Kun parisuhde alkaa ahdistaa siihen on olemassa mielestäni vain yksi konsti; lopeta se! Seurustelin lähes kaksi vuotta naisen kanssa joka oli kaikin puolin mukava, fiksu ja hyvän näköinen. Ei siis mitään vikaa MUTTA kun ei vaan ole sitä jotain, ja se kummittelee takaraivossa koko ajan. Pikku hiljaa sitä odottaa että se menisi ohi mutta voin kertoa, että ei se mene! Niimpä pitkän (ehkä liian) ajan kuluttua "kasvatin munat" ja sanoin naiselle asiat suoraan niinkuin ne ovat: "En rakasta sinua täydestä sydämestäni." Ensireaktio hänellä oli valtava itku ja parku, ja sitten itsesääliä ym näitä mitä nyt mieleen voi tulla ja sitten minut haukuttiin suohon. Halusin kuitenkin vielä yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on ja ehdotin pientä aika-lisää josko se auttaisi? Ei auttanut! Niimpä sitten meni lusikat jakoon ja ehdotin että voitaisiin kuitenkin ystävinä erota mutta se ei onnistunut.
Nyt elellään poikamiehenä mutta voin kertoa että onpa mielikin kevyt. En ole aikoihin ollut näin hyvän tuulinen ja suorastaan onnellinen. Eli mitä tästä opimme? Jos ei onnaa niin se ei sitten onnaa! Ole rehellinen ja sano asiat hyvissä ajoin niin kuin ne ovat.
Kun parisuhde ahdistaa..
59
26094
Vastaukset
- samatilannepäällä
Voi kun olisi munaa tehdä sama. Pakko se kai kohtapuolin on, ei tämmöistä tilannetta kauaa jaksa (toivottavasti)
- Näin on!
Laittakaa vaan menemään jos toinen ei oikeasti kiinnosta. Asian voi ilmaista juuri noin kohteliaasti tai sillä tavalla etten tahdo seurustella/olla avioliitossa/yhdessä. Mitä järkeä sitä on elää elämäänsä henkilön kanssa joka ei ole se josta todella välittää. Olemassa on aina rakkaus, jossa molemmat rakastavat toisiaan aidosti ja sen tunteen kyllä tuntee.
- harmistuksenharmistu
Mun mielestäni tossa aloittajan viestissä kyllä näkyy se, että ero taitaa kuitenkin harmittaa...tiedä vaikka sillä naisella on jo joku uusi ja se onkin onnellinen sen kanssa...
- kok. on
Ero voi tuntua sillä hetkellä hyvältä päätökseltä, kun tilanne ahdistaa. Mutta kun saa aikaa olla yksin niin sitten ei enää haluakaan olla yksin. Eikä kenenkään muun kuin sen exän kanssa.
- all u need is love
Tottakai se sinällään harmittaa koska hänessä ei todella ollut mitään vikaa.. Päinvastoin, ehkä jopa jonkun unelmien nainen mutta kun sitä useamman kuukauden pyörittelee asioita päässään ja miettii, että miksei tunnu hyvältä ja lähinnä vaan vituttaa olla sen toisen kanssa niin ei se oikein ole häntä kohtaan EIKÄ varsinkaan ITSEÄÄN kohtaan. Minä vain yksinkertaisesti päätin lopettaa valehtelun hänelle ja itselleni. Päätös ei tosiaankaan ollut helppo mutta se oli tehtävä. Aika näyttää sit alkaako harmittamaan... Veikkaisin että ei.
Ja olisin todella onnellinen hänen puolestaan mikäli hän löytäisi pian uuden eikä jäisi murehtimaan.. - Kaunis syksy
Hattua nostan sinulle! Olisipa enemmänkin noin rohkeita ihmisiä, jotka uskaltaisivat katsoa totuutta silmiin, ja sen kulissin ja varman päälle pelaamisen sijaan tekisivät ratkaisunsa oikeiden tunteiden perusteella.
Liian monelle riittää, että 'on ihan hyvä'. Meitä, ketkä tarvitsemme sen oikean tunteen, taitaa olla vähemmän, mutta sitäkin tinkimättömämpiä.
Onnellista elämää sulle, olet todellakin oikealla tiellä :D - Hyvä-hyvä
Valehtelu ja pettäminen on kuitenkin pahinta, mitä toiselle voi tehdä.
Ja kulissi on sitä.
Onneksi vapautit teidät kummatkin, nainenkin ehtii löytää -niin halutessaan- itselleen miehen jonka kanssa perheen perustaa.
Katalinta olisi ollut antaa uskotella, ja "viime hetkillä" vetäytyä asiasta "en ole koskaan sinua rakastanut, enkä halua tulevaisuutta kanssasi", ja nainen saattaa olla jo turhan vanha.. Siinä tapauksessa olisit ryövännyt häneltä elämän.
Milläs sen korvaa?
Ei millään.
Tai toinen huono vaihtoehto; kulissiliitto, lapset, pettämistä jne.. Ei elämä ole tarkoitettu sellaista varten.
Joten pojot sinulle selkärangastasi.- rehellinen1
Joo..rehellinen pitää olla..se on vahvuutta.
- Olkaa viisaita!
Joo, jatkakaa uutterasti etsintöjä, kokeiluja ja testaamista, älkääkä ainakaan tehkö lapsia ennen kuin se absoluuttisesti paras ja oikea on takuuvarmasti itselle löytynyt.
Älkääkä varsinkaan olko näitä kliseitä jotka tulee tänne ruikuttamaan kun se muinoin niin täydellinen just mulle on nykyään - huikean 3 vuoden yhdessäolon jälkeen - täyspaska petturi tai muttunut muuten vaan epämiellyttäväksi vaikka sitä ite onkin niin uskollinen ja täydellinen juuri hänelle. Niitä juttuja nämä palstat on jo pullollaaaaan ja niitä on tylsääää lukee!!!!- xrkshdl
Juuri näin!
Kerrankin joku sanoo sen just niin kuin se on. - maakisa
Elämästä kun ei voi koskaan tietää..ikään muu kuin kuolema ei ole varmaa siltä pohjalta..
- loukussa
Minulla on samankaltainen tilanne, sillä erotuksella että olen nainen. Minulla jättämisen vaikeutta lisää vielä se, että pidimme joku aika sitten parin kuukauden tauon, mutta mies sai maaniteltua minut takaisin yhteen. Alussa olikin jälleen rakastumisen huumaa, mutta se katosi nopeasti. Lisäksi tauolla ehdin huomata kaikki miehessä olevat negatiiviset piirteet, mitkä kummittelee mielessäni jatkuvasti. Tunnen syyllisyyttä siitä että en tunne rakkautta. Tunnen myös olevani loukussa, enkä kehtaa kertoa sitä poikaystävälleni. Paradoksisinta tässä on se, että olen kai niin hyvä näyttelijä, että poikaystäväni luulee minun olevan se rakastuneempi osapuoli, vaikka todellisuudessa mietin jatkuvasti milloin olisi hyvä aika jättää hänet. Tuntuu myös se pahalta että yhteenpaluu ei onnistunutkaan, että minusta ei olekaan tähän. Silti itsekkäästi ajatellen pelkään myös yksin jäämistä.
- kjhgf
Lopeta ny se näytteleminen ja jätä toinen jos sitä kerran mietit. Väärin toista kohtaan jatkaa tuollaista suhdetta. Tiedän, ettet varmasti halua satuttaa toista, mut elämässä joutuu joskus tekee niin.
- munaton -80
Pisteet sulle siitä, että uskalsit erota! Mun ja avomieheni suhde on ollut ahdistava ja riitaisa jo pitkän pitkän aikaa ja eropäätöksiä olen tehnyt monia, mutta heti eropuheen jälkeen alkaa tolkuton ikävä, ahdistus ja pelko. Jospa sitä joku päivä saisi kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja viheltää peli poikki lopullisesti!
- Toinen yhtä nöösi
Samantapanen juttu mulla kans. Riitoja ei ehkä oo niin paljua mutta en uskalla lähtiä lopullisesti koska pelkään että toinen tekkee itelleen jotaki jos häivyn. En tiiä mitä rakkaus on mutta pelkään särkeväni toisen sydämen ja jouvun vielä vastuuseen sen mahollisesta itsarista. Toinen tietää etten rakasta/ossaa rakastaa tarpeeksi, mutta se haluaa vaan silti pittää mut ja sannoo että sitte se on loppuelämäsä yksin jos jätän sen tai sillä ei oo mittään syytä ellää sen jälkeen. Parempi ihminen kai olisin jos en roikkus suhteesa jossa en ees ansaitte toisen rakkautta oikiasti. Kaveri ei vaan ymmärrä tätä eikä halua päästää mua missään nimessä menemään.
- elämätä täs
Toinen yhtä nöösi kirjoitti:
Samantapanen juttu mulla kans. Riitoja ei ehkä oo niin paljua mutta en uskalla lähtiä lopullisesti koska pelkään että toinen tekkee itelleen jotaki jos häivyn. En tiiä mitä rakkaus on mutta pelkään särkeväni toisen sydämen ja jouvun vielä vastuuseen sen mahollisesta itsarista. Toinen tietää etten rakasta/ossaa rakastaa tarpeeksi, mutta se haluaa vaan silti pittää mut ja sannoo että sitte se on loppuelämäsä yksin jos jätän sen tai sillä ei oo mittään syytä ellää sen jälkeen. Parempi ihminen kai olisin jos en roikkus suhteesa jossa en ees ansaitte toisen rakkautta oikiasti. Kaveri ei vaan ymmärrä tätä eikä halua päästää mua missään nimessä menemään.
Ymmärrän tunteen... Itse elin sen myös. MUTTA! Tuo ajattelutapa on ehdottomasti väärä.
Ette ole vastuussa poikaystävästänne. Minä jotenkin ajattelen, että ei ole mikään synti lähteä eri teille kun vasta seurustellaan tai asutaan yhdessä. Vastuullisempi ja harkinnanarvoisempi asia on avioliitto. Tottakai on hyvä asia että tuntee empatiaa ja sääliä, välittää läheisestään, se on inhimillistä. Se ei kuitenkaan kanna hyvää hedelmää näissä tapauksissa, tällaisissa tilanteissa. Se ei ole parisuhdetta ja rakkautta. Nuo tunteet perustuvat pelkoon ja ahdistukseen. Ne ovat myös pohjimmiltaan hyvin itsekkäitä tuntemuksia, ei ajatella oikeasti järjellä molempien parasta. Haluaisitko sinä, että kumppanisi olisi kanssasi samoista syistä kuin nyt itse roikut hänessä eroajatuksinesi? Sillä ei ole tulevaisuutta.
Tottakai ero sattuu, mutta siitä ei pääse pakoon ajan kanssa, eikä se ole edes verrattavissa tuskaan ja ahdistukseen jota joutuu potemaan kuukausia, ehkä vuosiakin onnettomassa "ehkä, ehkä ei"- tilanteessa. Uskokaa, se on pahempaa.
Luulin silloin että ero olisi maailmanloppu. Pari kertaa erottiinkin mukamas, mutta ne eivät olleet todellisia päätöksiä, ja niissä jäi siihen ehkä- tilaan, ja tuntui surulliselta ja heti meni taas tunteiden mukaan hakemaan lohtua ja antamaan sääliä. Päätöksen pitää olla vankka, oikeasti päätös. Toiminta sen mukaista. Kun tein sen, kaikki helpotti kuin naps vaan. Ero ei ollutkaan vaikea, kun sen vain teki, ja minusta tuli onnellinen.
Exä nyt suri ja kerjäsi sääliä kaikin mahdollisin keinoin, ja kyllä se vetosi empatiaani ja pelkoihini, juuri se että hän tekisi itselleen jotain, tai jopa minulle. Jätin kuitenkin pelin siihen, ja taistelin itseni kanssa jotta en ruokkisi hänen säälinhakuaan ja antaisi väärää huomiota tai toivoa. Tunsin itseni jopa epäinhimilliseksi kun lopulta lakkasin kokonaan vastailemasta hänen jatkuviin valituksiinsa, mutta se johtui vaan siitä kipuilusta, että opettelin toimimasta tottumiani tapoja vastaan, eli hänen vuokseen uhrautumista ja hänen säälittelyään. Miksi minun pitäisi enää kantaa elämässäni hänen ahdistustaan ja pahaa oloaan, ajatella häntä ja hänen suruaan? Tässä tilanteessa lopulta tajusin, että vastuu ei ole minun. Saan olla vapaa koko ihmisestä! Hyvällä omallatunnolla. Ei pidä säikähtää, että aluksi saattaa tuntea tekevänsä jotenkin väärin toista kohtaan. Se on sitä aivoradan uudelleen rakentamista järjen ja uuden elämän pohjalta, ei vanhojen tuntemuksien ja kiintymyksen pohjalta. Tuntuuhan se aluksi ristiriitaiselta, mutta helpottaa sitä mukaa kun tekee oikeita päätöksiä uuden elämän suuntaan.
Eroon liittyy mielestäni oikeaa sekä väärää velvollisuutta.
Oikeaa velvollisuutta on eron järjestäminen inhimillisesti ja reilusti, niin että jaksaa kertoa totuuden ja ehkä myös tiettyyn rajaan asti keskustella siitä ja kuunnella toisen tuntoja asiasta. Jos kumppani ei ole tehnyt mitään väärää sinua kohtaan, ei tarvitse kieltää sitä että kuitenkin yhä välittää. Jos on avoliitossa, on hyvä koittaa sopia asiat kummankin kannalta, niin ettei toinen joudu ahdinkoon, ettei vaan tyyliin heitä toista ulos ilman asuntoa jne.
Väärää velvollisuutta taas on vastuu toisen hyvinvoinnista, laittamalla toisen tunteet ja surun etusijalle niin että se vaikeuttaa omaa päätöstä ja kykyä toimia ripeästi ja varmasti kuten tahtoisi ja näkisi parhaaksi. Se että ollaan aina valmiina kuuntelemaan toisen valitusta, pelkoa toisen itsenäisestä käytöksestä ja pahanteosta. Liika auttaminen, paneutuminen, vatvominen ja seuran antaminen EI ole hyväksi. Toisen mahdollinen itsemurha on hyvin hyvin pieni mahdollisuus, ja vaikka se toteutuisi, syy ei ole sinun vaan se on hänen oma päätös.
En tiedä onko tämä ihan täysin turha ja kamala neuvo, mutta jos pelkäätte kovin, kannattaa vaikka sitten sanoa kauniisti toiselle, että "emme voi tietää tulevaisuutta, enkä näin ollen voi myöskään sanoa varmaksi ettemme koskaan palaisi yhteen. Tällä hetkellä tämä vaan on paras ratkaisu.". Sitten se pahin menee ohi, jää ehkä hitunen toivoa, mutta kun ajan kanssa huomataan ettei yhteen olla palaamassa, toinenkin on jo enemmän jaloillaan ja on ehkä löytänyt uusia tuulia elämäänsä.
- Sepä se
Teit Miehen työn!
Ero on varmasti ollut exällesi kova paikka, mutta hän selviää siitä ja pidemmän päälle hän luultavasti ymmärtää, miksi halusit erota.
Itselläni oli saman tyyppinen tilanne vain sillä erotuksella, että luonteeni ei sallinut luovuttaa heti. Miehessäni ei ollut mitään suoranaista vikaa, mutta siltikin suhteemme alkoi ahdistaa minua.
Kahden vuoden ajan yritin saada suhdettamme toimimaan sillä seurauksella, että kaikki vain paheni. Tyytymättömyyteni johti riitoihin ja lopulta kaikki alkoi mennä pieleen.
Ero ei ollut mikään hauska kokemus. Mieheni otti minun eroaikeeni tosissaan vasta, kun muutto omaan asuntooni alkoi lähestyä. Hän yritti saada minua takaisin. Tuolloin jouduin olemaan hänelle aika tyly, koska en halunnut hänen kuvittelevan, että palaisimme enää yhteen. Halusin, että hän jatkaa elämäänsä ja minä omaani. Olen aina ollut sitä mieltä, että on julmaa pitää toista ns. löysässä hirressä.
Erostamme on nyt noin 5 vuotta ja en ole katunut päätöstäni. Ex mieheni on löytänyt uuden onnen ja luulen, että hän tätä nykyä ymmärtää päätökseni.
Myös minä olen huomannut saman kuin sinä. Olen suurimman osan aikaa hyvän tuulinen ja onnellinen. Olen nauttinut sinkkuudestani täysillä.
Tietenkin toivon jossain vaiheessa löytäväni sen oikean miehen itselleni, mutta jos häntä ei löydy, niin sitten elellään yksinään ;)
Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.- Kauriin kääntöpiiri
Itse olen kokenut paljon surua parisuhteesta.
Tullut ilman ymmärrettävää syytä monta kertaa petetyksi ja kohdannut muutakin aliarvostusta.
Ystäväni pitivät minua liian kilttinä ja kehoittivat minua välittömästi jättämään tuollaisen pelurimiehen, joka tuntui vain leikkivän ihmisillä.
Mutta rakastin miestä silti niin paljon että annoin anteeksi vaikkei se ollut helppoa.
En edes kostanut.
Senvain päätin ja sanoin suoraan että jos homma uusii, sitten lähden pois.
Nyt suhteemme on paljon parempi ja olen iloinen siitä että jäin.
Mies on alkanut enemmän osoittaa rakkautta minuun.
Minun tunteeni häntä kohtaan ovat myös syventyneet.
Aina ei kannata erota jos itsestä tuntuu siltä että haluaisi vielä yrittää.
Vaikeuksista huolimatta.
Minun miehessäni hyvät puolet painoivat vaakakupissa yhtä paljon kuin nuo huonot teot, joten halusin antaa mahdollisuuden noille hyville puolille viedä voiton.
Ainakin nyt näyttää siltä, että anteeksi anto kannatti.
Rakastan miestäni syvästi ja viimeinkin tunnen myös saavani vastarakkautta aidosti, ei vain sana helinänä ja pettävinä lupauksina..
Suhteen eteen voi joskus joutua näkemään vaivaa yksin, yrittämään rakentaa vaikka toinen vain hajottaa. Ja joutuu antamaan anteeksi vaikkei toinen pyydä anteeksi.
Mutta sanon vain että joskus se on oikea ratkaisu. Joskus se vain toimii.
Se vaatii itseltä paljon, eikä onnistu niin kauan kuin ihmisellä on tahto pitää kiinni oikeudestaan olla loukkaantunut.
Luovuin katkeruudesta ja sain takaisin murennetun itseluottamukseni.
Sen myötä koko suhde korjaantui.
Mies huomasi etten enää ole hänen arvostuksestaan riippuvainen vaan olen riittävän vahva seisomaan omilla jaloillani.
Juuri kun lakkasin odottamasta mieheltäni enää mitään "vastapalveluksia", hän alkoikin arvostaa minua.
Voi sanoa, että hän on mies jota en vaihtaisi keneenkään toiseen.
Mies jonka kansa haluaisin ihan koko loppu elämäni viettää.
- syyskuu
Miesystäväni lähti viikko sitten.Reilun kahden vuoden vuoristorata on nyt loppu.Kun ymmärtäisin että lopullisesti.Elän varmasti eron epäuskon ja kaupankäynnin vaihetta.Alku oli huumaa ja hekumaa,epätodellisen ihanaa ollakseen totta.En koskaan ole kuullutkaan tällaisesta alkuhuumasta,hän vaikutti niin kovin rakastuneelta minuun.Ja olihan se molemmin puolista.Rakkauden osoitukset kokivat huiman laskun 3kk:n kohdalla.Mies viileni tunteissaan.Aina oli syitä mm työkiireet.Alusta saakka lapseni olivat suhteen ylimääräinen pyörä.Hän ei tulisi elättämään heitä,koska eivät ole hänen.Hän ei osallistunut juokseviin kuluihin,koska hänellä oli oma asunto,vaikka asuikin meillä. ja oli korkeapalkkainen.Hän ei siivoa koska ei sotke.Vuoden ajan minua alkoi ahdistaa miesystävän ja lasten samaiaikainen luonani olo.Lapset ovat päiviä myös isällään.Miehestä tuli hiljainen sohvaperuna ja ilmapiirissä oli aina lästen läsnäollessa sähkön tuntua.Hän arvosteli aina ex:ääni,mutta minä en saanut kommentoida hänen exäänsä.Hänen sukunsa ei koskaan nähnyt lapsiani,kuin heitä ei olisi olemassakaan.Lopullinen niitti tuli,kun hänellä tuli tarve ojentaa lastani.Sitä hän halusi,muttei kasvattaa tai kannustaa saati seurustella lasteni kanssa.Hän pakaksi tavaransa ja sanoi Se on moro!Olen edelleen puulla päähän lyöty..
- loppuelämä edessä
Syyskuu. Tuollaista miestä ei kannata kaivata. Kypsymätön, keskenkasvuinen. Joutaa mennä.
Olen jo elänyt "parasta ennen päiväni" ja kahden päivän perusteellisen inventaarion jälkeen, uskalsin sanoa sanottavani miehelleni: haluan oman elämän. En ole velvollinen häntä elättämään. Itse on asiansa sotkenut ja nyt minusta on sitten tullut maksumies yhteisiin menoihimme.
Kaiken huippu on se, että normaali puhe ja tasapainoinen tilanteen toteaminen sai aikaan hirveän vihanpurkauksen ja juopottelun. Tiesin hänellä olevan alkoholia, joten ajoitin väärin ilmoitukseni halustani erota.
Tuskin hänkään on suhteessamme ollut onnellinen, mutta "hyväluontoisuuteni", etenkin raha-asioissa on antanut hänelle kanttia kestää toimimaton suhde.
Nyt kuitenkin olen helpottunut, kun sain asian julki ja suorastaan näin hänen vihamielisyytensä siitä, että hänen henkinen ylivaltansa on päättynyt.
Suhde kesti lähes 10vuotta. It's over now!! - Hämmentynyt nainen
Tilanteesi on melkein sama kuin mulla nyt. Tosin alussa avomieheni oli kiinnostunut lapsistani (hänellä itselläänkin omia melkein saman ikäisiä. Tosin asuvat äitinsä kanssa ulkomailla) Puuhaili heidän kanssaan ym. Nyt tulee mieleen,että tahtoi tehdä vain vaikutuksen minuun.
Samoin meidän suhteessamme tapahtui muutos kolmen kuukauden jälkeen. Mutta olemme olleet yhdessä vasta puoli vuotta. Mies muutti minun luokseni ja sen jälkeen suhteemme muuttui. Myönnän että itse taidan olla suurin syypää siihen riitelyyn mitä meillä on. Mutta ärtyisyyteni johtuu hänen melkein täydellisestä takin muuttumisestaan. Mitään mitä alussa puhuttiin ja suunniteltiin,ei ole totetunut.
tiedän,että jos en kiukuttelisi niin paljon, meillä olisi mukavampaa. Mutta en voi sille mitään,että mua ärsyttää suunnattomasti se,että ne ihanat ajat on
mennyttä. Kai.. on meillä ihan kivaakin .Halaillaan ja pussaillaan paljon. Mutta siihen sekin on jäänyt. Sänkyhommatkin on jääny aika vähäiseksi.
Paljon muutakin on tässä taustalla,mutta en edes jaksa kaikkea alkaa tähän tilittämään.
Nyt pohdinkin,että mitä tässä enää tekee. Olisin lopettanut jo koko suhteen jos tietäisin varmasti,että hän ei enää rakasta mua oikeasti ja täysillä. Koska lähes joka päivä hän sanoo rakastavansa . Pelkään,että jos lopetan suhteen, menetän jotain ihanaa jota ehkä tulevaisuudessa olisi edessä jälleen hänen kanssaan,jos saisimme asiat kuntoon.
Ohhoh..tulipa sekava selostus :) No kai siitä jonkun tolkun saa. - erotakko vai ei
Olen ollut itse parisuhteessa kohta 3vuotta. Lapsia on meillä 1 ja kihloissakin ollaan. Tunnen todella vahvaa rakkautta miestäni kohtaan. Mutta viimeisen puolen vuode aikana mieheni tunteet ovat ilmeisesti viillenneet minua kohtaan. Sekaiä ei harrasteta, lähellä ei olla eikä hän myöskään puhu asioistaan. Mies ei halua asua kanssamme eikä ilmaista facebook sivuillaan meidän perheestä sanallakaan. Ihan kuin miehelläni olisi toinen elämä jossain. Pelkään että mies jättää minut. Teen paljon töitä perheemme eteen ja hoidan taloutemme. En ole ikinä pyytänyt mitään mieheltäni mitään. Masennuin todella pahasti lapsemme synnyttyä eikä mieheni ikinä tukenut tai ymmärtänyt minua päinvastoin. Mieheni jätti minut ja poikamme useaan otteeseen yksin ilmoittamatta mitään. Pisimmillään hän oli poissa 2kk!!! En tiedä mitä tehdä, pelkään todella paljon jätetyksi tulemista.
- pahalle suulle
Voisko se olla että kuitenkin siellä sisällä sydämessäsi tiedät ettei vika ollutkaan tuossa naisessa ja tunteissasi häneen vaan siinä että sä et pysty sitoutumaan tai suhteenne ei tyydyttänyt sinua kaikinpuolin etkä oikein osaa konkretisoida sitä.
En muuten itse menis sanomaan kenellekään tuolla tavalla ja varmasti haukkuisin itsekin pystyyn sen joka sanoisi LIIAN suoraan sellaiset sanat jotka vähintään jäisivät traumana kaikumaan korviin vaan yrittäisin selitellä tunteiden puuttumista jotenkin ehkä hieman hellävaraisemmin. Saitko nautintoa sanoistasi kysyn? - Voi voi rakkaus ..
Mä oon parisuhteessa ja välillä mua ahistaa se ku se kokoaja halaa ja puhuu meijä suhteest ja nyt mun kaveil on onglema ku yks poika tykkää siit ja se mun kaveri siit, mut mun kaveria ahdistaa parisuhde ja se yrittää välttää suhdetta mutta haluis kuitenki seurustella sen kanssa ja nyt se kysyy multa apua. mitä mä sanon ?
- Kolkyt ja risat
Onhan se usein niin että kun pyörittelee ajatusta erosta päässään riittävän kauan niin on valmis eroamaan toisesta vaikkei mitään oikeaa painavaa syytä olisi. Monethan eroaa jo sen takia että sama naama kyllästyttää parin vuoden jälkeen mutta tulevat yllättäen katumapäälle kun sama naama ei olekkaan enää maisemissa. No mitä järkeä siinäkin sitten oli, kunhan hetken ärsytyksestä antoi rukkaset. Tosi asia on se että liian monet ihmiset eroavat turhaan ilman että ovat valmiita tekemään töitä suhteen eteen. Eli todennäköisesti kaava toistuu monta kertaa, kunnes puolestaan kyllästyy eroamiseen. Eikä kenenkään ole hyvä olla yksin :)
- Aatsipoppaa321
Olen nyt muutaman vuoden elänyt parisuhteessa mukavan ja kaikin puolin kivan miehen kanssa. Elämä hänen kanssaan on ollut hillittömän hauskaa ja onnellistakin, mutta mutta... vaistoan etten ole hänelle 100 % se oikea. Se näkyy silmistä ja sen kuulee sanoista, joita ei lausuta. Olen nyt tehnyt päätöksen ja irrottaudun itse miehestä. Hän saa etsiä itselleen sen oikean. Myös minä saan mahdollisuuden etsiä sellaisen miehen itselleni, joka tuntee tulleensa kotiin. Haluan nähdä rakkauden miehen silmistä. Kuulostaa ehkä ärsyttävän runolliselta, mutten osaa tätä paremminkaan ilmaista.
Miehelläni on takanaan kivulias ero, josta hän ei ikinä päässyt täysin yli. En siis koskaan tullut heidän väliinsä, vaan tapasimme, kun hänen erostaan oli jo vuosia aikaa. Siitä huolimatta olen varmaan ollut jonkinlainen laastarisuhde. Se ei haittaa sinänsä, että olen kuitenkin saanut nauttia sinänsä antoisasta ja ihanasta suhteestamme jo kauan. Se kaikkein syvin vain jäi puuttumaan. Toivottavasti hän sen löytää jonkun toisen kanssa. Näin minäkin saan mahdollisuuden löytää miehen, joka rakastaa minua syvemmin. - rewwwww
Lopeta joo jos ahdistaa. Mutta toisaalta avoin keskustelu voi avata ahdistuksen lukot ja voitte yhdessä mennä eteenpäin. Jos siis tahtoa. Jos ei tahtoa, niin sitten homma förbi.
- lina 6
Kolme viikkoa sitten mieheni jätti minut. Kaikki alkoi, kun käyn UK viettää lomaa setäni kanssa, yritin ottaa yhteyttä häneen, mutta se ei tule läpi. Joten kun tulin takaisin UK huomasin hänet lady suudella hänen makuuhuoneessa, olin turhautunut ja se antaa minulle uneton yö. Kutsuin ystäväni kertoi hänelle mitä tapahtui ja hän ottaa minut loitsu ruokaa, joka auttoi häntä kauan sitten. Ja minä häneen yhteyttä ja en koskaan uskonut, että loitsu toimii niin helposti, koska en usko loitsua tai jotain nimeltään maaginen koska olen yhteyttä moniin oikeinkirjoituksen pyörät saada hänet takaisin kaikki ne on otettava rahani ilman tulosta. Olen iloinen voidessani kertoa, että mieheni on palannut ja sitoutunut minut rauhaan ja hän tekee mitä pyydän häntä tekemään rakkautta ja huolenpitoa. Kaikki kiitos [email protected] suuri taikuri, joka auttoi minua palauttamaan mieheni minulle. Olen Lina Peter.
- epatietoinen
Mikä on UK? Pitäisikö minunkin mennä sinne, jotta saisi ladya suudella makuuhuoneessa
- Royalty1
United Kingdom
- Minä vain
Itsellä samanlaisia ongelmia,mutta isompi ongelma on se että olemme naimisissa ja meillä on lapsi. Olemme olleet yhdessä kohta. 14v ja suhde on ollut hyvä,mutta sitten löytyy myös kriisejä. Ongelma on etten enään pitkään aikaan ole tuntenut rakastavani miestäni. Olemme käyneet juttelemassa ulkopuolisen kanssa ja mieheni ei näe mitään ongelmaa. Tulee mukaan minun mielikseni.
Itse en vain enään tiedä mitä tehdä...voimat loppuvat. En ole onnellinen ja tuntuu etten voi myöskään olla oma itseni. Haluaisin ajatella kumminkin lastamme ja hänen parastaan...mutta mikä se oikeastaan on? Se, että pysymme yhdessä vai että eroamme ja itse ainakin voisin olla iloinen oma itseni?
Tiedän kukaan ei voi sanoa minulle vastausta...mutta ehkä jollain on jotain mietteitä asiaan. - ELOELO
Meille tulee yhteistä taivalta pian kolme vuotta, ja mulla on pitkään ollut sellainen olo, että haluan jotain muuta... Kihloissakin ollaan valitettavasti, tais olla liian hätiköityä.
Meillä on samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat, yhteinen harrastus ja tulemme toimeen, eli kaikki olis ns. loistavasti, mutta kun tuntuu siltä, etten vielä ole valmis. - huokaus.
Miksi aloit sitten naisen kanssa, joka ei ollutkaan sinusta sopiva. Ahdistuksen tullessa pitäisi selvittää asiat ja puhua heti, eikä antaa homman poksahtaa. Kuunnella mitä toinenkin sanoo.
Se mikä sinusta näyttää että puuttuu, ei välttämättä näy ulkoisesti heti. Vaan monilla sisältä ulos - tulee karisma, vuosien myötä varsinkin. - Funtsin vaan..
Kokemuksista, omista ja muiden, sanoisin että kun suhde ahdistaa, niin syy ei todellakaan välttämättä ole suhteessa tai siinä toisessa osapuolessa. Useimmiten syynä on jonkinlainen henkilökohtainen kriisi. Useimmilla on käsityksiä, odotuksia ja opittuja asenteita parisuhdetta kohtaan, jotka ovat peräisin lapsuudesta asti. Mieti miksi halusit olla parisuhteessa, mitä siltä odotit ja mitä teit sen eteen, jotta se olisi ollut sitä mitä odotit. Tottakai ero helpottaa oloa. Yleensäkin se että asiat "liikkuvat" ja tekee päätöksiä (hyviä,huonoja tai jotain siltä väliltä) helpottaa. Monet seilaavat läpi elämän harrastaen lyhyempiä suhteita, ihmetellen mikä aina menee vikaan, mutta eivät ikinä tee itsensä kanssa "töitä". Kun jossain kohtaa pitäisi oivaltaa, että ainoa kaikkia suhteita yhdistävä tekijä olet SINÄ itse. eli jos aina alkaa jossain vaiheessa ahdistaa ilman selvää syytä (väkivalta,uskottomuus tms.), niin kyse on sinusta itsestäsi. Ei rakkauden puutteesta, ei siitä toisesta, eikäolosuhteista. Eli kaikki exät saattoivat olla "oikeita", sinä et vaan ole valmis tasapainoiseen, tasavertaiseen, mielekkääseen suhteeseen.
- Funtsin vaan..
Niin sitten voi päättää selvittääkö niitä kriisejään toisen kanssa ja tuella vai eroaa ja yksin. Tai sitten voi, niinkuin useimmat, porskuttaa eteenpäin, särkeä lisää sydämiä ja syyttää kaikesta aina toisia, suurta ahdistusta tms. Eli lykätä kriisiä ja kasvattaa sitä.
Moni menee näin hautaan asti ja on onneton. Moni käsittelee asioita sitten kun on pakko. Kun elämä heittää jotain eteen, jota ei voi ohittaa. Kun esim. läheinen kuolee, itse sairastuu tai joutuu petetyksi/pettäjäksi. Helpompaa on ja onnellisempi elämä, mitä aikaisemmin käärii hihat ja ryhtyy selvittämään itselleen, kuka on ja mitä haluaa.
- trew2
Jos jokin ahdistaa, juttele toisen kanssa. Voitte kehittyä yhdessä tai valita eri tiet. Parisuhteessa tulee jutella toisen kanssa näistä, ennenkuin ottaa eron.
- niin no
Kannattaisi kyllä ennen suhdetta jo tietää onko toinen oikea vai ei. Ihmistuntemus auttaa siihen ja yli 24 vuoden ikä.
- Sinä guru
Hei sinä 25-vuotias ihmissuhdetaituri Internetistä: et ole tainnut koskaan erota. Kannattaisi joo tietää tietää jo ennen suhdetta, mihin se johtaa. Tosimaailma vain ei toimi niin.
- tiedänmistä puhun
ihmisen mieli on kun taivas, mitä joka päivä se on erilainen. Joten siihen ei ihmistuntemus auta, eikä 24 vuoden ikä. Koska kyse on se mitä tunnet sitä kohtaan. Eikä kukaan tunne välttämättä rakkautta 5 min tutustumisen jälkeen =)
- tiedänmistäpuhun
Hyvä mies, kaikkiin ongelmiin on ratkasu. Se löytyy susta itsestäs. Ero ei aina ole se paras vaihtoehto, opi näkemään asia uudelta kannalta, käy psykiatrilla tai psygolokilla. Ehkäpä koit ahdistusta entisessä suhteessas, mihin liitty joku ikävä tapahtuma entisistä suhteista, sama ongelma voi toistua muidenkin naisten kanssa. Oon ite oppinu sen, että ihminen voi halutessaan kehittää itseään erilaisiin tilanteisiin, ahdistus on vain tunne ja se tunne on sinun. Se tunne loppuu, kun käsittelet tietyn asian ja käyt sen läpi perusteellisesti. Kannattaa yrittää nähdä asioista se positiivinenkin puoli.
- Sade60
Olen kyllä sitä mieltä, että ihmiset ovat niin kovin erilaisia... kumppanini on ihan hyvä tyyppi, samoin minä, mutta me emme silti sovi saman katon alle. Riita tulee alle kahden tunnin, niin paljon erilainen käsitys meillä on monestakin asiasta.
Ei se niin mene, että kenen tahansa kanssa voidaan rakentaa hyvä parisuhde, vaikka sitten hammasta purren. Se on myös kemiaa. - jayden1
Mulla on vähän sama tilanne miehen kanssa. Mies on kaikinpuolin ihana, koulut käynyt, fiksu, huomaavainen.....silti jokin tökkii ja pahasti. Olen varmasti kiittämätön paska kun vuodatan fiiliksiäni näin julkisesti ja moni nainen tappaisi minut ilomielin päästäkseen käsiksi mieheeni. Miksen minä sitten näe miten fantastinen hän on? Reilun vuoden päivät olemme suhteessa kituuttaneet. Mieli on tehnyt lähteä monesti, katkoa kaikki välit mieheen ja aloittaa puhtaalta pöydältä mutta....jotenkin sitä vaan ei uskalla/ voi / pysty/ halua jättää miestä, joka ei ole muuta tehnyt kuin ollut ihana. Anteeksi vuodatukseni.
- faaaaa
Ukkos kyl löytää toosaa heti, varmasti on tulioita tupaan. Kandee miettii miks on sellasta ku o.
- toosaton
faaaaa kirjoitti:
Ukkos kyl löytää toosaa heti, varmasti on tulioita tupaan. Kandee miettii miks on sellasta ku o.
Mutta kun siinä asiassa on paljon muitakin puolia kuin se TOOSA,. Valitettavasti näitä älykääpiöitä on liikenteessä, joilla kaikki pyörii vain tämän ympärillä.
- joopajooooo1
Miks oon näin heikko ja mieleltäni ailahtelevainen? Vuoden päivät ollut todella raskaassa suhteessa. Riitoja paljon, samoista aiheista, joista ei synny sopua. Kukaan ulkopuolinen ei kestä meitä yhdessä, varsinkaan alkoholin vaikutuksen alaisena emme kestä toisiamme yhtään. Suhteessamme ei ollut alkuhuumaa, mies lähti pitkäksi aikaa reissuun ja mulla oli vaikeeta. Suhde alkoi äkisti toista tuntematta.. Samoihin aikoihin tapasin toisen, aloin elämään kaksoiselämää(tiedän, oon kamala, älkää moralisoiko) mutta en sitten lähtenyt tämän toisen mukaan koska pelkäsin,en jotenkin uskonut että tuollainen ihminen musta pitäis.. Suhde mieheeni oli jo alusta asti pilalla, emme vaan sovi yhteen ja olen oikeasti rakastunut tähän toiseen ja koskaan en ole tälläistä tuntenut. Olen eroa miettinyt jo pitkään, mutta en jotenkin osaa/uskalla vaikka sydän sanoo että oot väärän ihmisen kanssa. Ja tämä toinen on yhteydessä kanssani vasta kun pääsen suhteesta irti. Mutta miten? Mitä kertoa syyksi? (tästä toisesta miehestä en voi kertoa) Oma pääni hajoaa, ja olen epärilu tässä kolmea ihmistä kohtaan.. Auttakaa :( sydän ja järki huutaa eri asioita..kumpaa kuunnella.. Ollakko onnellinen vai ihan jees suhteessa muuten hyvän miehen kanssa ja haikailla toisen perään..
- joopajoo2
Ja nyt tämä "toinen" ei usko enää rakkauteeni koska en pääse suhteestani irti =(
- allinalle
Oliskohan parempi pitää taukoa suhteissa ja harkita myöhemmin uudelleen. Elellä vain ihan yksikseen ja kypsyä ihmissuhteissa.
- 1989
Tämä on jo vanhempi ketju, mutta noi ailahtelevat tunteet toista kohtaan kuulosta kovin tutuilta. Musta on koko meidän suhteen ajan tuntunut epäämääräisen ahdistuneelta, vaikka toinen on ollut kaikkea sitä mitä oon aina etsinyt.
Tavattiin ja ehdittiin olla yhdessä (eri kaupungeissa) puoli vuotta, sitten lähdin 5kk vaihtoon. Vaihdosta selvittiin ja muutettiin yhteen. Yhdessä asuminen toi kuitenkin toisesta ikäviä puolia esiin mm. seksuaalisuutta mikä hämmensi mua, mun vaihdon aikaista "harmaan-alueen toimintaa" ja nettitreffi-ilmoituksia. Sanoi syyksi ettei luottanut meidän suhteeseen, koska on traumoja edellisestä ja koska uhkasin usein omassa ahdistuksessani erota.
Olen avioeroperheen lapsi, jonka isä petti äidin ja jätti perheen. Tästä on seurannut epäinhimillinen painolasti ja vastuu muista ala-aste ikäisestä lähtien. Odotan suhteelta 100% rehellisyyttä ja tää luottamuksen palautus tuntuu työläältä. On haastavaa päästää irti menneistä ja sitten on tää ahdistus..Tunne siitä ettei kaikki ole niin kun "pitää".
Takana on myös toinen avoliitto turvallisen luotettavan undin kanss. Siitä piti lähteä, koska toinen ei tuntunut tarpeeksi hyvältä (kauhea sanoa). Uskoin aina, että "pystyn parempaan" . Olin niin kamalan nuori ja halusin vielä "elää" itselleni.
Tämä kuitenkin pistää miettimään onko ahdistuneisuuteen syy mussa itsessäni vai näissä miehissä. Onko mulla jokin sitoutumis kammo ja epäluottamus maailman vai olenko tavannut vain vääriä miehiä. En ole edes kamalan vanha. Tätän 25 kesällä ja olisi vielä aikaa etsiä itseä ennen lopullisia sitoutumis päätöksiä, jotka on tehtävä jos perheen mielii perustaa. - 210
Itse huomaan että oma parisuhde ahdistaa. Vaikka on riidelty ja sovittu ja mies sanonut parantavansa tapansa (kohdellut huonosti yms. ) niin silti huomaan että joku asia minulla koko ajan ahdistaa. Koko yhdessä olo ajan tämä tunne on ollut mutta olen ajatellut sen menevän ohi.
Tänään sen lopullisesti tajusin, vaikka mies muuttaisi kaikki ne asiat mistä puhuimme niin en silti tiedä haluanko olla hänen kanssaan. Ne on ne arvot mitkä tässä ei kohtaa. Meillä on hyvin erilaiset arvot joidenkin asioiden suhteen, ja minä en kykene ymmärtämään miten mies voi olla niin kylmä joissakin asioissa. Tuntuu että itse menee rikki sisältä kun huomaa toisen kylmyyden, ja sekin miehellä kotoa opittua nämä asiat.. :( - erotakovaiei
Meillä taas mies on aikamoinen hihhuli, joka on nyt alkanut rasittamaan minua. En jaksaisi päivittäin kuunnella paasaamista Jeesuksesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä ym. Itse olen ateisti. Kirkkoon kuulun vain hänen mielikseen, sillä hän on puhunut haluavansa kirkkohäät. Harmi nämä ajatukset, sillä meillä on muuten mukavaa. Taloudellisesti on helpompaa jakaa menot. Tiedän että sovussa ei voida erota, sillä mies suuttuu ja kauhistuu. Toisaalta en löytäisi parempaa miestä hevillä, joka on yhtä hellä ja huomaavainen. En tiedä mitä tehdä.
- oikearatkaisu
on siinnä rehellinen mies, ihan oikeasti ja hieno että nyt olet onnellinen.
- Anonyymi
Opetelkaa pitämään rajat. Te itse päätätte mitä siedätte ja miten teitä kohdellaan. Oma äitini on vässykkä. Puhuu silloin,kun isä ei ole kuulolla,että hän haluaisi erota. No miksei eroa. Hän ei ole isästä edes taloudellisesti riippuvainen. Aikuisena naisena minua vituttaa nuo jutut. Äiti elää kuin marttyyri. Kun on aikanaan naimisiin mennyt niin ei uskalla erota. Voi vittu sanon minä.
- Anonyymi
En enää edes aloita minkäänlaista suhdetta. Eräs piinasi vuoden,kun halusin erota. Yksi uhkaili. Yksi pönötti autoineen pihassa ja tunki viestejä miksi en jaksa häntä. Ja huippuna tämä viimeinen,seksisuhde,ei päivääkään,ettei laita viestejä. Joudun muuttamaan kauas. Nyt alkoi riittää. En uskalla edes tutustua kehenkään enää. En ymmärrä roikkujia.
- Anonyymi
Ilmoita erosta erittäin selkeästi ja suoraan, osaat varmaan muutenkin olla todella empaattinen. Pidä päätöksestä tiukasti kiinni ja varaudu soittamaan ambulanssi hänen mahdollisen itsetuhoisen käytöksensä vuoksi. Niin ja tsemppiä, muista pitää itsestäsi huolta.
Niinpä.. mutta miten saada takertuja nainen lähtemään kun ei ole paikkaa minne mennä ? Asiahan ei minulle kuulu mutta kysyn vaan
- Anonyymi
Bipo mies ei tajua,että inhoan häntä. Asuu liian lähellä. Vielä viestitään,pyytelee kaikkeen,en halua. Ilmeisesti hän ei helposti löydä ketään niin roikkuu,kun minut sai.
- Anonyymi
Hyvin toimittu aloittajalla. Mä otin myös hatkat oikein hyvästä parisuhteesta. Plussia oli vaikka muille jakaa ja mies joka palstan ylistämä kiltti /kohtelias/hellä. Mutta tunteet loppuivat mun puolelta kuin seinään. Yritin vähän aikaa velvollisuudentunnosta ja järkeä itselleni puhuen, mutta ahdistus tuplaantui. Lopulta sain sanottua asiani. En viitsinyt jäädä odottamaan sitä aikaa, jolloin mies olisi saanut toistuvasti ilkeilyjäni ja muuta paskaa niskaansa. Hyvä mies kuitenkin, täydellinen jollekin naiselle. Sen verran tuli itseään opiskeltua tässä, että totesin olevani täysin väärä ihminen lukemaan naisten lehtien suosituksia hyvästä miehestä. Omat ihannemieheni eivät niihin kansiin mahdu. Nykyään olen hyvin tyytyväinen. Yksinolo tai melkein yksinolo on miljoona kertaa parempi kuin velvollisuussuhde.
- Anonyymi
Itse erosin yhdestä naisesta kun rakkautta ei tullut. Puolen vuoden kohdalla keskusteltiin aiheesta, ja vuoden kohdalla taputeltiin lopullisesti.
Erosin kanssa juuri yhdestä johon oli jo muutaman kuukauden jälkeen rakkautta mutta naisen negatiivinen ja kiukutteleva asenne veti mieleni mustaksi. Joten jouduin ottamaan eron vaikka kaikilta muilta osin mahtava nainen oli. Hetki sitten aloin epäilemään että naisen e-pillerit taisi olla kuitenkin syyllinen, vaikka kovasti väitti ennen aloittamista ettei vaikuta häneen. Sääliksi käy itseäni jos näin oli. - Anonyymi
Kun ja kun... ja lässyn lässyn lää!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561896Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481648- 521574
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51527Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61415Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41138