Raamatussa puhutaan sekä ihmisen sielusta että hengestä. Tarkoittavatko ne samaa asiaa?
Myös tavallisessa puhekielessä ainakin vanhammat ihmiset käyttävät sanoja sielu ja henki. Esimerkiksi "silmät ovat sielun peili" ja "henki lähti hänestä".
Kiinnostaisi kuulla mielipiteitä asiasta. Jos joku tuntee asian tiimoilta kirjallisuutta niin toivon saavani niistä vinkkejä.
Myös tavallisessa puhekielessä ainakin vanhammat ihmiset käyttävät sanoja sielu ja henki. Esimerkiksi "silmät ovat sielun peili" ja "henki lähti hänestä".
Kiinnostaisi kuulla mielipiteitä asiasta. Jos joku tuntee asian tiimoilta kirjallisuutta niin toivon saavani niistä vinkkejä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
En tiedä mikä ero niissä on mutta se mikä niitä yhdistää on se että kummastakaan ei löydy todisteita.
Kyllä sussa näyttää vielä henki pihisevän.
Todiste on vaan niin lähellä ettet itse sitä edes huomaa.
Ensin pitää määritellä se, mistä hengestä puhutaan:
Henki:
1. Sinun henkesi haisee.
2. Pyhä Henki
3.Henkesi on vaarassa.
4. Neljän hengen hytti.
Aloittaja kyselee "ihmisen hengestä". Tuskin hän kyselee hengityksestä (1. Sinun henkesi haisee).
PS. Sä sopisit hyvin politikoksi. Nehän osaa tehdä selkeestäkin jutusta sekavan ja kierrellä ja kaarrella kuin kissa kuumaa puuroa.
Asia selvä. Aloittaja tarkoittaa siis kohtaa 3.
Elävä ihminen on hengissä. Kuollut ihminen on hengetön.
"Henki" ei tässä yhteydessä tarkoita mitään konkreettista asiaa, vaan se kuvastaa sitä, onko ihminen elossa vai kuollut.
Sielu taas kuvastaa jotain sellaista mistä ei ole minkäänlaisia todisteita. Sielun voimme siis unohtaa kunnes löytyy todisteita sen olemassaolon puolesta. Vielä ei ole löytynyt.
Sielu joutuu helvettiin ilman Henkeä. Ihmisen ruumis kuolee, mutta sielu elää.
Näin ymmärrän. Jumala tahtoo täyttää Hengellään ajatuksemme, tunteemme, tahtomme - koko minuutemme, joka on sielussa. Vain hengen täyttämä, uudestisyntynyt sielu pääsee taivaaseen.
"Joka yhtyy Herraan on yksi henki Hänen kanssaan" 1.Kor.6:17
"Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten." Ef.4:30
Efesolaiskirje 4:22-24 puhuu "uudesta minästä":
"Sen opetuksen mukaan teidän tulee teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää."
Jumalan antama uusi minuus on Hengen synnyttämää, ja tuottaa iankaikkisen hedelmän niille, jotka Häntä palvelevat. (Ja uuden minuuden, Jumalan luoman ja antaman, ei tarvitse eikä saa antaa kuolla!!!)
Nimmarille 'yksin armosta'
Tarkoitatko, että minuus = sielu? Jos sielussa on "ajatuksemme, tunteemme, tahtomme" niin tarkoitatko sillä 'sitä jotakin', joka juuri tekee minusta omanlaiseni persoonallisuuden, erotukseksi muista?
Vastauksessasi on ilmaisut "uusi minä" ja "uusi minuus" sekä "vanha minä". Jos nyt 'vanha minä' pitää hylätä (kuten lainaamassasi r-paikassa sanotaan) ja 'uusi minä' tulee tilalle, niin muuttuuko ihmisen persoonallisuus?
Vastauksesta ei vielä selvinyt (ainakaan minulle) mitä eroa on sielulla ja hengellä. Yhtyykö Pyhä Henki meidän sieluumme vai henkeemme vai kumpaankin? R-paikassa annettiin kyllä ymmärtää, että henkeemme, mutta kirjoitit "Vain hengen täyttämä, uudestisyntynyt sielu pääsee taivaaseen".
Ehkä vaikeita ja vähän sekavia kysymyksiä, mutta toivon vastauksia. Huomenna ehdin taas lukea palstaa. Nyt työt kutsuvat.
>>Ihmisen ruumis kuolee, mutta sielu elää>>
Ehkä noin tai sitten toisin. Raamatussa sanotaan, että sen sielu joka syntiä tekee on kuoltava. Jeesus kyllä opetti jossain, että kaikki ihmiset Jumalalle elävät, mutta mä en ole varma tarkoittiko hän sielua vai henkeä.
Missä on kaikki opettajat?
Minun on vaikea puhua ainoastaan teoreettisesti näistä asioista. Sallinet siis pieniä esimerkkejä.
Itse tulin lapsena syntiseksi, kuulin puhuttavan Hengen Hedelmästä, joka on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, hyvyys, uskollisuus, itsensä hillitseminen. Pisto sydämessäni osoitti, että en ole tuon kaltainen, ja vaikka olin varsinaisen uskonratkaisun tehnyt aiemmin, aloin nyt rukoilla, että Herra muuttaisi minut tuon kaltaiseksi, että Hengen hedelmät alkaisivat näkyä minussa.
En muista, kuinka pian tuon jälkeen sain Pyhän Hengen kasteen, mutta todennäköisesti seuraavana syksynä. Kävin myös kasteella noihin aikoihin. Muistan selvästi, kuinka käytökseni muuttui, ja sain myös johdattaa yhden luokatovereistani uskoon.
Kasvaessani otin tavakseni lukea joka ilta Raamattua, ja Jeesuksesta tuli ystäväni. Hengen hedelmät olivat läsnä. Persoonallisuuteni ei muuttunut, mutta ilo, rauha, rakkaus olivat läsnä. Kirjoitelmiini, joita mielelläni tein, tuli uusi, syvempi sävy, maalauksiin, joita tein, tuli uusi ilme. Kaikkea tuota olin tehnyt jo aiemmin, mutta tekemisen luonne ja sisältö muuttuivat.
Jumala pani minuun 13-14-vuotiaana halun laulaa. En millään muotoa ajatellut olevani hyvä laulaja, mutta kutsu laulaa oli niin kova, että se oli tuotava julki. Laulaessani kotiseurakunnassani ihmiset itkivät, ja vaikka ääni petti välillä yms. Tiesin, että olin kirjoittaessani ja laulaessani juuri sillä paikalla, missä Jumala halusi minun olevan. Nautin myös niistä huomattavasti.
Yläasteella tapasin toisen tytön, joka kirjoitti pitkiä ainekirjoituksia. Oivalsin, että minäkin kirjoittaisin noin, jos Jumalan Henki ei asuisi minussa. Hänen tarinansa olivat täynnä pimeyttä ja tuskaa, minun toivoa ja onnea (vaikka kirjoitinkin synkistä asioista).
Lempipaikkani Raamatussa oli noina vuosina: "Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa." Ja: "Mitä sinulla on, mitä et ole lahjaksi saanut." Halusin kaikesta antaa kunnian Jumalalle, ja käyttää Raamatun opetuksen mukaan niitä talentteja, joita minulla oli.
Kerran seurakuntaan tuli ihminen, joka julisti, että Jumala ei voi käyttää yhtään sellaista ihmistä, joka luulee osaavansa jotain. Tuo oli minulle kova sana, sillä minä kyllä osasin asioita. Tuo ihminen (välillisesti) aiheutti minuuteni kuoleman. Tuo minuus, joka oli Jumalasta syntynyt, kuoli. Aloin harrastaa asioita, joista en pitänyt, ja pyrkiä alalle jota kauhistuin. Siksi, että Jumala voisi minua näin käyttää.
Mitä alkoi tuottaa sieluni?
Epätoivoisia, kuolemaa hautovia kirjoituksia, toivottomuutta, tuskaa ja ahdistusta entisen toivon ja valon sijaan. Ja luulin, että tämä on nyt sitä sielun kuolemaa, joka meillä pitää olla.
Onneksi Jumala otti minut uudelleen lähelleen, ja näytti, miksi sielunvihollista kutsutaan sielunviholliseksi. Se vääristelee Jumalan sanaa, ja antaa sille vääriä merkityksiä. "Joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen" tarkoittaa sitä, että asetamme Luojamme ja Mestarimme Jeesuksen Kristuksen rakkauden kaiken muun edelle, ja annamme Hänen tehdä meistä, mitä Hän haluaa. Kaikki se on meissä jo olemassa, mutta se on piilossa tai hautautunut odottaen vain Jumalan Henkeä nostamaan sen oikeassa suhteessa esiin, ja vieläpä lisäämään sitä.
Moni myöskin opettaa, että Jumalan tahdon toteuttaminen on epämiellyttävää ja vaikeaa. Ei ole! Jumalan tahdon tekeminen on mitä nautittavinta ja ihaninta, kun sen tekee siitä minuudesta käsin, jonka Jumala on lahjoittanut, ja joka on synnistä vapaa!
Sielunvihollinen haluaa pimentää ihmisen tarkoituksen, joka on kirkastaa Jumalaa kaikella sillä, mitä olemme ja teemme. Se on Jumalasta (Jumaan Hengestä) voimansa ottamista ja Hänen syömistään ja juomistaan Sanan ja rukouksen sekä ylistyksen ja palvonnan kautta! Se on Hänessä elämistä, Hänen katselemistaan!
Tuollainen sielu on yhtynyt Herraan, joka on Henki, ja Henki on täyttänyt näin sielun (ja sen alkuperäisen ihmishengen).
Muilla ihmisillä minuus, sielu, on vääristynyt, sillä he näkevät itsensä Jumalasta erillään. Näin he joutuvat myös elämän hengen lähdettyä (fyysinen kuolema) elämään Hänestä erillään.
Elämän henki on kaikissa ihmisissä, se on Jumalasta, mutta näemmekö tuon hengen olevan Jumalasta ja annamme Hänelle kunnian? Ja annammeko Hänen sitten puhdistaa henkemme ja sielumme kaikesta sitä saastuttaneesta, ja tulla näin kokonaan Hänen omakseen?
Tästä on mm. nimimerkki Kalamos opettanut ketjussaan Ihmisen kaksi ihmettä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10860251
Opetus vaan meinaa hautautua kaiken muun metelin alle.
Sielun kuolema tarkoittaa hengellistä kuolemaa, joka alkaa jo tässä ajassa. Uudestisyntyminen vasta pelastaa tuon kuolleen sielun!!
Kiitos kirjoituksesta 'yksin armosta'. Luin sen huolella. Jään pohtimaan lukemaani.
yksin armosta kirjoitti 29.8.2012 klo 10:38 mm.:
"Moni myöskin opettaa, että Jumalan tahdon toteuttaminen on epämiellyttävää ja vaikeaa. Ei ole! Jumalan tahdon tekeminen on mitä nautittavinta ja ihaninta, kun sen tekee siitä minuudesta käsin, jonka Jumala on lahjoittanut, ja joka on synnistä vapaa!"
Olet huomannut asian ytimen, 'yksin armosta', sillä uudesti- syntymisessä ei muutu vanha persoona, vaan syntyy kokonaan "uusi luomus", [2.Kor. 5:17] "joka ei saata syntiä tehdä," [1.Joh.3:9]
yksin armosta:
"Sielun kuolema tarkoittaa hengellistä kuolemaa, joka alkaa jo tässä ajassa." ??
Ilm. 9:6
Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.
***
Eipä taida pitää paikkaansa tuo selityksesi.
Halusin osoittaa Kalamoksen aloitusta. Hänellä on opettamisen armoitus näin teoreettisella tasolla.
"Ilm. 9:6
Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä."
Tottahan toki tuossa jakeessa puhutaan fyysisestä kuolemasta.
Ilman henkeä ( hengitys ) olento on kuollut. Mitään erillistä sielua ei ole olemassakaan.
"Mitään erillistä sielua ei ole olemassakaan."
Jeesus puhui sielusta. Samoin profeetat ja apostolit. Miksi he puhuivat sielusta, jos kerran sielua ei ole?
"Ilman henkeä ( hengitys ) olento on kuollut."
Raamatussa kerrotaan, että Jumala on Henki. Tarkoittaako se sinun mielestä, että voisimme kutsua häntä hengitykseksi.
Pysytään nyt asiassa eikä sotketa siihen muuta.
1. Moos. 2:7
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli ELÄVÄ sielu.
1. Moos. 2:7
Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli ELÄVÄ olento.
Jumala ikäänkuin antoi "tekohengitystä" luomalleen tomuihmiselle, josta puuttui elämä. Sielu tarkoittaa joko elävää ihmistä tai eläintä. Ne ovat eläviä sieluja = olentoja.
Jossain viestissä et oikein antanut arvoa VT:n kirjoituksille, mutta nyt lainaat sitä tekstiä, jota et arvostanut.
Se on eräs osa raamatun kertomuksia. Uuden liiton jäsenelle se kuitenkin on tarpeeton pelastumista ajatellen. Pohdinnoissa voidaan kuitenkin vilkaista, mitä niissä kertomuksissa on ilmoitettu ja mitä esimerkiksi sielulla alussa on tarkoitettu.
Sielu on näkyvää nestettä, verta:
5. Moos. 12:23
"Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa."
Veri on "lihan sielu" l. "lihan elämä". Veri huolehtii kaiken lihan aineen vaihdunnasta ja lihan ravinnon sekä hapen saannista sekä lihan kuona-aineiden poistamisesta elimistöstä.
Henki, - J u m a l a n - t a h t o, - on hengellisen ruumiin [1.Kor.15:44] eläväksi tekevä voima, joka huolehtii Jumalan seurakunnan eli "Kristuksen ruumiin" ravinnon saannista ja aineenvaihdunnasta.
2. Korinttolaiskirje 3
6 "joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä - k i r j a i n
k u o l e t t a a, - mutta - H e n k i - t e k e e - e l ä v ä k s i."
Roomalaiskirje 8
10 "Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta - h e n k i - o n - e l ä m ä - vanhurskauden tähden."
Unohtui edellä sanomatta että:
Heprealaiskirje 4
12 "Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;"
Juudaksen kirje 1
18 'sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan".
19 Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, - h e - o v a t
s i e l u l l i s i a, - h e n k e ä - h e i l l ä - e i - o l e."
Luonnostaan meillä on lihallinen ( kehollinen) sielu, josta meidän on kuoltava
synnin lain kautta, poistamalla synnin saasta itsestämme tekemäällä paran-
nus ja kääntymys .
Tämän tehtyämme meillä on Toivo paremmasta - saamme Hengellisen
sielun ja kehon, jos PYSYMME kääntymyksessämme ja Kristuksen ja-
lan jäljissä.
" Älkää katsoko taaksenne menneeseen tämän elämän muutoksen
tehtyänne, muistakaa, miten Lootin vaimon kävi."
Ihminen on kolmiosainen (kolminaisuus) kuten Jumala.
"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän HENKENNE JA SIELUNNE JA RUUMIINNE nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen." 1Tess. 5:23
RUUMIS = savimaja, ulkonainen ihminen
SIELU = tahto, tunteet ja mieli ( järki)
HENKI = sydän (salassa oleva sydämen ihminen 1Piet. 3:4)
Lihan sielu, "lihan elämä", on sen veri:
1. Moos. 9
4 "Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on. "
3. Moos. 17
14 "Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on";
Hengen sielu on tahto, tunteet ja mieli ( järki)
Roomalaiskirje 8
5 "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on - l i h a - m i e l i, - mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on - H e n g e n - m i e l i.
6 Sillä - l i h a n - m i e l i - on - k u o l e m a, - mutta
h e n g e n - m i e l i - o n - e l ä m ä - ja - r a u h a;
7 sen tähden että - l i h a n - m i e l i - on - v i h o l l i s u u s
J u m a l a a - v a s t a a n, - sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan."
Oi voi, kun on ekivaarilla menneet puurot ja vellit sekaisin.
" Mitä eroa on ihmisen sielulla ja hengellä? "
Sielu: luonnolinen elämä
Henki: Jeesuksesta tuli eläväksi tekevä henki ja sen hengen hän vuodattaa jokaiseen uskovaan.
1. Kor. 15:45
Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
Viimeinen Aadam = Jeesus
Jos sielullisuus ei muutu hengelliseksi, ikuinen kuolema odottaa. = ikuinen ero Jumalasta.
Hyvin päätelty, nimim. 'mietipä tätäkin'. Tärkeätä on myös muistaa tämä:
1. Korinttolaiskirje 15
44 "kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen."
"Hengellinen ruumis" muodostuu yksilöuskovista, jotka ovat Kristuksen hengellisen ruumiin, se on Jumalan koko seurakunnan hengellisistä jäsenistä, joita yksilöuskovaiset ovat:
Roomalaiskirje 12
5 "niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;"
Hengellisen Kristuksen ruumiin tekee eläväksi Jumalan tahto, samalla tavalla niin kuin lihallisissa kehoissamme veri pitää lihalliset elimemme virkeinä ja toimivina.
1. Kor. 6:15
Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se!
Henki on se joka tekee sielun eli ihmisen eläväksi. t. benkku
Mutta on myös lihallinen ihminen "elävä kuollut" "he ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole", lihallinen ruumis "lihan mieli" menee kadotukseen, toinen kuolema, kuolema on kuolema ja "kuollut" ei voi elää, elämä on vain Jumalassa, Jumala on elämän antaja.
voi voi voi 'voivottelija' kirjoitti 30.8.2012 klo 10:09
>"Oi voi, kun on ekivaarilla menneet puurot ja vellit sekaisin."<
Miten niin sekaisin? Vastaan voit sanoa ja purkaa, mutta koota et osaa. Korjaa tämä jos osaat! Analyysin tekijöitä on paljon, toimivan synteesin tekijöitä vähän.
>>Jos joku tuntee asian tiimoilta kirjallisuutta niin toivon saavani niistä vinkkejä>>
Uskovaisille voin suositella Watchman Nee´n teosta The Spiritual Man ja Ruth Paxson´in Life On the Hignest Plane. Teokset ovat kolmiosaisia ja löytyvät myös suomenkielisinä.
Mä olen kohta lukenut ekan osan tuosta The Spiritual Man (Hengellinen ihminen). Hyvää opetusta, jos on kypsä ottamaan vastaan hengellisiä totuuksia.
TV7:ssa satuin näkemään Andrew Wommac`n kirjan Henki, sielu ja ruumis. En ole kyseistä kirjaa lukenut, enkä hänen opetustakaan seurannut kuin yhden vajaan ohjelman verran. Mutta sen ohjelman opetus oli kyllä erinomainen.
http://kauppa.tv7.fi/epages/GPL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/15092008-99765/Products/TV7K26
Jumala loi Aatamin omaksi kuvakseen; henki, sielu ja ruumis. Jumala on myös kolmiyhteinen; Jeesus ruumis, Isä sielu ja pyhä henki.
Kun Aatami lankesi syntiin, hänen henkensä kuoli. Hänen jälkeläisinään meillä kaikilla on kuollut henki, kunnes tulemme uskoon Jeesukseen ja saamme sillä hetkellä elävän Jumalan pyhän hengen.
En ymmärrä sielun ja hengen eroa, mutta uskon, mitä Raamattu sanoo. Ei-uskova on hengellisesti kuollut. Joistakin uskovista oikein säteilee jotain. Sitä ei oikein voi kuvailla sanoin, mutta sen huomaa, ainakin, jos on itsekin uskossa. Jokaisessa uskovassa on pyhä henki, mutta joissakin se tulee esille vahvemmin kuin meissä muissa.