Tilanne on seuraava: Olen 24-vuotias ja avoliitossa 30-vuotiaan miehen kanssa. Olemme olleet jo useamman vuoden yhdessä, kihloissa ja häitäkin on mietitty. Kukaan suvusta ei ole suoraan tullut meiltä kysymään, koska haluamme lapsia tai muuta siihen liittyvää.
Joka kerta kun käymme vanhempieni luona, äitini vahtii vyötärön ympärystä. Hän myös muutoin kommentoi painoani, olenko laihtunut vai lihonut. Olen huomauttanut asiasta, että on epäkohteliasta kommentoida ensimmäisenä toisen painoa. Sen jälkeen hän lopetti, mutta tarkkailu on jäänyt. Nyt sain sitten kuulla, että entisellä kotikylällä liikkuu huhu raskaudestani. Tämä huhu on lähtenyt siitä, että äitini on kuulemma nähnyt mahani kasvaneen. Nyt huhu on onneksi jo kumottu, koska aikaa on kulunut.
Ei siinä mitään, hetken kuluttua huomasin anoppini alkavan tekemään samaa. Joka kerta kun heillä käymme, hän puhuu myös aina vauvoista, näyttelee vauvojen kuvia jotka ovat jonkun työkaverin tutun siskon kummin kaiman tms.
Sain myöhemmin tietää että myös miehen suvussa liikkuu huhu, että olen raskaana koska myös anoppi on luullut niin. Oli kyllä sanonut, ettei asiasta saa puhua koska ei ole varma mutta olihan se levinnyt.
Seuraavalla kerralla kun menimme käymään, laitoin keskivartaloa tukevan asusteen päälle ja sen verran vartalon myötäiset vaatteet että tuli selväksi vatsan olevan litteä. Anoppi katsoi tyrmistyneenä ja pettyneen oloisena mahaani. Silloin oli sopivasti sukujuhlat ja muutkin sukulaiset näkivät vatsani litteänä ja huomasin kyllä että huhut kumoutui.
Tätä aikaisemmin myös työpaikallani oli huhua, että olisin raskaana.
Olen siis normaalipainoinen, 58 kiloa ja 168cm pitkä. Olen kuitenkin hieman jojoillut, välillä paino ollut yli 60kg ja välillä 55kg paikkeilla. Normaalissa painossa kuitenkin. Maha minulla on ollut aina, olen aina kärsinyt ummetuksesta ja turvotuksesta ja kaikki mitä tulee kertyy ainoastaan vatsaan.
Jos syön vaaleaa leipää, vatsa on heti kuin olisin raskaana, siis ihan pallo.
Vaikka ruokavalio on muuttunut, en tuota palloa saa koskaan ihan kokonaan pois. Käytän yleensä paitoja, jotka ovat mahan kohdalta löysiä, ellei sitten ole jotain vatsaa tukevaa siellä alla. Silloin toki voin laittaa vaikka tiukemman topin, kun vatsa menee ihan litteäksi.
Jostain syystä vanhemmat naiset keksivät näitä huhuja. En ymmärrä miksi ja mitä he siitä saavat? Kukaan ei tiedä, että olemme jo yli vuoden yrittäneet lasta miehemme kanssa miehen kanssa ja olemme menossa lapsettomuus hoitoihin. Varsinkin sen vuoksi nuo huhut tuntuvat ikäviltä.
Onko kohtalontovereita?
Miten ilmaista tuossa tilanteessa ettei ehkä koskaan ole raskaaksi tulossakaan, joten kuukausittainen vyötärön tarkkailu on aivan turhaa?
Joka kerta kun käymme vanhempieni luona, äitini vahtii vyötärön ympärystä. Hän myös muutoin kommentoi painoani, olenko laihtunut vai lihonut. Olen huomauttanut asiasta, että on epäkohteliasta kommentoida ensimmäisenä toisen painoa. Sen jälkeen hän lopetti, mutta tarkkailu on jäänyt. Nyt sain sitten kuulla, että entisellä kotikylällä liikkuu huhu raskaudestani. Tämä huhu on lähtenyt siitä, että äitini on kuulemma nähnyt mahani kasvaneen. Nyt huhu on onneksi jo kumottu, koska aikaa on kulunut.
Ei siinä mitään, hetken kuluttua huomasin anoppini alkavan tekemään samaa. Joka kerta kun heillä käymme, hän puhuu myös aina vauvoista, näyttelee vauvojen kuvia jotka ovat jonkun työkaverin tutun siskon kummin kaiman tms.
Sain myöhemmin tietää että myös miehen suvussa liikkuu huhu, että olen raskaana koska myös anoppi on luullut niin. Oli kyllä sanonut, ettei asiasta saa puhua koska ei ole varma mutta olihan se levinnyt.
Seuraavalla kerralla kun menimme käymään, laitoin keskivartaloa tukevan asusteen päälle ja sen verran vartalon myötäiset vaatteet että tuli selväksi vatsan olevan litteä. Anoppi katsoi tyrmistyneenä ja pettyneen oloisena mahaani. Silloin oli sopivasti sukujuhlat ja muutkin sukulaiset näkivät vatsani litteänä ja huomasin kyllä että huhut kumoutui.
Tätä aikaisemmin myös työpaikallani oli huhua, että olisin raskaana.
Olen siis normaalipainoinen, 58 kiloa ja 168cm pitkä. Olen kuitenkin hieman jojoillut, välillä paino ollut yli 60kg ja välillä 55kg paikkeilla. Normaalissa painossa kuitenkin. Maha minulla on ollut aina, olen aina kärsinyt ummetuksesta ja turvotuksesta ja kaikki mitä tulee kertyy ainoastaan vatsaan.
Jos syön vaaleaa leipää, vatsa on heti kuin olisin raskaana, siis ihan pallo.
Vaikka ruokavalio on muuttunut, en tuota palloa saa koskaan ihan kokonaan pois. Käytän yleensä paitoja, jotka ovat mahan kohdalta löysiä, ellei sitten ole jotain vatsaa tukevaa siellä alla. Silloin toki voin laittaa vaikka tiukemman topin, kun vatsa menee ihan litteäksi.
Jostain syystä vanhemmat naiset keksivät näitä huhuja. En ymmärrä miksi ja mitä he siitä saavat? Kukaan ei tiedä, että olemme jo yli vuoden yrittäneet lasta miehemme kanssa miehen kanssa ja olemme menossa lapsettomuus hoitoihin. Varsinkin sen vuoksi nuo huhut tuntuvat ikäviltä.
Onko kohtalontovereita?
Miten ilmaista tuossa tilanteessa ettei ehkä koskaan ole raskaaksi tulossakaan, joten kuukausittainen vyötärön tarkkailu on aivan turhaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei mitä sä noista huhuista välität, joutavaa iittees kiusaat tommosilla ajatuksilla. Ihmiset on lähinnä kiinnostuneet omista asioistaan ekaksi.
Ei se lapsen pykääminen maailmaan ainoa autuaaksi tekevä asia maailmassa ole. Anna tarkkailla vyötäröä - mittaile vastaavasti itse tarkkailijoiden pään kokoa -- että onko vielä kasvuvaraa tai onko viime aikoina suurentunut.
Mua lähinnä ärsyttää nuo vauva-arvuuttelut sen takia, koska en ainakaan tällä hetkellä halua lapsia. En ole vielä varma haluanko koskaan edes, mutta se ei ole pääasia. Olen itsekin 24-vuotias, naimisissa kylläkin. Tuntuu, että nykyään lähes kaikki sukulaiset ja jopa tuttavatkin päivittelevät, että koskas niitä lapsia tulee ja toteavat, että voisi tulla jo jne. Mitä ihmettä se heille kuuluu? Jotenkin tuntuu ikävältä, että olenkin muuttunut yksilöllisestä persoonasta vain vaimoksi ja tulevaksi perheen äidiksi. Kiva juttu...
Voi ei, ei varmaan mukava tilanne tuokaan, vaikka olettekin vapaaehtoisesti lapsettomia. Mikä kiire on minnekään jos ei sille tunnu. Vaikka meillä on vaikeaa saada lapsia, niin ajattelen silti että vapaaehtoinen lapsettomuuskin on ihan ok. Jokaisen oma valinta, ei voi olettaa että kaikki haluaa mennä tietyn kaavan mukaan ja saada lapsia. Meillä miehen suvussa on onneksi yksi vapaaehtoisesti lapseton pari, tavallaan he "tekevät tietä" meille. Naimisissa ovat olleet niin monta vuotta, ettei kukaan enää odottele jälkikasvua ja nainen on suoraan sanonut, ettei halua lapsia. Tuossa tapauksessa kyllä tuo suoraan sanominen tepsi, rohkeutta kyllä vaatii. Ehkä teidän tilanteessa paras olisi yrittää sanoa jotenkin että ette ole lapsia suunnitelleet, tai että perheenlisäystä ei näillä näkymin ole tulossa.
Tämä meillä vähän hankalempi sanoa kun asia on itselle arka. Vaikeaa sanoa yhtäkkiä että "kun ei sitä perheenlisäystä meille kuulu ja näy, vaikka on toivottu pitkään" kun ei tiedä yhtään miten sukulaiset sen ottaa vastaan.
Kannattaa vaihtaa puheenaihetta, kun alkavat utelemaan perheenlisäyksestä. Perheasiat eivät kuulu ns. small talkiin Suomessa, joten voit siirtyä niissä tilanteissa muihin keskusteluaiheisiin.
Jos/kun raskaus lähtee liikkeelle, sen huomaa silmillä sekä mahdollisena pahoinvointina.
On epähienoa udella noin intiimeistä yksityisasioista, muitakin puheenaiheita toki on. Kerro tuo uteliaille. Itselle ei tulisi mieleenkään tuommoinen keskustelun aihe.
Präiskäytä vastineeksi, että mitenkäs anopilla ja apella nuo sänkyhommat nykyään? Eikö siellä makuuhuoneessa tapahdu enää mitään, kun pitää sekaantua muiden asioihin? Pitäköön vain huolta omista intiimijutuistaan, sitä mieltä minä olen. Jos ottavat nokkaansa niin ehkä kumminkin pitävät päänsä kiinni siitä lähtien.