Olen niin ihastunut työkaveriiin, etten tiedä mitä tehdä. Olen ollut ihastunut ennenkin, mutta nyt minusta tuntuu, että Se on jotenkin erilaista. Voisin nimittäin kuvitella eläväni hänen kanssaan koko loppu elämäni. Minulla on myös sellainen olo että tämä tunne ei ole yksipuolinen, välttämättä. Hän on nimittäin jotenkin ujo seurassani ja tuntuu että hän ei osaa puhua minulle kuten muille työntekijöille. Miksi hänen olisi vaikea olla seurassani, jos hän ajattelisi minua ainoastaan kaverina? En todellakaan tiedä mitä tehdä. Töissä menen pois tolaltani( hyvällä tavalla) aina kun näen hänet ja mietin häntä koko ajan. Kotona itken asian takia usein koska minua vaivaa Se mitä hän mahtaa ajatella minusta. Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta on todella raastavaa nähdä toinen töissä joka päivä ja samalla käsitellä niin suuria tunteita liittyen häneen. Miten saisin selville onko hänellä tunteita minua kohtaan? Suoraan en sitä kuitenkaan uskalla kysyä. Minua pelottaa Se, että haaveilen jälleen kerran turhaan ja joudun pettymään taas.
Epätoivoisen ihastunut
Ihastunut neitonen
81095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hmm... Oletkohan se sinä, jota olen miettinyt? Kuinkas kaukaa viesti tulee?
Tiedätkö missä tämä mies "liikkuu" töiden ulkopuolella? Esim. jos tapaisit sitä viikonloppuisin baaris niin voisit kertoa tunteistasi. Varmasti hän myös sitten kertoisi jos on ajatellut sua ym.
Mulla on just takana yks "työpaikkaromanssi"...itse ajattelin aika paljon yhtä tyttöä joka oli samas työpaikas, sit sattumasta tavattiin baaris ja kävi ilmi että sekin oli ajatellut mua. Meni ehkä liian pitkälle se juttu sitten et ikäeroo meil oli n. 10 vuotta..tällä hetkellä ei olla ollenkaan yhteydessä..toki tästä on vain mennyt viikko.. vielä ajatellen sitä päivittäin ja toivoisin että ottaisi yhteyttä...toki oon tehnyt sille selväksi et joko panostetaan tähän juttuun tai sit annetaan sen olla kokonaan... ehkä se sitten haluaa jotain muuta.
Ei meillä miehilläkään aina yhtään sen helpompaa ole. Kaikenlaisia ajatuksiakin tulee mieleen. Esim. jos ihastuksen kohde on joskus töissä joku huivi kaulalle käärittynä, niin siitäkin tulee mieleen että onkohan sillä kaula syötynä vai mitä pitää peitellä.
Alkuperäinen teksti ei kyllä mulle voinu olla koska työpaikallani oleva nuorempi nainen on sen verran menevää sorttia (näin olen ainakin ymmärtänyt että aina on joku rauta tulessa), että minunlaisen hiljaisen ja rauhallisen kotihiiren kanssa hän todennäköisesti tylsistyisi kuoliaaksi. Eli tuskinpa itkeskelee perääni.
Selvittele vaikka aluksi miehen taustoja. Jos on vapaa, niin sano sille suoraan. Valtaosa miehistä ei moisesta suutu jos suuttuu, niin eipä semmosesta ole muutakaan iloa pitemmän päälle. Varsinkin kun kerroit, että mies on seurassasi varautunut, kielii siitä, ettei kyseessä taida olla mikään pelimies.
Minulla on itselläni vähän vastaava tilanne. Olen vilkuillut sillä silmällä vähän itseäni vanhempaa työpaikan sinkkunaista. Enpä saa suustani juuri mitään järkevää hänen seurassaan, varsinkaan ilman"esiliinaa". Samoin tuo nainen ei oikein edes uskalla tervehtiä minua kun olen isommassa tyäporukassa, kahdenkesken kuitenkin saattaa jopa aloittaa jopa keskustelun poikasta...
Kuitenkin olen ollut huomaavinani, että naisen katse pysähtyy huomattavan pitkäksi aikaa, silloin kun se on mahdollista, ilman että kukaan huomaa...
Mies saattaa olla yhtä ihastunut sinuun kuin sinä häneen. Kaikki nuo merkit jotka huomaat miehessä pätevät minuun. Itse olen ujo tämän naispuolisen ihastukseni seurassa ja olen ujo vain tätä kohtaan koska välitän tästä henkilöstä paljon ja pelkään mitä hän minusta ajattelee. Miesten seurassa pystyn olemaan paljon luonnollisemmin ja varsinkin kun tätä ihastusta ei ole paikalla...
Kysy mieheltä suoraan. Siitä sillä päästään ja kerran kirpaisee. Jos hän on ojo niin ei varmasti naura tai tuomitse sinua. Ties vaikka tärppäis! ;)
Ei aina ole kyse ujoudesta. Itse en keksi mitään sanomista, joten
olen sitten hiljaa, vaikka monta kertaa olisi tehnyt mieleni sanoa
edes jotain ihastukselleni. Tästä samasta syystä pysyttelen vähän
sivummalla kahvitunnilla yms. joten olen edes jollain tavalla pystynyt
säilyttämään järkeni. Minulla on jo perhe, joten tyydyn vain haaveilemaan
neidostani. Kaipa se loppujen lopuksi on parempi niin.
Omalla työpaikalla on yksi neitonen. Alussa molemmat hymyilimme oikein avoimesti nähdessä, itselläkin hymy nousi korviin asti kun näin hänet.
Minua vaivaa muutama seikkaa. 1) En tiedä onko hän sinkku/varattu? 2) Suhtaudun epäillen että toimiiko homma, kun ollaan samassa työpaikassa ja jos ei toimi, silti joutuu olemaan tekemisissä. 3) Olen toki ujohko luonteeltani, en mikään sanaseppo.
Nyt on hankala kohdata. Aamulla kun moikkasin, hänen hymynsä oli väkinäinen, vielä kun torahampaat olisi ollut suussa, kuin koira hymyilisi väkisten?
Jotenkin aistin, että hänen on tosi vaikea olla jos ollaan näköyhteydessä. Tekisi ihan mieli halata ja sanoa, että hei mikä on vikana?
Se on varmasti naisille tosi myrkkyä, jos erehtyvät näyttämään miehelle "virheää valoa" ja jos mies ei juoksekkaan heti tutustumaan kuin koira häntää heiluttaen.
On se vuoristorataa? Tänään neitosen kanssa oli pari tosi vahvaa katsekontaktia, yhdestä katseesta minua alkoi naurattamaan niin paljon, että piti mennä äkkiä omaan toimistoon ja nauroin itsekseni siinä tilannetta. Se katse luki kuin suoraan minun läpi ja taisin paljastaa tunteeni nyt naiselle :)
Jos vielä käy noin, alan kyllä ääneen nauramaan ihan naisen edessä?