siinä asia yksinkertaisimmillaan. mieheni on tylsä, on aivan samantekevää, mitä kysyn, niin vastaus tulee jokseenkin yläkautta patistaen. tuntuu pyrkivän olemaan kaikessa ja aina fiksu, hillitty ja hallittu. ei ollut tällainen kun tutustuimme, sittemmin tosikoitunut. tunnen itseni usein pikkutytöksi, joka elää isänsä kanssa, sillä ei parisuhde tällaisenaan tuo muuta kuin mielipahaa.
TYLSÄ MIES
vaimoke'
121217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Muutu sinäkin, mitä järkeä olla suhteessa, jossa ei ole hyvä olla?
Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Kerrot mikä mättää ja jos ei ymmärrä, niiin heipodei vaan. Minä en jaksaisi kauaa kattella.
Toisaalta fiksu, hillitty ja hallittu kuulostaa ihan kivalta jos vaan osaisi rentoutuakkin joskus. Onko hän kasvanut aikuiseksi ja sinä jäänyt hieman jälkeen?
Jaa, aikuiseksi kasvaminen ei tarkoitakaan vastuuntuntoa, muiden ajattelemista, itsenäisyyttä, henkistä kasvamista ja kehittymistä, vaa pyrkimystä olemaan tärkeä, aina fiksu, tosikko, hillitty ja hallittu. Unohtakaa huumorin taju, sillä aikuisuus on teennäistä totisuutta ja jatkuvaa hallintaa... Ei kuulosta kivalta.
Fiksu, hillitty ja hallittu ei tosiaankaan kuulosta kivalta jokapäiväisenä kuten ap sen kuvailee ja jos aikuisuuden määritteet on noin yksinkertaiset, niin se on tekoaikuisuutta. No, sitähä tämä maa on täynnä. Sillä on muitakin nimiä, kuten laiskuus, kuivuus, mielen jämähdys, sielun näivettyminen, pelko, jos se menee överiksi.
Mitään aikuisuudesta se ei kuitenkaan kerro, että vaikuttaa tuolta, saattaa yhtä hyvin kertoa tunnekylmyydestä ja vaikka mistä. Ei voi tietää.
Miksiköhän aina kysytään siltä joka jaksaa olla elossa onko hän jälkeenjäänyt? Iloinen, hauska ja värikäs persoona on siis todennäköisesti jälkeen jäänyt?
Harmi sitten ettei suomessakin olen enemmän jälkeen jääneitä.
juurikin näin. koen, että iloni tyrmätään, suunnitelmat heitätään roskiin, ennen kuin niitä kuullaan, jos sanon jotain hassua, hän kysyy, olikohan nyt fiksusti sanottu?..sitten hiljenen. en saisi innostua mistään, harrastuksista, työ ideoista, särkänniemelle menosta. hitto vie, en saa käydä syömässä ravintolaketjuissa, ainakaan ilman etten tuntisi itseäni vajaaksi ja turhamaiseksi. toissa päivänä ääneen mainitsin: Olisipa kiva käydä RAX:issa syömässä Minnan(tyttäremme) kanssa. hän katsoi minua kuin typerystä kysyessäni lähteeko hän mukaan ja vastasi: Joo, voitten mennä kyllä ihan kahdestaa jos välttämättä haluat. joo voi olla, että innostuin kuin pikku tyttö, että saa syödä jätskiä niin paljon kuin haluaa ja tyttökin varmasti tykkäis, naureskelin, että otetaan omat kinuskit mukaan. Tästä keksi sanoa, että kannattaako sinne mennä, jos ei ole edes kunnon kastikkeita jäätelölle. voi luoja... ihan miten vain, me mennään sitten mun äidin kanssa, vastasin. viime talvena olimme kaupassa, otin kaksi muovipussia kassalla, siihenkin kommentoitiin:oletko varma, että tarvitset kummatkin? vastasin etten ole ja laitoin toisen pois, eihän ne ostokset yhteen riittäneet, loput kannoin käsissä. ennen lapsen tuloa hän jaksoi vielä innostua arjenkin pienistä asioista. metsään mennään kävelylle, niin valittaa koko matkan, olisi voinut tehdä jotain hyödyllisempää senkin ajan. haluaisin ihmisen, jonka kanssa suunnitella tulevaa ja haaveilla tulevasta, enkä vain kärvistellä tässä hetkessä täysin ilottomana. huh huh.
>>oletko varma, että tarvitset kummatkin? vastasin etten ole ja laitoin toisen pois, >>eihän ne ostokset yhteen riittäneet, loput kannoin käsissä.
Ehkä sinun pitää muuttaa omaa suhtautumistasi jotta voisit pysyä iloisena. Seuraavan kerran otat ne kaksi pussia jos arvelet että tarvitset ne.
Se että koet että miehesi on kuin eläisit isäsi kanssa tarkoittaa että jotakin pitää tehdä. Kerro hänelle että pidit kommenttia tympeänä jotta hän saa mahdollisuuden muuttaa käytöstään, tai ainakin tietää että hän ei ollut hauska.
Meillä kotona nainen on se joka oli ensin tosi energinen, mutta nykyisin hän on kuiva ja kriittinen.
Ihastuminen tai rakastuminen kestää 2, 5 vuotta. Sen jälkeen suhde vakavoituu, ja vaikuttaa tietysti työ yms. asioiden onnistumiset siihen miten iloinen ihminen on. Harmi vaan jos ei edes kotiasioistaan osaa iloita.
näitä tulee niin usein, että olen kaiketi luhistunut ikävien kommenttien alle, asioista on kyllä puhuttu. joskus olen tuollaiseen samantyyppiseen kauppakassi keskusteluun vastannut, että älä kysy typeriä, tai kiitos isi huolenpidosta, mutta osaan jo itse. aika mauttomia nuo vastaukseni ovat, tähän mies on reagoinut pitkällä ja ahdistavalla hiljaisuudella. kyllä vielä toisiamme rakastetaan, varmaan täytyy mennä terapiaan vielä näiden pikkujuttujen vuoksi, jos ei ala muuten toimimaan.
Ei ne ole mauttomia, vaikkakin voisivat asiallisina olla rakentaviakin.
Tympeät puuttumiset pikkuseikkoihin (pyykkien ripustaminen aina väärin, huonosti imuroitu jne.) pilaavat välit ennemmin tai myöhemmin. Jos toisen olemuksesta tulee ensimmäisenä mieleen ylikriittisyys ja nälviminen ei sellaisen kanssa voi puhua enää omista asioistaan.
Ahdistavaan hiljaisuuteen voi myös vaatia vastausta. "Mistä olet nyt taas loukkaantunut?!" Yliherkälle ei voi puhua vaikeista asioista.
Terapian tarkoitus on antaa avaimet pohtia asioita itse ja avata keskustelua, ja sitä kautta ohjata oikeaan suuntaan. Kyseessä ei ole mikään ihmelääke elleivät molemmat osapuolet myönnä että ongelma on olemassa, vaikkakin voi olla hyvä että kolmas osapuoli kuuntelee ja toteaa että tilanne ei ole normaali.
olen psykoterapiassa ollut jo kaksi vuotta, tiedän, mitä terapia on. näistä asioista on puhuttu sielläkin. kiitos sinulle tuesta ja ohjeista, opettelen vielä käyttämään niitä. osaisitko kertoa, mistä tämä tällainen ylikriittisyys voi johtua? se mietityttää.. osittain uskon, että sairauteni, joka ei pitkään aikaan ole suhdettamme haitannut, on osasyyllinen. se tekee minusta vajaavaisen, holhottavan mieheni silmissä, minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, siitä on aikaisemmin tullut ongelmia, nykyään syön lääkkeeni ja voin toimia elämässä normaalisti. huvittavinta on, että jos olen iloinen jostan, mies kysyy, että olenko muistanut syödä lääkkeeni. se tekee kipeää.
>>huvittavinta on, että jos olen iloinen jostan, mies kysyy, että olenko muistanut syödä lääkkeeni.
Tähän on yksi toimiva keino. Kysy vakavasti "miksi haluat loukata minua?" Se että hän tietää että syöt lääkkeitä on luottamuksellista, ja hän käyttää sitä tietoa väärin.
Ylikriittisyys voi olla oire tyytymättömyydestä elämäntilanteeseen. Pikkuasioihin ei tartuta silloin kun kunnioitetaan toista, eli nälviminen on jonkinlaista riidanhakemista. Riidalla voi ns. puhdistaa ilmaa kun vihdoin puhutaan asiat selväksi, eli kerrotaan mikä oikeasti ahdistaa, suututtaa tai toisessa ärsyttää.
Ei miehesi ole tylsä vaan kusipää eli tyhmä. Anteeksi nyt vain. Kannattaa parisuhteessa muutenkin ottaa asenne että jos jollakin asialla ei ole itselle niin väliä, mutta kumppanille on, niin mennään sitten sen ehdoilla joille asia on tärkeä. Kyllä tylsä ihminen on sellainen joka ei ole kiinnostunut mistään. Sitten herääkin hyvä kysymys että onko tälläisiä ihmisiä olemassa, vai onko vain parisuhteita jotka ovat kuin yö ja päivä jotka eivät vain ymmärrä toisiansa. Kyllä tuossa tilanteessa on melko turha yrittää muuttaa toista. Pitää kyllä sanoa että ihmettelen naisten asennoitumista varsinkin suhteen alussa, miksi kaiken pitää olla mielenkiintoista ja jännittävää jne., kyllä se suhde arkipäiväistyy kuitenkin jossakin vaiheessa. Eli kannattaisiko panostaa siihen vähän enemmän huomiota, että onko teillä samat kiinnostuksen kohteet ja elämänarvot suhteen alussa. Se on loppupeleissä ainut asia joka jaksaa pitää suhteen elossa. Suhteesta tulee joka tapauksessa joskus "tylsä", ja nyt en todellakaan tarkoita miehesi kusipäisyyttä, vaan sitä että se elämä arkistuu ja silloin ne yhteiset kiinnostuksenkohteet pitävät keskustelua jollakin tasolla ainakin yllä.
paljon mahdollista sekin, että olen jäänyt jälkeen. tiedätkös, suhteessa ei ole enää huumoria, tunnen itseni tyhmäksi, aina kun yritän olla hauska. en siis tarkoita millään tavalla loukkaavaa ja toista ivaavaa huumoria, se on mielestäni mautonta. olen asiasta puhunut. meillä on pieni lapsi, ei tästä niin vain voi lähteä.yksi ongelma on, että hän on entinen alkoholisti; tämän vuoksi minäkään en saa ottaa yhtään mitään. kesällä otin saunan jälkeen yhden oluen, vihaisia pettyneitä mulkaisuja kulmien alta sain mieheltäni silloin, päätin jättää viimeiseksi. olen miettinyt, että liekö masentunut, kun ottaa toisinaan elämän suorastaan tragikoomisen vakavasti. jos on esim. suunnitellut tekevänsä töitä ulkona, alkaa satamaan ja ei pystykään, niin sehän on maailman loppu. hän tosiaan on muuttunut ja paljon. aikaisemmin oli niin päin, että minä olin tosikko verrattuna mieheen, en tiedä missä vaiheessa osat ovat vaihtuneet..?
Koettakaa löytää jotain, mikä innostaisi teitä molempia, vaikka liskon vaikeeta! Joskus iloa joutuu hakemaan kiven alta, mutta se kannattaa! Mistä mies tykkää, oikeesti, poikamaisesti? Autoista, jalkapallosta, sänkypuuhista, tietokoneista, mistä vaan, mene mukaan.
yksioikoisesti, sänkypuuhista. harmi ettei ole tapana nauraa naidessaan :D