Menin tapaamaan netissä tapaamaani miestä hänen kotimaahansa ensimmäisen kerran noin 9kk sitten. Kaikki meni hienosti. Mutta ensimmäinen ja toinen tapaaminen erosi toisistaan kuin yö ja päivä. Ekalla kerralla hän pussasi minua lentoasemalla kaikkien nähden, se tuli yllätyksenä minulle, koska kyseessä on kuitenkin maa jossa tuollaista ei harrasteta julkisella paikalla. Kävelimme taksille minä hänen kainalossa ja hänen kätensä harteillani, ajattelin, että kohta ollaan poliisikuulustelussa. Koko loman kuljimme käsi kädessä, myös julkisella paikalla, emme kuitenkaan suudelleet tai muutenkaan lääppineet julkisesti. Toista matkaa odotin kuin kuuta nousevaa, mutta se olikin sitten iso pettymys. Lentokentällä sain vain vaivaiset poskisuudelmat, välillämme oli iso kuilu kun kävelimme, ei ollut tietookaan käsi kädessä kulkemisesta yms. Tiedän kyllä ettei noin heidän kulttuurissa käyttäydytä joten se oli mulle ok. Hempeillään sitten kotona poissa muiden katseilta. Nyt kuitenkin kysyisin teiltä jotka tiedätte/tunnette muslimikulttuuria paremmin kuin minä, että menikö multa jotain ohi?! Kun asiaa kysyin häneltä, niin vastaukseksi sain vain että "hän ei voi kulkea kanssani käsi kädessä kadulla", "tai pussata lentokentällä", yms. Intin, että miksi sitten eka kerralla kaikki tuo oli ok? En oikeen saanut minkäänlaista vastausta häneltä. Okei, ymmärrrän, että kaikki tuollainen käytös on kielletty julkisesti, mutta miksi kaikki tuo oli mahdollista ekan matkani aikana, mutta ei toisen? Onko niin, että ekalla reissulla olin kuin kuka tahansa turistipimake ja toisella reissulla olin jo hänen kihlattunsa? Vai mikä selittää tuon, että yhdessä vaiheessa käsi kädessä olemiset ja pussailut on ok ja toisella ei? Kolmannella reissulla välillämme varmaan vallitsee jäätävä hiljaisuus tällä menolla.....
Mikä mättää?
Kolmas(ko) reissu?
58537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Johtuu siitä että tuossa välissä perhe on jo osoittanut hänelle paikallisen tytön jonka kanssa hänen odotetaan avioituvan.
Tuon tytön sukulaiset eivät katsoisi hyvällä jos huomaisivat hänet hempeilemässä länsimaisen tytön kanssa.
Tiedäthän että noissa maissa hyväksytään täysin poikien huvittelu ja harjoittelu länsimaisten tyttöjen kanssa mutta heidän kanssaan ei avioiduta kuin hyötymis tarkoituksessa, mikäli haluavat lähteä länsimaisen sosiaaliturvan piiriin.
Että nettituttua on käyty tapaamassa ja vielä muslimimaassa.
Eipä näitä jaksa enää kommentoida.
Mutta että pakko oli kuitenkin kommentoida vaikkei jaksais?
Voi teitä, sitten hän saa "harjoitella" jonkun toisen kanssa, koska me emme harrasta seksiä ennen avioliittoa, jos nyt seksiä tarkoitat tuolla huvilla ja harjoittelulla. Nooh, enpä minä kovin montaa asiallista vastausta odottanutkaan, mutta odotellaan josko niitäkin ilmaantuisi. Ja tiedoksi sekin asia, että reissuillani siellä olen asunut hänen perheensä luona. Meidän kihlaus on saanut hänen vanhempiensa siunauksen. Kohta joku alähtää, että tottakai on vanhempien siunaus, kun poika pääsee Eurooppaan-> hyödyttää myös vanhempia. Joo tiedetään tiedetään, minusta ollaan kiinnostuneita vaan papereiden takia.
Mites täällä Suomessa sitten netissä tutustuminen toimii??????????Eikös täälläkin mennä tapaamaan toista ihan livenä???????Eli jompi kumpi matkustaa toisen luo????Niin mitä ihmeellistä siinä on, jos matkustaa ulkomaalaista tapaamaan????Mä en ainakaan jaksa kovin kauaa mitään virtuaalihömppää.
No ei ainakaan yleensä niin, että ollaan tavattu hurjat 2 kertaa naamakkain, mutta ollaan jo kihloissa. Jotenkin tulee mieleen 14v teinit :D
Miksi te olette jo kihloissa, kun ette edes näe toisianne säännöllisesti ja toisella tapaamisella mies oli jo etäinenkin? Oletko nyt ajatellut asiaa ihan kunnolla, vai halusitko vain kihloihin, hinnalla millä hyvänsä?
Luitko ap.n aloitusviestin, kihlathan tässä ei se ongelma ollut.....
Muslimi kulttuurissa ei pussailla ja hempeilla muiden nahden mutta kasikadessa voivat pariskunnat kavella ihan hyvin! Kannattaa olla varuillaaan,vaikuttaa vahan silta etta mies ei halua etta muut nakevat teita kasikadessa...
En halua olla negatiivinen. Mies sai ekalla kerralla mitä halusi, eli pääsi pukille. Muslimi mies, joka asuu muslimi kulttuurissa ei tule koskaan sinua arvostamaan. Mies ei ole enää kiinnostunut sinusta, kiinnostus, kunnioitus ja salaperäisyys hävisi kun menit antamaan tälle jätkälle. myöskin näiden reissujen välissä mies tuskin on ollut sinulle uskollinen. Tällä miehellä on muitakin naisia, todennäköisesti suomalaisia, koska muissa maissa vanhemmat opettavat lapsiaan ettei heistä kasva tälläisia nenästävedettäviä.
Mähän sanoin, että emme ole harrastaneet seksiä, odotamme avioliittoa.
siis ostaa sian säkissä?
pyssyt näitä suoi24:n tietäjiä! Jos annat, niin mies menettää kiinnostuksensa, jos et niin ostat sian säkissä!
Turha näitä juttuja on täällä arvuutella. Kysyt mieheltä suoraan missä mennään, vai mennäänkö missään. Vastausten perusteella voit sitten arvioida onko suhteellanne oikeasti tulevaisuutta vai ei. Jos et saa mielestäsi kunnollisia vastauksia, niin sitten voit tykönäsi miettiä haluatko itsellesi elämnkumppanin, josta saa lopun ikää arvuutella mitä mies milloinkin käytöksellään tahtoo viestittää. Valinta on sinun.
Moi!itselläni vähän samanlainen tilanne....kävin myös miehen kotimaassa ja asuin hänen perheessä..mistäpäin sinun miehesi on?.....joo on noita kulttuurieroja....ei aina ymmärrä...kun on tottunut eurooppalaisena naisena...erilaiseen meininkiin...niin ja kyllä olen huomannut ton miehen ja naisen aseman...eroja.....mies sanoo hän on mies ja voi tehdä mitä haluaa...mutta naisen on oltava kuuliainen ja kunnollinen...heh....ja se kontroloiinen...niin ja en saanut kulkea yksin kotoa minnekään...että tällästä....
muslimipuoliso, ja tosiaankaan ei tullut kuuloonkaan, että olisin asunut tulevassa anoppilassa ennen vihkimistä. Se jos mikä EI kuulu muslimikulttuuriin. Toki kävin heidän luonaan 'näyttäytymiskäynneillä', mutta asuin muiden sukulaisten luona.
Sen sijaan miehen veljen venäläinen tyttöystävä on asustellut anoppilassani, mutta hänestä ei olekaan tulossa miniää.
Ottakaa, arvon naiset, hiukan paremmin selvää paikallisesta kulttuurista ja tavoista, niin ei sitten tule jysy-ylläreitä matkan varrella.
Hei Morsian....mun mies on Marokosta....voin vaan kuvitella mikä älämölö tuostakin alkaa...mutta mulla ei ole mitään hävettävää mieheni kansalaisuudesta tai muutenkaan....joten voin tuon kansalaisuuden julki tässä hyvin tuoda. Mistä sun mies on kotoisin?
Moi,mun mies on Tunisiasta....siitä aika läheltä Marokkoa...
Kyllä minä vaan muslimiperheessä vieraillessani tyttöystäväni kanssa samassa sängyssä nukuin.
Ja saman perheen poika nukkuu myös tyttöystävänsä kanssa.
Tuo venakko-juttu se vasta hullulta kuulostaa. Ai että perheen äiti hyväksyy satunnaiset hoidot samaan taloon, mutta ei miniä-ehdokasta? Kyllä nyt taidetaan sinisilmäistä suomineitoa taas vedättää. Lisäksi parikin kaveriani seurustelee muslimityttöjen kanssa, eikä heilläkään tietääkseni ollut tuollaista tyttöjen kotona muslimimaassa.
No nyt toi "Moriamen" järjetön pisteralli tarttui sinuunkin. Älä hyvä ihminen matki ihmistä, joka ei osaa kirjoittaa äidinkieltään.
kuulosta kovinkaan 'muslimimeiningiltä', mutta mikäpä siinä jos olet päässyt tyttiksesi kanssa vällyjen väliin:D
Ja tuohon 'sinisilmäisen suomineidon vedättämiseen' tulee, niin on sitten vedätetty jo kymmenisen vuotta oikein kunnolla. Niin, eikä tuosta venäläisestä tyttöystävästä koskaan miniää siihen taloon tullut.
Pointti onkin siinä, että "muslimimeininki" ei mahdu yhden stereotypian alle sen enempää kuin kristittyä meininkiäkään voisi yleistää vanhoillislestadiolaisten / afrikkalaisten katolisten / amishien tms. jne. mukaan.
Okei Okei, otetaan sitten selvää.....Voisitko valaista, että miksi ei tulevassa anoppilassa voi yötä olla? Nukuimme kuitenkin mieheni kanssa eri huoneissa, minä hänen siskonsa kanssa, eikä muutenkaan harrastettu mitään kähmintää niinä harvoina kertoina, kun kaksistaan taloon jäätiin. Miksi muiden sukulaisten luona majailu sitten on ok? Tässä tapauksessa kyseessä ei ole mikään Saudi-Arabia vaan aika liberaali muslimivaltio, jossa moniavioisuus on tehty mahdottomaksi lailla. Ja hänen perhekin on liberaali, ymmärtävät kyllä, että muualla elämä on toisenlaista.
on tapana minun mieheni kotipuolessa. Esim. Kun hänen toinen veljensä meni kihloihin, niin hänen ei sopinut osallistua sellaisiin juhlatilaisuuksiin kihloissaolo vuoden aikana, joihin hän tulevat appivanhempansa saattoivat tulla. Kihlattuaankin hän sai tavata ainoastaan pyytämällä luvan tulevalta appiukoltaan. Kysymyksessä oli siis järjestetty avioliitto.
Tavat vaihtelevat eri muslimimaissa, ja juuri sen takia kannattaa ennakkoon perehtyä kyseisen maan tapoihin. Ihan jo senkin takia, ettei tee jotain peruuttamatonta etikettivirhettä. Voit vallan hyvin kysellä asioista hänen naispuolisilta sukulaisiltaan. Ja olisi tietysti mukavaa, jos joku marokkolaisen puoliso, joka tuntee sikäläiset tavat ja käytännöt voisi opastaa sinua. Tiedän, että heitäkin tällä palstalla ainakin käy lukemassa kirjoituksia. Taitaa vaan olla niin että suurin osa niistä, jotka tänne aikoinaan kirjoitteli ihan asiallisesti, kyllästyi niiden vähemmän asiallisten idiootti-kommentteihin.
Itselläni oli onni saada sellainen kumppani, joka on aina jaksanut kärsivällisesti selittää miten asiat heidän kulttuurissa menevät. Myös anoppi ja miehen sisar ovat olleet suurena apuna. Miehen serkkutyttö pitää ystävällisesti huolen, että aina kun menemme lomaviettoon miehen kotimaahan, ja loma-aikaan osuu esim. juhlia, jotka vaativat erityisiä asuja, niin garderoobi odottaa valmiiksi teetettynä. Nytkin juuri kävimme yhdessä ostamassa silkit ensi kesän juhlapukuja varten.
Haluaa suhteeseen jossa ei saa näyttää tunteita ja muutenkin joutuu elämään kuin vankilassa.
Kolmasreissuko:
Minun mieheni on myos marokosta. Olen siella kaynyt monta kertaa mieheni kanssa mutta kun tutustuin mieheeni han ei asunut marokossa vaan toisessa euroopan maassa!
Mutta siis ennen kun menimme naimisiin kavimme hanen perheensa luona ja sukulaistensa luona mutta emme tietenkaan hanen vanhempiensa kotona nukkuneet samassa huoneessa, kuten sinakin niin mina nukuin hanen siskonsa kanssa ja mieheni toisessa huoneessa! Olemme ihan tietoisia etta emme saisi asua yhdessa ennen avioliittoa mutta mieheni perheeni on ymmartanyt tilanteen kuitenkin hyvin koska mina olen aivan toisesta kulttuurista, eivat he voi vaatia etta menisimme naimisiin 1kk tapaamisen jalkeen ja muuttaisimme yhteen. Muslimi maissa tallaiseen ollaan totuttu mutta ei missaan suomessa. Ja koska asumme kummatkin euroopassa mieheni kanssa ei hanen perheensa asiaan puuttunut, he ottivat minut avosylin vastaan ja kohtelevat minua todella hyvin!
Mutta mista pain marokkoa miehesi on? Marokko on aika erilainen kuin saudit ja liberaalimpi, mutta siis voit kavella miehesi kanssa kasikadessa kadulla,siis kasikadessa, ei tietenkaan mitenkaan etta miehesi kasi on jossain sopimattomissa paikoissa tms...mitaan pussailua ei tientenkaan voi harrastaa julkisissa paikoilla tai mitaan muutakaan rakkauden osoittelua mutta marokossa tuo etta pariskunnat kavelevat kasikadessa on aivan normaalia ja sita ei katsota mitenkaan pahalla!
Kyselen silla etta mista pain marokkoa miehesi on koska voihan olla etta marokon erikaupungeissa on eroa...minun mieheni on pohjoismarokosta ja siella he ovat ehka vahan vahanaikasempia kun etela marokossa mutta silti kasi kadessa kavely on aivan normaali asia jota nakee melkein kaikkien parien siella tekevan,ja olen nahnyt paljon muitakin marokon kaupunkeja...mutta jos kerrot kaupungin niin voin kysya mieheltani mita mielta han on?
Mieheni on Casablancasta.
Ehkä sinun kannattaisi kysyä vielä uudelleen mieheltäsi tuota että miksi ekalla kerralla kävelitte käsikädessä...puhuin mieheni kanssa joka on Tetuanista kotoisin ja hän oli myös sitä mieltä että käsikädessä tai ns. "käsikynkässä" puolisosi kanssa on aivan normaalia kävellä ja suurin osa sitä koko marokossa tekeekin..Miten hänen perheensä suhtautui sinuun alusta alkaen? Pidätkö paljon yhteyttä hänen perheeseen ilman miehesi käskyä/lupaa?
Minua ihmetyttää sama asia. Jos mies ei suostu vastaamaan noinkaan yksinkertaiseen kysymykseen, niin miksi edes kiusata itseään tuollaisen miehen kanssa?
Puhukaa asioista. Jos ei suostu puhumaan, niin on ihan turha mitään avioliittoja suunnitella. Se olisi pelkkää typeryyttä.
Hänen perhe on ottanut minut avosylin vastaan, hyväksyneet suhteemme heti alusta alkaen, mieheni sanoi jos eivät olisi hyväksyneet, niin ei voisi kanssani jatkaa, yhteyden pito perheeseen tapahtuu mieheni välityksellä, koska yhteistä kieltä ei ole, mieheni on ainoa englantia osaava. Hänen äitinsä kanssa olemme skypessä usein :) osaan marokon arabiaa sen verran että voidaan kuulumiset vaihtaa. Toivovat vain että kävisin useimmin, mutta ymmärtävät kyllä että se jatkuva siellä ravaaminen ei ole ilmaista vaikka mieheni osallistuukin matkakustannuksiin ja mulla on täällä työ, joten ei voi noin vain lähteä. Hänen suvustaan noin puolet asuu ympäri Eurooppaa eli ovat tottuneet ulkomaalaisiin puolisoihin ja tietävät että meno on täällä erilaista.
Tuli vaan mieleen tuosta, että koska meitä ei ole vihitty vielä, niin se varmaan on ainakin osasyynä tuohon, ettemme enää kulje käsi kädessä, vaikka hänellä onkin se lupa poliisilta, että on vastuussa minusta matkan ajan, jos poliisi sitä kyselee. Tuo vihkimättömyys tuntuu häntä kaivelevan muutenkin, hänen puheista päätellen" taivaat aukeaa" sitten kun meidät on vihitty eikä mikään ole sitten kiellettyä.
Siitä vaan sitten naimisiin ja vauvoja tekemään.
"Tuo vihkimättömyys tuntuu häntä kaivelevan muutenkin, hänen puheista päätellen" taivaat aukeaa" sitten kun meidät on vihitty eikä mikään ole sitten kiellettyä. "
No tässähän on ilmiselvä syy äijän tylyyn käytökseen. Se haluaa pikimiten pukille. Eli nyt kipin kapin naimisiin, niin pääsee miesparka aukomaan taivasta. Tosin voi olla, että kun tuskalla odotettu akti siten on ohi, koittaa tyhjyyden tunne. Ainakin rima on asetettu sanamukaisesti taivaisiin. Ja kun pipari ennen pitkää alkaa maistua leivältä, on miehellä taas uusi syy olla hapan ja etäinen. Nykyinen käytös ennustaa tulevaa käytöstä, älä kuvittele muuta.
Mistä ihmeen poliisin luvista puhut? Miksi itse Marokossa käyneenä en nähnyt, enkä kuullut mistään vastuuluvista? Siis ei kukaan ottanut minusta vastuuta, eikä minun tai kenenkään tarvinnut ottaa vastuita seurueen naimattomista suomalaisnaisista. Joko taas suomityttöä on pissitty linssiin?
Sinä olet nimimerkistä päätellen mies, joten sulla siellä mitään lupia tarvii olla. Ja jos minäkin olisin yksin ollut turistina ei mullakaan mitään lupia tarvitse olla. Kyse on naispuolisen turistin suojelusta, ettei paikalliset uroot vie ja houkuttele esim. rikosten pariin. Jos paikallinen mies liikkuu selvästikin länsimaisen naisen seurassa, niin poliisit voivat pysäyttää ja kysyä mikä on homman nimi ja silloin kyseinen paperi on kultaakin kalliimpi, koska emme ole naimisissa, muutoin näyttäisimme avioliittotodistuksen. Kyseiseen paperiin tulee molempien tiedot, minun passinumerot jne, saa paikalliselta poliisilaitokselta, huikeaan parin euron hintaan. Paperi on ollut ranskan kielinen, joten kielitaitoisena tätä suomityttöä ei pissitty linssiin!
Miksi haluat yleensä olla missään tekemisissä tuollaisen maan kanssa?
Niin. Kertoo jotain kyseisen maan suhtautumisesta naisiin. Miehet kyllä pärjäävät yksin ihan ilman mitään holhoajia, mutta naisia täytyy vahtia ja kytätä.
Noh, jos ottaa miehen vanhoillisesta maasta, niin saa miehen jolla on vanhoillisia tapoja. Mikäs siinä niin ihmeellistä on? Eikös se kulttuuri ole nimenomaan syy siihen miksi se mies on niin i-h-a-n-a?
"Hänen suvustaan noin puolet asuu ympäri Eurooppaa eli ovat tottuneet ulkomaalaisiin puolisoihin ja tietävät että meno on täällä erilaista."
Eli paineet on kovat päästä samaan koneeseen ja osaamista kusetuksesta on jo suvussa.
Ei sitten tullut mieleen, että jos sukua on jo Euroopassa, niin helpostihan hän tänne sitten pääsisi ilman ap:n vihille viemistäkin.
Jaa niin, se oli siis vapaaehtoisesti hankittava lupalappu. Merkilliset ovat tavat.
Ei kai tänne ihan helpolla pääse, vaikka sukua jo olisikin livahtanut maahan? Ei se taida riittää perusteeksi oleskeluluvalle, että on sukua? Ellei nyt ehkä alaikäisten kohdalla.
Sä oot mennyt tietämättäsi "naimisiin", just oli lehdessä juttua noista "luvista", jotka oiekasti onkin jotain ihan muuta...
Ei tuossa ole varmaan mitään sen kummempaa, kuin että suhteen alussa moni tinkii periaatteistaan tehdäkseen vaikutuksen suhteen toiseen osapuoleen. Kyllähän ihan suomalaistenkin välisissä suhteissa yritetään antaa alussa itsestä sellainen kuva, joka vastaisi mahdollisimman paljon toisen ihanteita. Ikävää, mutta valitettavan yleistä. Minulle on esimerkiksi annettu ymmärtää, että mies olisi kiinnostunut tanssimisesta, joka minulle on tärkeä harrastus, mutta suhteen vakiinnuttua intoa tanssikursseille lähtemiseen ei löytynytkään :(
Ihme kommentin heitti joku kauhistellessaan, miten kamalaa on elää suhteessa, jossa ei saa näyttää tunteita. Ei tämä ole pelkkä kulttuurikysymys. Ei kaikki suomalaisetkaan halua kävellä käsikädessä tai suukotella julkisesti. Itse asiassa aikuisista pariskunnista aika harva näin loppujen lopuksi tekee. On harmillista, jos pariskunnan osapuolten mieltymykset eivät tässä kohtaa, mutta eiköhän kyseessä kuitenkin ole asia, josta voi keskustella ja jonka suhteen voi tehdä kompromisseja.
Hieman hälyttävältä kuulosti kyllä kohta, jossa kirjoittaja puhui avioliitosta. Miehen sanoissa oli minusta kiristyksen makua.
"Ei kaikki suomalaisetkaan halua kävellä käsikädessä tai suukotella julkisesti."
Mutta se on aivan eri asia,ei täällä tarvitse poliisille selitellä jos jonkun kanssa kävelee käsi kädessä!
Näistä naisista on selvästi ihan ok olla avuton holhottava pelkän sukupuolen perusteella. Heistä tulee mainio pikkuvaimo uljaalle menevälle urokselle.
Veikkaanpa silti, että suomalaiselta kumppanilta ei siedettäisi mitään vahtimista ja kiristystä.
Totta kai se on eri asia, ja jos mies välttelee julkisia hellyydenosoituksia siksi, että niitä hänen kotimaassaan säädellään lailla, niin eihän mieskään asialle mitään voi. Minusta ei ole mikään kovin suuri uhraus, jos vieraillessa miehen kotimaassa joutuu julkisista hellyydenosoituksista pidättäytymään. Muutama viikko sinne tai tänne, ja voihan sitä neljän seinän sisällä pussailla niin paljon kuin haluaa. Ne pariskunnat, jotka haluavat elää vapaamielisemmässä ympäristössä pidemmän päälle, varmaan sitten päätyvät valitsemaan asuinmaansa sen mukaan.
No miten selität tyypin estottoman käyttäytymisen ekoilla treffeillä? Niin ja tosiaan onhan se suoraan sanottuna täysin järjetöntä, kun jo ennen kolmansia treffejä puhutaan avioliitosta. What`s the rush?
Itsekin marokkolaisen kanssa naimisissa.....ja meillä ainakin oli hoppu sen takia yhteen, että voitiin aloittaa oma elämä, samassa maassa saman katon alla. Ei ole helppoa ja halpaa olla etäsuhteessa kovinkaan kauan ja ei tuo seurustelukaan oikein onnistu kun yksi asuu siellä ja toinen täällä. Eli ymmärrän täysin ap:n puheet. Ja meillä myös oli "se lupa poliisilta", ei se mitään kusettamista ole vaan maan tapa. Meillä sitä ei koskaan kukaan kysynyt, vaikka välillä poliisit pitkään katsoivatkin, mutta luulivat kai että ollaan aviopari, etenkin kun meillä usein oli hänen pikkuveli mukana, luulivat kai että hän on meidän lapsi :)
En voi miehen käytöstä selittää, kun en henkilöä tunne, mutta erilaisia oletuksia voin toki esittää siinä kuin kuka tahansa muukin. Sellainen tuli esimerkiksi mieleen, että mies saattoi ensimmäisellä kerralla "ottaa riskin" tunnekuohuissaan, sittemmin suhteen vakiinnuttua tunteenpurkauksia on ehkä helpompi hillitä. Tämä perustuu siis siihen ajatukseen, että kyseisessä maassa julkisista hellyydenosoituksista on säädetty lailla. Toisaalta voi ihan hyvin olla niinkin, ettei mies ole julkisesta pussailusta ylipäätään kovin innostunut kulttuurisista tai henkilökohtaisista syistä mutta ensimmäisellä kerralla halusi toimia naisen mieliksi. Kyllähän sitä alussa halutaan tehdä toiseen vaikutusta puolin ja toisin.
Suomalaisesta näkökulmasta olisi minunkin mielestäni outoa puhua noin vähäisen yhdessäolon jälkeen avioliitosta, mutta monissa kulttuureissa asiasta ajatellaan eri tavalla. Turha sanoa jotain asiaa järjettömäksi vain siksi, että Suomessa asiasta ajatellaan toisin, varsinkaan kun pitkä seurusteluaika ei näytä edes olevan mikään onnen tae - näin ainakin voisi päätellä Suomen avioerotilastoista.
Monikulttuurisissa suhteissa mennään usein nopeasti naimisiin myös siksi, että avioituminen on ainoa keino aloittaa yhteinen elämä. Itse en ollut koskaan pitänyt avioliittoa kovin tärkeänä päämääränä elämässäni, mutta kahden vuoden etäsuhteen jälkeen suostuin ulkomaalaisen miesystäväni kosintaan, koska halusin asua yhdessä hänen kanssaan, eikä se muulla tavoin olisi onnistunut. Emme kumpikaan olisi voineet saada pidempää oleskelulupaa toistemme kotimaihin avioitumatta. Tämän kahden vuoden aikana olimme tavanneet vain kolmesti. Jos välimatka on pitkä ja lentoliput kalliit, ei yhtenään matkustaminen tule kysymykseen, eikä yhteistä arkea pääse viisumisäädösten vuoksi kuitenkaan kokemaan.
"Monikulttuurisissa suhteissa mennään usein nopeasti naimisiin myös siksi, että avioituminen on ainoa keino aloittaa yhteinen elämä."
On todella älyttömän suuri riski sännätä naimisiin jonkun ihmisen kanssa muutamien treffien jälkeen. Varsinkin kun kyse on monikulttuurisista suhteista. Ja aivan erityisesti jos toisella osapuolella voi olla motiivina maahantulosäännösten kiertäminen. Järkeä on hyvä käyttää. Jos yhteisen elämän aloittaminen ei voi odottaa perinpohjaista tutustumista tällaisissa tapauksissa, on paras jättää asia sikseen. Vai mitä mieltä olet, onko edes samasta maasta kotoisin olevan nettitutun kanssa järkevää mennä naimisiin parien deittien jälkeen?
Millä tavalla avioituminen oikeastaan on riski verrattuna seurusteluun muuten vain? Erotahan voi, ja jos osapuolet laativat avioehdon (mikä ainakin minulle on itsestäänselvyys puolison kansallisuudesta riippumatta), taloudellistakaan riskiä ei ole. Jos toinen on käyttänyt avioliittoa hyväkseen oleskeluluvan saamiseksi, ei toinen osapuoli ole asiasta enää eron jälkeen vastuussa. Avioero on toki aina vaikea paikka, mutta kyllähän ihmiset pääsevät eroistaan yli. Edelleen muistutan, että puolet suomalaistenkin liitoista päättyy eroon.
Luitko edes kommenttiani kokonaan? Kirjoitin, että suomalaisesta näkökulmasta pikainen avioituminen ei olekaan järkevää. Jos seurustella voi muutenkin, ei parien deittien jälkeen ole tarpeen avioitua. Monikulttuurisissa suhteissa mahdollisuutta pitkään seurusteluaikaan ei kuitenkaan aina ole. Kyllä minäkin olisin mielelläni tutustunut mieheeni suomalaisittain pitkän kaavan mukaan, mutta se ei kerta kaikkiaan ollut mahdollista viisumisäädösten vuoksi. Näkemällä lomien aikana pari kertaa vuodessa ei kuitenkaan pääse elämään todellista arkea toisen kanssa. Mitä muita vaihtoehtoja tällaisella pariskunnalla on kuin avioitua?
Eli riskin kantaa Suomen valtio.
...jota edustan ihan itsekin maksamalla rapiat 1000 euroa kuussa veroja.
No se ei riitä kovin monen miehen elättämiseen valtion rahoista.
Ja samoista rahoistahan pitää maksaa sinun jo saamasi koulutus, lastesi koulutus, sairaalat, tiet, eduskuntaa jne. tms. yms..
Ihme saivartelua. Palkkani on hieman yli suomalaisen keskiarvon, mutta on totta kai totta, että ei minun maksamillani veroilla montaa miestä elätetäkään. En vain ymmärrä, miksi pitäisikään. Miksi minun pitäisi elättää monta eri miestä? Ylipäätään viittaamalla maksamiini veroihin tarkoitin sitä, että niin kauan kuin olen verojen osalta maksajapuolella minulla lienee ihan yhtä suuri oikeus kuin muillakin esittää näkemyksiä siitä, mihin varovaroja käytetään.
voi aina esittää, maksoi sitten veroja tai ei. Eri asia miten paljon niillä mielipiteillä on painoarvoa.
Ja tuskinpa ne sinunkaan veroeurosi on korvamerkittyjä kustantamaan sinun miesystäväsi tukien maksamiseksi. Kyllä me kaikki joudumme, valitettavasti, yhteisvastuullisesti osallistumaan ylläpitoon.
Yhteisvastuullisuushan nyt vissiin on koko verojen maksamisen idea. Kyllä minäkin mukisematta maksan verojen muodossa monesta sellaisesta asiasta, joita en omasta puolestani välittäisi kannattaa. En minä nyt kuitenkaan tule rakastamastani miehestä luopumaan vain siksi, että hän saattaisi joskus tulevaisuudessa aiheuttaa kuluja Suomen valtiolle, joten tämä jankkaaminen on naurettavaa ja turhaa.
"Edelleen muistutan, että puolet suomalaistenkin liitoista päättyy eroon."
Olisi mielenkiintoista tietää vertailun vuoksi, kuinka suuri osa kahden tai kolmen tapaamiskerran jälkeen solmituista monikulttuurisista (suomi muu) liitoista päätyy eroon. Veikkauksia?
No en minä ainakaan ole ehdottamassa, että pitäisi luopua miehestä, jota oikeasti rakastaa. Kunhan vähän piikittelin tuosta huolettomuudestasi riskien suhteen, kun ne eivät kaadu omaan niskaasi.
100%?
Ihmettelen hieman muutamien aikaisempien kirjoittajien laajamittaista spekulointia Marokon yleisistä tavoista, kun mielestäni selkeästi ongelma on se, että miehen käytös muuttui. Itse kyllä tässä tapauksessa veikkaisin, että muuttuneen käytöksen syynä on avioliittoon painostaminen. Samaan hieman viittaisi myös nuo puheet avioitumisesta ja miten sen jälkeen kaikki on sallittua.
En tiedä miten tämän sanoisi nätisti, mutta kyllä tuo aika hurjalta kuulostaa, että kahden tapaamisen jälkeen ollaan jo kihloissa (vai oliko kihlautuminen peräti tapahtunut jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen, ei selvinnyt aivan täysin). Itse olisin ainakin aivan kauhuissani.
Olen itsekin mokuliitossa ja ymmärrän kyllä tällaisten parien elämän realiteetteja: usein naimisiin on mentävä melko nopeasti, jotta pääsee kunnolla aloittamaan yhteisen elämän. Silti kahden tapaamisen jälkeen kihlautuminen on kyllä todella nopeaa. Jotenkin tuntuu, että ei kai kukaan ihminen, joka aivan vakavasti hakee itselleen puolisoa loppuelämäksi, voi tietää parin tapaamisen jälkeen, että tässä se nyt on. Sen sijaan mikäli avioitumiselle on muu motiivi kuin halu viettää loppuelämä yhdessä, niin silloinhan kiirehtimisen ymmärtää, mitä nopeammin asia etenee, sen parempi.
Vaikuttaa siltä, että hänelle on jo vaimo katsottuna kotipuolessa.