Olen ollut mieheni kanssa 5 vuotta yhdessä ja meillä menee todella hyvin ja ollaan tällä hetkellä avoliitossa. Pääsin muutama kuukausi sitten uuteen työpaikkaan jossa on mieheni yks läheisimmistä ystävistä myös töissä. Jotenki olen alkanut joka kerta kun hänet nään alkanut katselee häntä "sillä silmällä" eli siis olen ehkä vähän haaveillu hänestä. Hän on todella mukava ja me jutellaan suurinpiirtein aina kun satutaan samaan aikaan tauolle. Ennen kun aloitin uudessa työssä niin en ajatellut hänestä ollenkaan mitään sellaista aina kun satuttiin näkee. Nykyään joka kerta kun meen töihin niin ajattelen että olikohan hänellä tänään työvuoro. Pelkään joka ilta että puhun unissani hänestä ja mieheni kuulisi. En tiedä yhtään mitä tekisin, nyt tarvin neuvoja ja kipeesti.
kertokaa mitä tämä on?
Ihastunut?
6268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo on vaan jonkinlaista ihastumista puoleltasi.... Ajattele järkevästi ja pidä hänet ainoastaan työkavarina!
No voisiko hänkin olla ihastunut minuun? En tiedä onko vainoharhaista jos vaikka tauon ja jutustelun jälkeen hän käveli ohitseni työmaalla ja minä vaan vilkaisen että kuka kävelee ohi ja hän itse näkee että kävelee minun ohi ja kun vilkasen häntä niin samaan aikaan hänkin kääntyy huom katsomaan eikä vilkaisemaan minua, eikä kumpikaan sano mitään. Siinä vaiheessa tuntu että sydän pamppaili ja kovasti.
Anna vaan sydämes pamppailla ihan rauhassa, mutta muistuta sitä aina lausumalla sille: "Tsot tsot...nyt ihan kiltisti ollaan" kun näet sen ukon. Näin kun teet niin jonkun ajan päästä huomaat, ettei se nyt niin vakavaa ollutkaan. Ihan tavallista ja turvallista ihastumista vaan, jota lähes jokaiselle tapahtuu tavan takaa.
Miehellesi sun ei tosiaan kannata kertoa tullaisesta mitään, sillä nämä on niitä mielen asiota, jotka ei ole älyn ja järjen takana. Ne vaan tulee ja menee, joten et ole niihin syyllinen, eikä niitä oikeastaan saa järkeilemällä pois. Vasta jos alat juosta ihastumisen perässä, kuvaan astuu oman toimintasi vastuu jne.jne.
Haluan kuulla jos joku muu on ollut kans samankaltaisessa tilanteessa. Miten olet toiminut?
just sillain olen toiminut että kun tiedän että mulla ja miehelläni menee hyvin ja tiedän kenen kanssa haluan arkeni ja juhlanikin jakaa niin toimin ihan sen mukaan. En luo mielikuvia toisesta vaikka olisikin ollut vetävä tyyppi vaan enemmän suuntaan ihanat aatokseni sinne kotio päin. Voi myös pysähtyä miettimään mikä siinä toisessa nyt tuntuu niin hienommalta kuin siinä kotona olevassa ja miettiä myös omia tarpeitaan että onko jäänyt jotakin merkittävää paitsi? Ihan sama vaikka se toinen olisikin ihastunut suhun niin mitä sitten? Muhun on ollut ihastunut monta ihanaa miestä mutta tiedän että ne on ihania just niin kauan kun on jotain pientä säpinää mikä pitää ne ihanina. Arjessa niistä suurimmilta osin tulee ihan yhtä vähemmän ihania kuin suuresta osasta tavismiehiä. Flirtti on jees ja piristää mutta jos kotona on monen vuoden jälkeen mies joka tuntuu ihanalta edes sen 60 % ajasta ei kannata vaihtaa.
Itse joskus pitkässä, vuosia kestäneessä suhteessani tunsin joskus näitä ah, niin ihania, ihastumisen tunteita :)
Kerran olin todella ihastunut työkaveriini, sydän melkein pysähtyi kun tuli luo ja aivot etsivät piilotettuja signaaleja jopa kävelytyylistä :D
Mutta.. en ikinä kuvitellut vieväni sitä pidemmälle. Oli kivaa kun sai tuntea niitä tunteita, mutta ei siltikään ollut ihanampaa kun mennä nukkumaan sen oman rakkaan kanssa, johon sai jopa purkaa nämä ihastumisen tunteet ;) vaikka välillä saattoi jopa ärsyttää ettei oma kulta ollut HÄN.. Mutta tajusin kyllä koko ajan, että ihastumisia tulee ja menee, on itsestäni kiinni mitä pidän tärkeänä; parisuhdetta vai ihastumisen tunnetta; parisuhde on aina valintani :) jos ei olisi, olisin ollut sinkkuna ja toiminut näiden ihastumisen tunteiden mukaan.
(tuo pitkä suhden kariintui mutta ihan muista syistä ;) tällä hetkellä myös parisuhteessa, mutta vasta niin tuore 1,5v, ettei vielä ole ollut muita ihastumisia)