Eli olen nainen joka vihaa ylikaiken valehtelua. Uskon kestäväni esim pettämisen paljon paremmin jos mies siitä itse minulle kertoo aika heti. Ei tietenkään valehteleminen ole ikinä ok mutta pienet valkoiset valheet ovat minulle maailmanloppu.
Noh, sain eilen miehen kiinni valheesta kahden vuoden takaa (:D). Se oli asia mikä loukkasi minua. Olen kysynyt häneltä asiasta ennenkin ja hän on kieltänyt. No eilen sitten sain tietää asian oikeanlaidan. Sain hirveän hepulin. Siis hirveän. Olen täysi sekopää kun saan sen hepulin. Heitän laseja seinään jnejnejne. Ja mies sanoi ettei kertonut koska pelkäsi juuri sitä reaktiota mikä eilen tuli. Ymmärrettävää, siis täysin ymmärrettävää. Miten muuttaa oma suhtautuminen asioihin mitä hän sanoo? JA kyse on mustasukkaisuuteen viittaamasta asiasta. Olen sairaalloisen mustasukkainen ja myönnän sen. Itsetuntoni on huono.
Jos saan itseni hillittyä niin kertooko mies oikeasti totuuden sitten? Miten saada hänet oikeasti kanssa kertomaan sen? Ja miten saisin omat tunteeni hillittyä miehen kertoessa jotain vähänkin epämiellyttävää?
Noh, sain eilen miehen kiinni valheesta kahden vuoden takaa (:D). Se oli asia mikä loukkasi minua. Olen kysynyt häneltä asiasta ennenkin ja hän on kieltänyt. No eilen sitten sain tietää asian oikeanlaidan. Sain hirveän hepulin. Siis hirveän. Olen täysi sekopää kun saan sen hepulin. Heitän laseja seinään jnejnejne. Ja mies sanoi ettei kertonut koska pelkäsi juuri sitä reaktiota mikä eilen tuli. Ymmärrettävää, siis täysin ymmärrettävää. Miten muuttaa oma suhtautuminen asioihin mitä hän sanoo? JA kyse on mustasukkaisuuteen viittaamasta asiasta. Olen sairaalloisen mustasukkainen ja myönnän sen. Itsetuntoni on huono.
Jos saan itseni hillittyä niin kertooko mies oikeasti totuuden sitten? Miten saada hänet oikeasti kanssa kertomaan sen? Ja miten saisin omat tunteeni hillittyä miehen kertoessa jotain vähänkin epämiellyttävää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuollainen silmitön raivoaminen ei kyllä ole ihan normaalia. Se ei ole hyväksi itsellesi eikä miehellesi eikä parisuhteellekaan.
Saatko samanlaisia hepuleita muissakin asioissa? Tuo viittaisi siihen, että olet kontrollifriikki ja haluat, että kaikki asiat ovat hallinnassasi tai sisäinen epätasapainosi järkkyy liikaa.
Sinun pitää ihan itse tehdä työtä sen eteen, että opit sen, että asiat eivät mene siten kuin sinä haluat ja suunnittelet. Miehesi pysyy luonasi jos on pysyäkseen, mutta raivoamalla ja kyttäämällä et saa häntä pysymään luonasi. Se on juuri sitä parisuhteen tuskaa, kun ei voi koskaan täysin 100 % luottaa mieheen. Aina on olemassa riski, että mies pettää, sillä pettäjä kyllä löytää keinot, jos hän sitä haluaa tehdä.
Mieti, että mitä tapahtuisi, jos mies pettäisi? Kuolisitko siihen vai tuhoutuisiko maapallo? Ei todellakaan. Olosi helpottaa, jos mietit, että mikä on pahin pelkosi ja mitä tapahtuisi, jos se toteutuisi. Jos mies pettäisi, niin joko annat anteeksi tai eroat. Tai annat ajan kulua ja katsot, että kykenetkö antamaan anteeksi. Elämässä olisi silti vielä senkin jälkeen hyviä asioita esim. sinun ja läheistesi terveys, työpaikat, ystävyyssuhteet kunnossa.
Aika harvoin nuorena aloitettu suhde säilyy loppuiän. Ihmisellä on usein teinirakkaus, nuorena aikuisena solmittu suhde, avioliitto/avoliitto josta syntyy lapsia, YH-suhde, vanhuusiän suhde jne. Sitä ajatusta vasten voi yrittää ymmärtää sitä, että me ihmiset emme ole täydellisiä ja ne suhteet katkeavat joskus siksi, että ollaan liian erilaisia, joskus rakkauden puutteeseen, väkivaltaan, alkoholismiin, mielenterveysongelmiin, kyllästymiseen tai esim. siihen, että ei osata olla parisuhteessa, vaan tehdään samoja ongelmia kerta toisensa jälkeen.
Anna miehellekin tilaa suhteessa, ettei asioita tehdä vain sinun tavallasi. Ymmärräthän, että jatkuva kyttääminen ja mustasukkaisuudessa kärvistely tekee teidän kummankin elämästä kamalaa. Yritätkö tarkoituksella häätää miestä pois luotasi, jotta voit osoittaa, että taas tuli todistetuksi, että et ole rakkauden arvoinen?
Usein parisuhdemallit tulee lapsuudesta. Riitelivätkö vanhempasi paljon? Pettikö jompi kumpi? Oliko vanhempiesi välit täynnä mustasukkaisuutta ja epäluottamusta? Jos vastaat kyllä, niin tiedät, mistä sinun omat parisuhdeongelmasi juontavat juurensa. Olet oppinut heiltä sen, miten sinun mielestäsi parisuhdeasiat hoidetaan.
Mieti, mitä on ne asiat, mistä miehesi tykkää sinusta. Miksi hän on rakastunut sinuun? Mitä asioita itse arvostat itsessäsi? Sitä kautta opit rakastamaan itseäsi ja tajuat, että olet ihan hyvä tyyppi.
Kiitos kattavasta vastauksesta ex-huonoitsetuntoine. Tosiaan menneisyyteni on erittäin hankala, perheeni oli/on rikkinäinen, olen nähnyt ja kokenut pelkkää pahaa miesten puolesta. Eli en luota miehiin yksinkertaisesti ihan hyvistä syistä. En tunne itseäni ikinä riittäväksi parisuhteessani. Meidän parisuhteen alussa on myös esiintynyt muiden naisten seuran hakemista jnejne joten luottamus on silläkin tasoa vähän hajonnut. Ne asiat eivät minua enää haittaa, mutta tietyllä tapaa vaikuttaa.
Olen yrittänyt antaa tilaa. Olen yrittänyt olla suuttumatta pienemmistä tyhmistä asioista. Valehtelu on se mitä en jotenkin vain siedä.
Olen myös kokeneenpi kuin mies, ja mies on kertonut että hänelle tulee hetkiä jolloin hän miettii että pitäisikö hänenkin kokea muita. Kuitenkin päättää ettei koska haluaa olla kanssani. Enkä ymmärrä enää miksi. Hänellä on ollut sietämistä menneisyyteni kanssa ihan yhtälailla.
Ja tiedän ettei ole hyväksi minun reaktioni, se kuluttaa meitä molempia. Mutta jotenkin kaikki vain sumenee sillä hetkellä kun mies meidän riidassa viittaa millään tapaa menneisyyteeni/syyttää/sanoo muuta mielestäni epämiellyttävää.