytännössä yhdessä, vaikka meillä olikin erilliset myös erilliset asunnot.

Mies oli aina jokseenkin juntti eikä hän sinänsä juurikaan osoittanut minulle suuresti rakkautta. Puhuimme toki, että jos satumme olemaan pidempää yhdessä, voisimme hankkia lapsia ja mennä naimisiin. Mikä on jokseenkin normaalia. Ensimmäiset pari kuukautta meni oikein mukavasti, sitte miehen käytös muuttui, hän oli kokoajan stressaantunut, poissaoleva ja jotenkin erilainen. Tiesin heti, että jokin on vialla, mutta en halunnut uskoa minkäänolevan vialla.

Olen aina ollut kovin työorjentoitunut nainen. Teen pitkää päivää töissä, opiskelen, hoidan kotityöt, laitan ruokaa, pesen pyykit jne. Olen oikein tehopakkaus. Toki minuakin väsyttää välillä, mutta pidän vain asioiden hoitamisesta, organisoinnista ja tavallaan pidän roolista pyrkiä olemaan täydellinen tyttöystävä, täydellinen työssäni jne. Eihän kukaan voi olla täydellinen, mutta hyvä ainakin. Aluksi ajattelin, että miehelläni on vain stressiä jääkiekon takia (hän treenasi 9 kertaa viikossa ja pelasi kiekkoa ammatikseen). Lisäksi hän myös opiskeli ja valmenti.

Aloin kuitenkin seurata miestäni, koska hänen käytöksensä sai hälytyskelloni toimimaan. Baarissa kukaan ystäväni ei ollut nähnyt häntä mitenkään erityisesti. Hän kuitenkin aina piilotteli puhelintaan. Kerran selasin hänen viestinsä ja puhelutietonsa läpi hänen antaessaan käyttää puhelintaan. Löysin viestejä toisilta naisilta ja puhgeluita toisten naisten numeroihin. Kysyin asiasta myöhemmin ja mieheni sanoi noiden olevan vain ystäviä menneisyydestä. Annoin asian olla, kunnes eräänä päivänä näin mieheni facebookissa juttelemassa tuntemattomille naisille. Kysyin taas asiasta ja sain saman vastauksen, kuin edelliselläkin kerralla. En ole tyhmä, tiesin, että selkäni takana on meneillään jotain. aavistukseni vain vahvistui, kun mieheni sanoi, etten saisi häiritä häntä pelimatkoilla ja esimerkiksi soittaa hänelle.

Mieheni oli mustasukkainen ja syytti minua usein uskottomuudesta, vaikka en ole koskaan pettänyt ketään ja enkä ole edes antanut mitään syytä epäillä sellaista.

Yllätin mieheni kerran baarissa pussailemassa toista naista, näin hänen kerran baari-illan jälkeen lähtevän jatkoille toisen naisen kanssa ja yllätin hänet kerran kotoamme toisen naisen kanssa. Vaikka tiesin, että hän pettää. Annoin hänelle anteeksi, vaikka hän ei koskaan myöntänyt pettämistään, vaikka näin sen omin silmin ja todistajiakin oli.

Viimeinen tikki oli, kun menin terveyskeskukseen luultuani, että minulla oli virtsatietulehdus. Testeistä selvisi, että minulla on klamydia. Se saatiin hoidettua pois, mutta sen jälkeen sai mieskin kyllä sellaiset kyydit, että ei vähään aikaan edes uskaltanut minulle soitella.

Nyt, pidemmän erossa olo ajan jälkeen jaksaa ja vielä kehtaakin vinkua minua takaisin, SÄÄLITTÄVÄÄ: En ikinä ottaisi häntä takaisin. Nykyään minulla on ihana ja kunnioittava mies, asun hänen kanssaan ulkomailla, joten eksääkään ei tarvitse nähdä, kun, jos sattumalta sattuu kesäisin törmäämään, kun on Suomessa.

Toki käytöksen muutokseen voi olla jokin muukin syy, kuten jotkin huoli tms, mutta takana voi olla aina muutakin.

Tuollainen miehenpuolikas on jäänyt lapsena vaille vanhempien rakkautta ja uhkuu tukahdutettua vihaa kaikkia ja kaikkea vastaan. Heitä menemään tai lähetä terapiaan.

Vaikuttaa siltä että tämä miehesi pelkää.
Millaiset vanhemmat hänellä on? Kasvatus vaikuttaa paljon ihmisen tulevaisuuteen.

Tuommoinen virheistä suuttuminen, agressiivinen autoilu ja lapsellinen käyttäytyminen viestii siitä että hän kokee itsensä heikoksi yksilöksi ja yrittää todistella itselleen ja muille että hänkin on vahva. Erityisesti nainen, kumppani on yleensä vihan kohteena.

Puhu hänelle. Jos vastaus on suoraa huutoa tms. tee radikaali ratkaisu ja lähde pois kotoa päiväksi pariksi. Jos hän ei siitäkään vielä ymmärrä että et pidä hänen hermoilustaan, niin silloin on ihmisessä joku suurempi vika.

Ihan perussuomalainenhan mies tuo on. Vaihda ukkoa, Se on mun neuvo.

Jätä se, ja tee se kerralla. Tämä vain pahenee, ihan tosi. Löytyy parempia miehiä.

Miehesi vaikuuttaa rentulta, anteeksi nyt vain. Luultavasti hänet myös baarista huomasit kun hän oli niin kiva...humalassa.

Hän ei tule muuttumaan tuosta (renttu on aina renttu vaikka voissa paistaisi..) ja kuten joku jo sanoikin hän pitää sinua "vara" juttunansa kunnes löytää oikean. Oliko yhteen muuttaminen hankalaa? kumpi muuttamista ehdotti? jos se olit sinä ja oli hankalaa, ehkä hän ei ole oikeasti halua olla sinun kanssasi.

Ja et ole ainoa jolla tuollainen tilanne on ollut, tunnen pariskunnan jossa mies kertoi kaikesta suunnitelmistaan kännissä (lapset, talo, jne), alussa oli kivaa, mutta mies ei pukahtanut mitään kun oli selvä, aina menossa baariin...sitten vähän ajan päästä alkoi äksyily ym...ja sitten tuli pettäminen.. että sillä tavalla siinä suhteessa.

Miestäsi voi myös stressata jokin, ehkä olette liikaa yhdessä ja hän tuntuu tukahduttavan itsensä? Pieni vinkki; kannattaa joskus jättää mies omiin oloihinsa, menet vaikka kaverille käymään päiväksi. tai pariksi. Tekee kummaa suhteelle..Etenkin silloin jos näette joka päivä 24h. jos ei auta, niin sitten hänellä on muut mielessä kuin sinä.

Miksi hän pitää vielä omaa asuntoa jos asutte yhdessä?

Kirjoita kirje, jossa saat purkaa kaikki tuntosi. Ilmaise asiasi syyllistämättä, ei sanoilla "kun sää oot semmonen", "sää teet noin", vaan ilmaiset asiat "minusta tuntuu", "koen meidän suhteen tällaisena".

Minä tein niin. Mies, jolle kaikki muu kuin parisuhde oli etusijalla, luki kirjeen ajatuksen kanssa ja sanoi, ettei ole ymmärtänyt asioita mun kannalta. Kerroin ihan rehellisesti, että en ole tyytyväinen suhteeseen, koen itseni toissijaiseksi, myönnän että mussakin on virheitä, mutta haluan muuttua yhteisen tulevaisuuden vuoksi. Ja että toista, eli mua, ei voi vaatia muuttumaan, jos ei itse yritä muuttua ja anna itsestään toiselle mitään. Kerroin myös, että en tiedä kuinka kauan jaksan tällaisessa suhteessa.

Luulen, että kirjeen kirjoittaminen on parempi kuin yrittää keskustella, varsinkin jos toinen ei ole vastaanottavainen, kykenevä keskustelemaan tai keskustelu menee tappelemiseksi ja toisen syyttämiseksi.

Hän on tuollainen kun on.. Kunhan ymmärrät ettei hän tule IKINÄ muuttumaan voit jatkaa jos siihen tyydyt. Naiset aina kuvittelevat voivansa muuttaa miestä, mutta totuus on ettei toista ihmistä voi muuttaa. Ainut mitä voit muuttaa olet sinä itse ja tässä tapauksessa se ei kyllä mitään auta. Jos et kykene olemaan onnellinen hänen kanssaan tälläisenaan niin suosittelen pakkaamaan tavarasi. Ei sinulla oikeastaan ole edes oikeutta vaatia ketään muuttumaan sinulle mueleiseksi, ihmisen otat kumppaniksesi sellaisena kuin on tai sitten et ota ollenkaan.

Mites tuota noinniin jos sanoisit sille, että olen ihminen joka tarvii paljon huomiota? Eipä siinä sen kummempia.. Että jos arvostat minua ja haluat elää kanssani niin olisi kiva jos antaisit sitä minulle jne.. Asiat yleensä selviää puhumalla :)

Sulla on paska mies, etsi joku toinen jos et saa sitä ammattiauttajalle tönittyä

Sanoisin että voisit kyllä jättää moisen paskan. Puhetta kyllä maailmaan mahtuu mutta korjauksen yrittäminen tosissaan on kokonaan toinen juttu ja onnistuminen on lottovoitto. Kuvauksesi viestii siitä että olet tekemisissä sellaisen uroksen kanssa joka on nykymuodossaan kelvoton kumppaniksi, ainoastaan jollekin huumenaiselle tai muuten vaan idiootille akalle soisin vastaavan kumppanin koska hän on niin idiootti että ei edes hoksaisi kysyä tällaista.

Kehottaisin pakkaamaan kamat ja etsimään paremman miehen. Tuntuu varmasti kipeältä mutta en usko että suhteen jatkamisessa on mitään järkeä, päinvastoin.

Sun elämäsi menee hukkaan kun palvelet tollasta miestä. et saa itsellesi yhtään arvostusta naisena ja kumppanina. Kylä miehen ja kumppanin pitää auttaa kotitöissä ja muissa asioissa. Miehen pitää olla tuki ja turva joka rakastaa ja haluaa olla yhdessä. Halaukset, suutelu ja seksi kuuluu kans terveeseen suhteeseen jossa molempien on hyvä olla. Miehes on luuseri ja ei rakasta sua. Olet parempi ihminen ja ansaitset parempaa kohtelua. Mielestäni miehes ei arvosta sua yhtään ja sinun elämä on yhtä taistelemista jos jatkat sen miehen kanssa.

Pidä se sika !

Ime sen isoa munaa ja ota lasti kurkunperälle! Huomio on taattu!

Miksi kaikki kiltit miehet on sinkkuja ja kaikki pettäjä narsisti luuseri miehet seurustelee?

Lakkaa yrittämästä muuttaa miestä! Miksi menit suhteeseen tuollaisen kanssa ja nyt haluat muuttaa hänet? Siksikö, että hän puhuu rakastavansa ja haluaa lapsia. News: jokainen idiootti, jolla on siittiöitä, pystyy sinuun mukuloita pistämään!!!!

Miksi naiset jatkuvasti toimivat näin 1) ensin etsitään viehättävä mies. yleensä viehättää itsevarma mies, joka ei koita mielistellä naista 2) valitaan joku näistä miehistä 3) muutetaan yhteen 4) sitten aletaan haluta sellaista miestä, joka miellyttää

Miksi ette tee järkevästi eli
1) etsitte miehen joka on jo valmiiksi miellyttävä, säyseä, kiltti, ei korota ääntään ja antaa huomiota
2) Valitaan tällainen mies suhteeseen
3) sitten muutetaan yhteen
4) aletaan muuttaa OMAA ITSEÄ ulos epäkypsästä halusta viehättyä itsevarmoista mulkuista ymmärtämällä, että säyseä ja hyvä, kiltti mutta vähän epämiehekäs mies on kuitenkin se, joka ei aiheuta naiselle elämän varrella epämiellyttäviä riitoja ja tuntemuksia maitopurkeista!!!

>> hänen isänsä on ollut auktoriteetti, joka ei ole virheitä ymmärtänyt

Kerro ihmeessä että sinua ahdistaa hänen kiukunpurkauksensa. Kerro myös että hänen käytöksensä on ala-arvoista.

Voit löytää mukavammankin miehen, eli tärkeintä on se että olet tunnistanut että miehessäsi on pahoja käytösvirheitä ja se voi päätyä väkivaltaan.

Maailmassa tai ainakin suomessa on paljon ihania kauniita naisia joita minä en saa rakastaa ja pitää hyvänä koskaan.

http://www.youtube.com/watch?v=kb9BILNEiSM

Tuo voisi olla minun kirjoittamani stoori. Olen asunut miehen kanssa nyt 2,5 vuotta. Ihan aluksi kaikki oli aiva ihanaa ja niin on välillä vieläkin, mutta en koskaan tiedä millä fiiliksellä mieheni on. Humalassa hän rakastaa ja on aivan ihana, mutta usein selvinpäin hän on täysin arvaamaton, hän voi suuttua täysin käsittämättömistä ja pienistä asioista. Kerran hän hermostui, mm. kun otin nälkäisenä voileivän, keittiö on jonkinlainen"pyhä paikka" jota vartioidaan. Välillä pyykinpesukoneen ääni ärsyttää jne.
Automatkat ovat kauheita, hän ajaa (itse olen ajanut myös paljon, yli 20 vuotta) todella agressiivisesti, olemme mm. olleet kolmessa kolarissa näiden vuosien aikana. Onneksi nämä olivat pieniä ja mitään vahinkoa ei sattunut, mutta tilanteet ovat olleet aivan kamalia.
Nyt viimeinen asia oli, kun miehen tytär tuli tapaamaan isäänsä. Minulla oli yksi meikkikatalogi josta ajattelin tilata, näytin sitä 17-vuotiaalle tyttärelle, koska ajattelin ilahduttaa häntä ja tilata hänelle myös jotain pientä kivaa... Tästä nousi sellainen älämölö, kuinka sekaannumme rikollisiin pyramidihuijauksiin ja kuinka en ymmärrä kuinka vakavasta asiasta on kyse ja blaa, blaa, blaa. Ei edes kuunnellut, että kyse ei ole mistään "rikollisesta toiminnasta". Minulle ja tyttärelle jäi tosi paha mieli asiasta.

Näistä vataavista tapauksista voisin kirjottaa kirjan.... Tuo meikkiasia oli nyt sellainen, joka pisti mietityttämään jaksanko tätä enää?
Minun on täysin mahdotonta tietää mikä asia häntä ärsyttää milloinkin...