Taitaa olla liian helppoa elo länsimaissa kun joku "pettäminen" nousee niin kovaksi jutuksi ettei siitä yli pääse.
Muualla miinat räjähtelee ja ukot ja akat konkkaa jalka ja käsipuolina ..ei siellä "pettäminen" ole ongelma....
Sama kun raiskauksesta on tehty sellainen stigmata että elämä on niin kauheeeta ... kun "siihen" on kajottu... ja tavallista väkivaltaa siedetään ja vähätellään...
Länsimaissa on elämä liian helppoa kun toissijaiset asiat pääsee tärkeysjärjestyksessä liian korkealle !
Muualla miinat räjähtelee ja ukot ja akat konkkaa jalka ja käsipuolina ..ei siellä "pettäminen" ole ongelma....
Sama kun raiskauksesta on tehty sellainen stigmata että elämä on niin kauheeeta ... kun "siihen" on kajottu... ja tavallista väkivaltaa siedetään ja vähätellään...
Länsimaissa on elämä liian helppoa kun toissijaiset asiat pääsee tärkeysjärjestyksessä liian korkealle !
Vastaukset 9
Vanhimmat
No jaa, pettäminen on kova juttu, jos ihminen ajattelee muitakin kuin vaan itseään. Nykyinen ilmapiiri kyllä ruokkii tuota asennetta, että pettäminen on pikkujuttu. Jollei ihmiseen voi luottaa läheisessä suhteessa, elämä käy raskaaksi. Elämä on nykyään aika raakaa pikemminkin. Ihmisen turva on läheisissä ihmissuhteissa. Niiden pitäisi olla kunnossa, jotta jaksaa.
Mua on petetty ja alussa kyllä ajatteli, että se on maailman kamalin ja hirvein asia. Aika luonnollista. Mutta kun aikaa kuluu, palaa suhteellisuudentaju ja alkaa tajuta taas kokonaisuuksia ja ymmärtää, miten lopulta pienestä asiasta onkaan kyse.
Elämässäni oli/on pettämisestä huolimatta enemmän hyviä kuin huonoja asioita. Etuoikeuksia oikein, jos katsoo globaalissa mittakaavassa. Ja jos pysyn ihan omassa piirissäni, niin siltikin asiani ovat olleet koko ajan plussan puolella.
Pettäminen on loukkaava ja satuttava teko, jonka toinen ihminen tekee. Itse ei voi sille mitään, mutta omalle elämälleen voi. Voi joko jäädä rypemään lopun ikäänsä katkeruuteen ja kaunaan tai työstää hieman ajatuksiaan ja päästää itsensä negatiivisesta kehästä pois. Kukaan muu ei nimittäin pysty sieltä negatiivisuudesta kiskomaan pois. Itse se on tehtävä, kuten myös oma elämä elettävä. Muut eivät niitä asioita puolestani tee.
Päätös siitä eroaako vai jääkö pettäneen puolisonsa luokse, on paljon helpompi tehdä jos tunteet eivät ole pelkästään kauhunsekaista vihaa ja katkeruutta. Minä odotin sitä hetkeä ja tein päätökseni vasta sitten. Jäin puolisoni luokse, koska en enää keksinyt yhtään syytä lähteä. Sitä ennen en nähnyt yhtään syytä jäädä.
Omalla kohdallani toimi tuo suhteellisuudentajun pakottaminen ajatuksiini ja negatiivisuudesta irtipäästäminen.
Aloittajaa kyllä kritisoisin tuosta raikaus-vertauksesta. Aika paksu kommentti, muuta en viitsi edes sanoa. Taidat olla mies?
Olipa hienoa lukea tältä palstalta vaihteeksi elämänmyönteinen ja pohdiskeleva kommentti, kiitos sinulle siitä. Olen kanssasi samaa mieltä.
Itse olen pettänyt ja tullut petetyksi, ja päässyt molemmista asioista yli vähän samaan tapaan kuin sinä. Aloittajan kanssa olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että tätä pettämisasiaa tunnutaan jotenkin demonisoitavan ja liioiteltavan, varsinkin täällä. Ymmärrän kyllä, että omakohtaiset kokemukset voivat katkeroittaa mieltä.
Omien kokemuksieni ja lähipiirin kokemuksien perusteella olen päätynyt ajattelemaan seuraavasti:
Juuri kukaan, täydellisiä psykopaatteja ehkä lukuunottamatta, ei ryhdy pettäjäksi. Joka suhteen alussa on ihastumisvaihe, jolloin on vaikea edes miettiä mitään muita ihmisiä, kuin vain sitä ihastumisen kohdetta. Ihastuminen väistyy ennemmin tai myöhemmin joka suhteesta. Tilalle tulee rakkaus tai syvä kiintymys, joillakin ehkä ystävyys tai tottumus. Pitkässä parisuhteessa samoin kuin ystävyyssuhteissa ihmiset muuttuvat tilanteet muuttuvat. Väitän, ettei ole sellaista pitkää parisuhdetta, jossa osapuolet eivät ole loukanneet toisiaan ikinä.
Tunnen luotettavia ystäviä, jotka ovat syyllistyneet pettämiseen ja ikiuskollisia ihmisiä jotka omalla tavallaan "pettävät" puolisoaan jatkuvasti. Vai mitä olette mieltä ihmisistä, jotka
-ruotivat puolisonsa heikkouksia ystäviensä kuullen
-pistävät jatkuvasti omat harrastuksensa yhteisen ajan ja parisuhteen hoitamisen edelle
- eivät välitä pätkääkään puolisonsa seksuaalisista haluista ja tarpeista
- asettautuvat kriisi- tai ristiriitatilanteissa puolueettomaksi tai vastapuolelle, kun puoliso todella tarvitsisi tukea
- lopettavat yhteisten tavoitteiden asettamisen ja haaveilun keskittyen arjen pyörittämiseen ja siitä valittamiseen
- vähättelee tai suhtautuu muuten alentuvasti puolisonsa haaveisiin ja tavoitteisiin
Joku voisi lisätä listaan myös ns. "lässähtämisen tai rupsahtamisen", eli ei välitä pätkääkään oman ulkomuotonsa ylläpitämisestä, ja sitä kautta parisuhteen ylläpitämisestä. Tämä on kuitenkin monimutkaisempi juttu, kaikki me vanhenemme, mikä on riittävä määrä taistelua "ikääntymistä " tai painonnousua vastaan. Eikä asia ole tärkeimmästä päästä useimmille ihmisille.
Eli mikä sitten on pahimman luokan pettämistä? Minua ei juurikaan haittaisi, jos vaimoni haluaisi vaikkapa toteuttaa seksuaalisia halujaan irtosuhteessa, varsinkaan jos, olisin itse niitä jostain syystä kyvytön auttamaan toteutumaan. Sen sijaan kaikki edellä listaamani asiat koen varsin vaikeiksi päästä yli.
Tuntemistani ihmisistä, jotka ovat pettäneet perinteisesti (eli päätyneet sänkyyn jonkun muun kuin oman puolisonsa kanssa)
- muutama on ns. pateettinen tapaus, jotka kokevat kaikki ihmissuhteensa jonkunlaisena pelinä, ja pitävät näin ollen pettämistäkin vain pienenä voittona
- suurin osa on ollut pitkään uskollisena parisuhteessa, ja kokeneet varsin voimakkaasti syyllisyyttä pettämisestään
-suurin osa ei muutamaa vuotta ennen pettämistään olisi voinut kuvitella tekevänsä mitään sellaista
- osa on selkeästi kokenut sellaisia tunteita pettäessään, joita ei ollut kokenut moneen vuoteen tai vuosikymmeneen ennen sitä (ml. itseni)
- naispuolisista kukaan tuntemistani ei ole pettänyt pelkästään seksin takia
-yksikään ei ole pettänyt parisuhteessa, joka oli (minun kriteerieni) mukaan tasapainoinen ja kunnossa.
- en myöskään tunne ketään ensimmäisen ryhmän ulkopuolelta joka olisi pettänyt ilkeyttään tai suhtautuisi siihen välinpitämättömästi. Ilkeilyyn on paljon helpompia ja tehokkaampia tapoja kuin jonkun vieraan pokaaminen.
Otos on noin kymmenen ihmistä.
Toivon, etten loukkaa ketään katkeroitunutta petettyä tällä seuraavalla:
Kun tämän palstan "huorittelijoita" ja "miehet on sikoja" ja "pettäjä pettää aina" kommentteja lukee, voi kuvitella petetyksi tulleen ihmisen, joka on toteuttanut ylemmän listan asioita puolisoonsa. Ja yllätys yllätys, siippa on löytänyt ymmärrystä hellyyttä, seksiä tai rohkaisua jostain muualta. Vai mitä mieltä olette ihmisistä, jotka -kärkkäästi ilman ymmärtämystä ovat valmiita tuomitsemaan täällä toisia
-kertoessaan kokemuksistaan, ovat aina itse vain uhrautuneet ja tehneet parhaansa, utta toinen oli huoripukki, lumppu, pettäjä tai narsisti
- eivät koskaan mieti mahdollisuutta, että omalla käytöksellä voi olla yhteys aprisuhteen kariutumiseen, vaan mieluummin tunnistavat alhaisen pettäjäihmislajin joka piinaa näitä täydellisen moraalin omaavia yksilöitä...
Pettämisestä nousee monelle valtava mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus rikokset ovat hirveinpiä mitä voi olla!!! Ne "kiltit" rouvashenkilötkin ovat jopa tappaneet!!
Luuletko että nämä ns.länsimaat olisivat sellaisia kuin nyt ovat, jos niissä suhtauduttaisiin petoksiin, korruptioon, yms. toimintaan erilailla kuin nyt suhtaudutaan?
Eivät ne olisi, vaan ne olisivat juuri niitä maita, joissa korrutio ja petos ovat arkipäivää ja joissa petollista ihmistä pidetään lähes "sankarina".
Se on pienestä kiinni, se "länsimaisuus".
sua ilmeisesti ei ole raiskattu.
Pettäminen rikkoo ilmapiirin kotona ja siitä kärsii kaikki, jos pettäjä elää vaan salasuhteensa kanssa ja oma puoliso on kuin ilmaa..
usein puoliso on vaan omaisuuden vuoksi siinä tai muun yhteisen, sillä pettäjä ei enää arvosta omaa puolisoaan, onhan hän valinnut toisen..
olen joutunut usein petetyksi ja lopulta vaan en kestänyt ja erosin, sillä siihen ei totu!
Myös terveys vaarassa, kun toinen ei kerro missä ja milloin on ollut jonkun toisen kanssa, useinhan luotetaan omaan puolisoon ja suojaus jää, tiedän mitä siitä on seurannut, ja voin kertoa, ettei sellaista anna ikinä anteeksi, saatikka, et jatkas yhdessä.
Eipä lähde muslimimaissakaan kuin henki kivittämällä pettämisestä.
Mitähän mahdat selittää? Monissa muissa kulttuureissa pettämisestä jopa tapetaan tai mustasukkaiset ihmiset syystä/tai ilman syytä tuhoavat kumppaninsa kasvot hapolla. Raiskaus on yleistä, mutta ei ollenkaan sen hyväksyttävämpää kuin länsimaissa. Meillä kun ei mm. kuvitella HIV:n parantuvan neitsyen raiskauksesta... Suomessa ei raiskaaja saa edes kunnon vankituomiota, että kyllä täällä ainakin tuntuu raiskaus olevan vähemmän "kauheeta", vaikka uhrin elämä pirstaleina, ja pahimmassa tapauksessa hän on saanut myös taudin tai on tullut raskaaksi. Pahoinpitelyä sekin on, aivan kuten nyrkin tai puukon iskut.
Jos pettämisestä puhutaan paljon, koska siihen on mahdollisuus, ei se tarkoita, että se olisi ainut ongelmamme. Muistakin ongelmista puhutaan, niin suurista kuin pienemmistä.
Pettäminen satuttaa aina. Vaikka petetty olisi maailman parhaimman näköinen ja menestynein - se sattuu paljon, tai jos petetty on pommin iskuja väistelevä yksijalkainen - se sattuu paljon.