Kirjoitan siitä, kuinka vihaisen ärsyyntynyt olen tilanteeseeni. Seurustelin n. 2 kuukautta sitten miehen kanssa, ja meillä oli 4 vuotta seurustelua takanamme. Yhteinen koti, auto ja muistot.
"Loppuvaiheissa" ennen kun erottiin, molemmat saattoivat olla vähän kyllästyneitä mutta emme silti riidelleet. Ja noin päällisinpuolin kaikki oli minusta kuitenkin hyvin. No.. mieheni tykästyi närkästymään aina jos puhuin muille miehille. Minusta normaalia, että on miespuolisia kavereita jne. En salli flirttiä enkä sitä harrastakkaan suhteessa.
Suhteemme finaalin sai aikaiseksi kuitenkin TOINEN NAINEN. Tämä naikkonen on ollut mieheni kaveri ehkä 2 vuotta seurustelumme aikana. Mutta olen olettanut että he ovat tosiaan -vain-kavereita-. En ikinä epäröinyt ettenkö olisi luottanut mieheeni, hän on/oli luotettavin ja tasapainoisin persoona kenet tunsin!
Yhtenäpäivänä tulen aamulla kotiin (yövuorosta) tunnin aikasemmin kun yleensä, niin ihan kun leffassa: mieheni tulee heti ovelle.. oli varmaan kuullut autonovista tuloni. Hän sanoi että, "miten sinä jo nyt tulit?" vastasin että satuin pääsemään aikasemmin kun sain työt tehtyä. Näin että kaikki ei ole hyvin.. kysyin että mikä on ja voidaanko mennä sisälle, ettei ulkona tarvitse möllöttää. Mies meni vaikeaksi ja sanoi että no minulla on täällä kaverini, hän tuli meille yöksi kun juttelimme myöhään, enkä viitsinyt lähettää enää kotiin niin myöhään.
Saman tien tämä naikkonen tulee eteiseen ja sanoo "moi" ja miehelleni "moikka". Ja lähtee ulos... No minäpä menin heti makuhuoneeseen ja tottakai. Mällipaperit sängyn vieressä ja sänky ihan hujanhajan. Kyllä siitä jo osasi päätellä mitä on tapahtunut. Katsoin vaan mieheeni ja sanoin, "et ole tosissas" ja lähdin. Myöhemmin mieheni vain sanoi, että ei ollut suunnitelut mitään etukäteen. Ja asiat vain tapahtuivat ja plaaplaaplaa.
En tiedä miksi mutta tuntuu tällä hetkellä hirveän pahalta. Olen kohdistanut vihaani enemmän naishenkilön puoleen, vaikkakin oma mieshän se tässä tätä tökkäili. Kuinka nämä kehtaavat! kuinka joku nainen TIETOISESTI tulee meidän rakentamaan kotiin MUN LAKANOIHIN! Helvetin kodinrikkoja. Onneksi meillä ei ole lapsia. Tuntuu tapahtumaa kelatessa, että toi kaikki tapahtu vasta eilen... mulla on niin tuoreet muistikuvat tunteista ja fiiliksistä.. ja tämä saa ensinäkin
adrealiinin virtaamaan, sekä erittäin itkuiset surumieliset ajatukset. Ymmärtääkseni heillä on nyt jotain "juttua" ja kohta varmasti seurusteleekin.
Onko kellekään käynyt samoin? Vai tunnustaako joku itse olleensa "kodinrikkoja"? Tunnen olevani täysin yksin.
"Loppuvaiheissa" ennen kun erottiin, molemmat saattoivat olla vähän kyllästyneitä mutta emme silti riidelleet. Ja noin päällisinpuolin kaikki oli minusta kuitenkin hyvin. No.. mieheni tykästyi närkästymään aina jos puhuin muille miehille. Minusta normaalia, että on miespuolisia kavereita jne. En salli flirttiä enkä sitä harrastakkaan suhteessa.
Suhteemme finaalin sai aikaiseksi kuitenkin TOINEN NAINEN. Tämä naikkonen on ollut mieheni kaveri ehkä 2 vuotta seurustelumme aikana. Mutta olen olettanut että he ovat tosiaan -vain-kavereita-. En ikinä epäröinyt ettenkö olisi luottanut mieheeni, hän on/oli luotettavin ja tasapainoisin persoona kenet tunsin!
Yhtenäpäivänä tulen aamulla kotiin (yövuorosta) tunnin aikasemmin kun yleensä, niin ihan kun leffassa: mieheni tulee heti ovelle.. oli varmaan kuullut autonovista tuloni. Hän sanoi että, "miten sinä jo nyt tulit?" vastasin että satuin pääsemään aikasemmin kun sain työt tehtyä. Näin että kaikki ei ole hyvin.. kysyin että mikä on ja voidaanko mennä sisälle, ettei ulkona tarvitse möllöttää. Mies meni vaikeaksi ja sanoi että no minulla on täällä kaverini, hän tuli meille yöksi kun juttelimme myöhään, enkä viitsinyt lähettää enää kotiin niin myöhään.
Saman tien tämä naikkonen tulee eteiseen ja sanoo "moi" ja miehelleni "moikka". Ja lähtee ulos... No minäpä menin heti makuhuoneeseen ja tottakai. Mällipaperit sängyn vieressä ja sänky ihan hujanhajan. Kyllä siitä jo osasi päätellä mitä on tapahtunut. Katsoin vaan mieheeni ja sanoin, "et ole tosissas" ja lähdin. Myöhemmin mieheni vain sanoi, että ei ollut suunnitelut mitään etukäteen. Ja asiat vain tapahtuivat ja plaaplaaplaa.
En tiedä miksi mutta tuntuu tällä hetkellä hirveän pahalta. Olen kohdistanut vihaani enemmän naishenkilön puoleen, vaikkakin oma mieshän se tässä tätä tökkäili. Kuinka nämä kehtaavat! kuinka joku nainen TIETOISESTI tulee meidän rakentamaan kotiin MUN LAKANOIHIN! Helvetin kodinrikkoja. Onneksi meillä ei ole lapsia. Tuntuu tapahtumaa kelatessa, että toi kaikki tapahtu vasta eilen... mulla on niin tuoreet muistikuvat tunteista ja fiiliksistä.. ja tämä saa ensinäkin
adrealiinin virtaamaan, sekä erittäin itkuiset surumieliset ajatukset. Ymmärtääkseni heillä on nyt jotain "juttua" ja kohta varmasti seurusteleekin.
Onko kellekään käynyt samoin? Vai tunnustaako joku itse olleensa "kodinrikkoja"? Tunnen olevani täysin yksin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Se nainen ei ole se kodinrikkoja vaan miehesi.
Ties mitkä kertomukset tuo miehesi on kertonut naiselle. Miten olette eroamassa tai vastaavaa.
Älä vihaa naista vaan miestä joka tuon sinulle teki.
On se nainenkin vastuussa. Kyllä se nainenkin ihan itse otti 50% koska TIESI että mies on varattu, ja tuli toisen naisen kotiin. Nainen oikein valitsemalla valitsi paneskella varatun miehen kanssa, miehen jonka hän on tuntenut pariskunnan toisen osapuolen ohella 2 vuotta: ei heidän kotinsa ja parisuhteensa sille naiselle yllätys ollut. Ehkä, jos nainen ei olisi tuntenut molempia, ja kauan. Jos nainen olisi ollut vieras. Silloinhan hän ei olisi voinutkaan tietää mitään todellisesta tilanteesta. Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä naimaan miespuolisten ystävieni kanssa, ei edes kun he ovat eroamassa. Totta, olen ollut jopa ihastunut ja joku sitten loivemmalla moraalilla varustettu on marssinut sisään parin vielä asuessa yhdessä, mutta itselleni se ei käy. Menköön sitten, jos ei munaa jaksa sen vertaa housuissaan pitää, että kunnialla eroaa: se ei ole minun mieheni. Minä haluan rehellisen ja selkärankaisen miehen, jolla ON munaa hoitaa asia kerrallaan ja oikein.
Mutta tuossa suhteessa se oli molempien vika, mies oli huo*a ja nainen oli huo*a ja se siitä. Molemmat oli kodinrikkojia, selkärangattomia selittelijöitä ja melko kuvottavaa porukkaa. Tosin eivät tosiaan ainuita: noita on olemassa. Paras selitys minkä itse olen kuullut, on ollut "mä kun olen niin kiltti ihminen, niin en osannut sanoa kummallekaan ei enkä laittaa poikkia" = nainen salasuhteessa, jossa piti toista miestä avokkinsa nenän alla... Hän oli mielestään ylen kiltti siis eikä koskaan osannut sanoa pahasti, sen sijaan hän osasi kyllä pettää miehensä, levitellä jalkoja kotonaan vieraan miehen kanssa jota myöskin petti lupauksillaan erota jne. Hän jopa kyllä kilttinä tyttönä esitteli miehet toisilleen: kyllä oli tosi kiltti tyttö. Näyttää ihan "naapurin tytöltä": naurattaa aina oikein strereotypiat!
Tuo puhe on hevonpaskaa. Kukaan ei omista toista ihmistä. Ja siitä seuraa, että kaikki ovat "vapaata riistaa". Jokainen vastaa itsestään ja tekemisistään.
Voi kääk jos kaikki ajattelisi tuollain. Eikö tää yksilökeskeisyys vois jo loppua? Ihmiset voisivat oppia vaikka aluksi tuntemaan empatiaa ja kunnioittaan toisen kotia. Kai tuo ap nyt kuitenkin omisti ainakin osan siitä kodista ja ne lakanat eikä kettu vie se nainen mennyt makoileen niihin tietämättä siitä. Kyllä sinkkuihminen vois oikeasti valita vapaankin kun kerran on varaa valita. Eiköhän varatut vähän niinkuin ole varattuja ?
Ihmisyyden kolme tärkeintä asiaa ovat yksilö, yksilö ja yksilö. Sinunkaltaisillesi kusipäille suosittelen pikaista eutanasiaa.
Sinulle on normaalia, että suhteessa on lisäksi toista sukupuolta olevia kavereita. Miehellesi tämä asia ei selvästikään ole ollut ikinä mikään niin normaali, ja osoittihan hän että miksi. On niin äärettömän harvinaista, että 2 ihmistä, eri sukupuolta olevaa heteroa, voisivat pysytellä ajatuksissaan vain kavereina. Väkisin siinä alkaa kehittyä muutakin, jos se "pelkkä kaveri" on viehättävä ja kiinnostava persoona, joka tuo elämään säpinää. Varsinkin jos oma kumppani on muuttunut tylsäksi eikä tunnu enää löytyvän mitään yhteistä. Ja onhan se semmoista, että kun on niin vastarakastunut toiseen, niin järki pettää ja himot vie menojaan, eikä siinä hirveästi jaksa ajatella missä sitä puputtelee, toista tekee vaan niin hirveästi mieli. Silleensä tuossa haiskahtaa vähän jonkinsorttinen kosto. Mies hankki itselleen naispuolisen kaverin, koska sinullakin on mieskavereita. Hankki, vaikka saattoi tietää hyvin, että tulee olemaan vaikeaa pysyä vain kavereina, jos toinen onkin hyvää seuraa. Haki naisesta jotakin, jota ei sinulta saanut.
Vikaa on ollut teissä molemmissa suhteen aikana, mies teki kuitenkin pahimman tempun kun lähti pettämään. Luuliko ehkä että sinäkin petät häntä? Pitää osata kuitenkin olla sen verran järkevä ihminen, että ensin eroaa ja vasta sitten tekee mitä tekee. Varmasti olet katkeroitunut ja vihainen, mutta ajan kanssa se menee ohi.
Minusta on typerää yleistää. Jos ei itse pysty olemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa kavereita, ei se tarkoita ettei kukaan pysty.
Itsellä monia miespuolisia kavereita eikä olla muuta kuin pelkästään ystäviä.
Miehes on tavannu tyypillisen huoran:ensimmäiseksi ollaan niin ystäviä myös vaimokkeen kanssa tai ehkä pelkästään ukon kanssa mutta heti tilaisuuden tultua ollaan naimassa.Uskomatonta paskaa.Jätä se ukkos, ei ole luottamuksesi arvoinen.Vaikutat itse tosi ok tyypiltä.Heitä ukkos juoksemaan sen akan perään vaan.Saat uuden ja ehtan varmasti tilalle.
Ihminen joka pettää ei ole sinut itsensä kanssa, eikä ole oppinut että onnea ei voi muualta hakea kuin omasta mielenrauhasta ja itsensä sisältä. Pidemmän päälle tässä tulee eniten kärsimään mies, siitä voit olla varma.
Uskon että sattuu vietävästi, mutta tiedäthän että tässä tapahtumasarjassa on vain yksi voittaja ja se olet sinä. Sinulla on nyt tilaisuus käyttää tämä aika itsellesi, kehittää itseäsi ja miettiä mitä elämältä haluat -ilman kumppania. Voit kaikessa rauhassa kelailla mikä meni pieleen teidän suhteessanne, ja mitä tekisit seuraavassa toisin. Pettäminen on hyvin pitkälle (minun mielestä) yksilöstä kiinni, jokaisessa suhteessa tulee takapakkia, ongelmia, mahdollisesti ihastumisia jne, on jokaisesta itsestään kiinni miten nuo ratkaisee. Tuo oli miehen valinta, ja olkoot, mitä sinä sellaisella joka ei osaa ongelmia ratkaista paremmin?
Mies todennäköisesti hyppää ihastuksen huumassa uuteen suhteeseen, jossa todennäköisesti tulee toistamaan samat virheet, sillä ei vieläkään mitä todennäköisimmin oppinut yhtään mitään tuosta. Kenties hän jää elämään harhaluulossa että rakastumisen huuma on onnea. Sinä taas käsittelet tuskasi, nielet pettymyksen, opit, ja jonain päivänä kohtaat arvoisesi kumppanin. Päivä päivältä elämä paranee ja haavat arpeutuvat. Nyt sinun vain pitää jaksaa käydä läpi nämä tunteet. Kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin.
"En ikinä epäröinyt ettenkö olisi luottanut mieheeni, hän on/oli luotettavin ja tasapainoisin persoona kenet tunsin! "
:-o
Et voi olla tosissasi.Löydät miehen lakanoista toisen naisen kanssa ja hän on luotettavin persoona kenet olet tuntenut.
No eiköhän kirjoittaja tarkoittanut, että mies vaikutti luotettavalta siihen asti kunnes petti. Tahallaan väärin ymmärtäminen on vähän rasittavaa...
"En ikinä epäröinyt ettenkö olisi luottanut mieheeni, hän on/oli luotettavin ja tasapainoisin persoona kenet tunsin! " Tällainen oli omakin mieheni ja niin vaan petti minua ystäväperheen naisen kanssa. Erosin miehestäni, koska hän salli tapahtuneet, uskollinen mies olisi kieltäytynyt houkutuksesta.
Miten tästä osaa ikinä enää luottaa yhtään kehenkään?
Jos sinä pystyt naisena olemaan pettämättä kumppania, niin varmasti voit luottaa siihen että on olemassa miehiäkin jotka eivät petä. Ei miehet ja naiset niin erilaisia ole, pettäjiä ja uskollisia löytyy molemmista porukoista.
Kamala tarina :( Olen pahoillani puolestasi, ja niin pelkään että joskus joutuisin saman kokemaan.. Ehkä en siis luotakaan mieheeni niin 100% kuin luulen, tai lähinnä sitä, että vaikka nyt on kaikki hyvin, niin entäs sitten muutaman vuoden kuluttua. Miehelläni on paljon naispuoleisia ystäviä, ja yritän antaa heille mahdollisuuden ja kaverustua heidän kanssa itsekin, siksipä ajatuskin siitä että luottamukseni petettäisiin tuolla tavalla on karmaiseva.
Mutta jotenkin sinä tuosta pääset yli. Toivottavasti sinulla on ystäviä, ja pura ajatuksiasi ja "vihaasi" sitten vaikka tänne. Kirjoituksesta päätellen pystyt ihan järkeväänkin ajatteluun, mutta tuska on varmasti läsnä vielä, ja varsinkin jos nää kaks petturia rupeaa seurustelemaan :'( Mutta aika parantaa, usko se!
Miehesi se suurin kusipää tässä on. Sitä voi olla vaikka sata seireeniä houkuttelemassa, mutta jos mies rakastaa naista, sitä ei kiinnosta muut naiset, saati sitten naida niiden kanssa. ja vielä teidän yhteisessä vuoteessa.
Huora saa työstään rahaa, tuon toisen naisen tarinaa et tunne. Kyllä miehesi on ollut vahvasti vaikuttamassa siihen, että hän on kotiinne tullut ja asiat edenneet kuten edenneet.
itselläni on moraali
en koskaan koskisi varattuun mieheen, enkä koskaan pettäisi omaani, sinkkuna saa juosta miehissä niin paljon kuin huvittaa mutta kun on parisuhteessa niin katsoa saa muttei koskea. molemmat sinut pettäneet ihmiset ovat olleet täysiä paskapäitä, better without them..
Kiitos kaikille tsemppiä antaneille vastaajille.. en ole päässyt lukemaan näitä viestejä kunnolla, kun vasta nyt. on ollut vähän tekemistä/järjestelyitä tässä...
"Älä vihaa naista vaan miestä joka tuon sinulle teki. "
Helpompi sanottuna kuin tehtynä. Täytyy kyllä sanoa, että nytten viha on aikapaljoti samoissa mitoissa molempia kohtaan. En voi mitenkään osoittaa
syyttävää sormeani ainoastaan ex-mieheeni.
"Luuliko ehkä että sinäkin petät häntä?"
Ei luullut. Meidän suhteemme oli suht balanssissa, että pystyimme tommosista kysymään´/puhumaan/kertomaan. Ainakin luulin niin.
"Mutta aika parantaa, usko se! "
Kyllä uskonkin... Ja onneksi on niitä ystäviä jotka ymmärtävät ja tukevat. Sekä sisko!
"huora saa työstään rahaa, tuon toisen naisen tarinaa et tunne"
Tekisi mieli kyllä huo*itella, mutta lutkahan on eriasia, joten kruunattakoon hänet lutkaksi. Lutka ei ota maksusta.
Tuo särähti korviini, kun aloittaja mainitsi miehensä maanneen toisen naisen kanssa heidän aviovuoteellaan! Yhteinen vuode on minulle pyhä paikka, jossa vain minä saan maata vaimoni kanssa. Jos vaimo haluaa käydä vieraissa ja hakea jotain mitä minä en ole hänelle pystynyt antamaan, on hänen tehtävä se jossain toisaalla. Aviovuoteessa toisen kanssa makaaminen on suuri loukkaus puolisoa kohtaan ja mielestäni lopettaa kaiken aiemman romantiikan siinä sängyssä.
mulle lakanat on myös tärkeät. ne kuuluvat vain mulle ja miehelle. ei muille. sanottakoon nyt sitten koko makuhuone
on se henkilökohtasin reviiri. ja se sattuu jos sen joku kehtaa ylittää.
Jotkut ihmiset (naiset ) "elää" siitä, että saavat tuhota jotain arvokasta eli toisten ihmisten onnellisen liiton! Eihän tässä vaan ole käynyt näin?
Saattaa olla niin, että jos / kun te eroatte niin kummasti rupee kuihtumaan ja väljähtymään tämä miehesi ja hänen ns. ystävän "kiihkeä" seksisuhde.
Sitten kun ei ole enää ketä pettää niin eihän se olekaan enää niin jännää ja anna niin kovia "cicsejä"
Saatatpa nähdä, että näin käy lähitulevaisuudessa.
Olen miettinyt näitä ihmisten sanontoja että ketään ei voi omistaa. Ei voikkaan mutta kun aletaan parisuhteeseen, tehdään tietoinen valinta omasta omistautumisesta toiseen. Mitä järkeä on seurustella jos ei ole valmis omistautumaan parisuhteeseen???? Ja toinen asia mitä olen miettinyt on se että kun pettää onko se toiselta pois? Totta helvatissa se on!!!! Siinä otetaan toiselta luotto, uskollisuus pois sekä usko tulevaan. Eli olen tullut tulokseen, että ne jotka käyttää sanontoja ei toista voi omistaa eikä se ole toiselta pois, keksivät vain nämä tekosyyt hyvitelläkseen omaa tuntoaan tai omia tekosiaan. Sinkkuna voi tehdä ja pylsiä ketä vaan, silloin se ei ole keltään pois eikä ihminen ole lupautunut omistautumaan kenellekkään mutta kun aletaan seurustella, asiat muuttuvat. Silloin on luvattu omistautua toiselle sekä omalla omistautuneella toiminnalla pidetään huoli, ettei kumppani menetä uskollisuutta, luotettavuutta ja uskoa tulevaan sekä kumppaniinsa. Ja tämän sanon siksi koska minullakin oli ystävänä nainen joka ei sietänyt onnellista suhdettani vaan alkoi kiristää miestäni. Tämä kiristys tuli minun tietooni ja tämä "ystävä" poistettiin elämästämme. Mieheni on ujo ja arka, joka ei uskaltanut sanoa minulle, mitä tämä "ystävä" touhusi selkäni takana ja samaan aikaan kiristi miestäni menemään yksi tämän naisen luo, josta mieheni kieltäytyi. Nainen oli vain todennut että sehän nähdään ja soitti minulle, miksei mieheni voi tulla yksin hänen luo. Yritti uudelleen miestäni luokseen johon mies taas kieltäytyi. Nainen oli todennut siinä miehelleni, että kyllä sinä tulet vielä voimaan, siitä hän pitää huolen. Ja niin nainen soitti minulle ja sanoi, että on kyllästynyt mieheni soitteluihin ja nyt tästä tehdään loppu. No, voitte kuvitella mikä oli lopputulos. Nainen keksi asioita mieheni päälle ja kun oli kyse omasta ystävästäni, tietenkin uskoin ja otin eron. Nainen oli hyvin tyytyväinen ja yhteydenpito jäi mieheeni siltä seisomalta.Ja kaikenlisäksi tällä ystävälläni oli oma mies jota petti muiden kanssa. Todella säälittävää toimintaa vain siksi ettei siedä toisten onnellisuutta.
Nainen tiesi että mies on varattu, mutta vastuussa hän ei ole. Nainen ei ole luvannut sinulle uskollisuutta (ei koske mieheesi) vaan miehesi on luvannut olla koskematta muihin. Miehesi on yksin vastuussa mitä teki.
Kohtalotovereita on, pas.ka nakki joka kerta. Jos haluat olla yksin loppuikäsi, et luota toiseen ihmiseen enää. Jos kuitenkin haluat rakkautta, joudut ottamaan riskin. Aikaa se toki vie.
Tuota siis tarkoitin, että miehen vikahan se on kun on muiden vietävissä, mutta ei se "ystävä" ole ystävä kun tuollaista tekee. Olen itse sitä mieltä että riippuu paljon tilanteesta, onko koko vika vain miehen vai vainko naisen. Minun tapauksessa olin valinnut "ystävän" väärin sekä vietävissä olevan miehen. Eli molemmissa vikaa. Onneksi asiat korjaantuivat sillä, että heitin molemmat pois elämästäni. Nyt saan nauttia ihanasta miehestä ja oikeista ystävistä.