Peruskysymys kuuluu: onko teistä väärin internetin hakukoneilla katsoa vapaasti saatavia tietoja kiinnostavista ihmisistä?
Taustaa: tutustuin ensisilmäykseltä erittäin viehättävään naiseen, jonka kanssa puhelimme muutamalla tapaamisella yleisellä tasolla sitä sun tätä maailmanmenosta. Hän kertoi erään keskustelun lomassa olevansa juuri jäämässä eläkkeelle hieman etuajassa, 60-vuotiaana.
Spontaanisti kysyin alaa, en sen yksityiskohtaisemmin työpaikkaa tms. Hän sanoi, ettei missään tapauksessa sitä minulle kerro. Tiesin tuttavuuteni nimen ja uteliaisuuttani googletin nimen ja löysinkin tiedot. Hän on ollut yläasteen kieltenopettaja.
En ymmärtänyt ollenkaan, miksi kyseistä tietoa ei olisi voinut heti sanoa. Vielä vähemmän ymmärrän, että vielä vuodenkin yhdessäolon jälkeen riidan koittaessa, hän ottaa asian suuttuneena esiin. En ymmärrä, mikä teossani oli niin pahaa. Hän on 15 vuotta minua vanhempi ja vetoaa osin sukupolvieroon, osin muihin persoonallisuuden eroihin.
Osaisiko joku selittää, mitä pahaa olen tehnyt, kun itse en sitä parhaalla tahdollanikaan ymmärrä. Ehkä salaperäisyyden verhon raottaminen jotenkin oli väärin, mutta minusta ammattinsa sanominen kuuluu ihan normaalikeskustelun pirtaan ja näin ollen en kokenut urkkivani ja tirkisteleväni mitään epäilyttävää. Samoin olen joidenkin hänen sukulaistensa Facebook-profiileja ja jotain muutakin ihan pientä vilkuillut silkkaa uteliaisuuttani. Mistään pahantahtoisuudesta ei ole kyse. Tästä kaikesta on myös tullut huutoa, vaikka asiasta on jo vuosi.
Miten on…? Kaikki mielipiteet tervetulleita. Näin lyhyesti ei tietenkään voi selittää suhteen laatua ja kaikkia asiaan liittyviä seikkoja, mutta sana on vapaa.
Taustaa: tutustuin ensisilmäykseltä erittäin viehättävään naiseen, jonka kanssa puhelimme muutamalla tapaamisella yleisellä tasolla sitä sun tätä maailmanmenosta. Hän kertoi erään keskustelun lomassa olevansa juuri jäämässä eläkkeelle hieman etuajassa, 60-vuotiaana.
Spontaanisti kysyin alaa, en sen yksityiskohtaisemmin työpaikkaa tms. Hän sanoi, ettei missään tapauksessa sitä minulle kerro. Tiesin tuttavuuteni nimen ja uteliaisuuttani googletin nimen ja löysinkin tiedot. Hän on ollut yläasteen kieltenopettaja.
En ymmärtänyt ollenkaan, miksi kyseistä tietoa ei olisi voinut heti sanoa. Vielä vähemmän ymmärrän, että vielä vuodenkin yhdessäolon jälkeen riidan koittaessa, hän ottaa asian suuttuneena esiin. En ymmärrä, mikä teossani oli niin pahaa. Hän on 15 vuotta minua vanhempi ja vetoaa osin sukupolvieroon, osin muihin persoonallisuuden eroihin.
Osaisiko joku selittää, mitä pahaa olen tehnyt, kun itse en sitä parhaalla tahdollanikaan ymmärrä. Ehkä salaperäisyyden verhon raottaminen jotenkin oli väärin, mutta minusta ammattinsa sanominen kuuluu ihan normaalikeskustelun pirtaan ja näin ollen en kokenut urkkivani ja tirkisteleväni mitään epäilyttävää. Samoin olen joidenkin hänen sukulaistensa Facebook-profiileja ja jotain muutakin ihan pientä vilkuillut silkkaa uteliaisuuttani. Mistään pahantahtoisuudesta ei ole kyse. Tästä kaikesta on myös tullut huutoa, vaikka asiasta on jo vuosi.
Miten on…? Kaikki mielipiteet tervetulleita. Näin lyhyesti ei tietenkään voi selittää suhteen laatua ja kaikkia asiaan liittyviä seikkoja, mutta sana on vapaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisit tosi outo jos et olisi yhtään utelias ja mielestäni et ole tehnyt mitään väärää. Jokainen, joka äkeltää tietojansa mm. feceen, on täysin tietoinen ettää niitä käydään katselemassa.. Niin itse ainakin teen.
Kun kaksi ihmistä tapaa niin miltei heti selvitetään onko työssä, missä on työssä ja mitä tekee...ihan normaalia..
Diagnoosi: nuttura kiristä:)
Googlaa myös "paranoidi persoonallisuushäiriö". Naisystävälläsi voi olla ylikorostunut tarve suojella yksityisyyttään ja kokee kaiken tietojensa tutkimisen uhkana persoonalleen.
Kuulostaa siltä kuin taustalla olisi jotain muutakin kuin vain se ammatti. Ei tasapainoinen ihminen saa raivareita tuollaisen asian takia, saatika vedä perässään tuon tason loukkaantunutta mieltä vuosi tolkulla. Ellei sitten ole kyse ihmisestä, joka on tottunut vetämään riitatilanteessa kaikki anteeksiantamattomat asiat päivänvaloon. Kertoo paljon anteeksi antamisen kyvystä: sitä ei ole, jos yhä vaan hyysää menneitä loukkaantumisiaan.
Minä ihmettelisin asiaa ääneen joka kerta kun se nostetaan pöydälle. Jossakin vaiheessa luulisi "totuudenkin" viimein paljastuvan, olkoon se sitten mikä tahansa. Ja voihan olla, että kyse on vain arkuudesta, peloista ja ennakkokuvitelmista, jotka liittyvät juuri tuolla edellä mainittuun "nutturaimagoon" yms.
Mitenpä ihmisen mieltä ja kuvitelmia ymmärtäisi, jollei se kerro niistä itse.
Vaikutat jotenkin alisteilta tähän naiseen nähden. Ikäkin vaikuttaa. Ei ole ihan tervettä palata joihinkin vuoden takaisiin asioihin, vaikka ne sillä hetkellä olisivatkin harmittaneet. Kun asia vielä on noin vähäpätöinen.
Pahemmaksi tuo vain menee, kun kuuntelet vuodesta toiseen samaa P&skaa
Jätä koko ämmä! Mitä tähän voi muuta sanoa