mistä johtuu että sinkkunaiset eivät osaa hoitaa raha-asioitaan? tiedän todella monta naista jolla luottotiedot menneet kun eletty trendielämää velalla ja vingutettu luottokorttia, jätetty hoitamatta sähkö- ja puhelinlaskut, vakuutusmaksut etc.
sinkkunaisten rahaongelmat
säästäväinen mies
70899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 70
Vanhimmat
ns white trash- ihmisiä. Niillä on rahaongelmia ja ylivelkaantumista sukupuoleen katsomatta
White trash on amerikkalainen termi eikä sovi Suomeen. Täällä ihmiset ovat aika samanlaisia. Ylivelkaantuminen johtuu siitä, että on esim, työtön eikä rahat riitä elämiseen. Velkaa ei oteta "trendielämään" vaan ihan tavallisen arjen pyörittämiseen.
KUKAAN ei ylivelkaannu, ellei ole typerys ja/tai white trash. Suomessa on sen verran hyvät tuet.
Niin, ei velkaannu jos pysyy työttömänä koko ajan. Mutta yritäpä tehdä sovitellulla rahaa. Kun pätkähtää 10 euroa yli ja saatkin sen mahtavat 700 euroa kuussa: siinähän elet. Tai odottelet palkkakuittia pikkutuloista kuukauden... Ja saat työpäivästä 20 euroa nettoa! Jipii!
Tietty pelkälle Kelan rahalle tippuminenkin voi aiheuttaa ongelmia, koska ne tuet ei kyllä päätä huimaa, mutta silloin ei voi velkaantua... Kun ei saa lainaa. Niin paitsi jos kortin on ehtinyt hankkia töissä ollessaan.
Teepä pätkätöitä vaikka 1-3 kk ja odottele sitten uutta päätöstä 8 viikkoa. Sossu palkitsee työssäkäyvän takaisin perittävällä tuella.
1 kuukauden tuloista on aika helppoa venyä kahden kuukauden tulottomuuteen, ja ilman rahaahan maksaa mainiosti kaiken.
Voihan se tietty katkaista ansiosidonnaisten laskentajakson, kuten mulla kerran kävi. Sain palkaksi töihin menosta kyllä uudet 500 päivää: ja tulot laski 880 eurosta 700 euroon, kun laskennallinen keskiarvo pieneni. Töissäkäynnillä siis pääsee joko tulottomaksi, velkoihin tai sossun luukulle.
Voihan sitä tietty yrittää tulottomanakin pärjätä, mutta en mä tiedä, miten se vuokra pitäisi selittä maksetuksi, kun ei sitä pysty maksamaan.
Jos siis pysyt kiltistä koko ajan täysin työttömänä ja ansiosidonnaisilla ja käyt vaan töissä "uusimassa" ne, niin sitten menee ihan hyvin. Tai jos olet töissä koko ajan. Et vissiin puhu ollenkaan asioista mistä tietäisit yhtään mitään. Mutulla ollaan hokemassa hyvistä tuista ja kadehditaan ihmisiä, jotka elää alle köyhyysrajan. Säälittävää on se.
Minkä se muuten ihmisestä tekee, fiksun vai?
´´White trash on amerikkalainen termi eikä sovi Suomeen.´´
tunnetko white ladyä? bro
Toi on niin totta. Tiedän montakin naista, jolla on vastaava tilanne. Pätkätyöt on perkeleestä.
Aloittajalle, olen tehnyt saman havainnon. Suurin osa tapaamistani naisista (ei siis kaikki) ovat olleet kroonisesti PA. Minulla kun sattuu välillä olemaan rahaa niin kyllä tarjoilut, matkat, lahjat yms. on otettu mielihyvin vastaan. Nyt olen ottanut sen linjan että heti kun tapaamani nainen alkaa valittaa että ei ole varaa johonkin niin se on minun osaltani siinä. Sponsorointi on kallis harrastus..
Taas tällainen ihmeellinen yleistys sinkkunaisista. Kuinka monen naisen perusteella olet päätelmäsi muodostanut?
Itselläni ei ole yhtään velkaa, vaikka olen usemmaan kuukaiden ollut sekä sinkkuna että työttömänä. Valmistumisen jälkeen en missään vaiheessa ole päässyt kunnolla tienaamaan, joten millään suurilla säästöilläkään en ole elellyt. Mutta siittä huolimatta olen osannut hoitaa asiani niin ettei velaksi ole tarvinnut elää.
Ai että ihan muutaman kuukauden olet ollut sinkkuna ja työttömänä. No onpas sinua elämä koetellut. :D Kyllähän sitä nyt muutaman kuuakuden elää vaikka pienessä hirressä. Mutta kokeilepa samaa muutama vuosi ja siitä ehkä osa vielä sairaana niin että et edes pysty ottamaan töitä vastaan.
Kun olet elänyt noin vuoden toimeentulotuella, niin voit vain toivoa, että mikään kodinkone ei mene rikki, et tarvitse uutta sänkyä tai edes uutta talvitakkia tai kunnon kenkiä. Mitään ylimääräistä tai yllättävää lisämenoa budjetti ei nimittäin kestä. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen käy yhä vaikeammaksi, ja varsinainen noidankehä alkaa olla valmis.
Itse tunnen noin kymmenkunta ihmistä, joilla on luottotiedot menneet. Vain yksi heistä on sellainen, jota voisi sanoa holtittomaksi rahankäyttäjäksi. Kaikilla muilla on siihen joku "hyvä" syy, joko työttömyys, sairaus, konkurssi, avioero tms.
Velkaa nyt vaan ei kannata ottaa, ellei ole aika selvä tilanne, miten sen pystyy maksamaan takaisin. Piste.
Kodinkoneiden hajoamisiin voi varautua säästämällä. Jos menee pyykkikone rikki, niin voi käydä taloyhtiön pyykkituvalla tai jos sellaista ei ole, niin pestä käsin, kunnes rahaa käytettyyn koneeseen on. Imuriakaan ei tarvitse, kun voi harjalla lakaista lattian. Jos ei ole varaa uuteen talvitakkiin, niin ostaa käytetyn tai korjaa vanhaa. Sängyn hajottua nukun vaikka pelkällä patjalla tai sohvalla, kunnes saan rahaa. Kirjoitan tämän ihan tosissani: velan ottaminen noin huonossa rahatilanteessa on järjetöntä. Velanottoa varten pitää olla raha-asiat aika hyvin.
Pidemmän päälle haluaa pois tuollaisesta tilanteesta, mutta jos tulee työttömyys, sairaus, avioero ja konkurssi niin tuollaiset käytännön haitat ovat aika pieniä verrattuna siihen, että koko kasan päälle tulee vielä velkaongelmia.
Mistä sä säästät, jos tulot on vaikka 800 euroa kuussa ja nykyvuokra kun ihan kohtuullisenakin saattaa olla 500 euroa kuussa? 300 euroa on ihan oikeasti todella vähän ja tyhmempikin osaa laskea, ettei siitä kyllä kovin suuria säästellä.
Velkaa ei toki kannatakaan ottaa jos on köyhä (eikä kovin helposti saa ja kaikkein hassuinta on, ettei saa sitä järkevintä ja halvinta velkaa, joka pienenä summana saattaisi pelastaa talouden ja auttaa jaloilleen), mutta jos joudut olemaan tulottomana 2 kuukautta ja olet ollut jo työttömänä ennen tätä juhlavaa työpätkää, niin miten sä maksat, ei sänkyä, ei pesukonetta, eikä imuria, vaan ruoan, vuokran, pesuaineet ja vessapaperin? Vai jätätkö sä itsesi pesemättä, syöt kaarnaa ja pyyhit perseesi nurmikkoon?
Jos sä elät niin epähygienisesti että vaan lakaiset, niin sun luonas vilisee syöpäläisiä kohta, kyllä lattia ja matot pitää joskus imuroida ja myös pestä: ja sekä imuri, pölypussit, pesuaine että moppi + ämpäri maksaa. Vaatteet pitää pestä, meilläkin talosta löytyy pesutupa, mutta pesuaineet maksaa. Olen itse pessyt kaikki vaatteet käsin noin puoli vuotta ja voin sanoa, ettet tajua mistä puhut.
Talvitakki nyt on pienin ongelmista, vaikka voi kuule olla niin tiukkaa, että laadukas 30 euron (70% ale) voi olla ruokarahoista pois. Mutta Suomessa, - jos et ole huomannut -, on välillä aika kylmä ja talvivaatteet on kyllä ihan elinehto täällä. Ja jonkun verran pitää olla kodinkoneita, esimerkiksi en tiedä, missä pihanuotiolla sä ruokasi laitat, mutta mulla on hella. Tosin olen siitä onnekas että mulla on myös hyvä taloyhtiö, ja se ei ole mun vastuulla, mutta jääkaappi-pakastimen hajoaminen viikonloppuna voisi viedä kuukauden ruoat. Luuletko sä oikeasti, että kaikilla on varaa ostaa niitä uusiksi, tai että sitä vaan joogina sitten paastoaa, ja vettä juomalla vetää 4 viikkoa?
Jaa että saat sitten ruokalippuja? Et saa. Jaa voit mennä leipäjonoon? Joo, ja mitä sieltä saa sun mielestä? Nälkää näät ja se siitä itkusta. Että aina joku auttaa? No kuten itsestäsikin tiedät, ei muuten auta. Jaa että aina Suomessa joku pelastaa? No ei pelasta.
Pidemmän päälle haluaa tilanteesta takuulla pois ja jo aikaisemmin, mutta pääseekö on toinen juttu ja köyhyyden aiheuttamat ongelmat eivät ole pelkästään raha ja fyysinen ongelma. Köyhyys aiheuttaa hyvin nopeasti kasan myös psyykkisiä ongelmia, mistä te, jotka ette tiedä köyhyydestä mitään, olette onneksenne säästyneitä. Ja toivottavasti, ettei ikinä saakaan tietää, saatte elää sokeassa tietämättömyydessänne, miten MIKÄÄn ei ole itsestään selvää, kun oikein nalli napsahtaa. Sä et edes tiedä, mistä kaikesta sä olet valmis tinkimään ja mistä kaikesta sä voit joutua tinkimään. Ja hyvä niin. Mä olen vilpittömästi onnellinen sun puolesta, ihan oikeasti.
Se on ihan totta, että patjalla voi nukkua, mutta mitenkäs sä ihan oikeasti luulet, että kun sä jäät työttömäksi, olet ollut jo pienituloinen, ne sun huikeet säästöt riittää ja kuinka pitkälle? Tai jos oikeasti vielä sairastut, niin kuinka sä ajattelit sen tilanteen korjata ja velan ottaminen voi olla järjetöntä, mutta luuletko sä että joulupukki sut pelastaa? Luuletko sä(-kin) niin monen tapaan, että sosiaalitoimi on joku runsauden sarvi tai että siitä sitä sitten vaan hupsis luoja korjaa kaiken kun oikein jeesusta rukoilee?
Missä te osa ihmisistä oikein elätte: pullossa vai muumilaaksossa?
Piste.
Katselin huvikseni yhdeltä kuukaudelta sellaiset meno, joita ei pystyisi karsimaan työttömyyden sattuessa.
Ruokaan 150€/kk pystyisi varmaan pienentämään tuossa en ole yhtään hintoja verranut
puhelin/netti 20€
sähkö/kk 20€
joitakin vakuutusmaksuja lienee pakko pitää, mutta ei ne kuukautta kohti ole kovin merkitseviä, jotain 10€ luokkaa.
Kaikki muut pystyy käytännössä karsimaan, jos oikein minibudjetille siirtyy eli tuollainen satku jäis kuukaudessa ylimääräistä tuosta 300€.
Omassa tilanteessa se edellyttäisi auton, kelkkojen ja mp:n hävittämistä tai ainakin liikennekäytöstä poistamista. noista tietenkin tulisi aika paljon rahaa, jos myy pois kaikki velattomia. Jos auto pitää säilyttää sitten budjetti menee kyllä tosi tiukalle, eikä varmaan ylimääräistä pahemmin jää, mutta tuolloin asuin kaupungissa, joten auto ei olisi ollut välttämätön nyt asun maalla, eikä vastaavasti olisi vuokran maksuja, joten se vähentäisi kuluja kieltämättä sähkö ja vastaavat laskut vähän isompia, mutta uskoisin silti, että täällä voisi pitää auton ongelmitta.
Sinällään paha sanoa tarkemmin, kun en ole työttömänä ollut ja opiskeluaikana kesätyöt oli aika hyvin palkattuja.
Aina saa käytettyjä pesukoneita ja imureita, voi jopa hyvällä onnella löytää ihan ilmaisen. Kuten myös sängyn. Vuokralla asuessa usein hella, jääkaappi-pakastin kuuluu vuokranantajalle ja jos hajoaa niin vuokranantaja korjauttaa/hommaa uuden. Jos asunto on oma, niin sen voi myydä. Jotkut firmat myy pienituloisellekin osamaksulla (joka tietysti tulee kalliimmaksi,kuin maksaa käteisellä, mutta koko rahaa ei tarvitse olla heti). Jos ei talvitakki nyt ole revennyt niin vanhallakin pärjää vaikka ois vähän nuhjuinen. Ei joka talvi tarvitse uutta ostaa. Ja voihan senkin ostaa kirppikseltä. Aika huono munkki on jos hajoo samaan syssyyn pakastin, hella, talvitakki, kengät, sänky...
Lattian pesussa ei tarvitse joka kerta pesuainetta, pelkkä vesi riittää, jos ei ole kovin likainen. Onhan se harja ja rikkalapio epähygieenisempää, mutta niillä on ennenkin pärjätty.
Wc-paperi kyllä on ihan hyvä olemassa, vaikka voihan pehvan/alapään pestä pyyhkimisen sijasta, mutta maksaa se vesikin. Tosin jos vesimaksu on aina sama huolimatta paljonko käytät niin sitten sen ei ole väliä.
Ei ne säästöt kyllä ikuisuuksia kestä, mutta saahan sillä ostettua ainakin sen yhden kodinkoneen vaikka ja sitten pitää peukkuja pystyssä, että ei kaikki hajoo kerralla.
Ennen työttömyyttä oon ollut opiskelijana, joka saa vielä vähemmän rahaa kuin työtön. Joten vähällä rahalla oon joutunut elään monta vuotta.
naiset tuntuvat olevan aina pa. vaikka kävisivät töissä
Rahapula johtuu tietenkin naisten alhaisesta palkkatasosta ja liian suurista kuluista. Menot suuremmat kuin tulot.
1
Useimmat tuntemani pienituloiset sinkkunaiset ovat todella tarkkoja taloudestaan. Luotettavaa vaimoainesta. Kyllä kai ap:n kuvaamia huithapeleita on olemassa, en vain ole törmännyt.
Nyt sitä jo puolustellaan naisia. Kiitos siitä. Jokainen tyylillään ja vastuun kantaa itse omista menoista. Tuhlareita/säästäjiä joka junaan.
Ajan henki. Kaikkea saa heti, kun ostaa velaksi, harva laskee todellisia vuosikorkoja. Vielä harvempi tuotteiden todellisia hintoja, kun ne velkarahalla ostaa. Onhan tuo nähty ihan pankkien ja valtioiden tasollakin, yli varojen mellastus.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Minusta tämä on tyypillisempää miehillä, ettei osata käyttää rahaa eli kaikki menee mitä tulee...
On tuosta ollut uutisissakin, että erityisesti nuoret miehet ei osaa hoitaa raha-asioitaan, pikavippejä otetaan ja luottotiedot menee.
"Finanssialan keskusliiton tilastojen mukaan eniten maksuhäiriöitä on 25–49-vuotiailla miehillä."
http://www.mtv3.fi/koti/arki/artikkeli.shtml/2011/10/1423041/nain-suomalainen-kayttaa-kulutusluottoa---aikuisilla-miehilla-eniten-maksuhairioita
Maksuhäiriömerkinnän saaneista vain 36 prosenttia on naisia.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/miehet-ajautuvat-maksuhairioihin/314056/
Tuloni ovat aina päälle 4000 euroa kuukausi ja usein viisikin.. (Jotain hyötyä hyvästä akateemisesta koulutuksesta.) Lyhyesti sanottuna enemmän tulee, kuin menee, jos vähänkään katson mihin rahaa käytän - mutta miehille hyvät tuloisuuteni tuntuu olevan ongelma, kun he ovat niitä pienituloisempia.
Niin faktahan on, että miestä tarvitsen vain hyväksi seuraksi tai seksiin. .. eli ihan sama mikä ammatti miehellä tai mitkä tulot, kunhan näyttää hyvältä ja on hyväluonteinen.
En mä pa ole. En vain voi kuluttaa paljon, etten olisi pa. Olen erittäin tarkka, mutta joskus on pakko omien korvien välin kannalta ostaa jotakin pientä mukavaa, koska mitään suurta mukavaa ei nyt kuulu tähän elämänvaiheeseen. Opiskelen, suurimmaksi osaksi en saa tukia kun osaksi opiskeluaikaa, pitää kaikki loppu tienata pienellä palkalla vähällä vapaa-ajalla ja siitä maksetaan kaikki mahdollinen ja mahdoton. Yhtään ei ole trendielämää eletty, vaikka mieli joskus tekisi, eipä siihen olisi aikaakaan. Mitään laskua ei ole jätetty hoitamatta, muutama mahdollinen vakuutuskin jätetty ottamatta mm. kotivakuutuksesta ja tapaturmavakuutuksesta olen luopunut, luottokorttia on käytetty, mutta aina pitää olla toisella tilillä pahan päivän varalle. Velkaa ei ole, mut ei varallisuuttakaan oikeastaan. Ruoka on ainoa, mistä en tingi. Jaksaakseen on pakko olla jotkut perusasiat kunnolla kohdallaan.
En yksinkertaisesti enää jaksa edes olla mitään mieltä siitä, että miesten mielestä se on jotenkin ala-arvoista. Miksi siihen hukata energiaa kun sitä tarvitsee niin paljoon muuhunkin. Huomenna pitää taas jaksaa töihin.
Joudun tekemään enemmän yhteensä työtä kuin minkään mittarin mukaan pitäisi jaksaa, siksi ei jaksa ottaa enää pulttia mistään jonkun kommentista, ei kiinnosta. Ihan sama, ei auta eikä vaikuta mun elämään jonkun jupin mielipiteet. Eikä sellaiseen mieheen edes törmää, ei ole aikaa, eikä energiaa olisi kyllä edes sellaista tapaillakaan.
Jos joku tarjoisi joskus jotain, ei muuten oikeastaan olisi halua eikä ylpeyttä ja ei oiekastaan varaakaan olla ottamatta vastaan. Vasta sain eräältä tutulta lottovoiton : oli ylimääräinen printteri jota tarjosi. Olin todella iloinen. Olisi kyllä todella kiitollinen mistä vain. Mut sekin kai on aloittajasta väärin. Pitäisikö ylpeillä ja teeskennellä jotakin juppia, josta kaikki tietää, ettei ole. Laskupino odottaa, eikä ole hummailtu.
En koe, että olisi rahaongelmia, asuntolaina on, mutta se lyhenee joka kuukausi. Toisin kun asuis vuokralla, ne rahat menis vuokranantajan kukkaroon. Joskus ehkä tää asunto on mun ja maksettu.
Tänään oikein mietin tuota rahajuttua, onhan tämä elämä tiukkaa, koko ajan saa funtisa, mitä hankkii kotiinsa ja mitä voi itse tehdä, siis pienet remontit onnistuu, en tarvitse esim. kämpän maalaamiseen raksamiestä. Funtsin tätä rahaa siltä kannalta, kun kaverini ostin naiselleen 100 euron hajuveden synttärilahjaksi. Mä en koskaan ole ketään velvoittanut ostamaan itselleni mitään, enkä ole kyllä koskaan miehiltä mitään saanutkaan. Kuulema nainen on niin hyväpalkkaisessa työssä, että oli pakko ostaa ja miksi naiset on niin kalliita. No, mitä hemmettiä meni ostamaan ja kun lahjatoiveet oli 200-600 egen väliltä. Kysessää osa-aika duunia tekevät, joka mietti ostettuaan hajuveden, että millähän rahalla ostais viikonlopuksi itselleen ruokaa. Valitti myös sitä, että ks. naisen kanssa pitää joka viikonloppu ryypätä ja käydä baarissa. Niinpä... Vissiin on aika hemaseva gimma.
Itse en tiedä tai yksi on tiettävästi noin ja sekin on sinkkumies. Joten.
Jokainen aikuinen tietää että ensin on maksettava verot, laina tai vuokra, laskut ja jätettävä myös ruokaan kuukaudeksi rahaa. Yllättäviin menoihin kannattaa myös olla pieni säästö.
Tunnet todella monta.. vai oletko vain kiinnittänyt huomiosi tietynlaisiin naisiin? Heihin, jotka täydessä tällingissä tykkäävät bilettää työnteon ollessa sivuseikka?
Jos minäkin pikaisesti ajattelen ikäisiäni sinkkumiehiä, tuntuu suurin osa heistä olevan alkoholisteja, jotka elävät sossun tuilla.
kyllä tuhlata. - varsinkin miehen rahoja.
En tuhlaa yhdenkään miehen rahoja eikä yksikään mies minun rahoja.
Jos kisu_87 tarkoitti esittää kysymyksen minulle niin moneen tällaiseen olen törmännyt - ehkä kymmeneen. Ikää tosin paljon enemmän kuin sinulla, mutta ejkä 35-vuoden jälkeen tämä on tuntunut yleistyneen. On ollut useampi opiskelija, joku luottotietonsa menettänyt, mutta monta vähävaraista muuten vaan.
Asuntolaina ei minusta mitenkään tarkoita PA:na olemista, tuntemistani ihmisistä jotka omistusasunnossa asuvat, melkein kaikilla sellainen on, minullakin. Mutta se että on kulutusluottoja enenevissä määrin ja tili koko ajan tyhjä, se on ollut aika yleistä niissä naisissa keneen olen törmännyt.
On valtavasti naisia parisuhteessa naisia, jotka ovat aivan yhtä paljon tai vähän tienaavia naisia kuin sinkkunaiset. Se naisen palkka vaan on korostetun pieni, kun siitä maksetaan tuplasti kaikkea, mitä suhteessa pystyy vähintään puolittamaan ja usein mies maksaa suhteessa enemmänkin yhteisistä hankinnoista ja vaikkei maksaisi, kuin osan, sekin tulee naiselle aina halvemmaksi. Toki myös miehelle.
Ei tarvi kuin verrata samaa työtä ja samaa pientä palkkaa saavaa naista, joista toinen on suhteessa ja toinen ei.
Toinen pystyy maksamaan pienestäkin palkasta yhteistä asuntoa n. 50% summasta, jonka toinen maksaa vuokraa. Toinen maksaa autosta, sähköstä, netistä, kaikesta mahdollisesta kodin hankinnoista vain korkeintaan 50%. Lähes kaikki yhteiset matkat vaikka autolla maksaa korkeintaan 50 %.
Oikeasti vaikka pieni palkka on sama, sen ostovoima sinkulla ja pariutuneella on sinkulla karkeasti 50% pienempi kuin suhteessa elävällä, joka pystyy 50% enempään pelivaraan ja siitäkin suurimman hankinnon, joka on yleensä asunto, maksaa omaan taskuunsa.
Lähes kaikki parisuhteessa elävät ystäväni, varsinkin ne, jotka ovat äitejä ja hoitajavat lasta kotonaan, tienaavat jopa paljon vähemmän kuin moni sinkkuna. Kukaan ei koskaan valita eikä koe rahapulaa. Moni vielä sanoo, että jos kerran synnyttää ja hoitaa lapset, niin mies saa elättää. Eikä se miehiäkään häiritse. Lapset on yhteinen hankinta. Näidenkin naisten todellinen käytettävissä oleva rahamääränsä on silti paljon suurempi, pakolliset menot pienemmät ja elintaso korkeampi.
Mikään ei tule naiselle kalliimmaksi kuin sinkkuus.
se sinkkuus miehellekin on
keskimäärin periaatteessa ei ole. Jos katsotaan naisvaltaiset keskimääräiset alat, niiden keskimääräiset palkat ja miesten vastaavat, huomataan, että miesten tulot on keskimäärin suuremmat, mutta myös kautta linjan lähes alasta riippumatta. Sinkkuus tulee miehelle halvemmaksi, mutta ei silti halvaksi sekään. Eli naisen sinkkuus, ja miehen sinkkuu ei ole yhtä kallista, mutta jokatapauksessa kallista se on.
Onko naisellisella alalla toimiva nainen keskimäärin yhtä todennäköisesti sinkku, kuin keskimäärin paremmin tienaava keskimäärin miehisemmällä alalla toimiva sinkku?
en osaa sanoa. tuosta tuskin on mitään tutkimusta olemassakaan.
Keskimäärin erittäin hyvin tienaava mies luulisi olevan sinkku, koska voisi olettaa, et mies haluis jonkun keskimäärin tavallista menestyneemmän naisenkin sitten. Ja keskimäärin naisen taloudellinen menestyminen on harvinaisempaa kuin miehen. Mutta tämä on vain mututuntuma. Keskimäärin paremmin tienaavan miehen voi olla vaikea löytää kelpaavaa naista, jos odottaa saman tason naista ja keskimäärin nainen, joka menestyisi kohtalaisestikin on sitten jo joko ikänsä tai ulkonäkönsä puolesta luultavasti jo parhaat päivänsä nähnyt ja joutuu jokatapauksessa uhraamaan työlleen keskimääräistä enemmän elämästään jo siksikin, että itse pärjäisi.
palkkaeroista ei sukupuolten palkkaeroista. Miespuolinen lastentarhanopettaja saa ihan yhtä huono palkkaa kuin samalla alalla työskentelevä nainen. Naisinsinööri puolestaan saa ihan yhtä hyvää palkkaa kuin mieskollegansakin.
Totta, onhan sinkkuus kallista, mutta itselläni menot kasvavat parisuhteessa.
On isompi, kalliimpi asunto ja ruokaan menee rahaa aivan h****sti. Sitten on kaikenlaista parisuhdetapahtumaa, mihin tarvitsee rahaa.
Mies haluaa käydä usein ulkona syömässä, kun on kiljuva nälkä. Itselleni nälän kuittaamiseen riittäisi puolikas sämpylä. Ulkona syömiseen menee rahaa ihan rutosti.
Keskustassa asuvana en tarvitse autoa ollenkaan. Sähköä menee jonkin verran enemmän kahdella. Netin ja puhelimet maksaa firma, ei siitäkään kuluja. Okei, TV-lupa menee vielä puoliksi. Kohta sekin menee verolle.
Pankkitilillä vain pölinä käy, kun on parisuhteessa. On kerrankin joku, jonka kanssa matkustella ja mennä. Sinkkuna pankkitili vain lihavoituu.
Joissakin tapauksissa varmasti näin onkin. Itse olin valtiolla, en sano missä hommissa, mutta palkkaus oli periaatteessa tarkasti määritelty. Oli palkkahaitari, joka huomioi uran pituuden ja henk.koht. osaamisen. Ja niihän se meni, että työporukan mies "osasi" enemmän kuin naiset pidemmällä kokemuksella. Myös vanhempi täti, joka oli maannut pomon kanssa, tienasi enemmän kuin muut naiset, muttei siis yhtä paljoa, kuin mies, joka oli pomon hyvä kaveri.
Niin kauan, kuin ihminen voi määritellä toisen palkan, summaan vaikuttavat lukemattomat inhimilliset tekijät.
paljos pitää sinkkunaisen tienata, et kykenee parisuhteeseen, jos se on kerran kalliimpaa kuin sinkkuus, jossa joka asiasta kuitenkin sinkun näkökulmasta maksaa 50% enempi kuin parillinen? Ja luultavasti silti miehellä on auto, jos naisella ei ole. Harvalla on vara asua niin keskustassa, et ei tarvitse autoa, ja toisaalta harvoin pariskunnalla ei ole edes yhtä autoa käytössä. Nettiä ja puhelinta ei maksa suurin osa naisten työnantajista. Ja mitkä on muka ne "parisuhdetapahtumat", mihin sitä rahaa menee? Vaikka samaan aikaan säästää asumiskuluissakin puolet ja maksaa asuntoa taskusta toiseen?
Onko niin, että yleensä esimerkiksi vuokralla asuva naisvaltaisella alalla oleva nainen on liian köyhä suhteeseen, vaikka suhteessa olevalla naisella on enemmän todellista käyttörahaa välttämättömien menojen lisäksi?
Ei kai suhteessa nyt nainenkaan syö enempää kuin sinkkuna? Aivan sama sämpylä tai sushilinja uppoaa samasta suusta sisään. Toisaalta puolikas sämpylä on sekä laadullisesti että määrällisesti täysin väärä ja ennenpitkää ongelmia aiheuttava ravitsemuslinja, oli sit sinkku tai ei.
Ja aivan yhtä lailla sehän on miehenkin ongelma, jos hän ei omalta osaltaan osaa tehdä ruokaa jos on nälkä.
Asun tällä hetkellä omistusasunnossa, joka maksoi 300 000 euroa. Jos muutan mieheni kanssa yhteen, tarvitsemme isomman asunnon. Hinta-arvio 500-600 tuhatta. Eli käytännössä lainanlyhennykset ja korot ovat aivan yhtä suuret kuin yksin asuessa.
Puoliksi menisi vastike, joka sekin on suurempi isommassa asunnossa. Ehkä tässä kohtaa voisi satasen säästää kaksin asuessa. Kotivakuutuksen ja sähkön puolittamisen merkitys on mitätön.
Syön töissä hyvin joka päivä. Energiankulutukseni on niin pieni, että illan pärjään vallan mainiosti marjoilla, leivällä, salaatilla tai muulla kevyellä. Ulkona en käy syömässä yksin koskaan.
Mies tarvitsee päivässä kaksi lämmintä ruokaa. Toinen siis kotona tehtäväksi. Kaksin nautimme ruoan viinilasillisen kera kotonakin. Mies ei hyväpalkkaisena ja kiireisenä hirveästi viitsi viikolla laittaa ruokaa kotona. Jos hän tulee käymään, menemme ulos syömään. Minä maksan näistä ulkona käymiskerroista noin puolet. Käytännössä yksi ulkonasyömiskerta vastaa viikon omia iltaruokakustannuksia yksin. Itse en todellakaan tarvitsisi toista lämmintä ruokaa.
Pienituloisilla naisilla tilanne lienee toinen. Joko mies maksaa kaikki ulkona käyntikerrat, tai ulkona ei syödä ollenkaan. Käytännössä pienipalkkainenkin nainen ostaa kotiin ruokatarvikkeita.
Yksin en matkusta ollenkaan. Miehen kanssa olen jo tänä vuonna käynyt viidellä ulkomaanmatkalla sekä Euroopassa että kaukomatkoilla. Lisäksi pari kertaa Virossa kulttuurimatkalla sekä hakemassa shamppanjaa ja laatuviiniä laivalta. Itse maksan oman matkani. Tosin mies maksaa käytännössä aina hivenen enemmän. Ei paljoa.
En toki syökään enempää parisuhteessa, mutta ruoan hinta nousee merkittävästi, kun käytännössä maksan miehen syömisiä. Puolikas jyväsämpylä maksaa päällyksineen ehkä 70 senttiä. Kun käy ulkona, lasku on vähintäänkin 30 euroa. Yleensä yli 40 euroa. Viikonloppuna iltasyöminen maksaa vähintäänkin tuplaten. Yleensä yhteislaskumme on 140-200 euroa.
Parisuhdetapahtumilla viittaan fine diningiin (Michelin-oppaissa mainittuihin paikkoihin) kaksin tai ystävien kanssa, oopperaan, pikku retkiin ympäristössä, pikku lahjoihin, joita miehelle ostan, laatuviineihin jne. Sinkkuna en kuluta näihin oikeastaan ollenkaan. Kuka sitä nyt yksin viitsii ulos lähteä?
Että silleen. Toki isommassa asunnossa olisi mukava asua. Yksin ei minulla ole puolen miljoonan asuntoon oikein varaa. Vuositulot ovat noin 75 000 euroa. Itse en koe olevani erityisen hyvätuloinen, vaikka tiedostankin sitä olevani verrattuna tilastoihin.
nuo kulutustottumukset. Ei ole pakko syödä ravintolassa jos ei halua. Vai jättäisikö mies sinut, jos et haluaisi elää luksuselämää?
Ja olet muuten hyvätuloinen, koit itse niin tai et.
En missään kohtaa väittänyt, etten haluaisi syödä ravintolassa. Totesinpahan vain, että kulujen pieneneminen on tapauksesta riippuen varsin marginaalista. Sen, minkä asumiskuluissa voittaa, sen ruoan menekissä häviää. Miehet syövät ja juovat niin jumalattoman paljon enemmän.
just just. Tuohan on kuin jostain halvasta kioskikirjasta. jostain syystä ei käy yhtään kateeksi. arvaatko mistä?
mene jollekin toiselle palstalle, täällä puhutaan tavallisten naisten asioista.
Sinäpä vietät oikein luxuselämää, oooo
Miksi pitäisikään käydä kateeksi?
Halpa kioskikirjallisuus? Heh, enpä ole ennen elämääni kioskikirjallisuudeksi kuvitellut.
Ei kannata kuvitella, että matkat ovat olleet pelkkää luksusta. Yllättävän halvallakin voi reissata, kun bongaa sopivan halvat lennot ja löytää edullisia majoituksia (majoitus tosin turvallisuusriskin mukaan).
Parhaat paikat esimerkiksi Tallinnan oopperassa ovat vain vähän yli parikymppiä. Hostelleistakin löytyy ihan ok-majoitusta. Fine diningia saa ulkomailla halvalla. Valitettavasti Suomesta vain kalliilla.
Mikä on sitten "tavallinen nainen"? Olen omasta mielestäni sellainen itsekin. Rakkautta ja hyvää parisuhdetta haluava. Raha ei ole elämän keskipiste, mutta se antaa turvallisuuden tunnetta.
Tavallinen nainen on sata kertaa enempi selviytyjä ja kingi kuin tuollainen kehuskelija. Mikäs temppu se on itseään viihdyttää muka jollain ybersuurilla tuloilla (vaikka puppuahan sinä sepität) verrattuna siihen, et oikeesti vois käyttää vähän mielikuvitusta ja luovuutta viihtyä joskus jopa illan kotona ihan oman kivan merkeissä.
Tarviiko aina pistää hirveesti rahaa haisemaan ,et on kivaa, ostatko sä kivaa. ei mies ole mikään perustelu omalle elämäntyylille. kai sitä saa olla oma itsensä ja ettiä sellasen miehen, jolle se oman elämäntyyli käy.
Sä olet maksettu nainen, jolla maksatetaankin vielä itse itsensä. Tai olisit, jos olisit totta.
no mikä se estää olla olematta ilman miestä, jos se kerran tekee elämäsi niin vaikeaksi ja kalliiksi? Voisithan sä maksaa tarvittaessa itselles deitin. Se vois jopa syödä sun kanssa joskus kotonakin jos SÄ haluaisit, eikä mies. Mikä perässävedettävä puudeli sä oletkaan, jos mies on varakkaampi? Kumman elämää sä oikein elät?
Ei se minun ongelmani ole, jos sinun viiteryhmässäsi ei ole minunlaisiani olemassa ja kuulostan uskomattomalta. Valitettavasti minun epätodellisuuteni on vain sinun omassa päässäsi.
Minusta puolestaan tuntuu omituiselta, miten ihmiset voivat olla niin kapakatseisia, että kieltävät tietoisuudestaan toisenlaisten elämäntyylien olemassaolon.
Tuntemattomista ihmisistä ei kannata vetää turhan hätäisiä (=vääriä) johtopäätöksiä. Parhaimmat ja ihanimmat hetkeni ovat syntyneet juuri mielikuvituksesta ja hassuttelusta. Rahalla voi ostaa toisenlaisia elämyksiä, mutta ei niitä parhaimpia.
Mä en kylläkään koe asumista pikkukaksiossa kovinkaan luksuselämänä.
En mäkään kokis, jos olisin mennyt ostamaan pikkukaksion kolmellasadallatonnilla. Tuntuis mustakin aika typerältä. :D
Onko sulla jokin luetun ymmärtämisongelma? Missään kohtaa tekstissä en kirjoita, että mies tekee elämästäni vaikeaa tai että teen näin vastentahoisesti. Kallista, kyllä, vastenmielistä, ei.
Edelleenkin toistan: tässä oli kyse vain todentamisesta, että kaksistaan asuessa siitä koituva rahallinen hyöty voi olla marginaalinen.
minusta on epätodellista, et naisen pitää elää yli varojensa, jos mies on hyvätuloinen. Lisäksi on epätodellista, et naisesta oikeasti välittävä mies edes odottaisi sellaista. Sekin on epätodellista, et aina nainen haluis miellyttää miestä ja sekin, et sämpylät maistuis ikuisesti ja se, et Tallinassa olis aina kivaa ja et kotona syöminen tai kokkaus ei olis joskus kivaa.
Mut jos tuollainen naisen elämäntyyli olis aitoa, niin silloin ainakin se viimeinen epätodellinen asia on tuollainen mies.
Epätodellista olis, et sul ei ole varaa parisuhteeseen, mut sekin on niin suhteellista. Jos sulla ei ole, niin en usko, että sitä tulee mullakaan koskaan olemaan mitenkään. Mä kun joskus keitän jopa itse ruokani kotona, saatan jopa tarjoilla muillekin. Ja harrastan useemmin itsetehtyä hernekeittoja kuin diningiä. Ei varmaan sekään sovi kuvitteellisen sun ja varsinkaan sun vielä kuvitteellisemman miehes ajatusmaailmaan.
kyllä se musta olis vaikeeta, jos mies ei kykenis syömään kotona tai osais, haluis tai viitsis laittaa vaikka itse joskus ruokaa. Ei se, et ulkonasyömisessä olis jotain vikaa vaan siinä, että tavallinen elämä vaikka kotona syömisineen ei käy ollenkaan, ja toinen puputtais sämpylänpuolikasta ja kuvittelee, et se olis ok.
Kaksistaan asuessa rahallinen hyöty voi olla marginaalinen, mutta toisaalta, jos hirveästi pistää rahaa muutenkin palamaan, niin onko sillä nyt oikeasti mitään merkitystä?
Mistä luit, että elän yli varojeni? En elä. En tietenkään. Sehän olisi typerää.
Sanoin vain, että rahaa menee enemmän, kun on parisuhteessa. Oikeasti, yritä ymmärtää lukemasi, äläkä kuvittele turhia.
Totta kai mies tiedostaa, ettei minulla ole kaikkeen samaan varaa kuin hänellä. Siksi hän maksaakin ylimääräisistä nautinnoistamme vähän enemmän. Hän on erittäin hyväsydäminen mies.
Viikonloppuisin kokkailemmekin kotona. Mistä päättelit, ettei se olisi kivaa? Sanoin, että mies on kiireinen - en sanonut, ettei hän halua kokata. Päinvastoin.
Eih... Olet valitettavasti aivan liian yksinkertainen keskustelukumppani. Ei jaksa.
Omassa kaksiossa minäkin Helsingissä, mutta tämmönen kotihiiri olen, enkä taitaisi mitään luxuselämää jaksaa viettääkään - mitä ihmettä se nyt tarkoittaakaan.
Olen keskituloinen nainen, ikää 35. Tilillä haremmin on enemmälti rahaa, mutta luottotiedot kunnossa. Maksan asunto- ja autolainan lyhennykset kuukausittain, hoidan vakuutusmaksuni ja muut laskuni tunnollisesti. Luottokorttia joudun toisinaan myös käyttämään, jos yllättäviä menoja osuu kohdalle. Baareissa en käy, harrastuksiin menee jonkin verran rahaa, samoin lemmikkieläinten ylläpitoon. Ne kumminkin ovat noiden laskujen rinnalla melko marginaalisia menoja.. jos ajattelee, että käteen jäävästä tulosta yli puolet menee pelkkiin asumis- ja matkakuluihin, sekä pakollisiin vakuutus- ja muihin laskuihin. Puhelimen onneksi maksaa sentään firma.
Se vaan on niin, että kun yksi ihminen maksaa yksinään rivitalokaksion lainan lyhennykset ja autokin on pakko olla työmatkojen vuoksi (100km/pv ja julkisilla ei pääse järjellisillä ajoilla), niin ei siinä ylimääräisiä jää.
Oma näkemykseni on, että suurin osa sinkkunaisista osaa hoitaa talouttaa oikein hyvin. Miehillä tuppaa sitä rahaa menemään esim. viinaan huomattavia summia kuukausittain. Tietenkin parikymppiset bilehiletytöt ovat asia erikseen..
Moni onkin täällä jo kumminkin maininnut sen seikan, että naisten palkkataso monella alalla on varsin matala. Naisvaltaiset kaupan-, ravintola-, terveys-, puhtaanapito- jne alat ovat matalapalkkaisia. Usein myös toimistotöissä palkkataso ei vallan päätä huimaa. Lisäksi naisten työsuhteet ovat usein osa-aikaisia ja määräaikaisia. Pätkää ja osa-aikaisuuksia teetetään nimenomaan paljon juuri em. naisvaltaisilla aloilla. Monella ei ole sen vuoksi varaa kartuttaa omaisuutta esim. asuntoa ostamalla, koska tulot ja työsuhteen pituus eivät yksinäisellä riitä lainan saamiseen. Säästöön ei jää mitään, kun vuokra lohkaisee leijonan osan tuloista. Moni maksaisi vuokrarahalla jo omaa asuntoa, mutta takaajia ei ole ja pankki ei myönnä lainaa..
En tiedä siis millaisia naisia aloittaja on tapaillut, mutta ilmeisesti ei kovin tasokkaita.
Mitä tulee siihen joka tässä ketjussa ilmoitti ettei treffaile enää yhtäkään naista joka sanoo kerrankin, ettei ole johonkin varaa: Se juuri on merkki siitä, että nainen pitää menonsa tulojensa tasalla, kun hän sanoo suoraan, että hänellä ei ole varaa esim. lähteä ulos syömään tai viikonloppureissulle. Jos ei sanoisi, ajautuisi nopeasti siihen velkakiikkuun.
Minulla myös täsmälleen sama tilanne. Menot suhteutetaan pieniin tuloihin, mutta asuminen vie valtaosan nettotuloista ja sitä omistusasuntoakin saa lyhennellä aika kauan, ennen kuin alkaa taloudellinen tilanne helpottamaan.
Nykyään on kuitenkin se tilanne, että erittäin moni mies edellyttää, että nainen maksaa itse omat kahvikupposensa alusta asti ja tavallaan se on OK. Olen kuitenkin itse todennut, että treffaileminen tulee aika kalliiksi, kun ilman treffailuita söisin kotona itsetehtyä ruokaa useita päiviä sillä hinnalla, mikä menee kertaheitolla yhteen ravintolailtaan. Ehkä senkään takia ei viitsi enää kauheasti lähteä nettitreffeille, koska todennäköisyys löytää hyvä mies on minimaalinen ja rahatilanne ei oikein salli tällaista "harrastusta".
Ehdottomasti nainen saisi maksaa ruokansa ihan itse. Kahvilla ja lasillisella voisin tarjota.
Jos ei ole rahaa niin kannattaa olla luova ja keksiä jotain muuta treffipaikaksi esim. ilmaista jota kuitenkin on vähän tarjolla.
Monet naiset ovat nykypäivänä valmiit maksamaan itse kulunsa.
Aika huono tilanne jos ei parinkympin menoa ole varaa kustantaa..ja toisaalta treffeillä nyt joka viikko käydä? Ensimmäinen tapaaminen on mielestäin treffi ja sen jälkeen tapaaminen.
Otapa huomioon se, että jossain päin Suomea se tapaaminen ei järjesty ihan kävelymatkan päähän, vaan treffikumppanit ovat pääsääntöisesti esim. 100+ km:n päässä. Silloin yksi kahvikupillinen on pisara meressä.
Toinen pointti on se, että ihmiset ovat erilaisia. Toiset haluavat kirjoitella viikkoja ja jutella sen jälkeen puhelimessa taas useita viikkoja ennenkuin haluavat tavata. Tällaiset treffailijat eivät välttämättä käykään nettitreffeillä kuin sellaisten kanssa, jotka ovat 99 %:sesti jo varmoja seurustelukumppaneita. Minä taas suosin sitä, että jos joku tyyppi vaikuttaa kivalta, niin sovitaan treffit samantien vaikka seuraavaksi päiväksi. Tässä treffailussa on tietysti se huono puoli, että todennäköisyys löytää se oikea, on aika pieni.
Esimerkiksi 5-6 treffiä kuukaudessa tarkoittaisi äkkiä esimerkiksi tuon "vain parikymppisen" maksamista siis siten, että yhteensä kuluja tulisikin jo jopa yli 100 euron. Pienituloiselle naiselle (naisvaltainen ala) se satanenkin on iso raha, valitettavasti.
Mitä tulee siihen joka tässä ketjussa ilmoitti ettei treffaile enää yhtäkään naista joka sanoo kerrankin, ettei ole johonkin varaa: "
Isotuloisen jolla on varma työpaikka on vaikea ymmärtää kuinka tiukilla pienituloiset ovat. Jos saat nettona käteen 1200 ecua kuussa niin sinkkukin saa laskea tarkkaan että saa rahansa riittämään edes välttämättömään. Thaimaan matkoihin ja muuhun trendielämään olen tutustunut vain aikakausi lehtien sivuilla. Myönnän että mietin joskus mietin kateellisena kuunnellessani parempiosaisten juttuja miltä tuntuisi jos saisi joka kuukausi tililleen vaikka 3000 ecua.
Eikö ole hyvä, että uskaltaa myöntää, että ei ole johonkin varaa? Eikä vaan vinkuta Visaa, kun ei kehtaa sanoa, että hei sorry, mutta oikeastaan mulla ei ois varaa illastaa tässä huipuraflassa ja taidan jättää väliin? Tai ei oo varaa lähteä sun kanssa etelän reissuun? Kumpi on ongelma, pienet tulot vai suuret menot?
Tietysti, jos ei halua yhtään tinkiä elämäntyylistään ja ei halua piffata toiselle jotain juttuja niin sitten pitää valita kumppani, joka on yhtä isotuloinen.
Minä osaan ainakin hoitaa talouteni. Lainaa ei ole yhtään ja luottotiedot täysin kunnossa. Opiskeluaikoina asuin solussa neljä vuotta, jotta rahat riittävät elämiseen eikä tarvitse opintolainoja ottaa. Kaikki kesät olen ollut töissä. Nyt valmistuttuani en ole vakituista työtä vielä saanut, mutta työttömänä en ole joutunut olemaan. Olen tehnyt lyhempiä pätkiä, keikkatöitä ym. oman alani eri paikoissa. Vanhemmat auttavat kyllä tarpeen tullen, mutta en ole juurikaan joutunut heiltä rahaa pyytämään ja olen maksanut myöhemmin takaisin kun oma rahatilanne on parempi.
Nyt tulen ihan hyvin toimeen. Tulot eivät ole hirmuisen suuret, mutta eivät ole menotkaan. Asun nyt vähän väljemmin mukavalla paikalla pienessä kaksiossa kun tähän viimein on varaa. En omista autoa, eikä harrastuksiin mene juurikaan rahaa, ovat melkein ilmaisia. Rahaa ei myöskään mene viinaan ja baarissa notkumiseen, tupakkaan tai muihin turhuuksiin...Tähän asuntoon kun hankin huonekaluja, sain hyvin hyödynnettyä isovanhempien ja muiden sukulaisten vanhoja huonekaluja, joita itse vähän entisöin ja maalasin. Kovin paljoa ei tarvinnut alustalähtien itse ostaa.
Olen pienituloinen nainen. Ostan vaatteni kirpparilta. Työsä käytän firman univormua. Syön paljon kaurapuuroa ja ruisleipää, kananmunia ja maitoa. Niillä elää hyvin. Oma on asunto. Velkaa ei ole. Isäni kuoli äskettäin ja sieltä on tulossa aikamoinen potti. Kunhan mökki myydään ja asunto keskustasta. Miestä en tarvitse mihinkään. Ihmisen rinnalleni voisin huolia. Mutta se pitäisi perustua ihan oikeaan kumppanuuteen eikä mihinkään hyväksikäyttöön.
Ei kaikilla sinkkunaisilla ole raha-ongelmia, et voi yleistää. Toki moni joutuu elämään aika säästäväisesti jos haluavat välttää luottokierrettä. Myönnän, en ole ikinä ollut ilman rahaa, olen
ehkä syntynyt hopealusikka suussa, ja en pysty edes kuvittelemaan miltä tuntuisi olla ilman rahaa tai että joutuisi laskemaan mitä voi ostaa.
Olen aina pystynyt ostamaan mitä olen halunnut. Rakastan kauniita vaatteita, jalkineita, tilava ja kauniisti sisustettu koti on itsestäänselvyys.
Olen eronnut vuosia sitten, aluksi kuvittelin, että elintaso laskisi huomattavasti kun elän yksin,
mutta nyt voin todeta, että ei laskenut laisinkaan.
En ole huomannut että minulta puuttuisi mitään, mitä minulla olisi ollut parisuhteessa mutta ei nyt. Päinvastoin, nyt voin käyttää rahani juuri siihen mihin itse haluan ottamatta toista osapuolta huomioon, en tarvitse 50 tuuman TV:tä, en tarvitse uusinta mallia tietokoneista, puhelimista tai kotiteatterista, pistän mieluimmin rahat uusiin ihaniin sohviin vaikka vanhoissa eivät olisi muuta vikaa, kuin että väri kyllästyttää. Luotolla en osta mitään. Laskua en ole ikinä jättänyt maksamatta.
Olen samaa mieltä citynaisen kanssa, parisuhde maksaa. En väitä, että se parisuhde ei kannata, toki se kannattaa tunnetasolla, mutta ei välttämättä taloudellisesti. Toki pitää yksin maksaa asumisen, mutta ruoassa säästää mielettömästi vaikka ei edes yritä säästää, en minäkään syö iltaisin muuta kuin jonkun hedelmän, marjoja, mysliä ym. päivällä syön työpaikan ruokalassa. Käyn viikolla kerran kaupassa. Suhteessa ollessani piti aina jääkaappi olla täynnä kaikenlaista puhumattakaan kaljan määrästä, ja sitä lämmintä ruokaa piti olla myös iltaisin. Tuli syötyä ulkona paljon useammin, käytyä terasseilla ym. Vaikka nytkin siihen olisi varaa, ei tule käytyä niin usein.
Auto piti vaihtaa vuosittain, pitihän meillä olla kadun uusin ja hienoin auto. En toki nytkään aja millään romulla, mutta ei tulisi mieleenkään vaihtaa vuosittain tuliterään autoon.
Useimmiten syynä persaukisuuteen on yksinkertaisesti se että ostat ja kulutat liikaa.
NINKÖ
Todellako useat naiset sulle on avautuneet talousvaikeuksistaan? Itse en kyllä kehtaisi kertoa veloistani ja maksuvaikeuksistani kavereilleni, enkä ehkä ihan kaikille läheisillekään. Työttömänä ollessa en omistanut luottokorttia. Joskus maksoin jonkun laskun vähän myöhässä, mutta velkoja ei ollut.
Nykyään jo luottokortin omistan, mutta käytän sitä hyvin harvoin. Ja pyrin maksamaan sen heti seuraavasta tilistä. Jotain huonekaluja tms. isompaa ostosta olen joskus ostanut osamaksulla tai vastaavalla. Työttömänä tuli ostettua jopa imuri osamaksulla. Joskus joku lasku on epähuomiossa unohtunut maksaa, mutta vaikeuksia niiden maksussa ei ole. Ja maksan kyllä heti, jos huomatutus tulee. Ja harvoin tulee.
Monella sinkkumiehelläkin on velkaa ja elelevät yli varojensa. Ihan höpöpuhetta, että sinkkunaiset yleisesti olisivat huithapeleita rahan käytössä. Parisuhteessa ollessani olen ollut säästäväisempi kuin mies ja parempi rahankäyttäjä, mies ottanut hövelimmin velkaa. Eikä osannut säästää.
Ja naiset hassa ehkä vaatteisiin, mutta monet miehet tuhlaa baariin uskomattomia summia. Mihin kukin rahansa lykkää...
Tuo että olet parisuhteissa ollut säästäväisempi johtunee siitä että te fiksut naiset yleensä retkahdatte tuommoisiin tyyppeihin, ne kun ovat helppoja ja saatte ne helposti koukkuun. Olen nähnyt omalla kohdallani ja monen kaverinikin kohdalla että yleensä silloin kun "järkevästi" rahaan ja moneen muuhunkin asiaan suhtautuva mies on suhteessa naiseen sen naisenkin taloustilanne suunnilleen poikkeuksetta paranee sinä aikana kun ovat yhdessä, sitten kun syystä tai toisesta homma katkeaa ei mene kauaakaan kun on naisen raha- ja muutkin asiat vähän niin ja näin. Saattaahn se mennä joidenkin naistenkin kohdalla vastaavasti päinvastoin.
Omakin exä josta kaikessa ystävyydessä erosin jokunen kuukausi sitten on nyttemmin taas "radalla" ja oli kuulemma haikaillut itselleen rikasta miestä, olisiko niin että on tullut vähän rahahuolia? Luultavasti on kun kyllä se ihan mielellään osteli kaikenlaista ja vaikka ihan kohtuutulot onkin niin voi olla että kun ei ole kukaan toppuuttelemassa impulsiivisimpia hankintoja niin menee sitten helposti luotot vähän liian tiukoille.