Voisitteko kuvitella seurustelevanne itseänne pidemmän naisen kanssa? Tai vastaavasti naisille kysymys, voisitteko seurustella itseänne lyhyemmän miehen kanssa?
Jos onnistuisi, voisiko nainen käyttää korkokenkiä?
Vai haittaako toisen seurustelukumppanin pituus ollenkaan, jos muut asiat natsaisivat kohilleen?
Jos onnistuisi, voisiko nainen käyttää korkokenkiä?
Vai haittaako toisen seurustelukumppanin pituus ollenkaan, jos muut asiat natsaisivat kohilleen?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ainoastaan kerran elämässäni olen seissyt itseäni pidemmän naisen seurassa. Ja vaikka kuinka yritin olla ottamatta asiaa esiin, niin se kuitenkin lipsahti huuliltani.
En kyllä kuollaksenikaan muista millaiset kengät hänellä oli. Tilanne kuitenkin oli minulle uusi ja jännittävä, poikamainen. Ajattelin välittömästi kaikenlaisia kujeita ja källejä, jäyniä.
(naurua)
Nyt olen työntänyt pääni design-jääkaappiini. Täällä on viileä tunnelma.
HAHAHAA!! =D =D
Että on huvittavaa kun nainen on pidempi? ;D No ei se mitään, sitä on itse saanut kuulla koko elämänsä omasta pituudesta kommentin jos toisenkin, niin niihin on tullut totuttua, mutta tähän pituuteen ei siltikään.
Kas!
Kenenköhän tämä déjà vu on? Saakohan tämän ottaa?
Aha. Jaaha.
Koetko pituutesi jollain tapaa epänaiselliseksi?
Tuore kaali on mun herkkua.
(rouskis ja maiskis)
En koe sitä epänaiselliseksi. Se vaan häiritsee itseäni ihan konkreettisesti elämässä sekä sitten näissä mieskuvioissa pään sisälläni. Konkreettisesti siis siten, että tarpeeksi pitkä lahkeisia housuja on hankala löytää. Ja mies kuvioissa siten, että voiko miehet koskaan ajatella seurustelevansa itseään pidemmän naisen kanssa, koska yleensähän parit ovat pituudeltaan toisin päin? Vai haittaako se pituus lopulta mitään?
Musta tasa-arvon eräs älytön määritelmä toteutuu saman pituisissa ihmisissä. Musta on jotenkin alentavaa puhua lapsen tasolle jääneelle naiselle, vaikka tämä olisi sitten kuinka vaatteisiinsa istuva tahansa, kuin että myös koulutukseltaan lähinnä Master of the Universe -tasoa.
En voi lähteä liikkeelle siitä, että aina keskustellessani jonkun kanssa minun olisi istuttava.
Siinä on sellainen vinoutuma, josta en pidä.
Juoksun ergometriaa.
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=rv1o6Em9P7I
(etnistä naurua)
No voisitko kuvitella nostavasi katsetta ylös kun katsot naiselle puhuessasi silmiin?
Voin minä sen kuvitella, mutta todellisuudessa minun ei tarvitse.
No sehän on hyvä sitten! Minäkin voisin sitten ilmeisesti käyttää seurassasi korkeita korkoja olematta silti sinua pidempi. =)
Äärettömän harvoin näen yli 183 senttisiä naisia. Tunnustan auliisti, etten voisi kuvitellakaan seurustelevani itseäni pidemmän kanssa. Ylensä olen seurustellut 20-30 senttiä lyhyempinen kanssa. Nykyinen vaimo on 29 senttiä lyhyempi ja juuri sopivan kokoinen.
Olen 180cm nainen ja usein korkkareissa.Mieheni on 172 cm ja kuulemma vaan ylpeä pitkästä naisestaan.Ei ole häirinnyt koskaan kumpaakaan.
Tämä oli kiva kuulla! =)
Nyt on vielä kysyttävä uteliaisuuttani, että kuinka korkeita korkoja käytät?
No en minä väittänytkään, että muut olisivat tässä pituusasiassa yhtä rajoittuneita kuin minä. Olen oikein iloinen puolestanne. Minun on vain henkilökohtaisesti vaikeaa nähdä itseäni pidempi nainen seurustelumielessä. Ystävänä se ei toki haittaisi.
Miksi et voisi kuvitella seurustelevasi itseäsi pidemmän naisen kanssa?
Ja jos naisesi olisi sinua ainoastaan kaksi-kolme senttiä lyhyempi, voisiko hän käyttää 7cm korkkareita?
Minusta pienuus ja sirous on aina ollut feminiininen ja kaunis ominaisuus. Edellisen johdosta olen niin rajoittunut, ettei naiseni voisi olla vain kaksi-kolme senttiä lyhyempi. Seitsemän sentin korot on ihan ok. Niillä vielä suurin osa naisista osaa kävellä paitsi kännissä.
Minkä vuoksi pieni ja siro on feminiininen? =)
p.s. Mulla alkoi juuri kyselyikä! ;D
Sillä on heikko itsetunto.
Hehe! Voihan se niinkin olla, mutta kyllähän ihmisillä on makunsa joka asiassa niin miksi ei ihmisten piirteissä? Jokin juttu siinä pienuudessa ja siroudessa on mikä Ratikkakuskia viehättää. Mutta mikä? Sitä ei ole vielä kerrottu.
Olen kuullut ennenkin tuon väittämän itsetunnon puutteesta, mutta omasta mielestäni minulla on ennemminkin pöhöttynyt itstunto ja suuret luulot itsestäni.
Luulen, että omalla kohdallani se on tottumiskysymys. Minulle tuli murrosikä pojaksi aikaisin ja olin pitkään luokkani pisin. Niinpä sitten ensimmäisten haparoivien seurusteluyritysten tytöt olivat minua huomattavasti pienempiä. Ehkä naisihanteeni johtuu siitä.
Harvinaisen rehellinen ja pohtiva vastaus. Minä olen aina ollut luokkani pisimpiä, vasta lukiossa meni asetelma uusiksi ja opiskellessa se yksi ihana pitkä hurmuri vei sydämeni, vaikkei siitä jutusta mitään lopulta tullutkaan. Voi voi voi sitä Tuomasta minkä meni tekemään. =D
Kuitenkin tällä hetkellä olen siis tavannut aivan ihanan ja hurmaavan miehen, joka on minua kuitenkin lyhyempi. Ja siis minä arkailen tässä tilanteessa toisen pituuden vuoksi!! Voi hyvää päivää minua!!
Lopulta jos kerran natsaa muuteen, niin ei kai se voi pituuteen kaatua? Eihän? Miehet? =D
Tuskin se nyt pituuteen kaatuu. Itsellä ei ole myöskään kokemusta itseäni pidemmistä naisista tiedän kyllä, että niitä on olemassa, mutta erittäin vähän eli oon siis 195cm.
No mua lyhyempää miestä saa kyllä hakea ja jos sellanen löytyy niin en voisi seurustella. Olen 160cm :)
Oon 180cm ja valitettavasti viehätyn "paremmin" itseäni pidemmistä miehistä. Olen toki katsonut "sillä silmällä" myös lyhyempiä ja toinen exänikin oli 176cm.
Eipä toi silleensä haittaa, kyllä on muustakin kyse kuin pituudesta. Mut toki, jos mies alkaa olla 160cm, niin pitäisin sitä varmaan enemmän kaverina? Enkä kokisi oloani kovin mukavaksi, jos tissini ovat silmien korkeudella :D
156 senttisenä olen oppinut elämään ajatuksen kanssa.