Sydän särjettiin reilu kuukausi sitten jo kauan kestäneellä petoksella (5kk)ja sitten vielä tosi julman jättämisen kautta.Suhde kesti reippaasti yli 7 vuotta
Oon nyt yrittänyt keräillä palasia.Itsetunto katos tossa rytäkässä totaalisesti ja identiteettikin tuntuu olevan kateissa.
Tuntuu että on täysin eksyksissä.
Parhaat ystävät ja rakkaat ihmiset miehen puolelta katoavat elämästä.
Päivä päivältä elämä tuntuu raskaammalta kun kuulen uusia tietoja petoksen laajuudesta.
Ex asuu jo "uuden" kanssa. Ja julkisesti esiintyivät heti eron jälkeen..
Kummallakaan ei tunnu olevan minkäänlaista häpeän tunnetta tapahtuneesta, saatikka sitten hienotunteisuutta entisten kumppanien edessä.
Oisin jo varmaan tehnyt itselleni jotain, jos elämääni ei olisi tullut mies, joka saa minut nauramaan, ja nyt pikkuhiljaa olen häneen rakastunut.Mies on kaikkea mitä olen ikinä miehestä halunnut.Kiltti, sydämellinen ja avoin.
Ongelmani onkin nyt se, että en tiedä onko järkevää jatkaa eteenpäin tämän uuden kanssa, vai jäädä odottamaan sitä että olisin täysin yli tän edellisen parisuhteen traumoista ja surusta.
Mies tietää tilanteen ja on antanut tilaa, mutta itse en tiedä onko reilua häntä kohtaan odotuttaa.
Pelkään käyttäväni miestä hyväksi unohtamisessa, ja että tunteeni häntä kohtaan eivät ole sitä mitä luulen. Toisaalta tiedän, kuinka tämä mies saa sydämeni hakkaamaan lujempaa kun tavataan ja kuinka vatsassani rupeaa perhoset kiertämään kun kuulen hänen äänensä...
Hyvä puoli tässä on se, että mies asuu viikot toisella paikkakunnalla, niin että saan itse tilaa olla ja itsenäistyä.
Muita samanlaisen asian läpi käyneitä?
Siirtyykö vanhat pettymykset uuteen parisuhteeseen jos sen aloittaa liian pian eron/pettymyksen jälkeen?
Oon nyt yrittänyt keräillä palasia.Itsetunto katos tossa rytäkässä totaalisesti ja identiteettikin tuntuu olevan kateissa.
Tuntuu että on täysin eksyksissä.
Parhaat ystävät ja rakkaat ihmiset miehen puolelta katoavat elämästä.
Päivä päivältä elämä tuntuu raskaammalta kun kuulen uusia tietoja petoksen laajuudesta.
Ex asuu jo "uuden" kanssa. Ja julkisesti esiintyivät heti eron jälkeen..
Kummallakaan ei tunnu olevan minkäänlaista häpeän tunnetta tapahtuneesta, saatikka sitten hienotunteisuutta entisten kumppanien edessä.
Oisin jo varmaan tehnyt itselleni jotain, jos elämääni ei olisi tullut mies, joka saa minut nauramaan, ja nyt pikkuhiljaa olen häneen rakastunut.Mies on kaikkea mitä olen ikinä miehestä halunnut.Kiltti, sydämellinen ja avoin.
Ongelmani onkin nyt se, että en tiedä onko järkevää jatkaa eteenpäin tämän uuden kanssa, vai jäädä odottamaan sitä että olisin täysin yli tän edellisen parisuhteen traumoista ja surusta.
Mies tietää tilanteen ja on antanut tilaa, mutta itse en tiedä onko reilua häntä kohtaan odotuttaa.
Pelkään käyttäväni miestä hyväksi unohtamisessa, ja että tunteeni häntä kohtaan eivät ole sitä mitä luulen. Toisaalta tiedän, kuinka tämä mies saa sydämeni hakkaamaan lujempaa kun tavataan ja kuinka vatsassani rupeaa perhoset kiertämään kun kuulen hänen äänensä...
Hyvä puoli tässä on se, että mies asuu viikot toisella paikkakunnalla, niin että saan itse tilaa olla ja itsenäistyä.
Muita samanlaisen asian läpi käyneitä?
Siirtyykö vanhat pettymykset uuteen parisuhteeseen jos sen aloittaa liian pian eron/pettymyksen jälkeen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla oli liitto, jossa surutyöt tuli tehdyksi lähes 10 vuotta ennen eroa. Kaikenlaista muutakin vastoinkäymistä sattui eron kanssa samoihin aikoihin. Itse ero oli vain juridiikkaa ja omaisuuden jakoa, ja toteutuessaan helpotus. Uusi elämänkumppanikin oli valmiina, ja hyvin meillä menee. Nyt voin jo nauraa asioille, joiden kanssa olin pitkään tosi kovilla.
Liekö huonossa liitossa se etu, että osaa pitää varansa ja pudota jaloilleen.
Anna ihmeessä uudelle suhteelle mahdollisuus. Varsinkin, kun tämä uusi tietää tilanteesi ja hyväksyy sen. Rakkaus perustuu rakastamiseen mutta paljon myös ystävyyteen ja hän on osoittanut sinua kohtaan suurta ystävyyttä. Uuden ihmissuhteen perustaminen vie aina aikaa, aloitti sen milloin hyvänsä. Aika myös parantaa mutta koskaan omat kokemukset, pettymykset ja kivut eivät poistu kokonaan. Ne ovat osa sinua.
Onnea uuteen elämään.
Varmaan aika paljon ihmisitä riippuvaa, miten suhde etenee. Itselläni vähän sama juttu jatkunut jo 6 kk ja täytyy sanoa, että vaikeaa on ollut, silti en luovuta. Alku sujui hyvin, mutta sitten on ilmaantunut paljon isoja riitoja mm luottamuksesta, existä, yhteisestä ajankäytöstä ja täytyy myöntää, että kyllä on vähän siinä menossa rakkaus rapissut..tämä on tietenkin oma kokemus. "lentävä vaihto"miesten suhteen on kai aina vähän vaikea. Jos haluat kirjoitella lisää, niin [email protected]
Niin,olen ihan samassa tilanteessa.Erosin lopullisesti 9.7. kun mies oli pettänyt neljä vuotta.Nyt itsellä uusi mies jo puoli vuotta, ja nyt ainakin uskon et tää onnistuu....
Vaikeaa on välillä mut periksi en anna,))
Minulle voi kans kirjotella,[email protected]
kokenut tossa 2kk sitten,kun vaimo löytää uuden ja palkkiona on tietenkin mulle ollu mieletön ikävä 2 omaa 7 ja 4v poikaa joita nyt tapailen parin vkon välein, ja onneksi välillä viikollakin.
Kyllä tässä itselleenkin on jonkinlainen tunnevamma syntynyt ex on kuin mitään ei olisi ollut(9V),jaksaa välillä kysellä miten voin ja jne..miten voin..voi pe.kele,ihminen kenet luulit tuntevasi muuttuu ihan toiseksi kertaheitolla..niin terveisiä nille ketkä täällä retostelevat ratkaisuillaan..on oikeasti ihmisiä, naisia ja miehiä ketkä saavat enemmän kuin ansaitsevat.
Antakaa näillekin aikaa ja ymmärrystä hoitaa omat tunteensa kuntoon..ihminen rakastaa kumminkin eron jälkeen toista sitä kenet luuli tuntevansa,ymmärtäkää se niin annatte ehkä toisellekkin mahd. rakastaa joitain muuta joskus..se ei vaan ole heti mahdollista.
Voimia kaikille osapuolille..tunteettomuus vie vain kyvyn rakastaa..älkää pakottako itseänne rakastamaan väkisin.