Olemme poikaystäväni kanssa olleet alusta alkaen melkein koko ajan yhdessä.
Sitten kun olemme erossa, esim poikaystäväni näkee kavereitaan tms, minua ahdistaa koko ajan, enkä ole oma itseni. Tämä on sairasta, tiedän. Miten sellaisesta tunteesta pääsee?
Osasyy ahdistukseen on luultavasti se, että poikaystäväni yleensä aina juo kun näkee kavereitaan ja välillä sattuu jotain pientä, joten pelkään ehkä näitä.
Suhteemme kuitenkin muuten toimii hyvin ja rakastamme toisiamme.
Miten opin olemaan yksin? Olen pienestä pitäen kaivannut koko ajan seuraa, enkä itse tarvitse omaa rauhaa. Mutta pitäisi oppia olemaan...
Sitten kun olemme erossa, esim poikaystäväni näkee kavereitaan tms, minua ahdistaa koko ajan, enkä ole oma itseni. Tämä on sairasta, tiedän. Miten sellaisesta tunteesta pääsee?
Osasyy ahdistukseen on luultavasti se, että poikaystäväni yleensä aina juo kun näkee kavereitaan ja välillä sattuu jotain pientä, joten pelkään ehkä näitä.
Suhteemme kuitenkin muuten toimii hyvin ja rakastamme toisiamme.
Miten opin olemaan yksin? Olen pienestä pitäen kaivannut koko ajan seuraa, enkä itse tarvitse omaa rauhaa. Mutta pitäisi oppia olemaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun mies on lievä tuurijuoppo...silloin kun on tiedossa poikien ilta niin voi varautua siihen että se ehkä hävittää puhelimen, sammuu jonnekin ja kömpii aamulla kotiin tai vasta seuraavana iltana kun on tarpeeksi tasoittanut olotilaansa..että koita siinä sitten olla rauhallisena. En ole enää jäänyt kotiin hermoilemaan vaan mennyt itsekin jonnekin kaverille tai kaupungille. Koitan ajatella etten edes seurustele ja jätän vaikka puhelimen kotiin. On todella vapauttavaa huomata ettei tarvitse ajatella toisen tekemisiä. Kyllä kaverit aina huolen pitää toisesta känniläisestä..tuskimpa koskaan mitään vakavempaa sattuu, ei minunkaan miehelleni ole sattunut vaikka hän on jo aikamoinen ammttilainen tässä juhlimisessa. Ehkä niinkin paljon etten kai kauan jaksa sitä katsoa..varsinkin kun alkaa jo vauvakuume olemaan ja en voi kuvitellakaan että noin vastuuton tyyppi jäisi kotiin suosiolla lapsen kanssa. Jos alat nipottamaan ja rajoittamaan, turhaan hermoilemaan niin voi olla että tilanne pahentuu. Meillä ainakin ukkeli on aina tullut hyvässä kunnossa kotiin kun olen vain sen antanut mennä enkä' ole koko ajan soitellut perään.
Kännyköitä häviää yms.
En usein jääkään, mutta esim.arkena en itse halua juoda, koska ei ole kiva mennä krapulassa töihin. Tulen ehkä yhdentoista maissa kotiin, mutta en saa nukuttua enkä syötyä kun vaan paniikissa mietin toisen menoja. Normaalisti hän näkee ystäviään tod.harvoin koska ne eivät asu lähellä, nyt kesällä enemmän ovat nähneet eli juoneet.
Ja kun nään kavereitani, en ole hetkessä täysillä kun koko ajan kalvaa mitä poikaystävä tekee. Jos nään kavereita, niin että hän on vaan kotona, olen itsekin erilainen omassa seurassani. Jätän itse tekemättä matkoja yms, kun en halua jättää häntä yksin kun tiedän, että menee ryyppäämään kavereidensa kanssa.. Ja näin suhde ei voi kauaa toimia ja haluan itsenäistyä tässä suhteessa.
Samanlaista oli mulla silloin nuorempana, parikymppisenä seurustelin ja samanlaiset oireet kuin sinulla. Suhde loppuikin sitten, ehkä omalla mustasukkaisuudellani oli syytä asiaan. Näin jälkeenpäin ajatellen, en ehkä ollut vielä tarpeeksi aikuinen ja sinut itseni kanssa, jotta olisin voinut luottaa toiseen. Nykyisessä suhteessa on kaikki toisin, ei ole mitään pelkoa, että mitä toinen erossa ollessa tekee, kun luotan toiseen. En osaa valitettavasti sen paremmin neuvoa, kuin pohdi asiaa, miksi sinusta tuntuu siltä. Lainaa kirjastosta kirjoja joissa käsitellään parisuhdetta tai itsetuntoa. Puhu ystäviesi kanssa. Puhu poikaystäväsi kanssa.