Rakkaus on sokea

Harmi vain, että tunteille ei voi mitään. Sen oppii myös kantapään kautta. En olisi ikinä uskonut, että voisin näin pohjalla olla rikkoutuneiden unelmien ja täyttymättömän rakkauden vuoksi.

Tuli jotenkin mieleen exäni.

Ei ainakaan kannata olla surullinen erosta.

Kyynistyä ei kannata, mutta noissa jutuissa voi oppia terveellä tavalla olemaan realistisempi ja ottamaan toisesta selvää enemmän ennenkuin heittäytyy liian intiimille ja haavoittuvalle tasolle suhteessa. Ei kannata luottaa keneenkään tuosta vain, tuntematta, vaikka kuinka vaikuttaisi 100% luotettavalta, ja vakuuttelisi. Valehtelijouta ja kusipäitäkin on.

Onneksi myös niitä helmiä!

Ihastuminen ja rakastuminen tapahtuu todella tilassa, jossa ihminen ei pysty näkemään toisessa mitään pahaa. Se on täydellistä hullaantumista, jossa itsekin palaat kuusivuotiaan tasolle. Et hyväksy minkäänlaista arvostelua tai neuvontaa keneltäkään, vaan loukkaannut ja teet täysin itsellesi vahingollisia ratkaisuja.
Näin terapeutti kiteytti asian iahstuminen /rakastuminen.

Tämä vaihe kestää jonkin aikaa, toisilla herätys tulee jo muutman kuukauden kuluttua, toisilla aikaa menee pari-kolmekin vuotta, mutta herätys tulee.

Se vaan, että kovin raskaita asioita ei olisi tehnyt tuona aikana auttaisi eteenpäin.

Tämä toinen han ei todellakaan saata olla sinuun kovin rakastunut vaan hän katsoo asiaa omien etujensa valossa, jota et usko vaikka kuka sinulle mitä sanoisi, sillä nainen ei usko edes oman pienen lapsensa puhuvan totta kun asiaan kuluu mukaan tämä kohde.
Jos kumppani sattuu olemaan oikein paha, hän todella ehtii viemään kaiken tuolta rakastuneelta ihmiseltä.

Tässä läheiset toivoo vain, että tämä kuitenkin pitäisi kaikki omat omaisuusasiansa ihan ulkona tästä suhteesta, kuten kaikki raha-asiat mysö, mitään oikeuksia toiselle ei mihinkään tileihin tai yhteisen omaisuuden ostoa tuossa tilassa.
Ja kaikkein tärkeintä olisi, että jos lapsia on olemassa, heidän asiansa kuitenkin pysyisivät numerolla yksi enen tätä ihastusta, mutta taitaa vain olla, että ne lapsetkin unohtuu tuon valtavan tunneaallon aallokkoon.

Vierstä katsoen tilanne on aivan hirvittävä, kun näkee kaiken hajoavan, talous menee rempalleen, lapset kärsivät, he ovat niin yksin .
Nämä vanhemmat eivät edes tiedä missä pieni lapsi milloinkin on, meno tämän ihastuksen kanssa on niin paljon tärkeämpää, että lapset voi jättää melkein tunetemattoman luo ja mitkään hakuajat eivät pidä.
Oletteko koskaan kokeneet, kuinka lapsi reagoi, kun kello vain menee ja sitä luvattua hakemista ei vain tule. Sitten kun tulee, selitys voi olla niin näkyvä vale.

Kuinka nämä hirvittävät tilanteet voitaissiin välttää, kertokaa ihmeessä.
Ja sinä joka olet herännyt tuosta hurmoksesta, kuinka elämäsi jatkui sitten.

Täysin totta joka sana. Oli mennä kaikki, onneksi lähti hakeen varakkaampaa naista että sain koottua sen mitä jljelle jäi. SAin rakennettua luottamuksen lapsiin uudestaan ja talaoudellisen tilanteen olen saanut tasattua. Vaikeint aon ollu tlakaa luottaan itseen ja ihmisiin.
Aikaa siinä meni mutta nyt on jo kaikki ihan hyvin.

Aika haavat parantaa, ennemmin tai myöhemmin.... sekin on niin yksilöllistä..

Niin sanovat naurahtavat päälle.