Olen avioliitossa ja lapsiakin on. Avioliitto tuntuu menevän tasasta taaperrusta, mutta kuinka saan mielestäni vaimoni kaverin, todellisen herkkupakkaus. Työnteostakaan ei tule enään mitään ja vaimolleni en uskalla asiasta mainita. Olisiko lemmen yö sen arvoista, kun pelissä on perhe? Yksi kerta ja asia on pois päiväjärjestyksestä? Miksi minusta tuntuu, että olen tehnyt virheen mennessäni avioliittoon? Lapset ovat ihania ja vaimo herttainen, mutta ei mikään uimapukumalli. Olisiko täytynyt odottaa sitä oikeaa, jonka ulkonäky olisi miellyttänyt? Miksi ihmeessä tälläinen ulkonäöltään herkullinen naaras voi saada pään näin sekaisin...Apua, kuinka saada asia pois mielestä!
Kuinka saada pois mielestä...
sekaisin
162112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksi se pitää mielestä saada pois. Unelmoi ja eiköhän se aikanaan "kuihdu".
Yritetään, mutta kun jälleen kerran tämä kisu tulee vierailemaan, on pää taas sekaisin...:(
Unelmoi ja hehkuttele ajatulksella mutta jätä siihen. Kuten sanoit sinulla on perhe pelissä. Näet nyt sen kauniin naisen ja mietit mitä sinulta puuttuu. Samalla et näe mitä kaikkea sinulla on etkä osaa arvostaa sitä. Omat lapset ja heidän kanssaan eläminen on maailman upein juttu. Usko pois. Olen mies ja itselläni on hiuskarvan varassa kuinka kokopäiväisän hommille käy, ilmeisesti huonosti.... Voin kertoa että ei ole karmeampaa fiilistä...
Sun on kuitenkin helpompi unohtaa se nainen kuin lapsesi jotka voit menettää.
Puhut asiaa. Kumpa yläkerran järkeni voittaisikin alakerran himoni...En todellakaan haluaisi luopua vaimostani, enkä eritoten lapsistani. Mikä on mieheen tullut kun lihan himo sekoittaa näin voimakkaasti pään. Ja menin kertomaan tunteistani tälle vaimoni kaverille. Taitaapi tulla hieman kiusallinen tilanne, kun seuraavan kerran meillä vierailee.Kiitokset sinulle nimimerkki mieti.
vaimollesi kertomista. Se on varmasti aluksi vaikeaa, mutta osaa varmasti arvostaa avoimuuttasi. Varsinkin kun mitään ei ole vielä sattunut. Ihan oikeasti.
On paljon helpompaa elää toisiaan tukien vaimon kanssa, eikös vain? Mieluummin niin, kuin pelossa.
Voitte yhdessä miettiä ratkaisua.
Pelkäänpä vaan, että ratkaisuksi vaimoni määrää/ehdottaa, että en saa olla enään missään tekemisissä kaverinsa kanssa. Tosin tämä sotkee siis myös heidän välejään. Enkä tiedä, voinko enään 'palata' kaverisuhteeseen, kun menin paljastamaan hänelle tunteeni. Elämä on shittii...
Niminerkiltä Siitä se lähtee (ketju ylempänä). Ainoana erona vain, että tunnen typyn kyllä paremmin ja viinaspäissä ollaan heitetty läppää keskenämme...heh...niin osuva toi viimeinenkin kuva.
miettiä, oletko sinä tämän naisen mielestä sellainen herkkupakkaus, että hän tahtoo välttämättä yön sinun kanssasi?
Merkit ovat selvät, että meidän välillä lyö 'kipinä'. Sinkkuna hänellä varmaan helpompaa, mutta ei hänkään haluaisi satuttaa vaimoani. Jotenkin tarvisi saada sammutettua tämä tunteiden rovio.
Minä olen sammutellut tunteiden roviota nyt 5 viikkoa ja välillä tuntuu siltä, että se onnistuukin. Mutta nyt, just tänään, taas lieskat roihahti. Että tiedoksesi vaan, että yrittää pitää jaksaa toooooosi kauan.
Ottaa riski ja tekee 'teot': jos ei jää kiinni, asia ei enään vaivaa vai sitten se vasta alkaakin vaivaamaan...
Odottaa: pää sekaisin kärsii asiasta ja yrittää elellä 'normaalia elämää'? Kauanko tätä jaksaa???
3 kuukautta molempia ihastuksia (en koskenutkaan kyseisiin miehiin vaikka mieli teki aivan helvetisti), jonka jälkeen kuin salama on iskenyt molemmilla kerroilla - ettei siinä ihmisessä mitään niin ihmeellistä olekaan, kuin olin kuvitellut.
Voin sanoa vain, että ONNEKSI en sortunut, nyt olisi aikamoinen soppa selvitettävänä... Elämä heittelee ja tunteilleen ei mitään voi - mutta sille voi sortuuko vai ei. Se on jokaisen itsensä päätettävissä, mutta siitä on sitten kannettava seuraukset. Kaikkea ei voi saada, paitsi yhteisellä sopimuksella vaimon/miehen kanssa.
Ja tunteet ovat menneet ohi... Onhan se aika kärvistelyä, mutta nyt jälkeenpäin kun ajattelen, niin mitä kamaluuksia olisinkaan saanut aikaiseksi, jos olisin antanut haluille vallan?? Nyt yököttää kun ajattelenkin...
Eipä voi muuta kuin todeta että ompahan ongelma!
Tässä maailmassa on taatusti tärkeämpääkin ja vakavampaakin mietittävää kuin miehisen munan himot! Sääliksi käy vaimoasi! Voimia vaan hänelle! Eikö parisuhteessa olekaan muuta kuin seksi ja himot?? Mihin jäi henkinen puoli: yhdessä-olo, lapset, kaikki mukavat hetket ja muistot JA ENNENKAIKKEA ARKI!! Arki on se mitä eletään eikä seksifantasiat! Jos et ole tyytyväinen niin lähde läpsimään niin et enempää satuta vaimoasi! Miltähän hänestä tuntuu kun vuosien päästä saisi kuulla ettei ollutkaan ihan sellainen jonka kanssa halusit naimisiin vaan haaveilit ja himoitsitkin toista! Ja jos luulet että yhdellä panolla himosi vaimon ystävään sammuu niin olet totaalisen väärässä........siitä se vasta lähtee se pettäjän tie! Ja vielä vaimon ystävästä: Ei ole oikea ystävä jos vikittelee toisen miestä!
Mutta meitä on moneksi......
Huh huh, miettisit vaikka välillä sitä kuinka onnekkaasti asiasi loppujen lopuksi on!!!
Etpähän osaa sitä kuitenkaan arvostaa ennen kuin sen menetät!!!!!
älä oo niin varma että nainen sun punkkaas ees tuliskaan, eli mieti siltä pohjalta, ihan noin niinku realistisesti, ei sitä tartte tota sian roolia hamaan tappiin asti kantaa, OLE MIES äläkä jonninjoutava räkänokka...
"olisiko pitänyt odottaa sitä jonka ulkonäkö olisi miellyttänyt"... YÖK mikä olet. Kuinka pystyit tekemään lapset hänen kanssaan jos hän ei miellyttänyt ulkonäöllään sinua. Heivaa ihmeessä "se ihana ja herttainen vaimo" ja ota se "kisu" tilalle. Vaimosi ei ansaitse sinunkaltaistasi.