Aika älytöntä

Aivan samaa mieltä. Itse haluan ihastua ja rakastua, en vain "saada parisuhdetta", koska pärjään ihan hyvin ilmankin.

Niin samaa mieltä! Muutenkin on käsittämätön ajatus, että olisin jonkun kanssa vain siksi, että jotenkin "kelpuutan" hänet.

Todellakin. Ei se rakkaus tule ikinä mukaan kuvioihin sillä perusteella että joku sattuu olemaan (varsinkin omasta mielestään) sopiva ja täten sitten mennään yhteen, jottei vaan olisi nirso.

Joskus tuntuu että ympäristölle on ihan valtavan suuri ongelma että joku on sinkku. Siitä nirsoudesta saa kuulla niin helvetin usein... Kukaan ei tunnu tajuavan että millaiselta helvetiltä vältytään kun ei mennä suhteeseen sellaisen kanssa jota ei rakasta. Väistämättä alkaisi inhota sitä toista kun ei rakasta. Löytyisi kaikki ikävät yksityiskohdat ja pikkuhiljaa voisi alkaa jopa vihaamaan.

Lieneekö kukaan muu kuin täysin epätoivoinen haluaa tyytyä johonkin. Siinä on kuitenkin vissi ero ihastuuko täysin tuntemattomaan vai johonkin jota jo tuntee. Karkeasti siis kaksi täysin toisistaan poikkeavaa ihmistyyppiä, joskus vain ensimmäisen kategorian ihminen voi erehtyä kuvittelemaan aikaisempien pettymystensä perusteella olemaan jälkimmäistä. Mikä ei ole lainkaan harvinainen skenaario niinkin etäisessä tutustumisessa kuin nettideittailu. Kun on itselleen ensin rehellinen, niin sen jälkeen on toivoa, että voit olla halutessasi toisellekin.

Ei tuossa ole mitään älytöntä.
Se on älytöntä, että naiset ottavat mielummin jonkun jännän miehen itselleen kuin minun kaltaisen kiltin ja kunnollisen miehen joka ei petä ei lyö eikä ryyppää.

Olen oikea vonkale.

Sori naiset, mutta kiltit miehet on usein oikeassa.

Minutkin jätetty muutamat kerrat, koska en ollut tarpeeksi jännä eikä saatu tarpeeksi irti.... menee vuosi tai kaksi ja viestiä alkaa pukata. Sydämmet on rikki ja jännät miehet olikin kusipäitä.... mun ovi on jo kiinni ja kokeilen uutta arpaa.

Tää kuvio toistuu niin kauan, kuin mukava mies lörytää tarpeeksi renttuja kolunneen naisen, joka ymmärtää heti, miten nää asiat toimii.