Mitä arkeologia sitten on saanut selville? Suomalaisryhmien Israelissa tekemiä kaivauksia johtamassa ollut Eero Junkkaala tekee siitä seuraavan yhteenvedon:
"Raamattu on täynnä paikannimiä, henkilönimiä ja sotakuvauksia. Onko kyseessä todellisen vai fiktiivisen historian kuvaus?
Ensin on sanottava, että useimmat Raamatussa mainitut paikkakunnat on kaivauksissa löydetty ja niissä on ollut asutusta Raamatun kuvaamana aikana (esim. Aharonin kirjassa The Land of the Bible on viittauksia yli 2000 paikannimeen ja kirjassa on yli 1200 raamatunkohtaviitettä).
Useat Raamatun kertomat sodat on dokumentoitavissa kaivauskerrostumien perusteella (esim. Hasorin tuho 1200-luvulla eKr., Lakisin taistelu vuonna 701 eKr., Jerusalemin hävitys 586 eKr. jne.).
Jopa joidenkin Raamatun henkilöiden nimet on löydetty piirtokirjoituksista (esim. Mesa Moabin kuningas, Ahab Israelin kuningas, useat Assyrian hallitsijat, kuningas Hiskia, jopa Bileam Beorin poika, Baaruk Nerian poika ja viisi muuta Jeremian aikalaista sinettileimoista sekä uusimpana vähän kiisteltykin Daavidin nimilöytö Danin stelassa;
Uuden testamentin henkilöistä on löydetty mm. Pontius Pilatuksen ja Kaifaan nimet).
Toisaalta on aivan selvää, että sinänsä varsin sattumanvarainen kaivaustoiminta ei pysty löytämään läheskään kaikkea vanhaa historiaa. Monet jäljet ovat aikojen saatossa myös kuluneet pois.
Osa on kovin tulkinnanvaraista ja altista erilaisille selityksille (ns. pots and people -ongelma eli ruukut eivät kerro, kenen ne ovat). On myös kohteita, joissa kaivaustulokset ja Raamatun kuvaus näyttävät olevan ristiriidassa keskenään. Klassisia esimerkkejä ovat esim. Jeriko ja Ai. Arkeologia ei siis pysty vastaamaan läheskään kaikkiin Raamatun historiallisuutta koskeviin kysymyksiin. On kuitenkin todettava, että useimmat Raamatun kuvaamat tapahtumat sopivat erittäin hyvin kaivausten antamaan käsitykseen maan yleisestä historiasta."
"Raamattu on täynnä paikannimiä, henkilönimiä ja sotakuvauksia. Onko kyseessä todellisen vai fiktiivisen historian kuvaus?
Ensin on sanottava, että useimmat Raamatussa mainitut paikkakunnat on kaivauksissa löydetty ja niissä on ollut asutusta Raamatun kuvaamana aikana (esim. Aharonin kirjassa The Land of the Bible on viittauksia yli 2000 paikannimeen ja kirjassa on yli 1200 raamatunkohtaviitettä).
Useat Raamatun kertomat sodat on dokumentoitavissa kaivauskerrostumien perusteella (esim. Hasorin tuho 1200-luvulla eKr., Lakisin taistelu vuonna 701 eKr., Jerusalemin hävitys 586 eKr. jne.).
Jopa joidenkin Raamatun henkilöiden nimet on löydetty piirtokirjoituksista (esim. Mesa Moabin kuningas, Ahab Israelin kuningas, useat Assyrian hallitsijat, kuningas Hiskia, jopa Bileam Beorin poika, Baaruk Nerian poika ja viisi muuta Jeremian aikalaista sinettileimoista sekä uusimpana vähän kiisteltykin Daavidin nimilöytö Danin stelassa;
Uuden testamentin henkilöistä on löydetty mm. Pontius Pilatuksen ja Kaifaan nimet).
Toisaalta on aivan selvää, että sinänsä varsin sattumanvarainen kaivaustoiminta ei pysty löytämään läheskään kaikkea vanhaa historiaa. Monet jäljet ovat aikojen saatossa myös kuluneet pois.
Osa on kovin tulkinnanvaraista ja altista erilaisille selityksille (ns. pots and people -ongelma eli ruukut eivät kerro, kenen ne ovat). On myös kohteita, joissa kaivaustulokset ja Raamatun kuvaus näyttävät olevan ristiriidassa keskenään. Klassisia esimerkkejä ovat esim. Jeriko ja Ai. Arkeologia ei siis pysty vastaamaan läheskään kaikkiin Raamatun historiallisuutta koskeviin kysymyksiin. On kuitenkin todettava, että useimmat Raamatun kuvaamat tapahtumat sopivat erittäin hyvin kaivausten antamaan käsitykseen maan yleisestä historiasta."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eedenin paratiisia ei ole varsinaisesti löydetty, mutta on viitteitä sen sijainnista juuri niillä seuduilla, missä sen Raamatun mukaan pitäisi olla.
Tohtori Juris Zarins on esittänyt, että Eedenin puutarha on Persianlahden pohjukassa vesien alla. Geologiset tutkimukset osoittavat kahden eroosiorotkon, nykyisiltä nimiltään Wadi Rimah ja Wadi Batin, kulkevan muinaisten jokien reittejä.
Zarins uskoo, että nämä rotkot ovat Piison -joen jäänteitä ja että nykyinen Persianlahteen laskeva Karun-joki on muinainen Giihon.
Raamattu kertoo Eedenissä olleen neljä jokea, joista yksi vielä tunnetaan alkuperäisellä nimellään Eufrat.
Paikalta on löydetty jälkiä vanhasta ihmisasutuksesta ja runsaasti eläinten jäännöksiä, merkkeinä seudulla aiemmin vallinneesta runsaasta kasvillisuudesta ja eläimistöstä. (Eedenin neljästä joesta ks. edenrivers.htm)
Varhaisista Raamatun mainitsemista kaupungeista on paikallistettu ja tutkittu mm. Ninive, Babylon, Erek (nyk. Uruk) ja Akkad. Muinaisen Eblan kaupungin raunioista on löydetty suuri joukko (16 500 kpl) kirjoitustauluja, jotka tuovat lisävaloa varhaisiin aikoihin
Baabelin tornin olemassaolon puolesta todistavat monet zikkurrat- temppelitornien rauniot. Tämä Mardukille pyhitetty temppelitorni ei kuitenkaan ole Raamatun mainitsema torni, koska se rakennettiin vasta Napopolassarin ja Nebukadnessarin aikana. Raunioita tutkineet arkeologit ovat kuitenkin todenneet, että se on rakennettu paljon vanhemman tornin jäännösten päälle ja on mahdollista, että juuri se saattaisi olla Raamatun mainitsema torni.
Egyptistä on löydetty kiveen hakattu kertomus, jossa farao Djoser sanoo:
"Olin ahdingossa Suurella valtaistuimella, ja palatsissaolijat kärsivät suuresta pahuudesta, sillä Niilin tulva ei ollut noussut ajallaan seitsemään vuoteen. Viljaa oli niukasti, hedelmät kuivuivat, ja kaikesta syötävästä oli pulaa. Kaikki ryöstelivät lähimpiään."
http://www.netikka.net/mpeltonen/arkeologia2.htm
On huomattava, ettei Raamattu puhu Punaisesta merestä vaan paikasta nimeltä Jam Suf, (suom. Raamatussa 'Kaislameri') joka todennäköisesti oli Akaban lahti. Sen pohjasta eräät tutkijat ovat väittäneet löytäneensä mm. jäänteitä Mooseksen ajan egyptiläistä tyyppiä olevista kärrynpyöristä, mitkä teoriassa saattaisivat olla faraon sotajoukkojen jäännöksiä. Valitettavasti näiden löydösten todenperäisyys on kiistanalainen. Geologit ja arkeologit ovat myös selvittäneet, että Jordan-joen alueella on tapahtunut maanjäristyksiä 2000 vuoden ajan ja kymmenessä tapauksessa Jordanin virtaus on pysähtynyt päiväksi tai kahdeksi mutavyöryjen takia. Tämä voisi olla yhtenä selityksenä tapaukselle, jossa israelilaiset Joosuan johdolla ylittivät kävellen Jordanin liitonarkkua kantaen (Joos. 3:16). Muinaisesta Sikemin kaupungista on löydetty kivinen muistomerkki, jonka monet arkeologit uskovat olevan Joosuan pystyttämä (Joos. 24:26, 27). Myös Ebal-vuorelta löytyneen muinaisen alttarin uskotaan olevan Joosuan pystyttämä.
Mainittakoon lisäksi, että kaikki Raamatun mainitsemat kansat, kuten edomilaiset, filistealaiset, moabilaiset, heettiläiset ym. ovat nekin olleet todellisia kansoja ja heimoja. Raamatun mainintoja heettiläisistä pidettiin pitkään mytologiana, kunnes 1900 -luvun alussa Turkissa sijaitsevan muinaisen Hattusasin raunioita (nyk. Bogazkalen luona) tutkittaessa heidän historiansa alkoi selvitä. Heettiläisten valta-alueen todettiin ulottuneen aikoinaan melko laajalle alueelle Kanaanista Pohjois-Syyriaan asti.
Uuden testamentin ajan arkeologisista löydöistä voistaisiin mainita mm. Nabluksessa oleva Syykarin kaivo, Pietarin kodin rauniot Kapernaumissa, Kesareasta löydetty kivipaasi, johon on hakattu Pontius Pilatuksen nimi, Betesdan lammikko, Nasaretin kylä sekä ylipappi Kaifaan maalliset jäännökset. Muita huomattavia löytöjä ovat Aleppon koodeksi ja raamatulliseen viitekehykseen liittyvät muinaisen Eblan arkistot.
http://www.netikka.net/mpeltonen/arkeologia2.htm
Entä sitten Nasaret-niminen paikkakunta Galileassa? Sitä ei mainita kertaakaan Vanhassa Testamentissa eikä edes sen vanhoissa tulkinnoissa. Niinpä Jeesuksesta käytetty nimitys "Nasaretilainen" sai mytologien mielikuvituksen laukkaamaan. Kyseessä täytyi olla vertauskuvallinen ilmaus.
Vuonna 1962 Avi Jonahin johtama israelilainien arkeologiryhmä suoritti kaivauksia Cesarea Marittimassa, roomalaisten maaherrojen kesäpalatsissa. Sen raunioista he löysivät harmaan marmorilaatan, jossa oli hebreankielistä kirjoitusta. Sen on todettu olevan vähintään 300-luvulta eKr., ja siihen on kaiverrettu juuri Nasaretin nimi.
Jerusalemin arkeologisessa museossa on toinenkin samoista raunioista löydetty opettavainen kivenpala. Se löydettiin v. 1961 ja siinä esiintyy Pontius Pilatuksen nimi ja siitä ilmenee myös hänen virka-asemansa (praefectus). ( Jeesus Nasaretilaisen arvoitus)
Arkeologit ovat viime aikoina suorittaneet tutkimuksia mm. tarunomaisen Saban ja muinaisen Persian pääkaupungin, Persepoliksen alueilla. Sabasta on saatu selville, että siellä todella on ollut kuningatar, jopa useampia. Sabalaisen vallanperimyskäytännön mukaan kuninkaan puoliso tai tytär peri vallan, ellei sopivaa miespuolista perillistä ollut.
Tutkijat pitävät myös täysin uskottavana Raamatussa mainittua Saban kuningattaren vierailua Salomon luo. Heidän mielestään kyseessä oli alueen tuolloisen poliittisen tilanteen kannalta hyvin ymmärrettävä valtiovierailu, jonka tarkoituksena oli solmia ystävällismieliset kauppa- ja valtiosuhteet mahtavaan Israelin valtakuntaan. Saba itse oli rikastunut suitsukkeella, jota saatiin ainoastaan sen alueella kasvavista puista, ja oli pelättävissä, että tämä kultaakin kalliimpi hajuste houkuttelisi hyökkääjiä. Vahva liittolainen oli siksi maalle suureksi eduksi. Tutkijoiden mukaan on myös täysin mahdollista, että huhut Salomon loistosta ja viisaudesta myötävaikuttivat kyseiseen valtiovierailuun.
Myös Raamatun mainitseman filistealaisen sankarin, Goljatin historiallisuutta on tutkittu. Arkeologit päätyivät pitämään häntä koskevaa Raamatun kertomusta historiallisena tapahtumana. Oheiset kuvat arkeologisista kaivauksista osoittavat nekin puolestaan, että jättiläisiä on todella ollut maan päällä.
"Mistään antiikin teksteistä ei ole säilynyt yhtä paljon vanhoja käsikirjoituksia kuin Uuden testamentin teksteistä. Mitään antiikin tekstejä ei ole tutkittu yhtä perusteellisesti kuin Uuden testamentin tekstejä. Jos yleensä voidaan puhua historiallisesta luotettavuudesta, niin näiden tekstien kohdalla siitä voi puhua".
JIM-tv:n dokumentti Jeesuksen ajan Jerusalemista vahvisti kaikki evankeliumeissa kerrotut, Jerusalemiin liittyvät seikat. Tutkijat ovat selvittäneet melko perusteellisesti, miltä kaupunki näytti Jeesuksen aikana. Sen keskustaa hallitsi valtava - Herodeksen jälleenrakentama -Salomon temppeli. Sen rakentaminen kesti yli sata vuotta ja sen sanottiin olleen maailman suurin rakennustyö. Arkeologit ovat löytäneet Jerusalemin läheltä luolan, josta temppeliin tarvittavat kivet oli louhittu. Keskimäärin 10 tonnia painavien kivien kuljetus tapahtui niihin liitettyjen pyörien avulla. Jeesuksen ennustus: "Tähän ei jää kiveä kiven päälle.." toteutui vain 5 vuoden kuluttua temppelin valmistumisesta roomalaisten tuhotessa sen.
Ai niin, ja se linkki josta löytyy tutkimustuloksia:
http://www.netikka.net/mpeltonen/arkeologia.htm
Muuten hyvää tekstiä mutta unohtui se tosiseikka että Raamatun ainakin osittainen paikkaansapitävyys aikakauden historiallisista asioista ei mitenkään todsita Raamatun uskonnollista sisältöä todeksi.
Ei muutenkaan liene mitenkään yllättävää että tiettynä aikakautena kirjoitettu kirja kertoo varsin paikkansa pitävästi sen ajan historiasta...