Naimisissa 15v, kaiken aikaa mieheni on asettanut omat harrastuksensa jopa perheen edelle ja tahti vain kiihtyy: lähes joka viikonloppu menossa,välillä viikollakin, usein kavereiden kanssa, harrastuksissaan, joihin käyttää rahojaan myös paljon. Talo ja mökki on maksettu yhdessä, muuten miehen rahoja ei oman kodin ja perheen hyväksi juuri näy, minä pyöritän huushollia, ostan ruuat, kodintekstiilit, lapsen vaatteet jne. Jos jotain yhteistä hankintaa ehdotan, sitä ei kuulemma tarvita. Olen todella paljon yksin tai teinin kanssa kaksin kotona. Kun tästä valitan, vastaus on että "lähde mukaan". Eli ainoa tapa saada yhteistä aikaa olisi roikkua mukana hänen harrastuksissaan...joista minä en ole lainkaan kiinnostunut. Toisaalta hän ei lähde kanssamme kerran vuodessa aurinkomatkalle, ei ole kuulemma hänen juttunsa. Jos herra on muutaman päivän kotona, alkaa kiertää tuskissaan nurkkia kuin häkkieläin, kohta on taas päästävä menemään. Ehdotin eroa, kun mitään yhteistä ei ole, paitsi omaisuus. Seuraa hirveä räjähdys, minulla on kuulemma korvien välissä ongelma. Tunnen olevani vain kulissien ylläpitäjä, hoitelen kodin ja lapsen ja herran kulissit näyttävät ulospäin hyviltä ja varakkailta. Mietin, mikä minun roolini tässä kuviossa on ja miksi avioero-ehdotus synnyttää kamalan huudon?
Mikä minun roolini on?
Majatalon pitäjä?
14382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin, ota se ero. Itse voit paperin printata ja lähettää. Hänellä on puoli vuotta aikaa osoittaa olevansa kelpo aviomies ennen lopullista avioeroa. Mitään myönnytyksiä hän ei ole tähän asti tehnyt, kun ei ole tarvinnut.
Jos häntä todenteolla kiinnostaa pysyä naimisissa kanssasi, pariterapiassa keskustelut voivat auttaa. Tai ota ero.
Yksinkertaisuuden ylistys: "ota ero".
Erokin voi tietysti tulla, ja saakin, mutta ota hyvä ihminen nyt ensin itseäsi niskasta kiinni ja ala elää omaa elämääsi. Ihan samalla tavalla kuin puolisosikin. Älä kysy äläkä pyydä lupaa, elä ja tee vain niin kuin itse parhaaksi näet, toivot ja halajat. Unohda avio, elä ja nauti. Liitolle käy siinä sivussa sitten juuri niin, kuin tarkoitettu on.
Pöh. Eihän tuollaisessa kulissiliitossa VOI ELÄÄ. Eli ehdottomasti ap:n täytyy ottaa ero, muuten ei pysty nauttimaan elämästä.
Nimim "been there"
Samaa mieltä edellisen kanssa. Kannattaako liittoa jatkaa, jos mitään muuta yhteistä ei ole, kuin osoite ja jälkikasvu? Itse lähdin samassa tilanteessa. Ainoa asia, mikä on kaduttanut, on että tuhlasin niin monta vuotta mieheen, joka ei arvostanut minua tippaakaan. Rakkaus on tekoja, ap:n mies tuntuu teoillaan osoittavan, ettei oikeasti välitä. Mies saa nyt kaikki parhaat palat liitostanne (lue: ilmaisen kodinhoitajan/äidin lapselleen/näyttelypuolison), mutta ei ole valmis suomaan sinulle sitä, mitä tarvitset ollaksesi onnellinen. Miksi sinun pitäisi tyytyä yhtään vähempään? Jätä se, ansaitset parempaa!
Ie muuta kun lopetat tuokien ostamisen ja miehen pyykkien pesemisen ja laitat vain itsellesi ja laspille ja jos mies jotain rutisee niin sanot että käyppä kaupassa ja vaadit mieheltä oman osansa perheen menoista ja älä anna periksi . Jotyyli ei muutu koska mies ei ole perheenisä tyyppiä.
Mikä mahtaa olla miehen motiivi tällaisessa? Kuvittelisin, että poikamiehenä olsi täysi vapaus mennä niinkuin huvittaa. Miksi ei suostu avioerosta edes puhumaan? Väittää, että haluan rajoittaa hänen harrastuksiaan. Minusta ei kyllä ole normaalia, että mies on useita kertoja kuukaudessa poissa kotoa omien kavereidensa kanssa ja toisaalta viettää aikaa perheen kanssa vain, jos perhe lähtee seuraksi hänen harrastuksiinsa. Mikään muu yhdessäolomuoto ei passaa, kun häntä ei kiinnosta...
Sanoppa mihellesi ett ätaitaa olla piilohomo kun miepuoliset kaverit noin kiinostavat. Kun alussa sanoit ettei mies lähde etelänlomalle niin lähdeppä lapsen kanssa sinne kahdestaan ja mies maksaa lapsen matkan ja hänen menonsa siellä. Sanot vain kerran miehellesi että jos tyyli ei muutu niin puolenvuoden päästä on avioero ja voit hakea sitä yksin niin hyvä tulee. Itse miehenä menee niin että ensin perhe ja sitten muut menot ja itsellä ei tulsii mieleenkään lhteä kavereisen kanssa vaikka viikoko lappiin jos naiseni ei olisi mukana.
Miehen on osallistuttava rahallisesti talouden pyorittämiseen.
Ellei, niin sinä hankit ruokaa vain itsellesi ja lapsellesi, siivoat jat peset pyykit itsesi ja lapsesi osalta.
Vaikka ei kiinnostaisikaan, mene muutaman kerran hänen rientoihinsa mukaan, ellei siihen liity juopottelu. saattaa hyvinkin olla että huomaat sen kiinnostavaksi.
Tuon lisaksi voit kokoeilla että niinä paivina kun miehesi on kotona, sinä vietät oman ja lapsesi harrastusten parissa. Varmista kuitenkin että jaakaappi on tyhjä ja että miehesi saa hankkia omat ateriansa.
Sitten ilmoitat (ei vihaisella äänellä tai "yrittää sanoa" tai jankuttamalla tai mitään muuta sellaista) aivan rehellisesti ystävällisellä äänellä ja selvästi että miehen on rahallisesti tuettava yhteistä talouttanne. kysy: kuinka sinä haluat sen tehdä?
Anna hänelle tilaisuus päättä tuosta.
Kysy miksi hän ei vietä enemmä aikaa sinun ja lapsesi/lapsenne kanssa.
Kysy miten hän itse haluaisi korjata tämän tilanteen.
Kysy mitä sinä voisit tehdä että hän viihtyisi enemmän kanssanne.
Kysy haluaisiko han tuoda ystävänsä kotiinne jolloin voisitte viettää sen ajan porukalla.
Kysy onko hänellä ideoita parantaa tilanne.
Kysy voisiko hän vuokrata vaikka elokuvan jota yhdessä katsoisitte.
Kysy miten sinä voisit olla avuksi siihen että miehessi tuntisi olevansa osa perhettä eikä vain onneton maksamaton alivuokralainen.
Vastaukset noihin avartavat paljon tilannetta jota voitte yhedssa ratkoa.
Olisipa kiinnostavaa saada miesnäkökulma tähän keskusteluun. Mies, miksi harrastukset ja omat kaverit ovat miehelle omaa perhettä tärkeämmät? Miksi mies haluaa olla liitossa, vaikka hän ei viihdy kotona juurikaan?
"Mies, miksi harrastukset ja omat kaverit ovat miehelle omaa perhettä tärkeämmät? "
Siksi että ne antavat enemmän kuin perhe-elämä. Se miksi asia on tällaiseksi mennyt onkin sitten eri asia ja sitä on ulkopuolisen mahdotonta sanoa.
"Miksi mies haluaa olla liitossa, vaikka hän ei viihdy kotona juurikaan?"
Koska ero on raskas, työläs ja kallis prosessi joka ei kauheasti houkuta ketään jos sen pystyy välttämään.
Ei ne kehtaa enää nykypäivänä sanoa ääneen, että "ei muuta väliii, kunhan palvelu toimii; ruoka, kodin siisteys, puhtaat vaatteet, mahdollisten jälkeläisten hoito" jne.
Junttieinareita, joiden mielen maisema ei ole vieläkään muuttanut tälle tuhatluvulle.
Suihin vaan joka mieheltä otat joka äijältä. Reikää avaat joka miehelle, Alat palvella muita mieheiä ja ehkä saat uuden ammatin siinä samalla itsellesi.Siinä opit tietämää kuka olet.
No kuulostaa, vaikka en nyt puutu siis parisuhteeseenne mitenkään (et sitä tarkemmin kuvaillut), että mies pakenee ainakin isyyttään.
Mieti nyt aluksi ratkaisua, että mies ja lapsenne viettävät jollakin tavalla enemmän aikaa yhdessä. Lähde vaikka vastoin omaa kutsumustasi omalle pikku reissulle, tai tyrkkää teini miehen mukaan ja vastuulle.
Sillä niinhän siinä erossakin sitten tulisi tapahtumaan.
Toinen juttu on sitten, että kun teini kerran tuosta kasvaa, on se aina iso parisuhteen miettimisen paikka. Mitä kumpikin haluaa ja toivoo elämältään. Kuulostaa, että haluamisenne ovat kovin erilaiset. Mahtaisiko olla mahdollista keskustella mitkä voisivat olla molempien haluamia asioita, ja yrittää toteuttaa niitä, yhdessä?
Yhteiskunnassa on se ongelma että useat ihmiset alistuvat tiettyjen ihmisten pompoteltavaksi ja kun nämä pompoteltavat ihmiset eivät enää sitä jaksa, suuttuvat ne ihmiset jotka ovat pompotelleet heitä. Itse olen ollut muiden ihmisten pompoteltavana aivan kuten sinä, tosin en parisuhteessa. Nyt kun minä haluaisin itselleni vapauksia ja mahdollisuuden elää omaa elämää, eivät ne ihmiset pidä siitä jotka ovat aiemmin pompotelleet minua. Ne jotka alistavat muita ja pompottelevat muita, he pettyvät siihen ettei heitä ole aiemmin varoitettu tästä.
Usein nämä pompottelijat ja alistajat esiintyvät tutustumisvaiheessa fiksuina ja ystävällisinä, mutta myöhemmin elämässä he ovat valmiita tuomitsemaan muita ihmisiä pettureina jos muut ihmiset eivät enää jaksa heidän esiintymistä sen vuoksi että muut eivät ole huomauttaneet heidän typeryydestä aiemmin. Vika on sinänsä molemmissa, mutta jos jomman kumman osapuolen pitäisi kyetä ennustamaan tulevaisuuteen, kumman tulisi olla parempi ennustaja? Alistuva ja pompoteltava osapuoli ei välttämättä tiedä kuinka kauan hän jaksaa katsella tällaista pelleilyä. Usein alistuva osapuoli on huomauttanut tällaisesta toiminnasta hienovaraisesti alistajalle, mutta tämä ihminen ei ole suostunut kuuntelemaan. Jos toisessa ihmisessä ei ole hienovaraisuutta eikä hän halua sellaista elämäntyyliä, on parempi jättää tällainen ihminen sellaisen ihmisen ystäväksi joka arvostaa voimankäyttöä ja ihmisten alistamista. Jos jätät miehesi yhtäkkiä, voi se tuntua miehestäsi todella suurelta voimankäytöltä jos tämä tulee täysin puun takaa. Jos et ole suunnitellut jääväsi loppuelämäksesi alistetun asemaan, on sinunkin syytä käyttää voimakeinoja, vaikkapa lähestymiskiellon kanssa. Tämä on kylmä maailma missä ihmiset pelaavat tietynlaista peliä saadakseen elämässä kaiken, mutta ahneudella on usein huono loppu. Voit harkita sovitko asian jotenkin miehesi kanssa, mutta voisin kuvitella että kaipaat ainakin tilapäisesti eroa ja yksinoloa tällaisen kokemuksen jälkeen.