en edes tiedä onko hän ystäväni enää, onko ikinä ollutkaan.
aion ottaa etäisyyttä ja katsoa mihin homma menee.
olemme jo iäkkäämpiä ja lapset lähes lentäneet pesästä. tuntenet olemme toisemme jo iät ja ajat.
eli hän on seurallinen ja sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita...ainakin vaikuttaa siltä, hän tuntee paljon paljon ihmisiä, minä vain kourallisen.
hän tietää kaiken.
hän on viime aikoina(useempi vuosi) ollut tosi kiireinen, aina sattuu ja tapahtuu ja minä en pysy perässä jutuissaan, en toki aina haluakkaan.
hänen elämänsä on riekaleina omasta mielestään, erosi ja jäi yksinhuoltajaksi, velkavankeus, elatusmaksujen karhuaminen, ex-mies on kuulemma niin kamala(ei vainoa eikä ole väkivalt.), uudesta suhteestakin löytyy aina huonoa...
menee kurjasti, rahat on tiukilla jne. en aina jaksa kuunnella ongelmiaan.
autan jos voin mutta emme asu samalla pikkakunnalla joten se on joskus mahdotonta, kun on omakin elämä ja työ.
kehuu fb:ssä kuinka hänellä on "hyviäkin ystäviä" , eli niitä jotka asuvat samalla paikkakunnalla, antavat, auttavat jne. kuka tuo marjoja, joulukuusen, kuskaa, auttaa jne. ja yllensä nää auttajat vaan antaa jotain konkreettista, kuten materiaa ja tavaroita, ruokaa tms.
luulen ja olen huomannut että ystäväni haluaa vain ihmisistä sen minkä saa irti, eli hyödyn. muusta ei väliä.
se josta ei saa kuin seuraa ei kauaa kelpaa nykyään. eli hän on muuttunut.
sanoi mulle että "kun sulla on noin hyvä palkaa ja kaikki hyvin, mikäs sun on olessa"
enkö saisi olla onnellinen omassa avioliitossani ja perheestäni, ja hyvästä työstä josta tykkään. miksi hän on niin katkera.
ja mielestäni ystävyys on jotain muuta kuin ainaista jakamista toiselle, rahaa, tavaraa, ruokaa tms. hänen mielestään: jos ei tee ei ole ystävä. ei ainakaan hyvä sellainen.
hyvä ystävä on hänen mielestään aina valmis auttamaan omista menoistaan huolimatta. , jakamaan esim. sienisaaliin, marjat, kaiken.
aion ottaa etäisyyttä ja katsoa mihin homma menee.
olemme jo iäkkäämpiä ja lapset lähes lentäneet pesästä. tuntenet olemme toisemme jo iät ja ajat.
eli hän on seurallinen ja sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita...ainakin vaikuttaa siltä, hän tuntee paljon paljon ihmisiä, minä vain kourallisen.
hän tietää kaiken.
hän on viime aikoina(useempi vuosi) ollut tosi kiireinen, aina sattuu ja tapahtuu ja minä en pysy perässä jutuissaan, en toki aina haluakkaan.
hänen elämänsä on riekaleina omasta mielestään, erosi ja jäi yksinhuoltajaksi, velkavankeus, elatusmaksujen karhuaminen, ex-mies on kuulemma niin kamala(ei vainoa eikä ole väkivalt.), uudesta suhteestakin löytyy aina huonoa...
menee kurjasti, rahat on tiukilla jne. en aina jaksa kuunnella ongelmiaan.
autan jos voin mutta emme asu samalla pikkakunnalla joten se on joskus mahdotonta, kun on omakin elämä ja työ.
kehuu fb:ssä kuinka hänellä on "hyviäkin ystäviä" , eli niitä jotka asuvat samalla paikkakunnalla, antavat, auttavat jne. kuka tuo marjoja, joulukuusen, kuskaa, auttaa jne. ja yllensä nää auttajat vaan antaa jotain konkreettista, kuten materiaa ja tavaroita, ruokaa tms.
luulen ja olen huomannut että ystäväni haluaa vain ihmisistä sen minkä saa irti, eli hyödyn. muusta ei väliä.
se josta ei saa kuin seuraa ei kauaa kelpaa nykyään. eli hän on muuttunut.
sanoi mulle että "kun sulla on noin hyvä palkaa ja kaikki hyvin, mikäs sun on olessa"
enkö saisi olla onnellinen omassa avioliitossani ja perheestäni, ja hyvästä työstä josta tykkään. miksi hän on niin katkera.
ja mielestäni ystävyys on jotain muuta kuin ainaista jakamista toiselle, rahaa, tavaraa, ruokaa tms. hänen mielestään: jos ei tee ei ole ystävä. ei ainakaan hyvä sellainen.
hyvä ystävä on hänen mielestään aina valmis auttamaan omista menoistaan huolimatta. , jakamaan esim. sienisaaliin, marjat, kaiken.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä sen auttamisen ja tavaroiden ym. antamisen pitää olla molemminpuolista. Kaverisi on hyväksikäyttäjä ja ahne. Kun et passaa ja sijoita hänen miellyttämiseen, niin saat olla rauhassa. Etsi parempaa seuraa itsellesi.
siltä mustakin on alkanut tuntua. jääköön omaan arvoonsa.
aion jättää hänet hiukan taka vasemmalle ja olla piittaamatta hännen kommenteistaan todellisista ystävistä.