Jos näette omasta mielestänne itseänne kauniimman / huumorintajuisemman / paremman naisen jonka koette "uhkaavan" asemaanne miehen silmissä, mitä teette? Mainitsetteko asiasta esim. ystävälle tai muuta vastaavaa?
Kuulostaa luultavasti tyhmältä ja naurettavalta mutta itse olen huomannut että yritän etsiä naisesta pakonomaisesti jotakin vikaa jonka sitten ilmoitan ystävälle minkä jälkeen analysoimme havaintoa yhdessä :D
Tiedän että itsessänikin on vikoja ja haluaisinkin nyt tietää olenko ainut joka jostain ihmeen syystä tekee tätä vai ovatko muutkin joutuneet kieron ihmismielen uhreiksi? :D
Kuulostaa luultavasti tyhmältä ja naurettavalta mutta itse olen huomannut että yritän etsiä naisesta pakonomaisesti jotakin vikaa jonka sitten ilmoitan ystävälle minkä jälkeen analysoimme havaintoa yhdessä :D
Tiedän että itsessänikin on vikoja ja haluaisinkin nyt tietää olenko ainut joka jostain ihmeen syystä tekee tätä vai ovatko muutkin joutuneet kieron ihmismielen uhreiksi? :D
Vastaukset 55
Vanhimmat
Oletko minkä ikäinen?
Itse nimittäin olen ollut samanlainen kun olin nuorempi (teini-ikäisenä ja hieman jälkeen)
Nyt ikää (huimat) 24 vuotta, mutta olen huomannut että en niinkään kiinnitä enää huomiota naisiin samalla tavalla. Voin ajatella että "onpas kaunis nainen" tai jotain vastaavaa, mutta en koe tarpeelliseksi arvostella häntä.
En ole mikään asiantuntija mutta kuulostaa että sinulla on oman itsetunnon kanssa vielä tekemistä?
Tää on niin ihme juttu!
Vuosia sitten olin todella rakastunut puolisooni. Ja olin mustasukkainen. Kyselin puolisoni perään, kun hän vietti aikaa mies tuttaviensa kanssa; kenen kanssa olit ja mitä teitte.
Toisaalta osoitin näin kiinnostusta ja kiintymystä häntä kohtaa. Ei mitään kengät pois meininkiä :D
Lopulta kyllästyin kun sain kuulla aina tylyjä hyökkäyksiä; mitä sinä oikein vahdit minua, yms.
Nyt en ole enään pitkään aikaan osoittanut tätä "kiintymystä" häntä kohtaa ja olen uuden ongelman edessä; en kuulemma rakasta häntä enään.
AAAAAAAAAARRRRRRRRHHHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mikä teitä naisia oikein vaivaa!!!
Nuorempana olin kauhean epävarma kaikista kauniista ja ulospäin suuntautuneista naisista. varsinkin, jos mies yhtään näytti kiinnostuvan naisesta millään tavoin. En enää vuosiin ole murehtinut muiden kauneutta tai mukavuutta.
Luotan siihin, että miehellä on ollut syynsä miksi mut on vierelleen valinnut. Jos jostain syystä en miehelle enää riitäkkään, niin mitäpä minä sellaisella miehellä tekisin jolle en riitä. Joutaa lähteä pois elämästäni. Ei ole stressiä eikä murhetta muista naisista, kun en asennoidu niin että alkaisin tappelemaan paikastani mieheni elämässä.
Jos mies alkaa haahuilemaan muiden perään, päästän sen vapaaksi. Jos se taas minusta tykkää, kyllä se minun kanssa silloin on ja elää. En ala stressaamaan päätäni sillä mikä on miehen päätöksen vallassa. Eli minä vai hän.
Varmaan noin muuten aika tyypillistä naisille, että kilpakumppanista tai mahdollisena uhkana pidettävästä kaivetaan jotain pahaa sanottavaa. Ikään kuin se kaikki hyvä siitä ihmisestä sillä selätettäis ja tehtäis itselle vähän siedettävämmäksi oma epävarmuus.
Tosiasiassa jos miehelle alkaa puhumaan toisesta naisesta pahaa, miehet näkee useimmiten sen läpi. Mikä siellä on taustalla ja syynä, että oma nainen haukkuu toista naista. Varsinkin, jos on ollut tilanne, että mustasukkaisuuteen oli tilaisuus.
Muutenkin naisilla tuppaa olemaan liian pitkälle menevää ajattelua siitä mitähän se toinen aikoo tai ajattelee. Tietämättä sen toisen todellisia aikomuksia. Ikään kuin ennakkoon kehitellään teoria, näin se toinen sen ajattelee ja näin se toimii.
Vaikkapa juuri se joku muu nainen jonka koet uhkaksi, ei pidä sun miestäs minään potentiaalisena miehenä itselleen, vaikka mieskin olis kuinka kiinnostunut ko. naisesta. Ja näin ollen mustasukkaisena naisena maalaat uhkakuvia naisesta ja sen uhkasta sun onneas kohtaan, vaikka enemmän pitäs olla huolissaan miehes metkuista, jos hän kovasti muista kiinnostuu. Eikä pelätä niitä naisia ja niiden motiiveja.
Ne ei tosiaan välttis pidä sun ukkoas yhtään minään. :)
Ts. mikä itselle on kultakimpale, ei sitä kaikille ole. :)
Ja olet sitten ihan sinut sen kanssa että olet esim. mustamaalannut jonkun henkilön, joka sitten joutuu ylenkatsotuksi tavallaan turhan takia. Jos se on mielestäsi ihan ok, niin mieti uudestaan. Luulenpa että Suomessa sen takia niin paljon yksinäisiä ihmisiä kun huonon itsetunnon omaavat ihmiset haukkuvat toisiaan minkä kerkeevät. On vaan tosi idioottimaista kun sitä oikeen aattelee.
Ilmeisesti (?) on sinut sen kanssa, kato ku onhan se kohde "mömmmömmmömsemmoinen"... kehtaavat vielä jotkut kutsua mömmötystään ANALYSOINNIKSI.
En koe muita naisia uhkaksi, sillä mies on mun rinnalla omasta vapaasta tahdostaan. Jos siis jollain muulla naisella on miehen mielestä enemmän tarjottavaa hänelle kuin minulla ja hän pättää siksi ns. vaihtaa naista, niin sillehän minä en voi mitään.
Mä voin vain olla rehellisesti oma itseni ja uskoa siihen, että yhteys kumppaniin on jo niin pitävä ettei hän ole muiden vietävissä - ainakaan vasten omaa tahtoaan.
Näin just kans ajattelen.
Et varmasti ole ainoa mutta tyhmää ja vähän naurettavaahan tuollainen käyttäytyminen on. Maailmassa on tuhansia itseämme paremman näköisiä, fiksumpia, huumorintajuisempia jne. naisia mutteivat ne mikään uhka ole pelkästään sen perusteella.
Itse jos tapaan erityisen kauniin tai fiksun naisen, mainitsen siitä jopa miehelleni, joka varmasti ihailee naista siinä missä minäkin. Mutta uhka hän ei minulle ole, miksi olisikaan? Mieheni rakastaa minua ja minä häntä.
Joo, tuo on ihan yleistä. Mustasukkaisuus ja kateus siis ihmisten joukossa. Ja sitähän sitten haluaa nähdä vikoja tyypissä, mutta ei kaikki edes aina tunnista sitä mistä vika johtuu! Täälläkin moni valehtelee... "En ole tokikaan kateellinen. Ehei, en ole mustasukkainen!" Koska ne on negatiiviksiksi koettuja ominaisuuksia. Kuitenkin, itsekin paljon ihmisiä tunteneena, tiedän, että suunnilleen jokainen on joskus kateellinen, epävarma ja mustasukkainen. Ja ihan pinnallisistakin ominaisuuksista. Se osuus on siis ihan normal, samoin se, että siitä valedellaan ja totuutta kaunistellaan. Me emme halua olla huonoja.
Monia vetoa "nuorena olin epävarma", mutta ehei, ei se siihen pääty. Voin kertoa, että aaltoillen se palaa, mutta eri syistä. Kun ihminen on vaikka stressaantunut, tai kun jotain tapahtuu, tai työttömyys iskee... Ihminen saattaa vaipua epävarmuuden tilaan uudelleen, vaikka ihan vaan vanhenemiskriisin takia uudelleen!
Ikävä kyllä jotkut jäävät siihen ja aiheuttavat sitten muille pahimmillaan harmia ja pahaa mieltä, ei sekään harvinaista ole. Naisilla se kateus ilmenee hieman selkeämmin, he usein akottelevat toisiaan silloin tai nämä "en tule oikein naisten kanssa toimeen, kun itse olen vähän jätkämäinen" ovat yleensä pahimpia. He siis julistavat oikein omaa erinomaisuuttaan muihin saman sukupuolen edustajiin nähden, eivät niin kerro omista hyvistä puolistaan. Senkin voisi tehdä: kertoa omista hyviksi kokemistaan puolista ilman vertailua tai olettamusta, ettei muilla voisi olla niitä!
Miehet enemmänkin naureskelevat toisilleen ja hurtti huumori muuttuukin aika ilkeäksi... Olen nähnyt juuh, että ei ole miehet immuuneita ollenkaan. Siihen vaan ei niin kiinnitetä huomiota. Itseasiassa miesten tappelut, alistamiset ja kiusaamiset johtuu usein "urosten" reviirikiistoista, uhkasta ja mustasukkaisuus miehellä saattaa olla hengenvaarallista: myös sille naiselle!
Että et tosiaankaan ole ainoa, mutta yksi niistä jotka uskaltaa olla rehellinen!
Mutta. Nyt kun tiedät, voisit hieman yrittää muuttaa asiaa. Nimittäin tunteisiin ei tarvitse aina reagoida. Jos onkin kateellinen, kannattaa ensin miettiä, mistä oikeasti onkaan kateellinen.
Haluaisiko itse tehdä jotain muuta, toteuttaa itseään toisella tapaa? Onko kenties syy itsessä, ja jos itse olisi onnellisempi, ei varmaan kadehtisi toistakaan... Yleensä onelline, tyytyväinen ja rento ihminen ei niin kadehdi. Miten siis voit vaikuttaa siihen aidosti ja syvällisesti eli kestävästi?
Tai, onko se vainoharhaa? kaikilla on vaikeutensa ja jokaisella erilaiset elämät. Siis miksi verrata? Koska luulee, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella?
Tai onko liian suuret luulot itsestä? Miksi pitäisi olla parempi/kauniimpi/hauskempi kun muut? Miksei voi olla yhtä hyvä ja se mikä itse on, riittää?
Toisaalta, "uhka semasta miehen silmissä"... Eli jotenkin miehen saaminen heijastaa omaa itseä, arvottaa itsensä miehen saamisen ja miehen arvostuksen kautta. Onko siis itsearvostuksessa jotain puutetta? Ainahan on joku hauskempi, joku kauniimpi tai joku jotain enemmän... tai vähemmän. Miksi siihen pitää reagoida? Missä asemassa siis olet silloin?
Mustasukkaisuuttaankin voi siis miettiä. Se kertoo epävarmuudesta ja miksi? Miksi kaikki pitää omistaa että voi rakastaa?
Mun mielestä siis kateus ja mustasukkaisuus on sukulaisia ja kertoo meille jotain. Yritän ainakin itse aina vaan tarkkailla niitä, jos tulee pistos, miettiä, mistä se Oikeasti johtuu. Ja harvoin se siitä toisesta johtuu vaan se kertoo minulle jotain minusta. Usein esimerkiksi kateus kertoo siitä just, mitä itse haluaisin. En ole kauneudesta kateellinen, mutta vaikka semmoisesta, jos joku saa toteuttaa unelmiaan, joskus olen: siksipä pyrin kohti omiani. Tai siitä, jos joku osaa jotain tosi hyvin: siksipä opettelen asioita mistä itse olen kiinnostunut. Siis kateuden voi kääntää myös eteenpäin vieväksi?
Mun mielestä voi.
Ja myös ärsyttäviltä ihmisiltä voi muuten oppia jotain :D
Mustasukkaisuutta yritän vähentää sillä, että tiedän, että ihminen valitsee itse. Minä myös. Joten ne jää, ketkä jää ja muut saa mennä. Olen huomannut, että kyllä oikeat ihmiset kohtaa, vaikka joskus joutuisi olemaan yksinkin. Tai ettei ainakaan kateudella ja/tai mustasukkaisuudella löydä oikeita ihmisiä sillä tavoin.
Itse haluan kehittyä siihen suuntaan, että puhun vain mahdollisimman paljon hyvää muista. En halua käyttää pahan ajatteluun aivojani. Yritän ottaa asioista ja ihmisistä selvää, en siis halua juoruta. Haluan puhua ennemmin asioiden puolesta, kuin mitään vastaan.
Jotenkin mulle se toimii. On positiivisempi olo ja voin paremmin. Eikä tule jäätyä roikkumaan ihmisiin kenestä ei pidä tai huonoihin puoliin. Energia menee hyviin asioihin ja hyvien asioiden puolesta enemmän: mulle toimii, hyvä niin!
(Täydelliseksi se ei tosiaankaan tee, mutta kovasti helpottaa elämää)
Sanot tekstissäsi "Täälläkin moni valehtelee... "
Olisi mielenkiintoista tietää mistä juuri SINÄ tiedät sen?
Kyllä se kuule itsetunto ja järki kasvaa ikääntyessä. Ja tajutessaan ettei mustasukkaisuus mitään pelasta, jos jotain on pieleen mennäkseen. :)
On se silti joillekin vaikeaa tajuta ettei kaikki ole mustasukkaisia. Pahalle voi toisen teot tuntua, muttei silti tarvi mustua.
Eksyinpä pitkästä aikaa takas, mutta ehkä tarkoitin, että täällä kun muuallakin. Ihmiset ihan tutkimustenkin mukaan narraa aika paljon omista huonoista puolistaan, että esimerkiksi harva on kauhean halukas myöntämään että on kade tai mustasukkainen ja kuitenkin suurin osa on jossain määrin, kun ne on ihan inhimillisiä tunteita, mitä suurimmalla osalla on. Tai voisi varmaan sanoa, että kaikilla. Aina on jotain, mitä se sitten kertoo ja miten kukakin suhtautuu on eri juttu. Ei se inhimillisyys ihmisestä minnekään katoa vanhetessa, suhtautumistavat ehkä fiksuuntuu ajan myötä. Että vaikka olisikin mustasukkainen, ei tarvitse aina reagoida tai osaa pyyhkiä sen mielestään. Tai jos kateus pistää joskus, niin huomaa siinä jonkun "pointin" itselleen.
En tunne yhtään rehellistä ihmistä, jotka eivät missään määrin olisi koskaan kateellisia tai mustasukkaisia. Se sijaan tunnen kyllä ihmisiä, jotka osaavat suhtautua omaan kateuteensa huumorilla tms. tai osaavat olla mustasukkaisuudessaan fiksuja. Eikä mustasukkaisuuskaan aina kohdistu toiseen ihmiseen!
Siitä tiedän, että moni (täälläkin) valehtelee, tai kauniimmin sanottuna pyöristelee reunoja, koska kyllähän se suurimmalta osalta puppua on. Enemmän tai vähemmän.
Ja sekin on mielestäni ihan inhimillistä, että haluaa olla hyvä ja ei ole helppo myöntää huonoja puolia itsessään tai huomata tuntevansa huonoina pitämiään tuntemuksia.
Ja sekin pitää lisätä, että stressi, väsymys tms. lisää niitä, tai sitä että ne helpommin pukkaa esiin, vrt. vaikka että ihan peruspositiivinenkin ihminen saattaa vaikka yliväsyä, sitten masentua. Masennus taas saattaa aiheuttaa ihan outojakin oireita, kuten semmoista epäluuloa, ylireagointia tms. mikä ei normaalisti olisi tapana. Toisaalta, ei ne ihmisen ulkopuolelta tule ne tunteet vaan ovat olemassa, vaikka hallittavissa ja piilossa, kunnes väsyy. Meissä on kaikki inhimillisyyden puolet.
Mistä sitten kukin on herkillä on toinen juttu. Kaikille se tosiaan ei ole esim. kauneus, kuten jo sanoin, vaan voi kertoa jotain muuta. Joskus onkin sanottu, että "amerikkalainen kateus" on hyvästä. Kun joku on huonosti kateellinen, hän haluaa sen asian mistä on kateellinen, toiselta pois, mutta kun "amerikkalaisesti" kateellinen, hän alkaa tehdä enemmän töitä että saisi sen itsekin. Mikä taas on hyvä asia, koska se on voimaannuttavaa eikä vie keneltäkään mitään.
Toivottavasti tämä selvensi sitä, mitä tarkoitin. Uskon inhimillisyyteen enemmän kuin täydellisyyteen. Uskon, että jokaisessa ihmisessä on myös kateutta ja mustasukkaisuutta ja uskon, että niillä on jokin merkitys. Eikä niillä tarvitse myrkyttää itseään, vaikka myöntääkin niiden olemassa olon.
Siksi myös väitän tiedoksi sitä, että joka väittää ettei yhtään tippaa jotain inhimillistä ole, kyllä narraa. Tai ei ehkä keksi kohdetta mistä välittäisi riittävästi. Mustasukkaisuus ei aina ole semmoista mustaa omistushalua, vaan se voi olla myös lievempää "tuota en halua menettää" tunnetta, tai kevyttä omimista. Mikä sitten taas on usein ihan mukavaa, se ei ole iljettävää omistamista ja määräämistä silloin vaan pienesti semmoista seksikästä halimista.
Tai voihan sitä olla töistäänkin, sitäkin olen kuullut! (ja ollut) Kun on jonkun oikein, oikein kovasti toivomansa tehtävän/projektin saanut, niin sitä rupeaa vähän jopa "vartioimaan" koska siitä muodostuu vähän "oma lapsi" :)
Se on hauskaa.
Tottakai voi. En kateus tai mustasukkaisuus ole aina ääritunteita tai tarkoita automaattisesti mitään heikkoa itsetuntoa enkä järjettömyyttä. Niissäkin on monta astetta.
Inhimillisyys ei kuitenkaan katoa vaikka itsetunto ja järki kasvaisikin. Mutta vastasin jo pitkästi tuohon ylös.
Todella hyviä argumentteja sinulla tämän asian suhteen.
Kiva lukea välillä rehellistä kirjoitusta.
Täällä törmää valitettavan usein kirjoittajiin, joiden juttuja ei parhaalla tahdollaankaan voi uskoa. Epärehellisyys paistaa rivien välistä. Minusta se on lukijoiden älykkyyden halveksumista.
En pidä muita uhkana parisuhteellemme. Jos näen esim. kauniin naisen, ajattelen vain että onpa siinä kaunis nainen. Itseasiassa ensin tulee mieleen, että haluaisin piirtää hänet tai ottaa taiteellisen valokuvan :D johtuu taideharrastuksestani...
Poikaystäväni on sanonut, ettei minun tarvitse huolehtia siitä, että hän haluaisi jonkun muun :)
Minusta on ihanaa, että maailmassa on kauniita luontokappaleita.
Muistutan itseäni hyvistä puolistani ja niistä syistä, miksi mies on juuri itseni kanssa tekemisissä. Pysyy maanpinnalla, suuntaan jos toiseen ;)
Kyllä se mustasukkaisuus/kateus varmasti näkyy mun naamastakin vaikka en haluais, kukaan ei kuitenkaan oo tehnyt mitään pahaa... Kavereille jauhaisin lähinnä niin, että tulipas paha mieli tai mitä ikinä aiheuttikin kyseinen näkymä/tilanne or whatsoever, pyrkisin välttämään toisen haukkumista. Ei auta ketään. Nykyään pidän mölyt mahassa ja keskityn kivempiin asioihin, jos ei ole syytä huomautella esim. toisen käytöksestä tai muusta.
Aina on parempia, aina on huonompia, se joka pysyy on oma itse. Jos ittensä myrkyttää, niin se paatti on kyllä aika uppoavaa sorttia.. :/
Ja joo, kyllähän se sapettaa ja pistää kiehumaan. Mut minkäs sille voi, ihmiset on erilaisii, toiset parempii toises ku toiset. Ja on ihan normaalia tuollainen vikojen etsiminen, se on aika monen henkilön coping-menetelmä, joita tunnen.
Olipa hyvä soomi taas kerran. Nojoo. Asia tuli selväksi.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa tällaisia tilanteita. Vaikka mitä täällä puhuttaisiin niin ei ole yhtä oikeaa tapaa. Eikä myöskään voi sanoa että joku toinen valehtelee. Ihmiset on erilaisia ja kaikki ei vain ole mustasukkaista sorttia. Itse kuulun mustasukkaisiin ja hieman kateellisiin ihmisiin. JA KYLLÄ, olen saanut itsevarmuutta iän myötä jonka vuoksi epävarmuus muista naisista on väistynyt.
Tottakai tulee tilanteita joskus kun olen mustasukkainen/epävarma mutta niitä tulee paljon vähemmän mitä "silloin joskus".
Jos mä tajuan, että on joku mua kauniimpi, parempi, sosiaalisempi, vetävämpi ja kiinnostunut jostakin miehestä, niin mä lähden heti. Mitään järkeä ei ole paikalle edes jäädä. Eikä kannata alkaa mustasukkaistelemaan. Ei voi sanoa, että luovutan, koska mä en edes alkas taistella, ei tulis mieleenkään mikään niin järjetön. Yleensä poistun vähin äänin takavasemmalle. Mitään halua mulla ei ole sellasiin tilanteisiin. Mä deletoin koko tilanteen, lähden johonkin ihan muualle. Kerrankin lähdin pesemään ikkunoita. Puhdasta tuli.
Mä olen niitä tilanteita nähnyt nuorempana riittävästi. Miksi mun siihen pitäis jäädä, miksi mun pitäis hetkeekään olla sellasessa. Ei ole yhtään ainutta syytä. Mutta en näe mitään syytä sillekään, että mä käyttäisin aikaani sen todistamiseen, että joo on joku nainen tosiaan vetävä ja tekee kaikkensa sitä ollakseen. Mulla on parempaakin tekemistä. Ja sellaisen tilanteen jälkeen mieskään ei enää kuulu mihinkään kategoriaan. Mitä mä sellasilla miehillä, joille en ole olemassakaan. En mitään.
Sellaisen tilanteen jälkeen lähden pois ja ei sitten mitään. Se niistä.
en ole kateellinen paremmille, nekin on sellaisia kuin on, enkä ole vihainenkaan tai varsinaisesti mustasukkainen. Miehet nyt kiinnostuu sellaisista, se on vain luonnon laki. Mutta se kokemus, miten niissä tilanteessa itse muuttuu "näkymättömäksi", "äänettömäksi", merkityksettömäksi kerta toisensa jälkeen, vaikuttaa. Eli vaikka ei sinänsä muutu näkymättömäksi ja on olemassa, se merkitys muuttuu. Sen jälkeen on kuin joku surraava kärpänen, uppoaa tapettiin. Harmiton ja merkityksetön, neutraloituu. Oma persoona haalistuu läpinäkyväksi ja turhaksi jossain seurassa. Ja se kokemus muuttaa sitä, miten itse näkee itsensä. Ja kenen pitäis pitää itseään sellaisissa tilanteissa, missä oma kokemus itsestä muuttuu tuohon suuntaan. Eikä silloin ole millään, mitä tekee tai on tai sanoo tai ajattelee, mitään merkitystä, se haihtuu ilmaan. Näkymättömin ei koskaan ole se, joka on yksin, vaan se, joka on itseään näkyvämmässä seurassa.
Tuollaisten kokemusten jälkeen on muutama ihmissuhdekin loppunut kun on tajunnut, mitä se tekee omalle itselle. Miten muuttuu muiden ja omissakin silmissään näkymättömäksi turhaksi, ei keneksikään, jolla ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Jonka asiat on aina jotenkin vähemmän arvokkaita. Joka on aina jotenkin vähemmän.
Kiitos vastauksista, paljon mielenkiintoisia näkökulmia ja neuvoja on näköjään tullut! :)
Eli olen kohta 20 vuotias ja itsetuntoni ei tosiaan pilvissä ole, minkä kyllä selkeesti itsekkin huomaan.
Jos siis tunnen että joku on huomattavasti minua parempi, en kailota hänestä jotenkin vaistomaisesti etsimääni vikaa monelle ihmiselle laittaen juoruja kiertämään tai yleisesti mustamaalaa, vaan mainitsen parhaalle ystävälleni jonka kanssa paljon olen. Ja yleensä vasta sen sanottuani tajuan että taas tuli arvosteltua mikä on omasta mielestäni todella ärsyttävää ja typerää, mutta aina vaan tulee lipsuttua siihen. Ilmaisen usein myös että harmittaa tms. mutta hän tietää kyllä syyn käytökseeni.
Puolustuksekseni voin myös sanoa että nykyään kyllä huomattuani lipsautuksen, olen yrittänyt keksiä ihmisestä joitakin hyviäkin puolia eli en ehkä ole ihan niin hirveä kuin mitä jotkut täällä näkyivät ajattelevan :)
Kaikki varmasti ovat joskus käyttäytyneet samalla tavalla kuin sinä, eivätkä edes lisää mitään nättiä perään. Eli et ole hirveä ihminen! :) Kyllä se siitä.
Miten toimin mustasukkaisena?
Olen todella onneton ja tuskainen, lopetan mm. syömisen ja nukkumisen.
Toivottavasti sitä ei kauaa kestä kerralla.......
Jos olisin mustistyyppiä, niin luultavasti vetäytyisin itseeni, kuoreeni ja itkisin. Kun itku loppuisi, loppuisi sairauskin.
On sairaus ja parisuhteessa henkistä väkivaltaa.
Ei mustasukkaisuus tarkoita aina semmoista ääriomistamista! Olet ehkä kokenut jotain äärimmäistä, mutta joskus se voi olla ihan lievääkin ja hallittavissakin. Äärimustasukkaisuus ja kuulustelumustasukkaisuus on eri asia, tai se jos yrittää vaikka estää toisen harrastuksia, menoja, määrätä ystävistä tms. SE on henkistä väkivaltaa!
Mutta joskus ihmiset on mustasukkaisia vaan koska välittävät, vaikka haluavat viettää vaan vähän enemmän aikaa kumppanin kanssa, tai miehille se on ihan luonnollista silloin, kun vähän ja lievästi haluaa että "tämä on mun nainen", ei sillä tavalla oksettavasti, että rehentelee ja karjuu kuin gorillauros, vaan sillä tavalla, että pikkusen huomaa pistosta, kun muut miehet lähestyy. Tai että nainen vaikka vähän pistää itsessään merkille, ettei haluakaan miehen aina seilaavan missä sattuu.
Ei se tarkoita kaikkien menojen estämistä tai sairaanloista omistamista aina.
Eikä ees sitä, että toimis sen mukaan!
Mäkin ennen ajattelin, kun mulla oli kokemusta vaan sairaanloisesta mustasukkaisuudesta, että se ois aina semmosta, mutta sitten oon huomannut, että eipä se aina olekaan. Itsessäkin on välillä vähän mustasukkaisuutta ihan vaan toiveesta ja haaveesta, mutta en mä mitään sen takia ala tekemään. Eikä siinä ole mitään uhkaavaa tai sairasta.
Ei se oo välttämättä niin mustavalkoista.
No ei todellakaan ole sairaus vaan ihan inhimillinen tunne!!! Sehän olisi sairasta, ettei koskaan olisi yhtään mustasukkainen, siis täysin välinpitämätön.
Ei! Mustis on omistussairaus eikä oikeaan, aitoon, hyvään ja kunnolliseen pari- / rakkaussuhteeseen kuulu omistaminen millään lailla. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys, silloin on jo lakannut kokonaan ns. rakastamasta. Mutta ei välttämättä mustissairautta sairastamasta.
No kyllä ainakin minun mielestä on tervettä olla vähän mustasukkainen.
Se on sairaus kun se menee siihen että suhteen toinen osapuoli kärsii siitä henkisesti ja sosiaalisesti eli toisella ei saa olla kavereita tai ettei se saa lähteä ovesta ulos kun joku voi vaikka katsoa siihen päin tai syynätään puhelut ja viestit joka ilta kun tulee kotiin.. :D
Jumala tietää,ei ole kokemuksia,varmaan se on jo tuhoon tuomittu jos joutuu sille linjalle.
Käännän selkäni,kylmetyn...koskaan en puhu hänen/kavereitten kanssa..olen siis poissa...Pidän oman elämän,pitäköön hän omansa...eiliseen ei oo paluuta..
Luin tämän otsikon ensin: Miten toimitte mustikkaisina? Silloin vastaus olisi ollut: menen pesulle.
:D
Sitten vasta on aihetta johonkin mustasukkaisuuteen jos se mies on osoittanut jotain kiinnostuksen merkkejä kyseistä naista kohtaan. Ei pelkästään naisen ylivoimainen paremmuus riitä aiheuttamaan mustasukkaisuutta. Luovutan pelin heti jos näen että mies on kiinnostunut toisesta. En rupea räyhäämään enkä syyttelemään vaan yksinkertaisesti häviän kuvioista.
En ole mustasukkainen koska näen luottamuksen tarpeelliseksi parisuhteessa, jos nainen pitää pientä mustasukkaisuutta välittämisenä en edes harkitse seurustelun aloittamista.
Miksi ihmeessä pitää epäillä ja tentata toista jos siihen ei ole mitään perusteita paitsi ne omat demonit mustiksen omassa päässä, itse en osaa olla mustasukkainen ja siksi minua on sanottu välinpitämättömäksi muutamalta mustasukkaiselta exältäni.
Voitte varmaan arvata mihin nämäkin suhteet kaatuivat...
Tämä näin yhden miehen näkökulmana
LÄhden kävelemään
Mustasukkasuus, mitä se on??
Minua ei tee mustasukkaiseksi kaunis nainen (vaikka kiinnittäisikin huomiota mieheeni). Mieheni on rakastettuni ja paras kaverini ja haluaisin viettää kaiken vapaa-ajan hänen kanssaan.Olenkin mustasukkainen hänen aikaavieville harrastuksilleen ja niihin liittyville kavereille. Erikoisesti kiukustun, kun joku harrastukseen liittyvä naiskaveri puhuu kuin tuntisi mieheni minua paremmin.
Kun olen turhautunut, erehdyn vielä näyttämään nämä tunteet miehelleni ja jälkeen päin kyllä nolottaa.
no ei pelkkä itseäni paremman henkilön läsnäolo saa mua kokemaan uhkaa, taikka mustasukkaisuutta. kateellinen saattaisin olla hiljaa omassa mielessäni,
luotan mieheeni sen verran etten epäilis sen heti vaihtavan minua (omasta mielestäni) parempaan jos/kun sellaisen vaan jossain näkisi.
mur
En tee mitään, miksi tekisin ? Jokainen on sellainen kuin on, ulkonäöltäänkin. Minulla ei ole kiero ihmismieli...
Ovatko naisetkin mustasukkaisia? Olen luullut vain miesten maustasukkaisuuteen. Todella tyhmiä kanoja tai kukkoja mustasukkaiset ihmiset olivatpa ne miehiä tai naisia. Kukaanei voi toista hallita eikä kahlita. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Ei kai tosissaan kukaan ryhdy vikittelemään toisen rakasta.
En minä ainakaan. Ei tulisi mieleenkään, eikä tule mieleeen että puolisokin niin tekisi.
Pakko myöntää, että tutulta kuulostaa. Inhoan itseäni sen takia. Mustasukkaisuus on niin inhottava ja kuluttava tunne, mutta ei kai niille tunteille mitään voi... Ja huonosta itsetunnostahan se kertoo.
Oli ap:lle.
Toota; itse sanoisin, että mustasukkaisuus ei ole tunne ollenkaan. Se on väärin opittu tapa ajatella 'rakkaus'- / parisuhe- / yms. asioista ja jutuista, jotka koskevat ns. rakastumista sekä parinmuodostusriittejä. Se on totta, että huono itsetunto ja -kunto vaikuttaa asiaan suuressa määrin.
"Uhkaavan" asemanne? Siis minkä aseman?
Asema on ainoastaan töissä eikä pelkoa aseman menetyksestä:/
Ei parisuhdetta, ei asemaa,..
Parisuhteen hankinnassa kilpailutilanne muitten naisten kanssa ? ! ? En näe sitä kun ei ole tavoiteltavaa.
Kyöstix? Kenen oma ja minkämoinen mies?
Citynainen: En keksinyt parempaa sanaa tuon aseman tilalle joten laitoin sen.
Eikä ole kilpailua ollut kenenkään kanssa koska minulla ei ole koskaan ollut tarvetta siihen. Poikaystäväni ei ole koskaan osoittanutkaan haluavansa ketään muuta kuin minut vaikka jotkut tytöt ovat sitä yrittäneetkin.
Ja silti olen joskus jostain syystä mustasukkainen ja pelokas että tulee joku tyttö joka on minua parempi tai omaa hyviä puolia jotka huomaan itseltäni puuttuvan. Mielestäni se ei ole tuomittavaa sillä en koskaan kiellä häntä olemasta muiden tyttöjen kanssa / lähtemästä johonkin / tutki puhelinta tai muuta mikä menee jo sairaan puolelle. En koe tarvetta sellaiseen.
Voin melkein sieluni silmin nähdä oman mustasukkaisuuteni olevan ns. "pikkupiru" joka joskus välillä heikon hetken huomatessaan nostaa päätään ja saa tuntemaan asioita joita ei oikeasti tapahdu :D
Kiitos jälleen uusista vastauksista, lisää vaan tulemaan kun näyttää herättävän ihan tervettä ja järkevää keskustelua! :)
En tiedä onko tää ihan tervettä saadesani mielihyvää, kun huomaan vaimoni kiinnostavan muitakin. En ole mustasukkainen ja jos jollain tyypillä on kanttia "yrittää" ja käpälöidä vaimoani minun nähden, niin siitä vaan....mutta vain ja ainoastaan kun olen paikalla.
En mä lähtisi hakemaan vikoja tuntemattomasta naisesta ja haukkumaan häntä (wtf??!) Jos mies kiinnostuu hänestä enemmän kun minusta niin vittu menköön. Se mieshän siinä ikävä tapaus on. Jos mä en saa kokea olevani hänelle se tärkein niin mun fiilikset kuolee.
Minulla on monta tuollaista ystävää, ihania, kauniita ja fiksumpia kuin minä. Ei ongelmaa, en kuvittele olevani maailman viisain tai kaunein.
Jos olen mustasukkainen, niin sanon asiasta miehelleni, hyvässä hengessä. Minulla on takana kaksi (miehen järjettömän) mustasukkaisuuden pilaamaa pitkää parisuhdetta, eli voin sanoa jotain oppineeni aiheesta.
Olemme mieheni kanssa kumpikin ulospäinsuuntautuneita ja seurallisia ihmisiä. Rakastan mieheni avoimuutta ja aurinkoisuutta, myös silloin kun se kohdistuu johonkuhun muuhun kuin minuun. Minulla on itsetunto kohdillaan, eikä minua haittaa jos mieheni viihtyy vaikkapa kaverieni seurassa, päinvastoin! Hän ei myöskään vahtaa minua tai tekemisiäni, suhteessamme vallitsee aito luottamus.
Jos kuitenkin jostain syystä olen joskus kokenut mustasukkaisuuden tunteuta (mikä on myös normaalia ja inhimillistä) olemme pystyneet keskustelemaan asiasta. Missään nimessä en alkaisi mustamaalata muita oman heikkoudentunteeni vuoksi. Tietenkin kaikista ihmisistä löytyy hyviä ja huonoja puolia. Se heittäköön ensimmäisen kiven JII-ÄN-EE.
Uskoisin että liiallisesta mustasukkaisuudesta voi myös opetella eroon. Mieti, mitkä asiat saavat mustasukkaisuutta aikaan. Ne yleensä peilaavat omia puoliasi ja luonteenpiirteitäsi mistä itse et pidä. Voisitteko miehesi kanssa puhua niistä asioista suoraan, rehellisesti ja syyllistämättä? Mustasukkaisuus usein kuuluu myös nuoruuden tunnemyrskyyn, on epävarmuutta, omistamisenhalua jne.
Tässäkin asiassa toitotan yhtä asiaa: keskustelkaa, keskustelkaa, keskustelkaa! :) Hyvää syksyä ap:lle!