Joitakin päiviä sitten. Matkustan paljon koska minulla ei ole muita kavereita kuin perheeni. Tai olisi jokunen ulkkis mutta he eivät ole sinkkuja joten ei kiinnosta olla tekemisissä (yksinkertaistettu selitys).
Kun nousin junaan niin haeskelin itselleni heti lähimmäisimpiä istumapaikkoja ja menin sellaiseen koppiin (tiedättehän ne jutut varsinaisten vaunupaikkojen välissä jotka ovat liukuoven ja muun muovin suojaamia. Siellä oli nurkassa yksi suurinpiirtein samaa ikäluokkaa oleva nainen ja istuin sitten siihen samalle penkkiriville/puolelle mutten tietenkään ihan viereen.
Lueskelin kirjaa ja mietin että pitäisiköhän sanoa jotain ja mitä. Sitten kun konduktööri kävi lippuasioilla niin sain aihetta kysyä että mistä asti hän on tulossa. Hän kääntyi kertomaan asialliseen (ehkä liiankin asialliseen?) sävyyn ja sitten käänsin pääni aika ujosti pois. Joitakin minuutteja mietin pitäisikö minun sitten vielä jatkaa jotenkin mutta arvelin että olen tehnyt tarpeeksi ja nainen keksii itse sanottavaa jos haluaa jutella kanssani.
Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan nainen kyllä puhui puhelimeen melko hiljaisella äänellä hetken ajan.
Naisen pysäkki tuli sitten jo matkan alkupäässä ja hän raahautui aika verkkaisesti laukkujensa kanssa pois ja yritin olla olematta tiellä. Kun hän sitten kääntyi lähtemään niin aavistin että hän olisi minuun katseyhteydessä jolloin nostin päätäni ja näin hänen hymyilevien kasvojensa leijuvan yläpuolellani. Tekohymyilin ja ehkä hymyilin vähän oikeasti myös ja sanoin "Morjens" koska olisi tuntunut todella orvolta olla sanomatta mitään. Nainenkin sanoi "Hei" tai ehkä "Hei,hei" taas melko hiljaisella äänellä.
Taisin junan asemalta poistuessa nähdä hänet vielä istumassa penkillä.
Kun nousin junaan niin haeskelin itselleni heti lähimmäisimpiä istumapaikkoja ja menin sellaiseen koppiin (tiedättehän ne jutut varsinaisten vaunupaikkojen välissä jotka ovat liukuoven ja muun muovin suojaamia. Siellä oli nurkassa yksi suurinpiirtein samaa ikäluokkaa oleva nainen ja istuin sitten siihen samalle penkkiriville/puolelle mutten tietenkään ihan viereen.
Lueskelin kirjaa ja mietin että pitäisiköhän sanoa jotain ja mitä. Sitten kun konduktööri kävi lippuasioilla niin sain aihetta kysyä että mistä asti hän on tulossa. Hän kääntyi kertomaan asialliseen (ehkä liiankin asialliseen?) sävyyn ja sitten käänsin pääni aika ujosti pois. Joitakin minuutteja mietin pitäisikö minun sitten vielä jatkaa jotenkin mutta arvelin että olen tehnyt tarpeeksi ja nainen keksii itse sanottavaa jos haluaa jutella kanssani.
Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan nainen kyllä puhui puhelimeen melko hiljaisella äänellä hetken ajan.
Naisen pysäkki tuli sitten jo matkan alkupäässä ja hän raahautui aika verkkaisesti laukkujensa kanssa pois ja yritin olla olematta tiellä. Kun hän sitten kääntyi lähtemään niin aavistin että hän olisi minuun katseyhteydessä jolloin nostin päätäni ja näin hänen hymyilevien kasvojensa leijuvan yläpuolellani. Tekohymyilin ja ehkä hymyilin vähän oikeasti myös ja sanoin "Morjens" koska olisi tuntunut todella orvolta olla sanomatta mitään. Nainenkin sanoi "Hei" tai ehkä "Hei,hei" taas melko hiljaisella äänellä.
Taisin junan asemalta poistuessa nähdä hänet vielä istumassa penkillä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tylsää ja yhdentekevää.