meillä suhde katkolla, keskusteltu viikonlopun ajan. Miesystävä vaatii minun lopettavan harrastuksen ja vähentävän suvun kanssa olemista. Saatiin jonkunmoinen sopu aikaa ja päätettiin vielä kokeilla. Nyt kysynkin onko kokemuksia "kokeiluista" onnistuuko vai onko aivan turhaa??? Kertokaa kellä kokemuksia
suhde katkolla
epätoivoinen
6339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onneksi olkoon vaan. Olet löytänyt narsisti miehen joka määrää sun tekemisistäsi ja elämästäsi. Susta tulee miehelle hieno ja hyvä palvelija joka tekee kaiken mitä mies käskee. On varmaan hienoa että et saa tavat enään perhettäsi, ystäviäsi ja sukulaisiasi etkä saa harrastaa enään mitään. Kysyppä itseltäsi että onko se sinusta oikein että mies päättää sun tekemisistäsi ja haluatko tosiaan elää elämää jossa et saa harrastaa mitään? Mistä hel.vetistä te naiset löydätte noita hyviä miehiä jotka määrää että ette saa tavata sukua ja ette saa harrastaa mitään?
Onnea ja rakkautta vaan teille paljon..
Sä vedit kuumasti äärilaidat, etkö lukenut että asioista on neuvoteltu? Sinähän änkyrä femakkona et siihen itse aikoinaan pystynyt ja nyt vahdit täällä ja räävit päätäsi. hyi helvete....
Tarviiko sitä narsissia joka vähänkin sopivaan joskus ihan sopimattomaaankin paikkaan laitaa?
Narsistin kanssa ei voi neuvotella. Narsisti ei anna periksi eikä ole koskaan väärässä. Ihan varmaan alkaa vaatimaan luopumaan harrastuksestaan uudestaan vähän ajan päästä tai sitten keksii muita juttuja mistä pitää luopua. Joka tapauksessa ei kannattaisi edes neuvotella narsistin kanssa.
tunnen että olen kaikkeen syyllinen, hänessä ei ole mitään vikaa
Tjaa. Nyt on vähän vaikea muodostaa mielipidettä, kun ei tiedä koko totuutta.
Mikä se sinun harrastuksesi mahtaa olla ja vietätkö sen parissa paljonkin aikaa?
Entä sukulaisten kanssa oleminen? Onko sekin sellainen juttu, joka vie kaiken aikasi?
En itse hyväksy sitä jos toinen yrittää määrätä toisen harrastukset ja ihmisten tapaamiset, mutta toisaalta ymmärrän toisen turhautumisen, jos ne harrastukset ja sukulaiset vievät kaiken vapaa-ajan.
Silloin voisi kysyä, että miksi ylipäätään pitää leikkiä seurustelua, jos sille ei kuitenkaan ole aikaa?