Sydän särjettiin reilu kuukausi sitten jo kauan kestäneellä petoksella (5kk)ja sitten vielä tosi julman jättämisen kautta.Suhde kesti reippaasti yli 7 vuotta
Oon nyt yrittänyt keräillä palasia.Itsetunto katos tossa rytäkässä totaalisesti ja identiteettikin tuntuu olevan kateissa.
Tuntuu että on täysin eksyksissä.
Parhaat ystävät ja rakkaat ihmiset miehen puolelta katoavat elämästä.
Päivä päivältä elämä tuntuu raskaammalta kun kuulen uusia tietoja petoksen laajuudesta.
Ex asuu jo "uuden" kanssa. Ja julkisesti esiintyivät heti eron jälkeen..
Kummallakaan ei tunnu olevan minkäänlaista häpeän tunnetta tapahtuneesta, saatikka sitten hienotunteisuutta entisten kumppanien edessä.
Oisin jo varmaan tehnyt itselleni jotain, jos elämääni ei olisi tullut mies, joka saa minut nauramaan, ja nyt pikkuhiljaa olen häneen rakastunut.Mies on kaikkea mitä olen ikinä miehestä halunnut.Kiltti, sydämellinen ja avoin.
Ongelmani onkin nyt se, että en tiedä onko järkevää jatkaa eteenpäin tämän uuden kanssa, vai jäädä odottamaan sitä että olisin täysin yli tän edellisen parisuhteen traumoista ja surusta.
Mies tietää tilanteen ja on antanut tilaa, mutta itse en tiedä onko reilua häntä kohtaan odotuttaa.
Pelkään käyttäväni miestä hyväksi unohtamisessa, ja että tunteeni häntä kohtaan eivät ole sitä mitä luulen. Toisaalta tiedän, kuinka tämä mies saa sydämeni hakkaamaan lujempaa kun tavataan ja kuinka vatsassani rupeaa perhoset kiertämään kun kuulen hänen äänensä...
Hyvä puoli tässä on se, että mies asuu viikot toisella paikkakunnalla, niin että saan itse tilaa olla ja itsenäistyä.
Muita samanlaisen asian läpi käyneitä?
Siirtyykö vanhat pettymykset uuteen parisuhteeseen jos sen aloittaa liian pian eron/pettymyksen jälkeen?
Oon nyt yrittänyt keräillä palasia.Itsetunto katos tossa rytäkässä totaalisesti ja identiteettikin tuntuu olevan kateissa.
Tuntuu että on täysin eksyksissä.
Parhaat ystävät ja rakkaat ihmiset miehen puolelta katoavat elämästä.
Päivä päivältä elämä tuntuu raskaammalta kun kuulen uusia tietoja petoksen laajuudesta.
Ex asuu jo "uuden" kanssa. Ja julkisesti esiintyivät heti eron jälkeen..
Kummallakaan ei tunnu olevan minkäänlaista häpeän tunnetta tapahtuneesta, saatikka sitten hienotunteisuutta entisten kumppanien edessä.
Oisin jo varmaan tehnyt itselleni jotain, jos elämääni ei olisi tullut mies, joka saa minut nauramaan, ja nyt pikkuhiljaa olen häneen rakastunut.Mies on kaikkea mitä olen ikinä miehestä halunnut.Kiltti, sydämellinen ja avoin.
Ongelmani onkin nyt se, että en tiedä onko järkevää jatkaa eteenpäin tämän uuden kanssa, vai jäädä odottamaan sitä että olisin täysin yli tän edellisen parisuhteen traumoista ja surusta.
Mies tietää tilanteen ja on antanut tilaa, mutta itse en tiedä onko reilua häntä kohtaan odotuttaa.
Pelkään käyttäväni miestä hyväksi unohtamisessa, ja että tunteeni häntä kohtaan eivät ole sitä mitä luulen. Toisaalta tiedän, kuinka tämä mies saa sydämeni hakkaamaan lujempaa kun tavataan ja kuinka vatsassani rupeaa perhoset kiertämään kun kuulen hänen äänensä...
Hyvä puoli tässä on se, että mies asuu viikot toisella paikkakunnalla, niin että saan itse tilaa olla ja itsenäistyä.
Muita samanlaisen asian läpi käyneitä?
Siirtyykö vanhat pettymykset uuteen parisuhteeseen jos sen aloittaa liian pian eron/pettymyksen jälkeen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienoa,että olet löytänyt jonkun,en kyllä
varsinaiseen kysymykseesi osaa vastata,
mutta itse en kuitenkaan liikaa odotuttaisi
toista,kyllä ne vanhat parisuhteen arvet
taitaa kestää parantua,niiden kanssa on
osattava elää,kaatamatta kuitenkaan kaikkia
murheitaan uuden kumppanin harteille.
Jaksamista & onnea uuteen suhteeseen
Varmastihan uusi suhde pian pettymysten jälkeen helpottaa asioiden ylipääsemistä. Tosiasia on kuitenkin se, että (ikävät) asiat täytyy käsitellä itse, mikä vie aikaa. Itsellä kesti lähes kaksi vuotta suhteen (6 v) päättymisen jälkeen ennen kuin pystyin aloittamaan uuden suhteen. Entisellä miehellä oli uusi kierroksessa saman tien. (Suhde kesti n. 1,5 v). Hän ei koskaan minulle myöntänyt sitä, että olisi pettänyt, mutta epäilen suuresti, että heillä oli jo jotain juttua vielä meidän yhdessä olon aikana.
Olen nyt erittäin onnellinen uuden miehen kanssa, hän on kaikkea mitä toivoa saattaa! Enää ei harmita vaikka suhde meni poikki silloin aikaisemmin. :) Aikaa se vei, että pystyi luottamaan keneenkään. Kuten sanotaan, aika parantaa haavat.
Päätöksen uuden suhteen etenemisestä teet sinä itse. Tsemppiä! :)
Miksi ihmiset ovat niin julmia toisiaan kohtaan, varsinkin sellaisia joita ovat joskus rakastaneet!!!! Ihan kiukustuttaa!!! Samperi, maailma pitäisi jakaa osiin.. yksi kolkka pettureille, yksi valehtelijoille, yksi rehellisille ja uskollisille jne.
Mikä siinä on niin vaikeata sanoa suoraan, kun huomaa ettei juttu tunnu luistavan enää. Vaan pitää pitää toista varalla kunnes "parempi" löytyy.
Itse en ole vielä halunnut aloittaa uutta suhdetta, koska olen ollut aika katkerakin edellisestä erosta.
Ajattelin että kun aloitan suraavan suhteen, niin teen miehelle selväksi että jos hän minuun joskus kyllästyy, niin silloin minulle täytyy olla heti rehellinen ja sanoa ettei hän enää minua rakasta. Siitä tulee vain liian suuria haavoja, jos joku jättää ja lässyttää vielä perään että välittää ja että ehkä me vielä joskus yhteen palaamme.
Hitto että jotkut ovat tyhmiä... murrr!!
Jutustani ei ollut mitään vinkkiä, mutta pakko oli avautua kun inhottaa tuo miten jotkut ihmiset kohtelevat toisia!!!
...Oli se melkonen yllätys, kun itse en edes huomannut että meillä huonosti meni...
Mutta kukin tavallaan, ja jos ei ole selkärankaa, niin sitten noin:)...
Oon katkera ja vihanen, mutta hyvät ystävät ja sukulaiset, oma perhe yms ovat kovasti auttaneet.
Kovinta on ollut oikeasti yrittää ymmärtää ja hyväksyä asia...Ikävä on ollut sitä kumppanuutta ja yhteistä elämää mikä meillä oli.
Toisaalta tiedän nyt että ihminen jonka kanssa elämäni rakensin olikin ihan muuta kuin antoi ymmärtää, ja epäilempä että tuossakin parisuhteessa todellisuus vielä valkenee.
Ei ex vielä ymmärrä minkälaisen naisen päästi käsistään, mutta tulee vielä käsittämään.
No, se on sitten hänen murheensa, enkä moiselle lierolle aio enää ajatuksiani uhrata.
Päivä kerrallaan eteenpäin pää pystyssä.
Sen kun ihmiset ymmärtäisi että rehellisyydellä pääsee pitkälle ja pidemmän päälle säästää toisenkin tunteita...
Parisuhteen ongelmat pitäs yrittää selvittää parisuhteen sisällä, tai edes ilmoittaa niitä olevan...:)