olen aika hukassa avomieheni käytöksen kanssa. HÄnellä on edellisen edellisestä suhteesta tytär, jonka äidistä hän erosi jo heti kun tytär oli 1-1,5 vuotias. Sen jälkeen hän seurusteli toisen naisen kanssa ja asui vielä tämän kanssa kun alkoin tapailemaan minua. Haukkui silloista avopuolisoaan kuinka ei ota hänen tytärtään huomioon ja miten hän on sanonut (nainen siis) ettei pääse muka miehen ja tyttären väliin ja kuinka tytär pelkää kuulemma tätä naista? Tytär on miehellä joka toinen vkonloppu ja joka toinen vkonloppu kuulemma nainen oli ollut baarissa tai sitten mies liihottanut tyttärensä kanssa ties missä omilla teillään.
No, nyt meillä on yhteinen tytär (9kk), mutta mieheni käytös johtaen tähän aikaisempaan tyttäreesnä on jotain ihan käsittämätöntä. Alkuun kun aloimme seurustelemaan pysyttelin aika hyvin kotosalla, mutta myöhemmin sitten aloin käymään myös kaupoilla jne (en siis jäänyt asumaan niihin). Mies ei tykännyt hyvää kun kävin jossain niinä vkonloppuina. Meillä tuli niistä riitoja ja asiat meni niin että mies ravasti tyttärensä kanssa ne vkonloput muualla, tulivat siis illaksi kyllä asunnolle ja jos itse olin käynyt jossain niin hän nasevasti siitä sanoi kyllä.
Tämän jälkeen kaikki sanomani ovat väärin, en saa puuttua kuulemma heidän asioihinsa ?? Kyllä, hän on kieltänyt puuttumasta. Mies suuttuu kaikenmaailman turhista asioista (?). Monesti olen tullut kotiin niin minulle ei ole jätetty ruokaa ja kun sanon että miten ihmeessä voi sellanen ruokamäärä upota aikuiseen ja lapseen (lapsi on 10-vuotias). Olen sanonut jotain väärää ja mies suuttuu ja ottaa lapsensa ja lähtee, monesti ovat olleet öitä poissa täältä. Kerran mies ns. heitti (työnsi ranteista kovasti kiinni pitäen) seinää vasten kun siirsin hänen tyttärensä shampoo pullon omalta hyllyltäni pois. En olisi saanut tehdä sitä ja riita tuli ja syy oli minun ja mies pakkasi lapsensa ja lähti taas vanhemmilleen yöksi. Tällästä turhanpäivästä ja älytöntä touhua. En saa komentaa, jos sanon hänen tyttärelleen että siivoa tuo huone, saan kuulla siitä miten töykeä ja ilkeä olen ja miten ilkeästi sen sanon. Minun pitäisi kuulemma sanoa että siivoaisitko tuon huoneen. Mies ei itsekään pyydä näin tyttäreltään. Lisäksi hän mustamaalaa minua tyttärelleen, olivat kerran tulossa samaan tapahtumaan mutta mies oli sanonut tyttärelleen että jos minä olen siellä niin sitten ei mennä ??? NÄitä juttuja on PALJON ja kaikki on minun syytä, aina ja joka kerta.
Nyt edellisellä kerralla kun tytär oli täällä ei nähty oikeastaan ollenkaan. Olin menoistani ilmoittanut miehelleni jo hyvissä ajoin että hän voi sitten sanoa että ei käy, jos ei käy. Kaikki ok, kävi. Tulin perjantaina kotiin ja pistin yhteisen tyttäremme nukkumaan ja kaikki oli ok, paitsi minulle ei oltu jätetty ruokaa. Lauantaina he lähtivät aamusta normaalisti mieheni vanhemmilleen ja tulivat vasta illalla ja mies ilmoitti että hän lähtee kaverilleen kuskiksi, kaveri vetää kännit ja otti tämän edel.suhteesta olevan tyttärensä mukaan johon sanoin että et kai nyt lasta vie tollaselle reissulle. Vei ja tulivat vasta puolen yön aikaan vaikka lapsella on klo 21 nukkumaan meno aika. Olivat heittäneet kaverin vielä baariin. Sunnuntaina olin sitten tyttäremme kanssa menoillani ja mies oli lähtenyt sitten oman lapsensa kanssa ja tulivat vasta myöhään illalla asunnolle ja mies ei puhunut mitään, murisi vain ja murisi vielä 4 päivää sen jälkeen. Olin kuulemma ollut taas todella töykeä? En ymmärtänyt miksi koska ei oltu edes nähty koko viikonloppuna ja perjantaina juttelimme ihan normaalisti ! Mies vaan sanoi kun tinttasin että mistä ihmeestä tuo tuli niin olen vain kuulemma ollut.
Nyt tytär on taas meillä ja eilisilta meni normaalisti jutellen, miehen oma tytär oli sulloutunut huoneeseensa. Tuli sitten myöhemmin moikkaamaan meidän yhteistä tytärtä, mies ei ollut kuullut kun tervehdin hänen edel.liitosta olevaa tytärtä. Sen jälkeen oli taas lähes kaikki ruoka syöty ja sanoin että kannattaa tehdä sitä enemmän kun kerran sitä menee enemmän ja seuraava asia josta sanoin oli se että pyysin heitä menemään pihalle touhuamaan ja nettipelit pois. Nämä kolme asiaa ja mies tuli ilmoittamaan että lähtevät vanhemmilleen yöksi. No, sielläpä ovat reissulla vieläkän ja kuulemma huomenna tulevat ja minä olen kuulemma ollut taas todella ilkeä. ja valehtelematta nuo ovat AINOAT asiat josta sanoin eilen illalla ja olen siis taas ilkeä,
Oikeasti olen miettinyt että kauanko jaksan tätä, mies sättii minua koska hänen tyttäreensä ei kiinnitetä huomiota ja sanon ilkeästi jne. En saa puuttua heidän asioihin jne. Joka toinen viikonloppu on AINA nykyään tätä samaa ja MINÄ olen aina se syypää. Mietin vain että joskohan siinä hänen exässään oli mitään syytä....ikinä en ole vastaavaan törmännyt ja oikeasti en omalle lapselleni tuollaista halua, haluan lapselleni yksinhuoltajuuden, en tuollaista isää joka käyttäytyy miten sattuu, mutta eipä sellanen taida onnistua.
No, nyt meillä on yhteinen tytär (9kk), mutta mieheni käytös johtaen tähän aikaisempaan tyttäreesnä on jotain ihan käsittämätöntä. Alkuun kun aloimme seurustelemaan pysyttelin aika hyvin kotosalla, mutta myöhemmin sitten aloin käymään myös kaupoilla jne (en siis jäänyt asumaan niihin). Mies ei tykännyt hyvää kun kävin jossain niinä vkonloppuina. Meillä tuli niistä riitoja ja asiat meni niin että mies ravasti tyttärensä kanssa ne vkonloput muualla, tulivat siis illaksi kyllä asunnolle ja jos itse olin käynyt jossain niin hän nasevasti siitä sanoi kyllä.
Tämän jälkeen kaikki sanomani ovat väärin, en saa puuttua kuulemma heidän asioihinsa ?? Kyllä, hän on kieltänyt puuttumasta. Mies suuttuu kaikenmaailman turhista asioista (?). Monesti olen tullut kotiin niin minulle ei ole jätetty ruokaa ja kun sanon että miten ihmeessä voi sellanen ruokamäärä upota aikuiseen ja lapseen (lapsi on 10-vuotias). Olen sanonut jotain väärää ja mies suuttuu ja ottaa lapsensa ja lähtee, monesti ovat olleet öitä poissa täältä. Kerran mies ns. heitti (työnsi ranteista kovasti kiinni pitäen) seinää vasten kun siirsin hänen tyttärensä shampoo pullon omalta hyllyltäni pois. En olisi saanut tehdä sitä ja riita tuli ja syy oli minun ja mies pakkasi lapsensa ja lähti taas vanhemmilleen yöksi. Tällästä turhanpäivästä ja älytöntä touhua. En saa komentaa, jos sanon hänen tyttärelleen että siivoa tuo huone, saan kuulla siitä miten töykeä ja ilkeä olen ja miten ilkeästi sen sanon. Minun pitäisi kuulemma sanoa että siivoaisitko tuon huoneen. Mies ei itsekään pyydä näin tyttäreltään. Lisäksi hän mustamaalaa minua tyttärelleen, olivat kerran tulossa samaan tapahtumaan mutta mies oli sanonut tyttärelleen että jos minä olen siellä niin sitten ei mennä ??? NÄitä juttuja on PALJON ja kaikki on minun syytä, aina ja joka kerta.
Nyt edellisellä kerralla kun tytär oli täällä ei nähty oikeastaan ollenkaan. Olin menoistani ilmoittanut miehelleni jo hyvissä ajoin että hän voi sitten sanoa että ei käy, jos ei käy. Kaikki ok, kävi. Tulin perjantaina kotiin ja pistin yhteisen tyttäremme nukkumaan ja kaikki oli ok, paitsi minulle ei oltu jätetty ruokaa. Lauantaina he lähtivät aamusta normaalisti mieheni vanhemmilleen ja tulivat vasta illalla ja mies ilmoitti että hän lähtee kaverilleen kuskiksi, kaveri vetää kännit ja otti tämän edel.suhteesta olevan tyttärensä mukaan johon sanoin että et kai nyt lasta vie tollaselle reissulle. Vei ja tulivat vasta puolen yön aikaan vaikka lapsella on klo 21 nukkumaan meno aika. Olivat heittäneet kaverin vielä baariin. Sunnuntaina olin sitten tyttäremme kanssa menoillani ja mies oli lähtenyt sitten oman lapsensa kanssa ja tulivat vasta myöhään illalla asunnolle ja mies ei puhunut mitään, murisi vain ja murisi vielä 4 päivää sen jälkeen. Olin kuulemma ollut taas todella töykeä? En ymmärtänyt miksi koska ei oltu edes nähty koko viikonloppuna ja perjantaina juttelimme ihan normaalisti ! Mies vaan sanoi kun tinttasin että mistä ihmeestä tuo tuli niin olen vain kuulemma ollut.
Nyt tytär on taas meillä ja eilisilta meni normaalisti jutellen, miehen oma tytär oli sulloutunut huoneeseensa. Tuli sitten myöhemmin moikkaamaan meidän yhteistä tytärtä, mies ei ollut kuullut kun tervehdin hänen edel.liitosta olevaa tytärtä. Sen jälkeen oli taas lähes kaikki ruoka syöty ja sanoin että kannattaa tehdä sitä enemmän kun kerran sitä menee enemmän ja seuraava asia josta sanoin oli se että pyysin heitä menemään pihalle touhuamaan ja nettipelit pois. Nämä kolme asiaa ja mies tuli ilmoittamaan että lähtevät vanhemmilleen yöksi. No, sielläpä ovat reissulla vieläkän ja kuulemma huomenna tulevat ja minä olen kuulemma ollut taas todella ilkeä. ja valehtelematta nuo ovat AINOAT asiat josta sanoin eilen illalla ja olen siis taas ilkeä,
Oikeasti olen miettinyt että kauanko jaksan tätä, mies sättii minua koska hänen tyttäreensä ei kiinnitetä huomiota ja sanon ilkeästi jne. En saa puuttua heidän asioihin jne. Joka toinen viikonloppu on AINA nykyään tätä samaa ja MINÄ olen aina se syypää. Mietin vain että joskohan siinä hänen exässään oli mitään syytä....ikinä en ole vastaavaan törmännyt ja oikeasti en omalle lapselleni tuollaista halua, haluan lapselleni yksinhuoltajuuden, en tuollaista isää joka käyttäytyy miten sattuu, mutta eipä sellanen taida onnistua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sun mies on yläkerrasta vähän pipi. Menkää koppatohtorille yhdessä. Tulee asiat setvittyä ulkopuolisen kanssa. Nauhota samalla vähän näitä tapauksia, kun puhut tyttärelle törkeästi. Nauhoita myös miten mies komentaa tytärtään. Sillä on nyt joku tappelumoodi päällä, että sen pitää olla kiva iskä, kun äiskä on lähiäiskä tai jotain muuta.
sanonpa senkin, että sun on ihan turha ruveta höpöttämään yhtään mitään yksinhuoltajuuksista... Tietäsit edes mitä se tarkoittaa. Juridisesti sekä lapselle siinä muodossa kun sitä tarkoitit. Lisäksi jos meinasit erota, et mitenkään pysty estämään tapaamisia. Yrittämällä pilaat miehesi ja itsesi välit, ja kaikki tulee olemaan molemmille vitun raskasta. Parempi olisi jos pystyisitte selvittämään miksi toi tilanne on sellainen kuin se on, ja voisitte mennä naimisiin. Nopeammin parempi.
Mieheltäsi on ehkä unohtunut tämä järjestys... en tiedä mitä itse olet siitä mieltä. Mies on perheen pää ja päättää asioista, ja naiselle on oltava ok se mitä ukko päättää. Tämän mukana tulee vastuu. Miehen velvollisuus on pitää naisesta huolta, sekä rakastaa tätä enemmän kuin itseään. Hoitamalla vaimoaan mies hoitaa itseään.
Teillä on selvästi erittäin iso ongelma selvittävänä. Miehesi suhtautuu oudosti siihen, että hänen tyttärensä aikaisemmasta suhteesta on luonanne joka toinen viikonloppu.
Olen itse ollut äitipuoli ja se ei ole aina helppoa hyväksyä perheenjäseneksi miehen aikaisemmasta suhteesta olevaa lasta. Aikuisena ymmärtää, että lapsipuoli pitää hyväksyä ja yrittää kehittää positiivisia tunteita lasta kohtaan. Vaikka tämän tietää, hyväksyminen voi silti olla vaikeata. Kävin itse helvetin läpi omien tunteideni kanssa aikanaan.
Vaikka et sano tai tee mitään, voiko olla, että miehesi vaistoaa, ettet täysin hyväksy tyttöä? Voi tietysti olla, että miehesi on turhan neuroottinen asian suhteen ilman mitään syytä.
Joka tapauksessa, jos ette puhu asiasta ja hae tarvittaessa ammattiapua, käy niin, että teidän suhteenne päättyy eroon ja tiedän yhteinenkin lapsenne päätyy isänsä luo joka toinen viikonloppu. Tätä et valitettavasti voi estää, koska isällä on oikeus tavata lastansa.
Voisitteko alustavasti sopia, että isä olisi tyttärensä kanssa vanhempiensa luona joka toinen viikonloppu, jotta tilanne ei olisi niin painostava teille molemmille? Tyttö myös todennäköisesti kokee tilanteen ahdistavana. Se mitä käytte läpi on todella stressaavaa kaikille osapuolille. Noudattakaa tätä vähän aikaa ja sitten miettikää miten uusperheen saisi toimivammaksi.
Tuntuu vain, että te ette miehesi kanssa kykene rationaalisesti keskustelemaan asioista.
Se ruoka-asia, miehesi osoittaa mieltänsä siten, että ruokaa ei jää sinulle, koska hän kostaa siten sen, että kokee, ettet hyväksy hänen tytärtään. Tämä on hänen keinonsa.
Oletko valmis siihen, että yhteinen lapsenne kasvaa ilman, että isä on arjessa mukana vain sen takia, että teidän on vaikea saada uusperhettänne toimimaan?
kirjoittajalle nimimerkillä ............... sepä se , kun en halua edes sitä etteikö lapsemme saa tavata isäänsä, mutta se on niin tajuttoman vaikeaa antaa tapahtua kun näkee itse sen mitä se on koska hänellä on aikaisemmasta suhteesta lapsi jota hän käsittelee mitä oudoimmalla tavalla, en halua että hän käsittelee myös tätä lasta samalla tavalla,. Sen takia kirjoitin että haluan yksinhuoltajuuden. Miehen pinna ei kuitenkaan ole ollut mikään kovin pitkä edellisen lapsen kanssa (olemme n.5 vuotta olleet yhdessä), eräässä vaiheessa oli nukkumaanmeno yksi helvetti. Mies huusi pää punaisena lapselleen että nyt nukkumaan kun taas minä sain ihan rauhallisesti hänet unten maille.
Kirjoittajalle tuutana: en ole sanonut ettenkö hyväksyisi miehen entisen suhteen lasta. Minulla ei ole ikinä ollut häntä mitään vastaan, mutta tässä ajan saatossa miehen käytös ja sanomiset lapselleen on saanut minut varpasilleen enkä tavallaan uskalla edes lähestyä häntä niin kuin ennen. Sama päteen mieheni vanhempiin, hän on niin pahasti haukkunut minut sinne etten halua siellä naamaani näyttää. VArmaan pitäisi , mutta mies ja hänen äitinsä ovat päättäneet että minä olen sen pahan alku ja juuri, mieheni on kuitenkin aika hyvä sepittämään asiat niin että olen se paha, olen jopa itse alkanut uskomaan niin että kai se on sitten niin.
Ja miehen lapsen psta harmittaa kyllä, koska hän on LAPSI, joka joutuu tähän välikäteen ns.pelinappulaksi. Eniten harmittaa sekin että mies on onnistunut pilaamaan suhteeni hänen lapseensa, en osaa olla luonteva enää hänen seurassaan ja sen takia olenkin useasti ollutkin vain hiljaa. Jos vaihdan vaikka tv-kanavaa niin mieheni mstä olen ilkimys joka tekee sen vain siksi koska ajattelen itseäni. Vähän aikaa sitte hän kantoi jopa telkkarin eteiseen koska halusin katsoa eri kanavaa kuin hän.
En tiedä, vaikeaa on, pää on hajoamassa ja en tiedä jaksanko tätä enää yhtään. Olemme käyneet juttelemassa joskus pari vuotta sitten ulkopuoliselle, mutta tuntuu että mieheni käytös vain pahenee entisestään. Ei hän nytkään kysellyt meidän yhteisemme tyttäremme vointia kun ilmoitin että hän on kipeä. Luultavasti tämä ensimmäinen hänelle on se ainoa, onhan mies itsekin se ainoa lapsi.
Huolta nostatti nuo jutut "vei 10v tytön yörientoihin mukaan ja palasivat klo 0.00 sekä "huusi pää punaisena tytölleen kun tuli nukutusaika". Missä on lapsen etu ja tunteiden sekä tarpeiden huomiointi? Miksei biologinen vanhempi kuule/tiedä mitä siellä viikonloppuhoidossa tapahtuu? Lapsiparat.. :( . Aikuiset katsoo vain omaa napaa loppujen lopuksi.
Vaikuttaa siltä, ettei mies ole päässyt vieläkään irti suhteesta, mistä tuo 10 v. lapsi on ja sinä olet hänelle pelkkä korvike (tosin en tiedä, mitän hän kohteli tytön äitiä), koska ei pystynyt elämään tyttärensä äidin kanssa.
Mies ei halua sinun menevän minnekkään sinäkään aikana kun itse on tyttärensä kanssa vaikuttaa kontrollifriikiltä tai omistushaluiselta. Se, ettei jätä sinulle ruokaa, kertoo halusta rankaista sinua.
Lisäksi mies ei kunioita sinua millään asteella.
Onko tuota rumbaa ollut alusta lähtien, vai vasta lapsenne syntymän jälkeen?
Mikäli sitä ennen oli, ei lapsen syntyminen liittoonne edesauttanut asiaa.
Mieleen tuli myös, jos miehesi on valehdellut sinusta vanhemmistaan. Sinulle valehdellut exästään. Mikään ei poista mahdollisuutta, etteikö mies ole valehdellut sinusta tyttärelleen ja siksi pelkää sinua.
Kyse silloin saattaa osittain olla mustasukkaisuus tyttärestään, pelkää tyttären huomaavan sinun olevan mukava ihminen ja pelkää menettävänsä tämän hetkisen kiintymyksen?
ei uusperheet onnistu
"miehen oma tytär oli sulloutunut huoneeseensa"
Tuo ilmaisu vähän pisti silmään..
Rivien välistä luettuna tuntuu todellakin, ettet kauheasti pidä tuosta lapsesta.
Hei, ihan oikeasti haluatko tuollaisen ihmisen kasvattavan myös sinun lapsen??? Hänhän on aiheuttanut jo lukuisat traumat toiselle tyttärelleen! Usko nyt ihmeessä, tuo ei ole terveen ihmisen käytöstä, vanhempi tytär jo kärsii tuosta tajuttomasti, ja niin tulee teidän yhteinenkin lapsi kärsimään tuosta ja paljon.
Minä eroaisin, ja tekisin lastensuojeluilmoituksen esimerkiksi tuosta juoppokuskireissulle lapsen pakottamisesti. Tuo on lastensuojeluasia, ymmärräthän sen? Vähintään, sinun tulisi ottaa yhteyttä hänen tyttären äitiin, ja kertoa missä mennään! Esimerkiksi äidin kuuluu saada tietää missä lapsi viettää yöt isänsä kanssa olessaan jne. Olethan aivan varma että isä vie vanhempiensa luo tyttären? Onko tytär oireillut paljon?
Teidän parisuhteesta en edes viitsi sanoa mitään, itsekkin varmasti tiedät että ei tämmöinen voi olla koko loppuelämän parisuhde. Enemmän minä olen kyllä nyt huolissani molemmista lapsista. Mieshän on selvästi mielenterveysongelmallinen! Vaikka sinä et edes pitäisi lapsesta, ei tervepäinen isä sitä toitota lapsen kuullen! Tai saati jatkaisi suhdetta jos näin olisi. Lapsihan kärsii tuosta varmasti aivan mielettömästi.
Oman kokemukseni perusteella sanon, että kannattaa miettiä kaksi kertaa ottaako miehen jolla on jo lapsia ennestään.
Itse elän perheessä jossa asuvat myös miehen lapset , ei yhteisiä lapsia.
Ja huomaan olevani miehen alkurakkauden haihduttua vain heidän kaikkien orja.
Miehen lapset ovat etusijalla, heiltä ei saa vaatia mitään, enkä ole enää mitään heiltä vaatinutkaan.
Tällä tarkoitan esim.oman huoneen siivoamista joka omassa lapsuudessani oli itsestään selvää.
En jaksa välittää siitäettä olen orja ja lasten kodinhoitaja..
Surullisempaa on että koen jääneeni muutenkin jonkun kodinhoitajan asemaan, en ole likimainkaan samanarvoinen kuin lapset vaan vain huushollaaja.
Mies väittää rakastavansa minua jos kysyn asiaa, mutta käytännössä koen olevani tarpeellinen vain laskujen maksajana ja siivoojana tässä kodissa.
Lapset ja mies ovat tyytyväisiä, minä en tiedä missä paikkani on..
Siksi olen kai jonkinmoisen ikäkriisin vallassa ja vain mietin mitä elämälläni tekisin...tässä perheessä elän vain koska lapset ja mies ovat huolenpidostani riippuvaisia.Ja siksi koska rakastuin kerran väärään mieheen, mieheen joka on jo varattu...lapsilleen, muuhun ei hänellävoimat ja mielenkiinto riitä.