Olen kaksi vuotta ollut kaupan kassana ja nyt alkaa tympiä toden teolla. Työvuorot, asiakkaat ja ihan kaikki vaan ottaa päähän. Yritä siinä sitten olla asiakaspalveluhenkinen, kun olet koko ajan huonolla tuulella. Parisuhdekkin kärsii, kun olen stressaantunut ja ärtynyt.
Olen miettinyt alanvaihtoa ja minua kiinnostaisi ihan perus 8.00-16.00 toimistotyö. Mutta mistä sellaisen työn saa? Koulutukseltani olen datanomi, tosin alan töitä en ole päivääkään tehnyt. Erilaisissa asiakaspalveluhommissa ja siivoojana olen ollut ennen tätä kassatyötä.
Pitäisikö mennä johonkin kouluun (ja mihin?) vai kenties yrittää saada oppisopimuspaikka? Tosin epäilen, ettei täältä tuppukylästä mitään opparipaikkaa tule saamaan. :(
Auttakaa joku! Pakko saada uusia tuulia elämään.
Olen miettinyt alanvaihtoa ja minua kiinnostaisi ihan perus 8.00-16.00 toimistotyö. Mutta mistä sellaisen työn saa? Koulutukseltani olen datanomi, tosin alan töitä en ole päivääkään tehnyt. Erilaisissa asiakaspalveluhommissa ja siivoojana olen ollut ennen tätä kassatyötä.
Pitäisikö mennä johonkin kouluun (ja mihin?) vai kenties yrittää saada oppisopimuspaikka? Tosin epäilen, ettei täältä tuppukylästä mitään opparipaikkaa tule saamaan. :(
Auttakaa joku! Pakko saada uusia tuulia elämään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
toimistotyöt ovat vähenemään päin, sitäpaitsi työ on aina työtä, ennemmin tai myöhemmin se alkaa v*tuttamaan olipa minkälainen duuni tahansa.
Ei ala kun löytää työn mistä pitää... Itselläni sellainen on :)
Uskon kyllä, että työ kuin työ tympii välillä, mutta kun kassahomma nyt vaan ei oo tippaakaan mun ala... Kaikista eniten ärsyttää, kun joutuu tekemään lähes koko ajan ilta- ja välivuoroa. Haluaisin työn, jossa olisi säännölliset työajat. Ja joka olisi kokoaikainen. Ja käteen pitäsi jäädä enemmän, kuin tuo -1000 e/kk. Pystyisi ehkä pistämään jotakin säästöön tulevaisuuden varalle. Saisi ehkä joskus asuntolainan. Mistään ulkomaanmatkoista tai omistusasunnosta on turha edes haaveilla tässä työssä. Kaikki menee, mitä tulee käteen...
Etsi mielekkäänpi työ. Jos työ ei tyydytä, se kuluttaa sut loppuun ja vie mehut muustakin elämästä. Työelämä on epäreilu, suhteilla kun jyrärätään, niin sekin syö miestä/ naista, eli kannattaa keskittyä elämään ja pitäö työ "pakkopullana".
Jos et keksi muuta ratkaisua, voisit mennä käymään vaikkapa työkkärin ammatinvalinnanpsykologin luona. Ei sieltä ehkä valmiita vastauksia löydy, mutta jotain kättä pidempää kuitenkin. Tekevät myös tarvittaessa testejä, joista saattaa olla apua "uutta" uraa miettiessä.
Tsemppiä :)
Olen käynyt ammatinvalintapsykologilla silloin, kun olin työttömänä. Ei sielläkään selvinnyt, mikä ala mulle sopii. Ainoastaan se sai houkuteltua mut jollekkin pitkäaikaistyöttömien kurssille, joka olisi kestänyt 6 kk. Lopetin sen kesken, koska siellä oli pelkkiä pummeja ja kouluttamattomia syrjäytyneitä... Ja siellä lähinnä istuttiin ja mietittiin miten tehdä työhakemus. Ja kurssin lopuksi olisi pitänyt lähteä työharjoitteluun. En todellakaan lähde tekemään ilmaiseksi työtä, josta muut saavat palkkaa. Yritykset käyttää koko systeemiä vaan hyväkseen. Siinä syy miksi on niin vähän työpaikkoja. Kuka nyt haluaa maksaa palkkaa, jos ei ole pakko.
Graafinen suunnittelu mua todella kiinnostais, mutta sillä alalla on muutenkin liikaa tunkua. :| Ehkä voisin kouluttautua palkanlaskijaksi/kirjanpitäjäksi oppisopimuksella? Jotain on ainakin pakko keksiä. Tai pitäisikö hakea opiskelemaan tradenomiksi? Toisaalta en haluaisi käydä koulua yli kolmea vuotta ja kituuttaa tuilla.
Harva ilman opiskelua kummoisiin hommiin pääsee. Mee kouluun vaan pariksi vuodeksi ja kattele sitten uusiksi ja mee mieluiten sellaiseen kouluun mistä on jotain hyötyä eikä niin että sitten kuitenkin etsit muun alan hommia.
Työkkärin työnhaku yms kursseissa on ainakin se hyöty että pääsee pois sohvalta ja saa pari euroa enemmän rahaa.
Itse jätän aina aamulla aivot narikkaan niin ei duuni ahista.
Voithan kysyä työnantajalta olisiko sillä jotain muuta hommaa tarjolla välillä?