Olipa eräs illanvietto..

Olen ollut työpaikassani muutaman vuoden. Työkavereihin kuuluu sekä miehiä että naisia ja mielestäni tulemme toimeen hyvin. Luullakseni en ole mikään erityisen syrjitty ihminen töissä, vaikken mikään äänekkän porukan hauskuttaja olekaan. Olin työkavereiden kanssa iltaa viettämässä pari viikkoa sitten. Meitä oli noin kymmenen. Olimme ulkotiloissa grillaamassa ja tunnelma oli mielestäni hyvä. Alkoholia jotkut olivat ottaneet, mutta kukaan ei missään änkyräkännissä ollut. Itse olin junut yhden viinilasin.. Oli puhetta, että jossain vaiheessa menemme johonkin keskustan baariin. No sitten lähdin käymään vessassa ja sanoinkin siinä vieressä olleelle, että poistuin pöydästä vessaan. olin poissa noin viisi tai kymmenen minuuttia ja kun palasin takaisin, niin koko porukka oli lähtenyt. Alkoi sataa. Seison sateessa ja mietin, että mitä ihmettä. Katselin vielä kauemmin ympärilleni ja ei siellä vain näkynyt ketään. Olisi minulla ollut henk.koht. Kännykässäni kahden työkaverin numero, mutta en jotenkin saanut soitettua, että mihin te menitte. Olin täysin vieraassa kaupunginosassa ja sitten lähdin kävelemään navigaattorin kanssa siiä helkutin sateessa keskustaa kohti. Jotenkin suretti ihan kamalasti, vaikken yleensä niin pienestä mieltäni pahoitakaan. Matkalla oli baari ja sen katon alla terassi, jossa ne istuivat ja kuulosti, että heillä oli hauskaa. En kyennyt menemään sinne, että moi, jäin tuonne pihalle yksinäni , vaan kävelin kauempaa ohi ja toivoin ettei kukaan huomaa ja eikä huomannut. Fiilis oli jotenkin aika kateissa. Että mitä tästä pitäisi ajatella? En usko, että tämä oli tarkoituksellista, mutta että kukaan ei huomaa, että en ole mukana, varmaan koko iltana. Kukaan ei edes jossain vaiheessa soita, että mihin jäit. Kukaan ei edes seuraavana päivänä kysy, että mihin oikeen lähdit. Ja kai minä sanoisin heihei, jos olisin kotiani lähtenyt. Tuntuu kurjalta. Olla se, jota kukaan ei ilmeisesti kaipaa tai ei edes huomaa. mitä te ajattelisitte vastaavassa tilanteessa?
3226
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ihan tarkoituksella jättivät sinut yksinäsi. Tästä edespäin en osallistuisi enää työpaikan yhteisiin illan viettoihin. Eipä voisi epäkohteliaampaa porukkaa enää olla.

Äänestä

tahalliselta kuulostaa. Onneksi työpaikan iltamiin ei ole pakko osallistua.

Äänestä

Olet vain uusi maapallolla, tuollaista se on joskus. Äläkä sekoita työ ja vapaa ajan porukoita, pääset helpommalla.
Riita baarissa ja sitten töissä tökkii sen takia, fiksua?
Eli olet tulevaisuutta ajatellen paremmassa asemassa, voit vielä valita, haluatko tosiaan tunkea mukaan porukkaan joka ei pidä huolta omistaan.
Vai teetkö työt ja vapaa aika on sitten vapaa aikaa, harrastus ym. kaverit kyllä löytyy kun on omatoiminen.
Eli siitä vain lomalla netin kautta jonnekin porukka matkalle kauas, paljon fiksumpaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Gef kirjoitti:

Olen ollut työpaikassani muutaman vuoden. Työkavereihin kuuluu sekä miehiä että naisia ja mielestäni tulemme toimeen hyvin. Luullakseni en ole mikään erityisen syrjitty ihminen töissä, vaikken mikään äänekkän porukan hauskuttaja olekaan. Olin työkavereiden kanssa iltaa viettämässä pari viikkoa sitten. Meitä oli noin kymmenen. Olimme ulkotiloissa grillaamassa ja tunnelma oli mielestäni hyvä. Alkoholia jotkut olivat ottaneet, mutta kukaan ei missään änkyräkännissä ollut. Itse olin junut yhden viinilasin.. Oli puhetta, että jossain vaiheessa menemme johonkin keskustan baariin. No sitten lähdin käymään vessassa ja sanoinkin siinä vieressä olleelle, että poistuin pöydästä vessaan. olin poissa noin viisi tai kymmenen minuuttia ja kun palasin takaisin, niin koko porukka oli lähtenyt. Alkoi sataa. Seison sateessa ja mietin, että mitä ihmettä. Katselin vielä kauemmin ympärilleni ja ei siellä vain näkynyt ketään. Olisi minulla ollut henk.koht. Kännykässäni kahden työkaverin numero, mutta en jotenkin saanut soitettua, että mihin te menitte. Olin täysin vieraassa kaupunginosassa ja sitten lähdin kävelemään navigaattorin kanssa siiä helkutin sateessa keskustaa kohti. Jotenkin suretti ihan kamalasti, vaikken yleensä niin pienestä mieltäni pahoitakaan. Matkalla oli baari ja sen katon alla terassi, jossa ne istuivat ja kuulosti, että heillä oli hauskaa. En kyennyt menemään sinne, että moi, jäin tuonne pihalle yksinäni , vaan kävelin kauempaa ohi ja toivoin ettei kukaan huomaa ja eikä huomannut. Fiilis oli jotenkin aika kateissa. Että mitä tästä pitäisi ajatella? En usko, että tämä oli tarkoituksellista, mutta että kukaan ei huomaa, että en ole mukana, varmaan koko iltana. Kukaan ei edes jossain vaiheessa soita, että mihin jäit. Kukaan ei edes seuraavana päivänä kysy, että mihin oikeen lähdit. Ja kai minä sanoisin heihei, jos olisin kotiani lähtenyt. Tuntuu kurjalta. Olla se, jota kukaan ei ilmeisesti kaipaa tai ei edes huomaa. mitä te ajattelisitte vastaavassa tilanteessa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu