Deitti-ilmoitus on helppo tehdä. Naiskavalkadin saa helposti eteensä, siitä vaan valkkaamaan. Siihen se helppous sitten päättyykin.
Missä vaiheessa kannattaisi sitten kiinnostava tavata? Mielestäni varsin pian. Yhden valokuvan ja kirjoittelun varassa voi luoda toisesta itseä miellyttävän kuvan, joka ei vastaa todellisuutta kovinkaan monelta osin. Yleensä se valokuvakin on ”yläkanttiin”, eli jos ei kuvassa pysty valtavasti muista erottumaan, ei livenä tavatessa tilanne ainakaan parane, päinvastoin.
Sanovat, että sisäiseen kauneuteen voi ihastua, rakastuakin. Kai näin on sanottava ihmisten, joiden on pakko niin sanoa tai uskoa, ettei elämä tuntuisi liian lohduttomalta.
Sanovat, että miehiä on treffipalstoilla naisia moninkertaisesti enemmän. Siinä täytyy olla perää. Ne todella itseä kiinnostavat naiset ovat sellaisia, jotka varmaan saavat hetkessä kymmeniä jos ei satoja viestejä miehiltä. Ja siellä viestisi hukkuu massaan, jos se ei ole aivan erikoisesti toisista edukseen erottuva.
Olisi mukava tavata nainen, jopa mahdollinen elämänkumppani, mutta treffailu nettitutustelun perusteella on ikävimpiä asioita mitä tiedän. Ehkä tutustelun voi tehdä jonkun harrastuksen kautta. Voi rauhassa saada tuntumaan toisen olemukseen, siihen ulkoiseen kauneuteen, sisäisen lisäksi. Ja sitten vasta ehdottaa tapaamista kahden kesken. Jos tulee pakit, niin se harmittaa hetken tai vähän pidempäänkin, mutta on kuitenkin vähemmän stressaavaa kuin se, että on nettitutustelun perusteella muodostanut itseä miellyttävän kuvan toisesta. Joka sitten romahtaa hetkessä, livenä tavatessa.
Kriteerit on korkealla, kun on ollut vuosikausia suhteessa, joka toimi hyvin monelta osin. Vaan tietyt käytännön rajoitteet pakottivat katkaisemaan suhteen. Uutta kokemusta mittaa aina väkisin entisiin kokemuksiin.
Sympatiani ovat niiden miesten puolella, jotka ovat tavalla tai toisella kömpelöitä naisiin tutustumisessa. Ei se minustakaan tunnu yhtään sen helpommalta, vaikka olen tutustellut naisiin kymmeniä vuosia. Kun naisiin vetoava flirttailu ja sosiaalinen kyvykkyys ei luonnistu, niin mikä velvollisuus sellaista on väkisin yrittää. Ainoastaan muu kuin se, että on kyllästynyt olemaan yksin.
Tällaisten miesten tapauksissa ei tarvitse olla lainkaan kyse siitä, että tämä olisi jotenkin vaarallinen tai omituinen/ei-täyspäinen. Tai edes erityisen sosiaalisesti kömpelökään. Uskon, että on valtavasti miehiä, jotka eivät löydä kumppania vaikka eivät ole tällaisia varsinaisia ongelmatapauksia. Jos ei arvosta panostaa sellaisiin asioihin, joita naiset arvostavat miehessä, niin minkä sille voi. Jos vaikka pitää astrologiaa ja horoskooppeja täysin lastensatuina, niin tästäkös nainen voi loukkaantua. Vaikka muuten olisi vähän jo synkannutkin.
Parasta kun kuitenkin on, että on oma itsensä. Ja jos se oma itsenä olo ei viehätä naista, niin tarvitseeko miehessä olla silloin mitään varsinaista ”vikaa”.
Niin kuin Juliet Jones lauloi: ”Kuinka meidän kunnon miesten käy”.
Ei elämä ole helppoa, mutta jos ei ihan vielä nakkaisi lusikkaa nurkkaan.
Missä vaiheessa kannattaisi sitten kiinnostava tavata? Mielestäni varsin pian. Yhden valokuvan ja kirjoittelun varassa voi luoda toisesta itseä miellyttävän kuvan, joka ei vastaa todellisuutta kovinkaan monelta osin. Yleensä se valokuvakin on ”yläkanttiin”, eli jos ei kuvassa pysty valtavasti muista erottumaan, ei livenä tavatessa tilanne ainakaan parane, päinvastoin.
Sanovat, että sisäiseen kauneuteen voi ihastua, rakastuakin. Kai näin on sanottava ihmisten, joiden on pakko niin sanoa tai uskoa, ettei elämä tuntuisi liian lohduttomalta.
Sanovat, että miehiä on treffipalstoilla naisia moninkertaisesti enemmän. Siinä täytyy olla perää. Ne todella itseä kiinnostavat naiset ovat sellaisia, jotka varmaan saavat hetkessä kymmeniä jos ei satoja viestejä miehiltä. Ja siellä viestisi hukkuu massaan, jos se ei ole aivan erikoisesti toisista edukseen erottuva.
Olisi mukava tavata nainen, jopa mahdollinen elämänkumppani, mutta treffailu nettitutustelun perusteella on ikävimpiä asioita mitä tiedän. Ehkä tutustelun voi tehdä jonkun harrastuksen kautta. Voi rauhassa saada tuntumaan toisen olemukseen, siihen ulkoiseen kauneuteen, sisäisen lisäksi. Ja sitten vasta ehdottaa tapaamista kahden kesken. Jos tulee pakit, niin se harmittaa hetken tai vähän pidempäänkin, mutta on kuitenkin vähemmän stressaavaa kuin se, että on nettitutustelun perusteella muodostanut itseä miellyttävän kuvan toisesta. Joka sitten romahtaa hetkessä, livenä tavatessa.
Kriteerit on korkealla, kun on ollut vuosikausia suhteessa, joka toimi hyvin monelta osin. Vaan tietyt käytännön rajoitteet pakottivat katkaisemaan suhteen. Uutta kokemusta mittaa aina väkisin entisiin kokemuksiin.
Sympatiani ovat niiden miesten puolella, jotka ovat tavalla tai toisella kömpelöitä naisiin tutustumisessa. Ei se minustakaan tunnu yhtään sen helpommalta, vaikka olen tutustellut naisiin kymmeniä vuosia. Kun naisiin vetoava flirttailu ja sosiaalinen kyvykkyys ei luonnistu, niin mikä velvollisuus sellaista on väkisin yrittää. Ainoastaan muu kuin se, että on kyllästynyt olemaan yksin.
Tällaisten miesten tapauksissa ei tarvitse olla lainkaan kyse siitä, että tämä olisi jotenkin vaarallinen tai omituinen/ei-täyspäinen. Tai edes erityisen sosiaalisesti kömpelökään. Uskon, että on valtavasti miehiä, jotka eivät löydä kumppania vaikka eivät ole tällaisia varsinaisia ongelmatapauksia. Jos ei arvosta panostaa sellaisiin asioihin, joita naiset arvostavat miehessä, niin minkä sille voi. Jos vaikka pitää astrologiaa ja horoskooppeja täysin lastensatuina, niin tästäkös nainen voi loukkaantua. Vaikka muuten olisi vähän jo synkannutkin.
Parasta kun kuitenkin on, että on oma itsensä. Ja jos se oma itsenä olo ei viehätä naista, niin tarvitseeko miehessä olla silloin mitään varsinaista ”vikaa”.
Niin kuin Juliet Jones lauloi: ”Kuinka meidän kunnon miesten käy”.
Ei elämä ole helppoa, mutta jos ei ihan vielä nakkaisi lusikkaa nurkkaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, älä heitä lusikkaa nurkkaan, joudut sen sieltä kuitenki noutamaan
Kun molemmat on samaa tasoa, voi kumppanuus/suhde onnistuakin, silloin molemmat saa, ja antaa, muuten toinen ottaa ja toinen toimii antajana, naisen on älyttömän vaikea löytää nettideiteistä varteenotettavaa suhdetta, treffeillä mies joko esittää jotakin roolia, tai käy suoraan kimppuun, haluaa tietysti tavata uudestaan....Mitä nainen sellaisesta saa jos toinen on itsekeskeisyyden ja itsekkyyden symboli, vaikka kuinka positiivisesti ajattelisi, ja parempi kuin ei ajattele, ottajia on jotka ei itse mitään anna....