Olen syönyt ko. lääkettä vajaa seitsemän vuotta. Työterveyshuollon psykiatri sanoi minulle viime talvena, että ko. lääkkeen vaikutus tavallaan laimenee kun sitä syödään kauan. Eli periaatteessa sen syönnistä ei olisi mitään hyötyä välttämättä enää näiden vuosien jälkeen.
Joka tapauksessa ihan omin neuvoin olen lopettanut Venlafaxinin syönnin, tosi hitaasti, mutta nyt lopetuksesta on noin kaksi viikkoa. Nukkuminen on ehkä parantunut, mutta jänniä sähköiskumaisia tuntemuksia tulee päähän välillä.
Nyt olen kuitenkn alkanut miettimään kannattaisiko lääkärin kanssa jutella mahdollisesti jostain toisesta mielialalääkkeestä. Minulla on ollut keskivaikea masennus diagnosoidusti kahdesti ja kerran ennen Velan aloitusta olen yrittänyt itsemurhaa. Nyt lääkkeen lopetuksen jälkeen jonkinlainen äkäisyys on lisääntynyt, hermostun herkemmin kuin aikaisemmin. Olen alkanut saamaan impulsiivisia raivareita. Olisiko olemassa mitään erityyppistä "onnellisuuspilleriä", jolla saisi nuo raivokohtaukset hillittyä? Rauhoittavia en halua, niihin jää varmaan vielä nopeammin koukkuun kuin Venlafaxiiniin. Cipramilia olen syönyt joskus muinoin, mutta tekeeköhän silläkään mitään?
Joka tapauksessa ihan omin neuvoin olen lopettanut Venlafaxinin syönnin, tosi hitaasti, mutta nyt lopetuksesta on noin kaksi viikkoa. Nukkuminen on ehkä parantunut, mutta jänniä sähköiskumaisia tuntemuksia tulee päähän välillä.
Nyt olen kuitenkn alkanut miettimään kannattaisiko lääkärin kanssa jutella mahdollisesti jostain toisesta mielialalääkkeestä. Minulla on ollut keskivaikea masennus diagnosoidusti kahdesti ja kerran ennen Velan aloitusta olen yrittänyt itsemurhaa. Nyt lääkkeen lopetuksen jälkeen jonkinlainen äkäisyys on lisääntynyt, hermostun herkemmin kuin aikaisemmin. Olen alkanut saamaan impulsiivisia raivareita. Olisiko olemassa mitään erityyppistä "onnellisuuspilleriä", jolla saisi nuo raivokohtaukset hillittyä? Rauhoittavia en halua, niihin jää varmaan vielä nopeammin koukkuun kuin Venlafaxiiniin. Cipramilia olen syönyt joskus muinoin, mutta tekeeköhän silläkään mitään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jättäisin kaikki pillerit. Ei mielen ongelmat niitten puutteen takia oo syntyneet, niin kuinka ne sitten niillä lähtiskään. Kemialliset aineet voi toki turruttaa eli ne estää vähän ku muistamasta tai aistimasta ongelmia eli yhtä kaikki, eivät paranna.
Ihmisiä vaan sysitään yhä pahempaan pillerikoukkuun ja rahapulaan lääkkeitä määräilemällä.
Lääkkeet on kai siis vähän ku heroiini, opiaatit ja muut varsinaiset huumeet, sillä huumeitakin pitää saaha aina vaan enempi. Jos käyttää samaa määrää kovin kauan niin kiksit joita huumeesta hakee, rupee oleen melko laimeita ja leutoja. Siispä suurennetaan annosta.
Hyvin monesa muusaki asiasa on sama sääntö. Esimerkiksi kiroilussa. Ensin ei uskalla parjata ees neitsyt mariaa mutta kun vaan alkaa paaduttaa itseään järjestelmällisesti niinjossain vaiheessa Jumalan nimen lakkaamaton toistelukaan ei tunnu enää missään.
Sanoit tuossa kai siis niinku rivien välissä, että yhenlaatuset pillerit tuo raivareita ja mietit oisko joitain jokka rauhottaa. Vaikuttaa siltä ku ihmisille tarjottas eka tahallaan raivaritabua ja sitten ehkä ehotetaan jotain viilipyttyilyä aiheutavaa.
Outoa, paitsi jos kyseessä on lääketeollisuuden kikkailu, jolla varmistetaan lääkemenekin maksimointi.
Mulle nuo mielialalääkkeijjen kauppanimet ei kyllä paljasta mitään. Niitä lienee jo yhtä montaa laatua ku on vaikka erilaisia irtokarkkeja Makuunissa, vai kuinka?
soppaa, siappuaa ja sielunhoitoa
Vittu jos on masentunu ja tarvii lääkkeitä, se pitää ottaa vakavasti, eikä teidän paskapäitten hokea "ei mitää lääkkeitä tarvi, pärjää ilmankin" ette pääse tuntemaan samaa mitä se masentunut ihminen tuntee yksillölisesti.. joten pitäkää ne turpanne kiinni tai revin teille uudet persereijät