Koulutuksen kuppikuntia

En mihinkään kuppikuntaan.
Silloin kun olen aloitellut,niin piti käyttää omia aivojaan,ei saanut "apuja" mistään kuppikunnista.Ja ehkä toisaalta,hyvä niin.Oppi oivaltamaan,soveltamaan ym.ihan itse.Siihen kun lisää vielä pääasiassa vaativat rodut,onni omistaa paljon erirotuisia koirakavereita omistajineen ja harrastukset muitten parissa,kummaltakin puolin,niin ei siinä ole ollut aikaa edes miettiä liikoja :D
Ainoat avut oli kentät,ja kokeneet koira-ihmiset.Siitä sitten vuosien saatossa ihan omat sopat keitetty,että vaikka perustaisi oman kuppikunnan :D

En tiedä mitä temput tarkoittaa.Itse puhun vaan kasvatuksesta ja koulutuksesta.
Kummassakin pääpointti on positiivinen vahvistaminen.Tosin pakotteitakaan en hyleksi,mutta aika vähäisessä määrin,ja lähinnä kait niitä tulee nuorison kanssa joskus tehtyä.Pakotteisiin perustuva koulutus/kasvatus,taasen henk.kohtaisesti ei iske.
Ja laumasta "häädöt" ym.menee yli hilseen...

Johtajuuksia,dominointia ym.ei tule pahemmin pohdittu omissa tekemisissä.
Asiat vaan tehdään.
Ja meillä se menee kaavalla asiat opetetaan(siis opetetaan,ei odoteta virheitä,joista rangaistaan),motivoidaan hyvin ja myös vaaditaan.Kieltosana kyllä myös käytössä.Sekin opetetaan kunnolla,ja se tarkoittaa myös ,että siinä ei ole neuvotteluvaraa,vaan se on ehdoton.
Koirille itse hyvä tiiminvetäjä,reilu,looginen,määrätietoinen ja koirien tarpeista hyvin huolehtiva.
Noilla eväillä on menty ja mennään.
Omilla koirilla on ehkä jonkun mielestä tiukkakin kuri,kun asiat vaaditaan ihan säntillisesti,ja sataprosenttiseen hallintaan pyrkien.
Riippuu miten sen ottaa,mutta vastineeksi saaneet myös paljon sellaista,mitä ei ihan kaikki saa.

Juu samanlainen tarina kuin molossilla. Tekemällä, tekemällä ja sen kautta oppimalla..Virheet ja onnistumiset, sekä periksiantamattomuus siinä mitä tehdään ja opittua ylläpidetään.

Yllä mainitun kautta vahva osaaminen ja käsittelytaito ( myös ihmisiin.)
Olen reilu, mutta erittain vaativa siinä mitä on opittu...Vahva auktoriteetti ja suuri mielenkiinto ja tahto siihen mitä tekee.

Kuppikuntaan ei voi kuulua, koska menen "tunne" pohjalta koira kohtaisesti. Lisäksi en halua rajoittua mihinkään tyyliin tai tapaan. Hyvin on pärjätty ja koulutettu monta epävakaata koiraa..

...Ensimmäisen koiran sain 41v. sitten (6v.)..

Edelleenkään en käytä makupaloja kuin pennulle sivulle opettaessa...muuten motivointi haetaan muuta kautta...Käytän kannuustavaa pakotetta myös aika paljon.

canis.familiaris: ihan mielenkiinnosta kun en ole törmännyt termiin "kannustava pakote", mitä tällä tarkoitetaan? Anna esimerkki käytöstä? Opiskelen tällä hetkellä oppimispsykologiaa ja kiinnostaa kovasti mitä tällä tarkoitetaan :)

Ehkä kuulun enemmän Victoria Stillwell/Tuire Kaimio-kuppikuntaan kuin tuohon jälkimmäiseen. Kaikki parin viikon jääkaudet, räminäpurkit ja koiran ylimääräiset nyppimiset ja uhkailut menee yli hilseen. Miksi pitää niin kouluttaa tai siis "kasvattaa", kun voi tehdä sen siten että koira ymmärtää mitä haet takaa. Ymmärrän kyllä Jan Fennellin 5 minuutin jäähyn, mutta en kyllä viikkoja kestävää.

Kyllähän se Victoria Stillwell ja Kaimio kieltoja käyttävät mun ymmärtääkseni, mutta kiellon jälkeen tähdentävät että pitää olla se vaihtoehtoinen tekeminen sen kielletyn tilalla. Kyllä mäkin kiellän, ja koiran on uskottava kerrasta. Käytän paljon koirien rauhoittavia eleitä sekä muuta. Murahtelenkin välillä jos ei mua uskota ;)

Voi noilla Millanilla ja Vilanderilla olla jotain käyttökelpoistakin, mutta ei ne metodit kyllä toimi kuin murto-osalle koirista... ja tähän huomautan, että ne Millanin ohjelmassa olevat koirat ei yleensä ole niin "red zone" kuin ohjelmassa vihjataan. Kyllä niitä voi muutenkin kouluttaa hänen tavallaan. Tämän Millanin yhden kirjankin olen lukenut, ja aika höttöä oli. Jan Fennell on aika mukava lisä noihin kuppikuntiin; perustaa johtajuuteen asiat, mutta ei käytä minkäänlaista uhkailua, mutta ei siedä ryppyilyäkään koirilta. En nyt ihan ole kokonaan hänen kannattajansa kuitenkaan, mutta ajattelemisen aihetta tuo ihminen antaa.

Siis mun mielipide.

Ei taas tätä! Tämäkin ketju mene kuitenkin vaan Millanin haukkumiseksi, niin kuin kaikki, joissa joku kouluttaja nimeltä mainitaan. Vaikka ei edes Millanin nimeä olis aloituksessa, niin silti aina sama paskan heittäminen alkaa... Lukekaa niitä entisiä ketjuja, siellä on jo kaikki sanottu puolesta ja vastaan.

Kiitos muutamalle alussa olleelle, jotka malttoivat pysyä aiheessa.

Ja itse pysyn aiheessa myös sen verran, että en kuulu mihinkään kuppikuntaan. Toimin niin kuin omalle koiralle, ja itselle kussakin tilanteessa sopii.

No tästä on puhuttu muutama kerta ja en ihan ole osannut asiaa selittää, mutta ne jotka koirien kanssa on enemmäm pulannut, niin tietää tai osaa poimia pointin.

Kannustava pakote.
Viedä koira kannustamalla "hoputtamalla" tilaan, jossa ei vaihtoehtoa kuin tehdä se mikä pitää..

Esimerkkejä..
Este..Innostavasti kannustavasti (painostavasti) hyppy, hyppy hieman tarvittaessa apuja käyttäen (ohjaava veto hihnasta) Tilanne on "kiireinen" että koira on "hieman" hämmästynyt ja ikäänkuin painostaen/ yllyttäen/ohjaten/kannustaen koira oivaltaa mitä siltä haetaan. Vaihtoehtoja ei ole kuin se mitä ollaan tekemässä.

Rappuset (vaikka ritilä) Kanustavasti/innostavasti viedään, että koiran varsinainen pää huomio on ohjaajassa, ei varsinaisesti siinä mitä tehdään..jos asiassa on pelkokynnys. (vaikka pentuna jne..)

Jo kerrottuna esimerkkinä oli alfapossurotikkani, jonka laitoin kulkemaan edelläni kapeita ritilä rappusia hyppyritorniin...itse tulin perässä kannustaen ja vielä niin että pysähtyminen ei ollut mahdollista tai vaihtoehto..käsky ja kannustus. Koiran itseluottamus hyppytornissa suorituksen jälkeen oli silmin nähtävä ja hyvin yhdistävä "yhdessä" koettu juttu..Koira ei pelännyt tämän jälkeen juuri mitään koska kokemus oli ilmeisen vahva ja kasvattava..Ehkä tämä on osittain lähellä Floodingia.

http://teoria.nettisivu.org/kasitteet/ehdollistuminen/pelkoehdollistuminen/flooding/

Tämä tapa kaiketi vaatii ohjaajalta "hieman" auktoriteettiä..josta koirakin siitä tekemiseen rohkeutta hieman saa. Tästä rakentuu väistämättä luottamus, jolloin uuden kokeminen/koulutus helpottuu..

Ehkä taas helpoin esimerkki on saada koira hyppäämään laiturilta veteen..yleensä koira on hyppäämäisillään, mutta se viimeinen niitti itse rohkeus hypätä uupuu. Jos ensimmäisellä kerralla ei onnistu, niin asia vaikeutuu huomattavasti, jos sitä myöhemmin yrittää..

En ymmärrä jäähyjä, enkä selityksiä "murkku" ikäisestä koirasta..Jäähyssä koira saa kärsiä siitä että sen ohjaaja on jo epäonnistunut ja koira ikäänkuin kärsii siitä toistamiseen..Mutta hyvä jos lopulta sen edes sillä saa kuntoon..Parempi sekin kuin pitkittynyt piina, jossa kaikki kärsii.

Murkkuikä taas ohittuu, jos eli tekeminen ja kehitys vastaa toisiaan.

Tätä kuppikunta tai tyyli tapaa keskusteluissa olen vältellyt, mutta jos jokin tapa tehdä pitäisi nimetä, niin lähimpänä on Brad Pattison.

Ei ole aikaa juuri keskittyä aiheeseen, mutta tuossa on se pääpointti kuitenkin.

Erotellaan vielä kuitenkin: Flooding , jossa pelkokynnys on syntynyt kokemuksen kautta. Tässä mielestäni suuri asia on luottamus ohjaajaan kohtaan, koska reaktio johonkin on vaistopohjainen..

Kannustavassa pakotteessa, taas pyritään saada koira tekemään yllyttämällä kokemattomuuttaan jotain mitä ei ole vielä tehnyt, eli uuden asian kynnys ylitetään. Tässäkin on tärkeä, että vaikka tilanne on painostava, niin tekemisen meininki on innostava ja tekemiseen kannustava..Yhdessä koettu. (luottamusta kasvattava)

Sana kannustava pakote, on minun keksimä, jolla yritin joskus selittää tapaani tehdä koiran kanssa..

Tuo Flooding on putkiksen esille tuoma juttu ja linkki, jonkun keskustelun yhteydessä.