Kun nyt tänne taas eksyin, päätin kysyä mieltäni askarruttanutta asiaa.
Mistä alkaisin. Jos kerron oman tilanteeni. Olen 26, pitkäaikaisesti masentunut, ja saan siihen lääkitystä. Seurustelen, 5v takana, asuttu yhdessä 4v. Suurin kompastuskivi suhteessamme on nykyinen seksin vähyys.
Lääkitykseni ainut miinuspuoli on, että se vaikuttaa seksihalukkuuteeni sitä alentavasti. Jos lopetan sen, masentuneena ei ainakaan tee mieli. Jos vaihdan, voin saada kaikkea muuta sivuvaikutuksia kiusaksi. Nyt olen käyttänyt lääkettä jo pidempään, ja haluni ovat satunnaisesti heränneet!
Mutta se asian ydin. Halusin tiedustella, miten "nopeasti" muut seurustelevat naiset syttyvät? Kuka tekee aloitteen? Onnistaako aloitteen tekijää aina?Usein?Harvoin?
Mies on meistä se aktiivisempi, mutta yhtä aktiivisesti saa myös pakkeja. Mietin tässä, että onko ongelma (no pääosin se nyt varmasti on) minussa, vai miehen tavoissa. Minä olen hitaasti syttyvää sorttia. Minun kanssa pitäisi leikkiä ja vietellä. Mies on kasvanut kiinni tietokoneeseensa, pelaa ja istuu monia tunteja illassa sen äärellä. Minä teen kouluhommia käsin, virkkaan, katson koiran kanssa tvtä jne. Sitten kun väsyneenä vihdoin menen nukkumaan, mies jää valvomaan. Nukkumaan tullessaan minä olen jo syvässä unessa. SITTEn mies alkaa ehdottelemaan "mites olis" ja kähmii ja hinkkaa. Minä en syty tästä!!
Nukun muutenkin huonosti, olen viettänyt illan yksinäni, mahdollisesti jossain vaiheessa ollaan vaihdettu lause tai kaksikin. Olenko omituinen/vaativa, jos vaadin syttymiseeni/haluamiseen enemmän? Minusta yhdessäoloon pitäisi panostaa, haluaisin läheisyyttä ja hellyyttä ILMAN että se johtaisi mihinkään. Nyt olemme noidankehässä, kun harrastamme seksiä niin harvoin, että mies ei muuta ajattelekaan - hipaisusta olisi pelikunnossa. Minä taas en löydä mitään intohimon kipinää itsestäni. Rakastan miestäni, ja meillä on hyvää seksiä, mutta en haluaisi suostua seksiin vain siksi, että se olisi jokin parisuhteen sanelema "pakko".
Punainen lanka on varmaan jossain, kommentoikaa nyt jotain edes, kysymys on siis että miten teillä muilla hoidetaan arkea, olenko lääkityksen takia täysin turta... Sytyttekö te väsyneinä/vaikka ei olisi muuten ollut läheisyyttä
Mistä alkaisin. Jos kerron oman tilanteeni. Olen 26, pitkäaikaisesti masentunut, ja saan siihen lääkitystä. Seurustelen, 5v takana, asuttu yhdessä 4v. Suurin kompastuskivi suhteessamme on nykyinen seksin vähyys.
Lääkitykseni ainut miinuspuoli on, että se vaikuttaa seksihalukkuuteeni sitä alentavasti. Jos lopetan sen, masentuneena ei ainakaan tee mieli. Jos vaihdan, voin saada kaikkea muuta sivuvaikutuksia kiusaksi. Nyt olen käyttänyt lääkettä jo pidempään, ja haluni ovat satunnaisesti heränneet!
Mutta se asian ydin. Halusin tiedustella, miten "nopeasti" muut seurustelevat naiset syttyvät? Kuka tekee aloitteen? Onnistaako aloitteen tekijää aina?Usein?Harvoin?
Mies on meistä se aktiivisempi, mutta yhtä aktiivisesti saa myös pakkeja. Mietin tässä, että onko ongelma (no pääosin se nyt varmasti on) minussa, vai miehen tavoissa. Minä olen hitaasti syttyvää sorttia. Minun kanssa pitäisi leikkiä ja vietellä. Mies on kasvanut kiinni tietokoneeseensa, pelaa ja istuu monia tunteja illassa sen äärellä. Minä teen kouluhommia käsin, virkkaan, katson koiran kanssa tvtä jne. Sitten kun väsyneenä vihdoin menen nukkumaan, mies jää valvomaan. Nukkumaan tullessaan minä olen jo syvässä unessa. SITTEn mies alkaa ehdottelemaan "mites olis" ja kähmii ja hinkkaa. Minä en syty tästä!!
Nukun muutenkin huonosti, olen viettänyt illan yksinäni, mahdollisesti jossain vaiheessa ollaan vaihdettu lause tai kaksikin. Olenko omituinen/vaativa, jos vaadin syttymiseeni/haluamiseen enemmän? Minusta yhdessäoloon pitäisi panostaa, haluaisin läheisyyttä ja hellyyttä ILMAN että se johtaisi mihinkään. Nyt olemme noidankehässä, kun harrastamme seksiä niin harvoin, että mies ei muuta ajattelekaan - hipaisusta olisi pelikunnossa. Minä taas en löydä mitään intohimon kipinää itsestäni. Rakastan miestäni, ja meillä on hyvää seksiä, mutta en haluaisi suostua seksiin vain siksi, että se olisi jokin parisuhteen sanelema "pakko".
Punainen lanka on varmaan jossain, kommentoikaa nyt jotain edes, kysymys on siis että miten teillä muilla hoidetaan arkea, olenko lääkityksen takia täysin turta... Sytyttekö te väsyneinä/vaikka ei olisi muuten ollut läheisyyttä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä en ymmärrä miksi niin moni nainen ylipäänsä jaksaa katsella tietokoneella könöttävää miestä.. Työt ja opiskelu ovat asia erikseen mutta tuntikausia pelaava "mies" on vain ylikasvanut pikkupoika, mahdotonta kai sellaista kohtaan on tunteakaan halua.
Ei parisuhteen tarvitse olla pelkkiä kynttiläillallisiakaan mutta tottakai halu syntyisi helpommin, jos puuhaisitte yhdessä; hyvää ruokaa, sen jälkeen yhdessä tiskaaminen, kenties iltakävely, elokuva jne.
Mutta ennen kaikkea mieti haluatko Miehen vai peliriippuvaisen poikasen.
Haluan vastata tuohon tietokoneella istumiseen, tässä tilanteessa tietenkin voi toimia toisinkin, mutta ei tuo tietokoneella pelailu ole enää pitkään aikaan ollut pikkupoikien juttuja. Pelaajien keski-ikä alkaa olla jo lähellä 35v eli voi sanoa hyvin pitkälti kaikki pelaa ainakin silloin tällöin. Suuri osa peleistä on myös kiellettyjä alle 18 vuotiailta, joten ei ne ihan pikkupoikien kamaa ole.
Itsekin tulee aina välillä pelailtua harmikseni nykyinen tietokoneeni ei oikein riitä uusimpiin peleihin eli lähinnä selainpelejä tullut pelattua. Wii:llä taas pelaillaan kaveriporukassa ei se oikein sovellu yksinään pelailuun. Pleikkarilla tulee myös välillä pelattua. Mulla tämä ei ainakaan ole pois tärkeämmistä asioista se vaatii, vaan priorisointia.
Esim. urheiluharrastukset menee aina pelailun ohi ja varsinkin kesällä tulee pelattua aika vähän, kun ulkona pystyy viettämään enemmän aikaa.
Kaikki kyllä pelaa vaikka jotku niin väittää,mua ei ole koskaan kiinostanut mitkään pleikkari tai muut pelit pätkääkään.
Mmm, kirjoituksessasi on hyvä pointti. Itsekin viihdyn läppärilläni, mutta pystyisin silti hyvin elämään ilmankin/en kutsu sitä miksikään harrastukseksi. Mieskin kykenisi niin paljon muuhunkin, mutta kun on nuoresta asti pelannut... Tuntuu että siinä on jäänyt tuo sosiaalinen puolikin kehittymättä, kun vaan naputtelee koneella...
Aika näyttää miten käy, ehkä lennänkin itse kohta pihalle kun olen niin "vaikea" tapaus :P
Ottaakaa iltaisin "konevapaata" aikaa eli kone pois päältä.On miehenkin aika oppia kommunikoimaan.Kirjoitelkaa vaikka aluksi lappunen mitä haluaa pson kanssa tehdä..saa ollla vaikka kävelylenkki..hierontaa ,yhdessä leipominen tms..kommunikaatio lisääntyy..ja voit kertoa miksi tarvitset lämmittelyä..:) voithan joksus yllättää puolison ja käskyttää häntä makkarissa..omien mieltymystesi mukaan (mutta pitää sopia toisellekin) pukeudu stay uppeihin ja laita korkokengät..tunne itsesi hottikseksi..Jos ei sitten toimi..niin selkä eri suuntaan..aika näyttää..
Heippa, kyllä minulla on usein sama olo, kuin sinulle, vaikka en käytä edes lääkkeitä. Mies tosin ei istu koneella, vaan on töissä (yrittäjä) lähes aina.
Kaipaisin yhteistä tekemistä tai vain olemista kahdestaan, että lämpenisin haluamaan. Mies nukahtaa illalla heti, kun menee petiin, minä puolestani olen aamu-uninen ja hänen kiihkeä suukottelu puoli kuudelta aamulla ei saa minua edes heräämään, ainoastaan äreäksi.
Seksiä meillä ei ole, kuin joskus nopeasti illalla ennenkuin hän nukahtaa, eikä se minulle ole edes tarpeen. Välillä tuntuu, että mitä vähemmän saa, sitä vähemmän haluaa.
Haluan paljon hitaampaa aloitusta ja enemmän aikaa, mutta "tyhjän saa pyytämättäkin", hän ehtii nukahtaa, jos homma ei ala lähes heti.. Toivoisin enemmän "leikittelyä" pitkin päivää, samoin suukottelua ilman päämäärää. Seurustelun alussa kaikki läheisyyden ja seksin alueella oli huumaavaa.
Olemme puhuneet monenmonta kertaa tästä asiasta, mutta puhuminen ei ole johtanut muutoksiin. Hän vetoaa aina "pakko olla töissä" ja paha minun on sitä kiistää.
Tosin hän kyllä myöntää, että taloudellinen tilanne on vakaa ja siksi olenkin ehdotellut edes jonkun illan varaamista vain minulle.. Että sitä odotellessa...
Oletko ajatellut tilannetta miehesi kannalta..? Ei varmaan tunnu kovin kivalta sekään, että itse haluaisi useammin kuin sinä ja saa em syystä pakkeja...
Voisitko miehen syyllistämisen sijaan tehdä itse asialle konkreettisesti jotain? Olla se viettelijätär, joka ottaa ohjat käsiin ja laittaa miehen "polvilleen edessään". Jokainen meistä tahtoo tuntea itsensä halutuksi, mutta miten miehesi voisi tuntea saadessaan pakkeja...?
Sinä menet aiemmin nukkumaan - mikset silloin viettelisi miestäsi mukaasi? Löisin vaikka vetoa, että tietokone jää kakkoseksi, kun kutsuisit häntä viereesi.
Sinä haluat läheisyyttä - mies seksiä... Oletteko saaneet asiaan liityen keskustelua aikaan? Ei mies ole mikään ajatusten lukija, joka kulmakarvojesi asennosta voisi päätellä, millaista lähestymistä haluat. Se pitää kertoa hänelle -. ei oma miehenikään ymmärtäisi kaikkia "nyansseja", jollen niistä olisi kertonut. Hän tietää, että vaikka ilmeeni sanoo "no way in hell", hänellä on keino se muuttaa...
Seksiongelmiin voi olla monta syytä, mutta tilanteenne on kyllä hyvin yleinen. Olet oikeassa, että olette noidankehässä, mutta vielä syvällisemmin kyse on siitä, että olette seksuaalisesti kovin erilaisia.
Rakastat miestäsi, mutta rakkaus ei automaattisesti nostata haluja. Pahoin pelkään, että seuraavan kerran veresi rupeaa kuohumaan vasta uuden miehen kanssa. Siksi olisi varmaan parempi teille molemmille, jos eroaisitte. Se avaisi teille molemmille mahdollisuuden kokea vielä intohimoa.
Olen 23-vuotias ja minullakin paniikkihäiriölääkkeet ovat vähän vaikuttaneet seksihaluihin. Tai siis haluan kyllä, mutta orgasmin saaminen poikaystävän kanssa on vaikeaa. Seksistä kyllä tykkään edelleen. Ei kai sitten ole kokonaan sammunut tuo "intohimon liekki". En jotenkin pidä seksiä pakkona, vaikka ei aina erityisemmin haluttaisi. Yhdyntäkin tuntuu aina kivalta, vaikkei itse saisi orgasmia. Poikaystävä saa kun häntä huvittaa, ja hänkin yrittää parhaansa minun kanssani, vaikka olenkin nykyään hankala tapaus sen orgasmin suhteen.
Ehkä syttyisit paremmin, jos tekisitte enemmän asioita yhdessä? Menkää vaikka suihkuun/kylpyyn/saunaan yhdessä, siitä meillä aina lähtee :) Tai menkää yhdessä kunnon hikilenkille. Jos tarvitset itse lisää romantiikkaa, niin hommatkaa sitä! Kiva ravintolaillallinen tai kotiruokaa kynttilän valossa? Sano, että haluat halailua tai muuta silloinkin, kun se ei johda seksiin. Itsekin voit pussailla ja silitellä poikaystävääsi ohimennen, ottakka sellainen tavaksi.
Onko teillä hauskaa yhdessä? Hassuja lempinimiä, sisäpiirin vitsejä... Meillä ne pitävät tunnelman mukavana.
Tuosta lenkkeilystä vielä, oletteko kokeilleet urheilla yhdessä? Minulla on ollut vähän parempi olo tämän paniikkihäiriön kanssa, kun olemme käyneet kunnon lenkeillä ja kuntosalilla. Minulla oli aluksi vähän huono kunto vaikka hoikka olenkin, mutta jaksan paremmin kun kunto nousi :)
Jaksamista!