Pahoin pitelyt

Älä puhu sontaa. Asetta et kanna panostettuna taskussasi, jos ase on laillinen ja luvat kunnossa. Luvan haltijana sen tietänetkin.
Aseesi kuuluu olla kotelossa, patruunat erillään.

Kerrankin sen esiin vedettyäsi olet syyllistynyt kaikkiin mahdollisiin aselain rikkomuksiin. Ainakin laittomaan uhkaukseen.

Toivottavasti tosiasia on kohdaltasi, mitä aseen kantolupaan tulee, pelkkää unihaavetta. Jo ajatuskin moisista uhkauksista oikeuttaaa viranomaiset peruuttamaan lupasi ja takavarikoimaan aseet.
Tällaiset uhoavat kirjoittelut vain lisäävät aseista käytävää keskustelua vikasuuntaan.

Jeesuksen ohje. Joka miekkaan tarttuu, miekkaan hukkuu.

Ase ei todellakaan ole tuki vanhemmalle, jos väkivaltainen joukko yllättäisi pahoin aikein. Todennäköisin kohde luodille olisi vanhus itse, ja itse ammutun luodin osuessa ihmiseen häntä odottaisi linnatuomio.

Aloitus on luutavasti provo, koska varsinkaan käsiaseille ei noin vaan lupia heltiä, ja laittoman aseen kuljetteleminen ihmisten ilmoilla johtaisi luultavasti varsin nopeasti poliisitoimiin.

Itse olen yhden ainoan kerran ottanut aseen turvakseni vain yhdeksi yöksi. Kun kotini yleisavain ryöstettiin kassakaapin mukana huoltoyhtiön tiloista, otin ensimmäiseksi yöksi pitkäpiippuisen aseen vuoteen viereen kotona. Varmistin, että ase on tyhjä, jotta siitä ei koituisi vaaraa edes toisiin käsiin joutuessaan. Luotin siihen, että osaan tarvittaessa olla tomera ja vakuuttava, ja arvelin mahdollisten murtomiesten siirtyvän nopeasti helpompiin kohteisiin.

Seuraavana iltana asiat asettuivat mielessä jo oikeaan mittakaavaan. Kumppani tilasi kuitenkin välittömästi murtosuojauksen, turvalukon ja varmuusketjun ulko-oveeni. Niin taisi tehdä moni muukin naapuri.

Olen elämäni varrella ehtinyt kohdata monenlaisia ihmisiä ja nuorisojoukkoja. Kohtelias asenne, avoin katse ja ystävälliset sanat ovat aina olleet parhaat aseeni, ja niihin luotan edelleen. Joskus pelottavalta vaikuttanut tilanne on muuttunut todella hauskaksi muistoksi. Niitä kerron joskus ja muistelen aina sopivan tilaisuuden tullen mielelläni.

PS: Koska omille aseilleni ei näytä olevan enää käyttöä, aion luopua niistä lähiaikoina kokonaan. Asiasta keskusteltaessa yksi tuttu kertoi, että aseenkantoluvat ovat kallistuneet, ja niiden saatavuus vaikeutunut entisestään. Onneksi!

Naurettavaa.

Edesvastuuton provo.
Ylläpidon pitäisi lainvastaiseen käytökseen yllyttävänä poistaa, vaan eipä taida.

Poliiseillemmikin opetetaan aseettoman tappamisen keinot.
Tosin Poliisiin valitaan vain ihmisiä joilla on järkeä päässä, toisin kuin portsareilla.
Jokaisesta ihmisestä voi tulla potentiaalinen tappaja, ja ihan laillisesti.
Maassamme on kymmeniä saleja joissa voi opiskella ja harjoitella kaikenlaista otetta ja iskua.
Ja niitä taitoja ei voi lukita salien pukukaappeihin.
Mutta, vain rautaisen käsiaseen kanssa on käveleminen kielletty julkisella paikalla.
Monet poliiseistamme kyllä näyttävät paljon Hylkeiltä mutta harvat heistä ovat Suomalaisia SEAL-joukkoja.

Tappajaa ei voi koskaan eroittaa joukostamme.
Joku on ompelukerhon arvostettu jäsen, joku käy vauvansa kanssa vauva-uintiryhmissä, joku valmentaa, joku kannustaa lapsiaan, joku leikkaa pihanurmikkoansa, heitellen lentosuukkoja vaimolleen ja lapsilleen, joku on mukava ihminen joka auttaa naapureitaan, laulaen mukana taloyhtiön talkooilloissa, makkaraakin saattaa hän syödä.
Mukava ihminen, josta kukaan ei olisi uskonut miksi juuri hän.

Joten yrittäkäämme estää niiden syntyminen.
Halimalla, opettamalla, rakastamalla, ystävyydellä, kouluttamalla, osallistumalla, kasvattamalla.
Muuta keinoa ei meillä ole.

H.

Pelko madaltaa aseen käyttökynnystä.

Ollessani varusmiesajan lopulla varuskuntamme pu:na ( pikkujouluaika ) tuli päävartiosta puhelimitse hätääntynyt avunpyyntö.
Taustalla kuuluvan metelin läpi sai vartiopäällikkö sanotuksi, että yksi vaihtoon lähdössä oleva varusmies veti kp:n lukon taakse ja uhkasi tappaa koko porukan.
Pojilla oli vartiossa kovat lippaissa.

Tunnollisena, vastuussa olevan henkilönä lähdin tarkastamaan tilannetta.
Lähestyin päävartiorakennusta hiipten paksulta männyltä toiselle.
Vartiootuvan pimeäsä eteisessä kuuntelin mutta sieltä ei kuulunut oikeastaan mitään.

9mm Lahtipyssyn olin virittänyt jo lähestymisvaiheessa.
Nyt poistin varmistimen, asetuin ulkopuolelle oven viereen pitäen pistooliani vartalon suojassa.
Pysyen itse mahdollisimman sivussa avasin vartiotuvan oven.
Kaikki oli normaalia.
Heput makailivat täydet vaatteet päällä punkilla.
Yksi vanki hamuili nopeasti käteensä harjaa.

Vartiopäällikkö oli lautapöminässään vieläkin vapisten.

Joku vaihtoon lähdössä ollut heppu oli harrastanut hevosen leikkiä ja säikyttänyt vartiopäällikön.

Pitkän litaniani sanoma on se, että pelkäsin niin pirusti, että jos tuvassa olisi ollut joku heppu kp rinnalla, vaaka-asennossa niin olisin saattanut ampua.
Sormeni oli liipasinkaaren ulkopuolella mutta olin miettinyt miten nopeasti sen saisi liipasimelle.

Mielestäni, viranhaltijoita lukuun ottamatta ja ampumaradan ulkopuolella aseeseen tartutaan tappamismielessä joten sotatilan ulkopuolella on syytä miettiä lyhyen tuliaseen mukana kuljettamisen mielekkyyttä!

Katson jonkin verran jenkkien ja saksalaisten poliisisarjoja.
Minua ärsyttää pollareiden heiluminen ase kädessä ja konnien uhkailu. Eivät hitot ammu edes varoituslaukausta.

"laiska-lasse"

Ihan kiva teko-lässytys.

Voitkin alkaa aloituksen hengessä miettimään miten kaduilta saadaan pelko pois.

H.

Kumpikin on eri huonoja tilanteita fyysinen pahoinpitely sille ei vedä vertaa henkinen pahoinpitely, näin on marjat!

Ai että kaikilla vanhoilla ihmisillä pitäisi olla se mukana, kun vaikka kauppareissulle lähtee? Jollei aseenkantolupaa viitsi tai saa hankittua, sitten kaiketi tikari tai Mora-puukko matkaan? Ja eikun uhkailemaan vastaantulijaa, jos näyttää siltä,että sillä on jotakin aikeita. Joo, kyllä tällä mallilla syntyy rumihia nopiammin kuin syntyvyys kasvaa varsinkin, kun dementoidumme melkein silmissä ja ryhdymme kuvittelemaan olemattomia.

Jokaisella on aikansa lähteä tästä elämästä. Se vaan on niin eikä sitä juurikaan voi ennalta ehkäistä. Ikiliikkujaa ei ole vielä keksitty. Tuskin sinäkään Coltin kanssa pääset sellaiseksi. Annatpa omituisen mallin jälkikasvulle: baanalle vaan kaikki järeiden aseiden kanssa, kun on niin turvatonta. Mikä sattuu, on sattuakseen. Eikä siinä Coltit auta. Eikä linnareissu vanhana tunnu kovin kiehtovalta. Kertomuksesi nimittäin tuntuu siltä,että saatat hyvinkin sihdata kaikkea liikkuvaa eikä ainoastaan rikollisiksi luulemiasi.

Pippurisumutin, hälytyspilli ja se värjäysaine jota saa ostaa kuka tahansa.

Kuulostaa ihan viisaalta. Värjäysaine tehoaa varmaan silmälasipäisiinkin uhkaajiin, ellei pippurisumute tehoaisi.

Muistan joskus nuorempana yksin kulkiessani ja takaa lähestyviä askelia autiolla tiellä kuunnellessa järjestäneeni avainlenkin niin käteeni, että tarvittaessa ehtisin raapaista sillä näkyvät merkit hyökkääjan kasvoihin. - Onneksi ei tarvinnut koskaan kokeilla, olisinko ehtinyt yllättää ja päässyt karkuun.

Joskus nuoruuden "kotiäiti"-vuosina työskentelin iltaisin parilla nuorisotalolla niihin aikoihin, kun huumeet alkoivat levitä laajemmin Suomessakin. Siellä keskustelliin välillä ohjaajien aseistamisesta, mutta vastustin hanketta, ja olisin kieltäytynyt ottamasta minkäänlaista asetta siellä käteeni. Onneksi ei tarvinnut katua, vaikka kohtasin muutamia erityisen haasteellisia tilanteita.

Kuinka Suomi24:jän porttaali voi olla NOIN "ajattelematon" on yhtäkuin älytön, että julkaisee kuvan jossa aseella osoitellaan odottavan äidin vatsaa, - taidan tehdä rikosilmoituksen!!