Tapasin keväällä miehen, johon ihastuin ja lopulta uskaltauduin pyytämään tätä ulos. Tavattiin sitten, mutta mies ilmoitti heti alkuunsa, ettei ainakaan silloin vielä halua suhteelta mitään vakavaa, mutta voidaan kuitenkin jatkaa tapailua. Oli ihan muutama viikko sitä ennen eronnut ja halusi jonkun aikaa olla yksin. Päädyttiin samalla kerralla sänkyynkin, ja sovittiin, että otan yhteyttä mieheen, jos haluan nähdä uudestaan.
En halunnut pelästyttää miestä olemalla liian tunkeileva, ja muutenkin kiireiltä meni sitten reilu kuukausi, ennenkun pyysin miestä taas ulos. Tapaaminen meni melko samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin, muttei kuitenkaan puhuttu jatkosta mitään. Oltiin vain, että "soitellaan".
Koko homma etenee niin hitaasti, että ihastukseni on laantunut melko lailla, mutta mies on kuitenkin sellainen, että tiedän ihastuvani heti jos juttu saa yhtään enemmän pontta. Mies ei myöskään ole mikään naistenmies, eikä tunnu siltä, että hän haluaisi nähdä minua ollenkaan jos seksi olisi ainoa avuni.
Jotenkin tuntuu kuitenkin säälittävältä roikkujalta, jos taas kerran olen se, joka ottaa mieheen yhteyttä, eli jäänkö odottamaan miehen yhteydenottoa? Jäi sellainen olo, että minun homma se taas olisi, koska asiasta ei puhuttu. Vai olisiko parasta vain antaa koko jutun kuivua kasaan, jos miehestä ei kuulu?
En halunnut pelästyttää miestä olemalla liian tunkeileva, ja muutenkin kiireiltä meni sitten reilu kuukausi, ennenkun pyysin miestä taas ulos. Tapaaminen meni melko samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin, muttei kuitenkaan puhuttu jatkosta mitään. Oltiin vain, että "soitellaan".
Koko homma etenee niin hitaasti, että ihastukseni on laantunut melko lailla, mutta mies on kuitenkin sellainen, että tiedän ihastuvani heti jos juttu saa yhtään enemmän pontta. Mies ei myöskään ole mikään naistenmies, eikä tunnu siltä, että hän haluaisi nähdä minua ollenkaan jos seksi olisi ainoa avuni.
Jotenkin tuntuu kuitenkin säälittävältä roikkujalta, jos taas kerran olen se, joka ottaa mieheen yhteyttä, eli jäänkö odottamaan miehen yhteydenottoa? Jäi sellainen olo, että minun homma se taas olisi, koska asiasta ei puhuttu. Vai olisiko parasta vain antaa koko jutun kuivua kasaan, jos miehestä ei kuulu?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei Maruppppa
Osalla eronneista menee kauan aikaa ennen kuin sielun solmut aukeavat edellisestä suhteesta . Eli ymmärtävät omat ja toisen virheet sekä käsitellä ne. En usko että teet väärin jos kerrot omista tunteistasi mutta anna aikaa. Ero on todellakin raskas uskollisille ihmisille.
Itse olen kokemassa eroa ja sen tuomaa vuoristorataa tunteissa.
Ihastunut toiseen 9kk eron jälkeen ja tuskassa yhtäaikaa. Itse en ole naistenmies omasta mielestäni olen vain yhden naisen mies. Ei minulla ole kiirettä etsiä toista kun on 3 lasta ja ihastuksellani on 1 lapsi. Kumminkin olen tuskassa kerronko ihastukseni ja tunteeni hänelle ja uskallanko entä aiheuttaako sekä vaikeuksia hänelle. Tuntuu että mihinkään ei ole oikeaa vastausta.
Menin nuorena naimisiin 21v .. Liitto kesti 17v emme vain sopineet yhteen pikku hiljaa tajuan sen. Toivon Eksälle kumminkin kaikkea parasta kumminkin olen sielussani jo tehnyt päätöksen en koskaan enää palaa vanhaan.