Siellä kun oli yksikön komentaja, poliittinen upseeri (politrukki) vielä salaisen poliisin komentaja. Miten nämä kolme puhalsivat yhteen hiileen vai tuliko epäselvyyksiä vastuu ja komentosuhteissa?
Puna-armeijan komentosuhteet mietityttävät
Onko tietoa
1085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Talvisodan jälkeen määrättiin yksilökomentajuus eli politrukit olivat komentajien apulaisia. Sitten palattiin osittain takaisin -41 tappioiden jälkeen. Politrukit olivat armeijan poliittisen hallinnon alaisia. Sitä johti Mehlis.
NKVD ei kuulunut armeijan komentojärjestelmään, vaan oli suoraan sisäministeriön alainen. Käytännössä sitä valvoi Berija koko sodan ajan.
SMERSH oli NKVD:N erikoisosasto. Sen erityinen tehtävä oli valvoa komentajien poliittista luotettavuutta. Sen johtaja Abakumov sai ohjeensa suoraan Stalinilta.
Tuntuuko sekavalta? Sitä se olikin.
Vuonna 1943 politrukit menettivät valtaansa, he vastasivat vain joukkojen poliittisesta kouluttamisesta. Voitaisiin verrata sotilaspappeihin, hengennostattajia. NKVD/SMERSH hoiti sotilaspoliisin ja vastavakoilun tehtäviä, piti silmällä ylimpiä upseereita.
Komentaja komensi joukkoja, politrukit ja NKVD/SMERSH hoiti omia tehtäviään, aika hyvin yhteistyö sujui.
Politrukilta sai luotia niskaan jos ei totellut. Missä vaiheessa pappi antoi luotia. Hitler teki aivan oikein antaessaan käskyn tappaa armotta kaikki kommunistisen puolueen ja virkakoneista työntekijät eli loiset.
Pappi oli kuului oleellisena osana niihin pyöveleihin ja oli vahvasti hengessä mukana, kun omia sotilaita tapettiin teloittamalla. Pappien työhön kuului uhrivalmiuden valaminen sotilaisiin, sekä antaa heille jumalan oikeutus tappaa toisia ihmisiä, joista valtioiden johtajat tekivät toisilleen vihollisia. Pappi oli suomalaisten vastine ryssän politrukille, uskonnoissa, joksi kommunismikin voitaisiin lukea, oli painotuseroja, yhtä verenhimoisia kuitenkin ja valtionjohdon käskyjen toteuttajia. Papit rankaisivat myös kuolleita, jos he eivät totelleet ja tappaneet, tai halunneet tulla tapetuksi, teloitettuja ei saanut haudata kirkkomaahan, kuten ei myöskään kapinan 1918 aikana teloitettuja punaisia.
Politrukit eivät ketään ampuneet, teloitukset, joita muuten tapahtui Suomenkin armeijassa, hoiti NKVD:n joukot. Politrukkeja voi verrata suomalaisiin sotilaspappeihin, hengennostattajia.
sodassakin oli lohduttaa kärsiviä ihmisiä Jumalan Sanan voimalla. Sotilaissa oli paljon uskovia ja vaikeissa paikoissa heitä tuli lisää. Papit tekivät tärkeää työtä.
Siksi heitäkin tällä palstalla mustamaalataan.
ehdoton velvoite käyttää asetta kieltäytyviä ja pakenevia vastaan. Muuten sai itse luodista.
Suomen armeijassa oli erikseen valistusupseerit. Niitä tehtäviä oli myös papeilla.
Höpö, höpö puhetta, selustassa oli NKVD:n varmistuspataljoonia jotka hoitelivat rintamakarkurit. Politrukit hoitivat poliittisen koulutuksen, ei heidän tarvinnut ketään ampua. Eikä yhdestä miehestä paljoa ampumaan olisikaan, sitä varten oli varmistuspataljoonat.
Matemaattisesti laskettuna Suomen armeijassa ei koskaan varmasti edes päästy prosentin tasoon teloituksissa. Tsuikov ammututti muistaakseni noin viisikymmentä tuhatta ukkoa ja akkaa Stalingradissa. Politrukit kyllä valvoivat teloituksia. Osa heistä saattoi kuulua NKVD:hen. Mitään "hengennostattajia" ne ei todellakaan olleet.
Höpsistä. NKVD juoksi löysät housussa vuoden 1941 aikana jolloin Saksa antoi komissaarikäskyn. Politrukit, komissaarit ja muut toimihenkilöt olivat juuri nimenomaan moraalin nostattajia koska NKVD:stä ei siihen ollut. Berijalla pojilla oli muistaakseni joku erikoisjoukkoa Rostovia puollustamassa mutta siihen se jäi heidän ansionsa. Saksalaiset käsittääkseni peruuttivat komissaarikäskyn. Partisaanit tapettiin ilman muuta armotta, mutta puolueen komissaarit lähetettiin käsittääkseni leirille. Fanaattisia idiootteja jokatapauksessa. Olisivat tuhonneet paperinsa ja säilyneet siten elossa.