Olen tehnyt sellaisen virheen, että menetin poikuuteni nykyiselle vaimolleni ja nyt alkaa painaa mieltä/ahdistaa, koska tunnen menettäneeni jotain nuoruudestani. Haluasin kokea rakkauden himon myös jonkun toisen kanssa, mutta en haluaisi satuttaa vaimoani asialla, enkä todellakaan menettää perhettäni. Vaimollani on kyllä nuorempana kokemusta muista partnereista.
Mitä tehdä? Ensimmäisen mahdollisuuden tilaisuuden tullen koettaa vonkata baarista ja pettää? Ostaa maksullista, jolloin kiinnijäänti riski pienenee? Luulempa vaan, että homman jälkeen omatuntoni alkaisi soimaan ja menisin asiasta kertomaan vaimolleni -> riitaa, harmia, ero?
Vai olisiko järkevää puhua asiasta vaimolleni ja pyytää asiaan 'siunaus'?
Onko ketään ollut vastaavassa tilanteessa? Kuinka toimia?
Mitä tehdä? Ensimmäisen mahdollisuuden tilaisuuden tullen koettaa vonkata baarista ja pettää? Ostaa maksullista, jolloin kiinnijäänti riski pienenee? Luulempa vaan, että homman jälkeen omatuntoni alkaisi soimaan ja menisin asiasta kertomaan vaimolleni -> riitaa, harmia, ero?
Vai olisiko järkevää puhua asiasta vaimolleni ja pyytää asiaan 'siunaus'?
Onko ketään ollut vastaavassa tilanteessa? Kuinka toimia?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sinun kannattaa ehdottomasti vielä odottaa useita vuosia ennen kuin toimit mihinkään suuntaan.
Vuosien päästä tiedät ilman neuvomista mitä tehdä. Jos lähdet soheltamaan joidenkin epämääräisten neuvojen mukaan niin voit herätä jonain päivänä perheettömänä, ilman rakastajatarta ja hivin hivuttamana hylkiönä puiston kauimmaiselta penkiltä ilman kenkiä.
Odottele rauhassa, vanheneminen ei ole hauskaa mutta jonkinlaista viisautta ja ainakin kykyä harkita se tuo.
Tuntuu vain siltä, että odottaminen ei vie 'ongelmaa' pois. Alitajuntaisesti asia vaikuttaa suhteen laatuun, tosin muuttuuko asiat miksikään 'teon' jälkeen?
Itse olen eronnut, hieman alle 40 v. nainen. Olen luonteeltani vahva ja lapseni ovat minulle kaikista tärkeintä tällä hetkellä.
Kuitenkin nuorena naisena kaipaan jotain joskus..
Olen itse sellainen "kunnon" tyttö etten kovin äkkiä seksiin ryhdy.
Tässä sitten tutustuin tuollaiseen alkuperäisen kirjoittajan tapaiseen mieheen, hän oli 53 v.
Hän oli miehenä jotakin mitä tällä hetkellä etsin, ja tiesin ettei jää liiaksi roikkumaan.
Olen itse aika seksikäs nainen, intohimoinenkin. Päädyimme miehen kanssa n. 2 kuukauden tutustumisen jälkeen sänkyyn ja yö oli onnistunut. No, molemmille jäi tunne, että tätä pitää vielä vähän jatkaa.
Mutta, ei vielä tuonkaan ikäisestä miehestä ollut valinnan tekijäksi.
Hän himoitsi minua valtavasti mutta sitten oli se asian toinen puoli.
Minä joka halusin seksiä, jaksoin kuukauden sitä epätietoisuutta katsella ja sitten ajattelin että antaa olla :)
Vähän harmittaa. Meillä oli kivaa yhdessä ja hän olisi ollut juuri passeli minulle tässä elämän tilanteessa.
Tiedän, että mieskin vielä vaikeroi :) Toista tällaista tilaisuutta ei tule.
Siinä on kaksi vaihtoehtoa, joko huomaat, ettei kannattanu ja unohdat koko jutun, eikä siten mikään muutu tai sitten huomaat, että kannatti oikeen kunnolla ja alat etsiä lisää samaa kivaa ja itsestäsi riippuu mikä kaikki muuttuu vai muuttuuko.
Asian moraaliseen puoleen en ota kantaa laisinkaan.
Ei kaikki pysty vanhanakaan oikeisiin ratkaisuihin. Kenen kannalta oikeisiin onkin jo toinen juttu.
Sinulla on kuitenkin asiat mallillaan jos olet mitä kuvaat. Löydät pienellä vaivalla uuden jos sattuu kutkuttamaan siihen malliin.
Uskon, että patua harmittaa ankarasti ja ennen pitkää se kurkkii talosi nurkalta ja kuiskii jotta saiskos kuitenkin.. edes pikkusen.
Kokemusta rikkaanpana asia unhohtuu ja tiedän mitä oon menettänyt? Voiko 'ruoho aidan toisella puolella' olla todellakin niin silkkisen pehmeää, että elämä menisi uusiksi? Vai onko asia päinvastoin ja alan arvostamaan vaimoani enemmän? Mitä tehdä?
No tuota noin. Ei siihen ole valmista kaavaa olemassa kuinka juuri sinulle käy. On mahdollista, että sotkeudut naiseen joka on aivan käsittämättömän upean mahtava kaikinpuolin ja silloin olet ehkä valmis heittämään jopa perheen elämästäsi. (se upean mahtava heittää kyllä sinut sitten myöhemmin taspainon vuoksi jos nyt ollenkaan huolii)
Helposti kuulemma käy niinkin, että se aidan takana oleva onkin aivan kamala rutkale (kännisille usein käy niin) ja kokemuksena lähinnä karmaiseva ja sitten sinua tympii ihan simona ja päätät ettei enää ikinä (teet sen kuitenkin uudelleen koska pää on avattu).
Tai mikä kait useimmin on lopputulos; "Olihan se ihan kivaa mutta eipä sitten muuta tällä kertaa."
On kai niitä välimuotoja ja vaikka mitä. Eniten kaikki riippuu itsestäsi, mimmonen hyypiö olet luonteeltasi ja tavoiltasi ym.
Näihin runollisiin romantikkoihin jotka puhuu lisääntyvästä puolison arvostuksesta sun muista lujituksista ja lurituksista ei kannata isommin uskoa eikä perustaa petoshommiaan. Ne ei toimi kuin romanttisissa, kirjallisissa tuotoksissa.
Äläkä nää sitä vierasta naista minään lottovoittona tai elämän välttämättömyytenä. Katsele ja kuulostele, toimi jos kohdalle sattuu tai jätä väliin mutta älä tärvää aikaasi asian miettimiseen tai toteutussuunnitelman tekoon.
Jotakuta saattaa harmittaa, että on koko ikänsä voinut ajaa vain esim. Ladaa, eikä enään vanhana voi toista autoa kokeilla(syystä tai toisesta); minä saatan vanhanakin vielä harmitella, että olen saanut 'ajaa' vain vaimoani, enkä enään voi syystä tai toisesta... Mitä olen menettänyt? Huono vertaus, tiedän...
Onko virheliike mennä puhumaan tunteistani vaimolleni- voiko hänen reagointinsa olla muuta kuin viha ja tulehtunut suhde, josta alkaa menojeni 'kyttäämisen/kyselyn' aikakausi. Vai ollakko vain hiljaa ja antaa asian painaa mieltäni - ja mahdollisesti joskus...
Asian miettiminen on tosiaan itsensä kiduttamista ja ajan tuhlausta.Epätietous painaa...
Älä missään tapauksessa kerro vaimollesi asiasta.
Älä missään tapauksessa kerro vaimollesi asiasta.
Laitoin kahdesti asian vakavuuden vuoksi. Ole vakuutettu, ettet saa sympatiaa etkä minkään lajin ymmärrystä vaan puitte asiaa vielä eläkeläisinä huutelemalla iltaisin ja öisin toisillenne seinän läpi, koska vielä silloinkin nukutte eri huoneissa, eri vuoteissa.
Jos sinulta menee yöunet asiaa harmitellessa niin eiköhän kannata sitten hoitaa asia alta pois. Ei se nyt niin maailmoita kaatava juttu ole oikein hoidettuna. Tästä ei kaikki tykkää mutta moralistit kertoo sulle varmasti asiasta enemmän.
Kylläpä maalasit sellaiset kauhukuvat seinälle että täytyypä vielä miettiä. Mitään sympatiaa ei ole odotettavissa? (jos mietin vaimoni näkökulmasta ja reagtiotani, eipä varmaankaan, tai sitten tulee:"Tee mitä tykkäät!" Ja asiasta siis tapellaan vielä eläkepäivilläkin...
Voisiko pientä sympatiaa antaa asia, että seurusteluaikoina vaimollani kävi yksi harhahdus...omantuntonsa puhdistamiseksi?
Kun tuon viestiketjun ihan omakohtaisen mielenkiinnon takia lukaisin..
ÄLÄ tee yhtikäs mitään vaan menet mamman viereen kiltisti nukkuun joka ilta :)
Sun psyykkeesi ei ilmeisesti kestä asian mahdollista jälkipyykkiä !
Mutta kestääkö pää jokapäiväistä ajatusta, minkälaista se olisi? Tähän ei ole oikeaa tai väärä vastausta, teit niin tai et niin silti mieltä painaa...Kumpikohan olisi vähemmän paha ratkaisu?
Kuule kun minusta tuntuu, että sinulta puuttuu itsesuojeluvaisto/naisten mielenliikkeiden tuntemus lähes kokonaan ;)
Älä kaivele menneitä kun kerran asia on sovittu. Älä kysy vaimosi hyväksyntää syrjähypylle ja jos kysyt lupaa ja vastaus on "tee mitä tykkäät" niin älä missään tapauksessa tee vaan vanno hänelle, ettei tulisi mieleenkään kunhan vitsailit aikasi kuluksi.
Lähtisin sinuna liikkeelle kaikessa hiljaisuudessa ja myös säilyttäisin hiljaisuuden hamaan tappiin saakka.
fiksut neuvot, allekirjoitan täysin.
Tuossa asiassa taakka täytyy kantaa yksin. Vaikka aina puhutaan rehellisyyden tärkeydestä parisuhteessa, yksittäisen syrjähypyn tunnustaminen tai jopa aikeiden hyväksyttäminen toisella on mielestäni turhaa suhteen horjuttamista. Jos puolisoni tuntisi tarvetta tällaiseen kokeiluun, toivoisin saavani pysyä autuaan tietämättömänä koko asiasta.
Näin se menee, toinen ajattelee näin, toinen noin.arrrggghhh.....?????
ja loppujen lopuksi pallo on kuitenkin sinulla. Ei ole helppoa, ei.
Ison riskin otat, jos suoraan rehellisyyteen päädyt. Pistähän roolit toisinpäin, miten mahtaisit oikeasti reagoida, jos puolisosi haluaisi kokeilla? Vaikuttaisiko se luottamukseesi häneen? Entäpä tuntisitko itsesi halutuksi rakastajana?
Minäkin olen miettinyt ihan samaa asiaa. Menetin neitsyyteni nykyiselle miehelleni ja olen aina miettinyt minkälaista se olisi jonkun toisen kanssa. Melkein teinkin sen virheen. Hommat luisuivat jo aika pitkälle, mutta tulin järkiini. Pelkästään jo siitä olen tuntenut todella huonoa omatuntoa jo reilun vuoden. Eli älä missään nimessä petä! Kunpa voisin ottaa takaisin sen vähänkin mitä tein. Silti vieläkin mietin minkälaista se olisi ollut... Suosittelen puhumaan suoraan asiasta. Selväähän se on, että jos ei ole koskaan ollut muiden kanssa niin se kiinnostaa. Mutta älä pyydä lupaa pettämiselle/kokeilulle vaimosi raivostuisi varmasti. Ehkä päädytte johonkin hyvään ratkaisuun...
Hienoa kuulla, että en ole ainoa. Tiedät siis tunteen:"minkälaista se olisi ollut...". En saa ajatusta pois mielestäni. Uskalsitko itse ottaa asian puheeksi;mihin ratkaisuun päädyitte?
Olen todella iloinen, että olen saanut täältä asiallisia vastauksia. Kun ei ole oikein ketään, jonka kanssa asiasta muuten juttelisi...
...ole ottanut asiaa koskaan puheeksi. Jos mainitsen asiasta, niin pelkään, että se loukkaa miestäni ja sitten hän luulee ettei ole tarpeeksi hyvä sängyssä ym. (minusta tuntuu, että se on tärkeämpää miehille kuin naisille)Joskus tuntuu, että pää räjähtää kun pohdin asiaa! Ajattele, että seksi on tärkeämpää kuin rakkaus. Meillä on mielestä kaikki muut asiat loistavasti, mutta tuo yksi asia vaivaa mieltäni. Pääseeköhän siitä yli vai mietinkö sitä koko loppu elämän. Kuitenkaan kun ei ole kuin yksi elämä... Yritän olla ajattelematta asiaa... Näinköhän koko homma kaatuu siihen joku päivä kuitenkin? Tai sitten päätyy pettämään. Ei taida olla selvää ratkaisua...
Sitä vain ajattelee, mutta olisikohan kokeileminen riskin arvoista? Kyllä tämä asia vaivaa varmaan jollakin tapaa myös suhdettamme, mutta mitä tehdä? Tuntuu, että ei vaan voi antaa asian olla. Joko ottaa asian puheeksi, kärsii asiasta itse taikka ottaa riskin...
Minä ajattelin, että se mitä toinen ei tiedä ei myöskään loukkaa. Ehkä niin, mutta itse en pystyisi elämään itseni kanssa jos pettäisin. Koska pettäminen oli jo niin hilkulla ja siitäkin kärsin todella, todella paljon!
Jos varovaisesti sanoisisit puolisollesi, että sinua on vähän häirinnyt se, ettet ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa tms. Sehän on selvää, että hän ei tule ehdottamaan sinulle syrjähyppyä, mutta ehkä puhuminen hieman helpottaisi asiaa. Eikö aina sanota, että asioista pitää puhua jos on huono olla. Jos pettäisit ja jäisit kiinni, niin puolisosi varmasti kysyisi, että mikset sanonut mitään jos asia häiritsi! Minä ainakin tekisin niin. Omassa tilanteessani annan vain ajan kulua ja katson mitä tapahtuu. Emme ole naimisissa, mutta olemme olleet aika pitkään yhdessä. Jos hän kosisi, niin pystyisinköhän menemään naimisiin tämän "ongelman" takia?? Eroaminen olisi helpompaa jos ei olisi naimisissa. Ottaa aivoon kuinka tämä asia niin häiritsee!!!
'Eikö aina sanota, että asioista pitää puhua', tämä on totta ja tähän vedoten luultavimmin otan asian puheeksi. Neuvoja on kyllä sadellut asian ehdottomaan salaamiseen...
Mikähän lopputulos asiaan syntyy?Kyllä elämä voi olla sitten vaikeeta joskus...
...asia?? Pitäähän asioista pystyä puhumaan! Ei se toinen siihen kuole jos ilmaiset huolesi asiasta. Asian salaaminen johtaa vain pettämiseen lopulta. Päätin, että jos asia todella paljon ahdistaa minua jonain päivänä, niin ei auta kuin puhua siitä, koska ongelmahan ei häviä minnekään. Mietit valmiiksi mitä sanot, niin ei hyppää sammakoita suusta :)
Salata. Voin sanoa, että olo helpottui huomattavasti salaamisen loputtua. Onneksi on empaattinen ja ymmärtäväinen nainen. Tosin ongelma ei kadonnut mihinkään...
Puhuit siis puolisollesi! Niin, eihän se puhuminen poista itse ongelmaa, mutta varmasti vähän helpottaa oloa. Taas huomattiin, että puhuminen kannattaa eikä asioiden salailu, niin kuin toiset väittää. Tsemppiä sinulle :)
...sun nykyisessä seksielämäs jotain vikaa?
Tuskin. Siihen on vain vaikea vastata. Sama kuin olisit syönyt koko ikäsi ruisleipää, mutta nyt haluaisit maistaa ranskanleipää...vähän huono vertaus taas...
No, mieti nyt kuitenkin kaksi kertaa ennenkuin teet mitään.
Meillä oli sama tilanne.
Tiesin kyllä että varmasti joskus tulee aika, että ranskanleipä houkuttaa.
Yhdeksän vuoden jälkeen maistoi vaaleaa leipää, kiinni jäi heti. Tarkemmin en jaksa asiaa puida, mutta syntyi harmia, riitaa ja ero.
Tällä hetkellä kyllä olemme yhdessä ja väleissä, mutta täytyy sanoa, että tällä hetkellä kuitenkin on tunteet minun puolelta poissa ja en arvosta miestä enää yhtään ja luulen, että lasken miehen leipomoon kokeilemaan myös hiivaleipää.
Aina ei asia ole täysin musta-valkoista ja varmasti moni suhde jatkuu kokeilun jälkeen, mutta meillä nyt näin.
Joten jos olet sitä mieltä että otat riskin ja saatat menettää naisesi, niin koita muuta. Jos taas haluat todella pitää perheesi, niin jätä kokeilematta.