Tää on kamalaa!
Itse en ole koskaan tykännyt lapsista tai halunut niitä. Nyt olen naimisissa ja perheessämme on 3 puolisoni lasta joka toinen viikko. 5v, 7v ja 12v.
Teen ruokaa, siivoan pesen heidän pyykkinsä jne...
Hommaan kameraan, pyörää ja kännykää tarpeen mukaan ja yritän kasvattaa.
En meinaa millään jaksaa näitä lapsiviikkoja vaikka kuinka yritän. Häly, kitinä ja meteli saa mut raivon partaalle. Inhoan sitä että sanotaan vastaan ja ollaan koko ajan äänessä. Vaatekiukuttelut aamulla ja ruokapöytäkiukuttelut.
Hyi helvetti!
Olen yrittänyt vakuttaa itselleni että lapset kasvaa pian ja että totun niihin. Mutta enemmän aikaa menee sitä hermostuneempi olen.
Olen monesti miettinyt että missä on se paljo puhuttu ilo lapsista?
Onko ainoa keino lähteä suhteesta vai jäädä tähän taistelemaan?
Kaikki ihmiset eivät vaan ole samanlaisia :-( Toiset tykkää lapsista ja toiset ei.
Monet joilla on omiakin lapsia eivät voi sietää puolisonsa lasta/ lapsia.
Miten seliätte???
Välillä tuntuu etten mitenkään.
Kiitos neuvoista ja hyvää syksyä!
Itse en ole koskaan tykännyt lapsista tai halunut niitä. Nyt olen naimisissa ja perheessämme on 3 puolisoni lasta joka toinen viikko. 5v, 7v ja 12v.
Teen ruokaa, siivoan pesen heidän pyykkinsä jne...
Hommaan kameraan, pyörää ja kännykää tarpeen mukaan ja yritän kasvattaa.
En meinaa millään jaksaa näitä lapsiviikkoja vaikka kuinka yritän. Häly, kitinä ja meteli saa mut raivon partaalle. Inhoan sitä että sanotaan vastaan ja ollaan koko ajan äänessä. Vaatekiukuttelut aamulla ja ruokapöytäkiukuttelut.
Hyi helvetti!
Olen yrittänyt vakuttaa itselleni että lapset kasvaa pian ja että totun niihin. Mutta enemmän aikaa menee sitä hermostuneempi olen.
Olen monesti miettinyt että missä on se paljo puhuttu ilo lapsista?
Onko ainoa keino lähteä suhteesta vai jäädä tähän taistelemaan?
Kaikki ihmiset eivät vaan ole samanlaisia :-( Toiset tykkää lapsista ja toiset ei.
Monet joilla on omiakin lapsia eivät voi sietää puolisonsa lasta/ lapsia.
Miten seliätte???
Välillä tuntuu etten mitenkään.
Kiitos neuvoista ja hyvää syksyä!
Vastaukset 68
Vanhimmat
ei sille voi mitään, kun lapset eivät ole sinun omia, ei tunteitakaan heihin voi olla, sorry, mutta näin se vaan on :(
Olette te uskomattomia aikuisia.Menkää jonnekin hakemaan henkistä kasvua.Ei teiän oksettavia lapsellisia itsekkäitä raapustuksia pysty pahoinvoimatta lukemaan.
Siihen ei tarvita biologiaa, että rakastaisi toisen lasta.
Tosin kiintymys ei synny hetkessä, vaan sille on annettava aikaa.
Mitä itsekästä siinä on ettei tykkää lapsista! Ei tunteita voi pakottaa idiootti.
Et itekkään varmaan tykkää käärmeistä?
Ompa itsekästä, sillä minulla on käärme.
Halooo....
Älä projisoi omia tuntemuksiasi muihin.
Vaikka sinä olet lapsirakas, kaikki eivät ole.
Sama kuin joku teoreettinen fyysikko toteaisi että kaikkihan ymmärtävät yleisen suhteellisuusteorian, kunhan vain antavat tarpeeksi aikaa tensorilaskennalle.
Et olehirviö vaan hölmö kun olet tuommoiseen tilanteeseen ajautunut. Mene äläkä katso taaksesi. Puolisosi ei voi tuoda mitään niin hyvää elämääsi että sinun pitäisi alistua kotiorjaksi hyysäämään toisen toukkia ja esittää pitäväsi niistä.
Kungfutse sanoo: omat ovat lapsia, muiden ovat pentuja.
"Olen monesti miettinyt että missä on se paljo puhuttu ilo lapsista?"
Mikä ilo? Olet käsittänyt asiat ihan väärin. Lapset ajavat vanhempansa hulluuden partaalle. Olet onnekas, kun olet saanut sokkihoitoa, ennen kuin olet tehnyt omia.
Mutta vanhemmat eivät halua luopua lapsistaan, koska rakkaus on pakottava tunne.
Sinäkin olet häiriötekijä lasten elämässä. Suosittelen, että liukenet vähin äänin.
Oletko mennyt hiukan hätiköidysti naimisiin? Kai tiesit jo ennen häitä, että lapset tulevat olemaan teillä aina välillä? Miksi sinun pitää ostella heille kaikenlaista, ihmettelen vain?
En minä ainakaan ostelisi toisen lapsille tavaroita kuin omasta vapaasta halustani. Tekstisi kuulostaa siltä, kuin tekisit nämä ostokset pakotettuna. Ja tiedoksi, että 12v on jo tarpeeksi vanha ostallistumaan kotitöihin ja 7-vuotiaskin osaa kyllä tehdä jo jotain. Sinun täytyy vain osata vaatia näitä, ei tietenkään orjuuttaa ja teettää kaikkia kotitöitä heillä, mutta jotain ainakin.
Kiukuttelu saattaa olla oireilua lapsilta, kun joutuvat olemaan vuoroviikoin eri kodeissa. Se on toisaalta ihan ymmärrettävää heiltä, mutta ymmärrän ettet kestä sitä. En minäkään kestäisi.
Nuorin lapsista on 5v eli hän on alaikäinen vielä vajaa 13 vuotta. Vielä senkin jälkeen huonolla säkällä hän saattaa lojua teillä sinun iloksesi. Nyt ostelet polkupyöriä, parin vuoden päästä listalla on mopoauto. Kestäisitkö sitä? Pohdi näitä asioita.
Miksi olet muuttanut yhteen miehen kanssa? Miksi ette voisi jatkaa suhdetta asumalla erikseen ja viettämällä aikaa yhdessä lapsettomilla viikoilla?
Ja onko etv-valmennus Suomi24:n yhteistyökumppani vai onko kyseessä ilmaisen mainostilan kalastelu vastaamalla keskustelupalstan viesteihin? Ei anna kovin uskottavaa kuvaa palvelusta jos sillä tavalla pitää mainostaa.
Kiitos kaikille vastanneille rehellisistä mieleipiteistä!
Joo eivät lapset tuleet yllätyksenä todellakaan, mutta se tuli miten raskasta niiden kans on.
Syy miksi muutimme yhteen ja menimme naimisiin on se että rakastamme toisiamme syvästi. Sexi on taivaallista, ja puolisoni on kuin unelma minulle.
Ajatteln että kaikki sujuu paremmin kun totun lapsiin ja pinna kasvaa. Toisinpäin on käynyt :-( En tahdo kestää enää mitään.
Tänäkin aamuna meinas pää räjähtää .... Itse olen kipeä ja sänkypotilaana. Vanhin on kipeä on täällä koko ajan myöskin. Keskimmisellä ja nuorimmaisella täitä päässä. Siitä hirveä puhdissirkus ja elämöinti siitä arggggg!!!
Ja ihanaa tarhaan ja kouluun ei saa mennä, oten kaikki minun ilona täällä :-)))
Oolen It-alan ihminen ja tekisin mielelläni tässä maatessa samalla töitä etänä rauhassa.
Mutta jokainen on oman onnensa seppä. Niin makaa kui petaa. rakastan puolisoani yli kaiken enkä hänesta haluaisi ikinä tietenkään luopua. Ehkä suhteen pelastus olisi muutta erilleen ja viettää aikaa yhdessä vapaa viikoilla. se vaan tuntuu niin kamalan väärältä häntä kohtaan. Mutta jos pahaoloni kasvaa alkaa, ei sekään hyvää tiedä. Miks piti mennä rakastumaan sydänjuuria myöten????
Ja on oikein sinua kohtaan, että hoivaat miehen entisen elämän pershedelmiä? Halusit vain miehen, mutta koko paketti on otettava? Joo niin se kai menee, mutta pitäisi miehen silti kantaa se vastuunsa niistä mukuloista, kun hänen ne ovat ja hoitaisi ne mukisematta ollessaan sinkkukin...eikö? Joten miksi vastuu on kaatunut sulle noinkin paljon?
Seksi on taivaallista, joten naimisiin piti heti mennä ja yhteen muuttaa. Kyllä minäkin olen löytänyt lähes unelmieni miehen (täydellistä kun ei ole olemassakaan enkä varmasti itsekään ole mikään prinsessa ihan joka ikinen päivä) ja mies olisi halunnut minun muuttavan heti hänen luokseen. Asuin kyllä 5kk hänen kanssaan, mutta vasta sen jälkeen roudasin tavarani hänen luokseen lopullisesti. Halusin katsoa, että mitä se arki ihan oikeasti on, ennenkuin tein hätiköityjä päätöksiä. Miehellä ei ole lapsia, mutta pari koiraa kyllä ja välillä hänen ex-vaimonsa toi meille omia koiriaan hoitoon maksimissaan viikoksi, mikä oli minulle ihan ok.
Tuntuu, että sinä et ole malttanut katsoa rauhassa, että mitä se arki ihan oikeasti on näiden lasten kanssa, kun se kerran tuli niin suurena yllätyksenä. Niin se erilleen muuttaminen, se voisi olla yksi ratkaisu, mutta kestättekö olla lähes erillään joka toinen viikko? Ja muista tosiaan, että pidät kiinni omista jutuistasi etkä jousta niistä lasten takia. Lapset eivät ole sinun, joten miehelläsi on ensisijainen velvollisuus huolehtia heistä näinä viikkoina, kun lapset ovat teillä.
Minun ei tarvitse katsella kuin päivän verran jonkun kaverini lapsia, niin kotiin tullessani halaan miestäni ja kuiskaan hänen korvaansa, että "meille ei sitten ikinä tule lapsia". Vaikka lapsille pidetäänkin kuria ja he ovat suht hyvätapaisia, niin aina täytyy jostain asiasta alkaa vinkumaan ja vähän koetella rajoja. Lapselle täytyy lisäksi aina sanallisesti perustella, että miksi ei ja miksi ei.
Tilanteesi ehkä helpottuu 10v päästä, kun nuorinkin lapsi on teini-ikäinen ja paljon omatoimisempi kuin nyt. Sen ikäisethän eivät yleensä edes viihdy paljon kotona, tai jos viihtyvät niin omissa oloissaan. Jos rakkautenne kestää sinne asti, niin hieno juttu, ja teillä saattaa silloin olla helpompaa.
Jos oikeasti rakastaisit miestäsi, rakastaisit myös hänen lapsiaan. Älä sotke rakkautta ja hyvältä tuntuvaa seksiä keskenään tai jos sotket niin turha siitä on täällä valittaa. Simasuu antoi ihan hyviä neuvoja
Miehen rakastamisella ja lapsien rakastamisella ei ole mitään tekemistä keskenään.
Lapset eivät ole mies. Ne eivät ole mikään mieheen kuuluva osa. Ne elävät ja hengittävät, vaikka mies heittäisi veivinsä. Vaikka kuinka itse emotionaalisesti kuvittelet omien lapsiesi olevan sinä itse ja siten ansaitsevan välittömästi kumppanisi rakkauden, asia ei ole niin.
Eikä niitä äpäröitä ole myöskään mikään pakko huoltaa. Sen kun jättää oman vanhempansa nojaan. Paskaakos noita entisen elämän jätteitä huomioimaan.
Luonnollisa kokemuksia ja tuntemuksia. Me ollaan ratkaistu asia niin, että on kaksi asuntoa. Välillä toinen asunto on pitkänkin aikaa tyhjillään, mutta sitten taas pienempään asuntoon voi veräytyä viettämään omaa aikaa, kun ei enää jaksa.
Olen huomannut, että toisen lapset on oikein mukavia, kun on minun oma valintani osallistunko tuohon yhteiseen aikaan vai vetäydynkö toiseen asuntoon ja teen mitä tykkään. Tämä tietysti edellyttää kummaltakin aikuiselta vahvaa asennetta.
Olen myös huomanuut, että puolisoni nauttii ajasta, jolloin voi tarjota lapsilleen jakamattoman huomion.
Kasva aikuiseksi niin opit täydellisestä itsekkyydestäsi pois ja tajuat mikä rikkaus lapset on.Älä ole vaan omia tarpeitas ja itteäs niin täynnä.Hyi hitto
Kuka muiden lapsista oikein välittää?
Itseltäkin päää hajoaisi jos olisin tuossa tilanteessa kuin AP. Omia lapsia jaksaa siksi, että niiden huonojen hetkien lisäksi on niitä mahtavia hetkiä koska ne ovat OMIA lapsia.
Ei ne äiditkään mitään epäitsekkäitä ole. Eikös lapset nimenomaan oman halun takia tehdä, ja niin, joka äiti on kyllä omien lasten kohdalla hokemassa miten "naisen täytyy saada olla muutakin kuin äiti" mutta annas olla kun se on joku toinen nainen... Jonka lapsia ne eivät edes ole.
Haluaisin nähdä sinut joka päivä riittävän kauan, ja kun sinä meuhkaat lapsillesi pää punaisena tai kun sinua vi*uttaa: ja turha edes teeskennellä. Tunnen liikaa äitejä, ihmisiä ja lapsia.
Harvassa on oikeasti onnelliset, epäitsekkäät äidit, jotka hoitaisivat sekuntiakaan toisten lapsia. Yhden yhtä en tiedä, joka ei ajottain ainakin haluaisi olla omiakin tarpeitaan täynnä. Tai jolla ei hermot menisi totaalisesti, ja toivoisi oikein että olisi hyvin pitkä loma koko perheestä!
Aikuiseksi harva kasvaa lasten myötä, jos ei ole kasvaakseen. Monet vanhemmat tekevät lapsia itsekkyydestä, ajattelemattomuudestaan, koska muutkin tekee, koska kuuluu tehdä, koska odottavat jotain ihmettä perhe-elämästä. Siksi kai ap:n mieskin on eronnut, kuten monet vanhemmat, joilta se pyhä lasten takia uhrautuminen unohtuukin hyvin nopeasti...
Harva eroaa surkeasta ja huonosta parisuhteesta, suurin osa eroaa, ihan kohtalaisesta parisuhteesta, koska ovat laiskoja: laiskoja rakentamaan perhettä, parisuhdetta, nussimaan, hoitamaan yhteisiä raha-asioita, ja oikeasti olemaan vanhempia ensin.
Kasva aikuiseksi ja hyväksy se, ettei kaikki rakasta sinunkaan lapsiasi. Sekö siinä asiassa niin kirpaisi? Että konkretisoitui se, ettei kaikki rakasta sinunkaan jälkikasvuasi?
Tosiasia on nimittäin, että jos eroat, suurin osa miehistä ei rakasta lapsiasi, vaikka niin väittäisivät. Suurin osa lapsettomista eivät halua sijaisvanhemmaksi, eivätkä isä/äitipuoliksi, eivät pikkuapureiksi eivätkä valmiiksi väännettyjä lapsia. Osa hyväksyy ne, osa kestää niitä. Osa jopa rakastaa. Mutta ei pidä olla epärealistinen: mikään eläinlaji ei adoptoi varmuudella edes pentuja, kaikki tappaa jopa vieraat lapset eikä se suuri harhaluulo, että "koirat tajuaa mikä on lapsi" pidä paikkaansa: suurin osa eläimistä ei tajua toisten pennuista paskaakaan, ei koiristakaan. Jotkut ei edes huolehdi omistaan.
Sinä et ole mitään muuta lapsinesi kun yksi kädellinen etkä takuulla sinäkään muiden kädellisten lapsista huolehdi. Sori inhorealismi, mutta tottahan se on.
Kaikki äidit eivät rakasta lapsiaan. Osa on narsistisia kus**päitä, jotka jättävät lapsensa esimerkiksi emotinaalisesti yksin, aina pulaan, lohduttamatta ja kasvattamatta. Osa on alkoholisteja, osa narkkareita ja osa muuten vaan päästään vialla.
Se siitä myytistä.
Joten mitään ihmeellistä ap:n reaktioissa ei ole, eikä mitään ylimääräisen itsekästä eikä mitään mikä viittaisi siihen etteikö hän voisi olla täysin aikuinen.
PS. Lapset eivät ole kaikille rikkaus. Ja osa lapsista ei ole kenellekään minkään valtakunnan riemu eivätkä rikkaus. Se ei aina ole heidän syytään (no, osa ketkä syntyy jo psykopaatteina ovat sitä lapsesta saakka, eikä se nyt varsinaisesti ole kenenkään vikaa) joskus ja usein luonneviat, asennevammat ja narsismin aiheuttaa vanhemmat, mutta yhtään ihanampia se ei niistä lapsista tee. Ei tarvitse olla iso vika, kun se on päässä ja tosiasia on kaunistelematta se, että pitäisi jo avun saamiseksi olla valmis myöntämään, ettei kaikki lapset ole ilo, rikkaus, eikä edes rakastettavissa.
(Ap:n tai sinun lapsista en siis puhu vaan yleisesti)
Noin lisää realismia lapsista vaan.
"Monet vanhemmat tekevät lapsia itsekkyydestä, ajattelemattomuudestaan"
Mitä muita syitä on edes olemassa?
Miksi mies ei hoida lapsiaansa vaan miksi sinä niiden pyykit peset?
Voi lapsi poloiset!
Kukaan heitä ei taida oikein haluta.
Lukiessasi viestiäsi, tulee kristallin kirkkaasti selville mitä avuttomat ja aikuisista riippuvat lapset tulevat kokemaan kasvuaikanaan.
Mitä vanhemmat siitä välittävät? Ei paljon mitään, halutaan vain elää avoliitoissa, avosuhteissa, lyhyissä avioliitoissa joista erotaan ja mennään uudelleen naimisiiin, erotaan ja taas naimisiin, erotaan.....
Onko ihme että Suomessa ovat henkisesti sairaimmat lapset ja nuoret? Joista varttuu henkisesti sairaita nuoria aikuisia ja sitten sairaita aikuisia ja sairaita vanhuksia jotka kuolevat täysin sisältä rikkonaisina.
MUTKU kaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaikki muutki.... ei ole tarpeeksi hyvä syy olla rikkomatta tuota mutku kaaaaaaaaaaaaaaaaaikki muutki kaavaa.
Olisiko sinunkin, AP, jo korkein aika huomioida että sinulla on aivot ja valta valita tekemisesi ja ajatuksesi. Tietenkin lapset kiukuttelevat kun saavat tuntea olevansa ei-haluttuja. Olivat he miten ja missä vain he ovat tiellä ja vastuksina.
Ei tarvitse olla mikään superpsykiatri tai psykologi tajutakseen että tuo jatkuva ei-haluttu tunne koko kasvuiän tekee lopunelämää kestävän tuhon ajatusmaailmassa.
Mitä sinä, AP, voit tehdä? Joko poistua kuvioista ja antaa lasten isälle mahdollisuus olla 100% siitä vähästä ajasta, jonka lapet ovat hanellä, vain heidän kanssaan. Antaa heille tunne että he ovat haluttuja, rakastettuja ja hyvin toivottuja. Että isä todella haluaa olla heidän kanssaan, tehdä säännot selviksi, ohjata ja opettaa.
Tai sitten pysyä kuvioissa, hyväksyä tosiasia että miehesi ja lapsensa ovat yksi ja sama paketti. Rakastaa heitä kaikkia! Toimia yhdys-siteenä lapsille huolehtivaisen aikuisen esimerkkinä hiedän lapsimaailmassaan.
Sinä voit miehesi kanssa opettaa heitä olemaan osana normaalia perhettä jossa jokainen osallistuu normaaleihin kotiaskareisiin, toinen toisensa auttamiseen. Täyttää heidän huoneensa roinalla ja ostaa lisä ja lisää on huono ja hetkellinen ratkauisu rauhoittaa heitä.
Ainoa mitä lapset tarvitsevat vanhemmilta on aitoa kiintymystä ja mielenkiintoa heitä kohtaan, halausta ja tunnetta että heidät hyväksytään.
Muuten asiaa mutta enpä usko että kukaan täällä tekee jotain koska muutkin tekevät.
Itse vaan ihmettelen että miksi tämä isä ei tee mitään asialle, vaan antaa naisen hoitaa pyykit ja lapsten hommat vaikka tämä nainen ei edes ole näiden lasten äiti.
"Muuten asiaa mutta enpä usko että kukaan täällä tekee jotain koska muutkin tekevät."
Suurin osa tekee. Ihmisistä suurin osa ei ole kovin älykkäitä, itsenäisiä eikä edes ajattele hirveästi. Suurin osa noudattaa normeja ja stereotypioita ja nimenomaan tekee mitä "kuuluu" ja siksi että muutkin tekee.
Laumaajattelu on ihan myös tutkittu ja ihminen voi jopa joutua joukkopsykoosiin tai hypnoosiin ja hysteriaan, tai elää positiivisempia kokemuksia nimenomaan koska muutkin, ihan näin vertauksena.
Myös lapsia moni tekee nimenomaan täysin ajattelematta. Eivät he mieti onko heillä mitään tarjottavaa lapsille, jotkut eivät ajattele parisuhteen tilaa eivätkä sitä todellista sitoumusta ollenkaan. Lapsia moni tekee vain koska ikäänkuin se kuuluu tehdä niin, vaikka ei ole mikään pakko. Lapsiin painostaminen on myös kovaa, jo ihan lääkärien taholta, siis huomauttelu siitä naiselle, että kohta on jo kiire (tämä siis alkaa jo ALLE 30-vuotiaana) ja samoin sukulaisten yms. tuttavalliset utelut ja muut ovat hienoista painostusta. Lapsia odotetaan tehtävän ja kuuluu tehdä, ja yksineläviä edelleen helposti oudoksutaan.
Lisäksi koko yhteyskunnan tuet ja apu perustuu lapsiin ja perheisiin, vaikka kaikkein vaikeinta on yksinelävillä, jotka pahimmillaan joutuvat henkiseen vankilaan esim. köyhyyden kanssa. Yksinelävät ovat hyvin usein unohdettu osa, mitä ei pidetä kovinkaan tarpeellisena huomioida "itsehän se valitsee yksin asua" mistä saa kovan rangaistuksen oli sitten valinnut tai ei. Nimenomaan jos jää työttömäksi tms. kun aina voidaan vedota siihen että mitäs se yksinäinen tarvitsisi, ei mitään.
Joten tässä maassa kaikki perustuu jo lähtökohtaisesti siihen, että nimenomaan tehdään kuten kaikki muutkin.
Ihmettelen vaan, miksi näinkin itsestään selvän totuuden haluat kiistää? Että ei tämä nyt kovin vaikea asia ole nähdä tai todeta. Että todella monesti ihmiset kokevat nimenomaan ne "muut" painostavana tai katsovan, tai miettivät mitä muut ajattelee jne. jne. ja se ei tosiaan ole mikään salaisuus. Miksi sinä siis et asiaa usko..?
No, niin.
MUTTA KUN EI KYSE OLE LAPSEN VANHEMMISTA.
Lasten saamiselle ei ole koskaan "oikeita" perusteluita tai juuri oikeaa hetkeä parisuhteessa. Monesti lapset tehdään, että voidaan perustaa perhe ja tuntea siitä tyydytystä ja mielihyvää. Muistan monesti miten onnellisesti isäni hymyili kun lähdimme käymään yhdessä Särkänniemessä, tai kun hän huomasi että olin oppinut lukemaan ennen peruskoulua.
En oudoksu yksineläviä, mutta heillä on hieman erilainen kuva maailmasta. Väittäisin ennemminkin, että lapsettomat ovat itsekkäämpiä koska heidän ei ole koskaan tarvinnut ottaa vastuuta toisesta ihmisestä ja jättää itsensä taka-alalle. Ihmiset joille tuo taka-alalle jättäytyminen on vaikeaa, ovat nimenomaan niitä jotka eivät kestä lapsia.
Esimerkkinä lapsettomia tätejä ja setiä, jotka vanhemmiten soittelevat minulle suruissaan, kun eivät koskaan saaneet omia lapsia, ja harmittelevat että kun heistä aika jättää, heille ei jää jäljelle yhtään mitään. Jos he tosissaan olivat niin varmoja siitä, että lapsia ei kannata tehdä, miksi vanhemmiten he ovat asiasta niin surullisia? Eivät toki kaikki, mutta osa on.
Suomessa on ennemminkin vallalla suuri itsekkyys, syyllistäminen ja hedoismi ennemmin joku iso itsekäs trendi tehdä lapsia omiin tarpeisiin. Jälkimmäisestä kuulemme lähinnä noiden ensimmäisten laukomia suuria valaisevia ja syyllistäviä mielipiteitä, kun jälkimmäiset lähinnä ovat hiljakseen.
"Ihmiset joille tuo taka-alalle jättäytyminen on vaikeaa, ovat nimenomaan niitä jotka eivät kestä lapsia."
Sinulla on todella kieroutunut käsitys lapsettomista lähimmäisistäsi. Tarve olla parrasvaloissa ei todellakaan ole syy siihen, miksi en kestä lapsia.
Syyt ovat tässä:
- korviavihlova meteli
- siivottomuus
- itsekkyys (lapset ovat narsismin puhtain muoto; he ovat äärimmäisen itsekkäitä, kunnes ne opetetaan pois itsekkyydestä)
- 24/7 huomion tarve
- riippuvuus
- kitinä
- jatkuva huoltaminen
- jatkuva passaaminen
jne
En keksi yhtään hyvää syytä, miten lapsien tekeminen parantaisi elämisen laatua tai tekisi minusta paremman ihmisen jotenkin. Ei se tee. Lapset absoluuttisesti huonontavat sitä.
Entäs tämä sitten? "harmittelevat että kun heistä aika jättää, heille ei jää jäljelle yhtään mitään."
Ei kenestäkään jää jäljelle yhtään mitään. Elät ja kuolet. Lapset eivät ole sinä. Sinä kuolet, piste.
Tule uudestaan kertomaan tämä 20 vuoden kuluttua. Katsotaan onko mieli muuttunut? ;)
"miten lapsien tekeminen parantaisi elämisen laatua tai tekisi minusta paremman ihmisen jotenkin. Ei se tee. Lapset absoluuttisesti huonontavat sitä."
Sinäkin olet ollut lapsi. Ajattelet siis, että absoluuttisesti huononsit vanhempiesi elämää?
Ajattelen aina erästä nuorta naista.Kuollessaan 11-vuotta sitten 25v hän ei ollut ehtinyt vielä saada omia lapsia. Hän on serkkunsa lapsille äidin serkku,sisaruksensa lapsille täti. Mitä häneltä jäi jälle?Kasa juhlakenkiä ja mekkoja,ehkä muutama koru. Valokuvia,videoita.
Hänen aviomiehensä on ehkä jo ajat sitten jatkanut elämäänsä.
Kuollessaan tämä nuori nainen oli kirjainmellisesti oman elämänsä ja uransa huipulla WTC:n tornin ravintolassa yrityseminaarissa.
Ja pointti oli?
Niin, miten tämä olisi ollut naisen kannalta jotenkin parempi, jos olisi ollut lapsia? Kuollut, mikä kuollut - oli lapsia tai ei.
Omituista logiikkaa...
Ihan ensinnäkin sanoisin, että älä tee hätiköityjä päätöksiä, vaan anna aikaa tilanteen rauhoittumiseen.
Sinä olet tekemässä saman virheen, kuin mitä moni äiti tekee: olet palamassa loppuun. Sinun täytyy ottaa irtiottoja välillä oman itsesi takia. Pidä kiinni harrastuksista ja mene välillä tapaamaan omia ystäviäsi silloin, kun lapset ovat teillä, jotta mies voi olla keskenään jälkikasvunsa kanssa.
Keskustele miehesi kanssa kahdestaan, että millaista käytöstä edellytätte ja mitkä ovat perheen säännöt, joihin haluatte sitoutua. Vanhin lapsi voi sen jälkeen olla mukana miettimässä, että mihin voidaan sitoutua. Täytyy muistaa, että vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä eli jos 12-v ikäinen saa vapauksia, niin sen vastapainona häneltä edellytetään myös enemmän kotitöitä kuin nuoremmilta sisaruksilta.
Käytännössä parhaiten ainakin meillä sopi se, että oli kiinteä siivouspäivä. Kerran viikossa (esim. arki-ilta) siivotaan niin, että jokainen osallistuu siihen. Listataan asiat, mitkä jokaisen pitää tehdä (esim. isommalla oman huoneen puhtaanapito itsenäisesti, kahdella nuoremmalla huoneen siivous avustettuna, yhdessä täytetään astianpesukone, kukin vie ruoan jälkeen astiat tiskipöydälle). Siivousta voi motivoida esim. siten, että jokaisesta tehdystä työstä saa rahaa "hinnaston" mukaan tai esim. tarran vihkoon, jolloin tietystä määrästä tarroja saa esim. leffaillan tms.
Turhalta itkulta välttyy, kun pitää kiinni ruoka-ajoista ja nukkumaanmenoajoista. Sen vanhimmankin voi patistaa ajoissa omaan sänkyynsä, vaikka sitten lukisikin ennen nukkumaanmenoa kirjaa tai lehteä.
Usko pois, mutta tuo helpottaa vuosi vuodelta. Kun pystyt luomaan asialliset suhteet lapsiin, niin huomaat ajan kanssa, että kiinnyt heihin ja saavutat merkittävän aseman heidän elämässään. Elämä lapsiperheessä ei ole helppoa, vaan päinvastoin se on pitkä urakka, jota jaksaa välillä paremmin, välillä huonommin.
On tärkeää, että sinä pääset vaikuttamaan lasten asioihin teidän perheessä, koska sinulla on niin tärkeä rooli siinä. Lapsilla pitää olla rajat, jotta arki sujuu ja asiat tulee tehtyä. Usein isät hemmottelevat lapsia, koska kokevat syyllisyyttä erosta. Se on väärä linja, koska jos sille tielle lähtee, niin lapsista kasvaa hemmoteltuja, itsekkäitä ja laiskoja. Se ei ole kenenkään etu.
"Olen monesti miettinyt että missä on se paljo puhuttu ilo lapsista?"
Omat lapset on omia ja muut on muiden.
Eipä itseänikään paljoa lämmitä nähdä naapurin kakruja leikkimässä leikkupuistossa, mutta jos omat muksut ovat siellä tyytyväisenä leikkimässä, niin kivahan niiden puuhia on seurailla.
Minua ainakin lapset oksettavat!
Ne levittää bakteereja, haisevat, metelöivät, sotkevat ja ovat rumiakin osa.
Huvittavaa on se että jokaisen äidin mielestä se oma tyttö on maailman kaunein prinsessa. Vaikka tämä painaa 60kg ja näyttää puliakalta :-D Terve järkikin sanoo ettei hän ole kaunis vaan kamala näky.
Itsekkin olen miettinyt asiaa samalla tavalla kuin alkuperäine kirjottaja, että missä on ilo lapsista? Kaikki tuntevani vanhemmat vaan valittaa.
Lapsia tehään vagingossa, hetken mielijohteesta ja oman egon pnkittämiseksi.
Typerää!
"Lapsia tehään vagingossa, hetken mielijohteesta ja oman egon pnkittämiseksi."
Minä tein lapsia, kun vaimo niin kovasti halusi.
Miksi vaimo halusi lapsia, minulla ei ole aavistustakaan.
Ihmetyttää, että miksi yleensä olet mennyt naimisiin miehesi kanssa, sillä tiesithän jo suhteeseen alkaessasi, että lapset kuuluvat elämäänne. Nyt on myöhäistä enää alkaa ruikuttamaan. Kai miehesi lasten isänä myös osallistuu lastensa hoitoon ja kasvatukseen. Ei kait se yksin sinun hommasi ole?
Kyllä sun olis pitänyt ennen avioliittoa tiedostaa itsellesi tuo asia! Ja kyllä se vaan niin menee että sen miehen mukana tuli ne lapset, eikä sen pitäis olla yllätys. Joten ala vaan kasvattamaan sitä paksumpaa nahkaa, Olet varmasti tavallaan tiennyt mihin ryhdyt mutta jalkovälin kutina on ollut järkeä suurempi.
Semmoista se on lapsiperheissä ja miehesi ilmeisesti oli perheellinen jo silloin kun tapasitte. Kyllähän se välillä ottaa koville se meteli ja se että joutuu ohjaamaan ja ojentelemaan. Minulla on miesystävä, jolle myös on joskus ottanut koville se jaksaminen, mutta kuitenkin ajan myötä hänen "sietokykynsä" on selvästi kasvanut ehkä sen myötä, että hän on kiintynyt lapsiin. MInä olen huomannut, että hän iloitsee lapsista, hulluttelee heidän kanssaan, ja uskon hänen kaipaavan heitä poissaollessaan. Se ilo ja yhteenkuuluvuus, kiintymys syntyy myös sitä kautta, että lapset osoittavat luottamusta, kiintymystä ja rakkautta...eikö se tuo onnen tunnetta, että lapsi juoksee ovelle vastaan onnesta soikeana koska sinä olet tulossa kotiin tai hän tulee ja antaa suukon poskelle tai käpertyy syliin tai nauraa ilosta ja onnesta kun tuot "tuliaisina" jonkin pienen herkkupalan (miesystävälläni on aina suklaata takintaskussa jota jakaa pikkumääriä kerralla). Siten kiintymys ja rakkaus voi syntyä ja kehittyä myös ei-omaa lasta kohtaan.
Minä en käsitä sellaista asennetta, jota osa vastaajista korostaa, että oma tai toisen. Rakkauden syntyminen ei edellytä yhteisiä geenejä. Mielestäni rakkauden syntyminen edellyttää luottamusta, sitä, että tietää, että tuo ihminen on ja pysyy elämässäni, hän on osa elämääni, hän on perhettäni ja hän tarvitsee ja rakastaa minua, minä merkitsen jotain hänelle ja hän minulle.
Kun se rakkaus ja kiintymys syntyy, niin se tukee jaksamista.
Olen samaa mieltä. Kyllähän sitä ilman muuta voi rakastaa. Totta kai se rakkaus on vähän erilaista riippuen siitä, keheen se kohdistuu (vrt. puoliso, lapsi, lemmikki, omat vanhemmat, ystävät, sisarukset).
Lasten kanssa pitäisi löytää se kultainen keskitie niin, että ei ole koko ajan vain antajan roolissa, vaan myös saisi jotain siitä lastenhoidosta. Ehkä voisi miehen kanssa jakaa niitä hommia, että kumpi tekee ruoan ja kumpi kattaa sillä aikaa pöydän ja tekee salaatin. Samoin jos toinen menee lasten kanssa iltakävelylle, niin toinen voi jäädä kotiin vuorollaan huilaamaan. Ja jos toinen herää lasten kanssa lauantaiaamuna, niin vastaavasti toinen sitten sunnuntaiaamuna jne. Jos itse nautit vaikkapa satujen lukemisesta, niin voisiko mies kylvettää nuorimmaisen ja sinä sitten luet hänelle satuja?
Älä unohda huumoria ja hulluttelua. Joskus voi myös sanoa, että en jaksa, antakaa levätä vähän aikaa. Meillä oli sellainen systeemi, että kun tulin kotiin, käänsin munakellosta 10 minuuttia aikaa, jolloin menin sohvalle pitkäkseni ja laitoin DVD-soittimeen lastenelokuvan pyörimään. Usein nukahdinkin jopa siihen sohvalle. Tällä tavoin sain vedettyä henkeä ja sain taas ladattua akut iltaa varten.
Viestin aloittajalle:
Itselläni ei ole lapsia, mutta onneksi olen lapsirakas.
Miehelläni on sen sijaan entisestä suhteesta 3 ihanaa lasta, 2 poikaa ja 1 tyttö.
Itse tulen mieheni lasten kanssa erittäin hyvin toimeen.
Rahaa olen antanut, jos ovat pyytäneet.
Ja minusta se kuuluu myös minulle (siis antaa lapsille rahaa tms..), kun olen lasten isän kanssa ja näin ollen lapset ovat minulle lapsipuolia.
Mutta jos ei tykkää lapsista, niin ei niitten kanssa pärjää.
yks äippä nimimerkille:
Olipas töykeää!
Ei siinä ole mitään itsekästä, jos joku ei tykkää / pidä lapsista!
Joku tykkää / pitää lapsista, jotkut ei!
Joku tykkää / pitää käärmeistä, jotkut ei! Itse en tykkää / pidä käärmeistä, hämähäkeistä tms.. enkä näe mitään itsekästä siinä!
-Sijaisäiti- nimimerkille:
Et voi pakottaa ketään tykkäämään / pitämään lapsista!
Jos joku ei edelleenkään tykkää / pidä lapsista, niin ei tykkää / pidä!
Piste
15 9 nimimerkille:
Äläpäs yleistä!
Itselläni ei edelleenkään ole lapsia, mutta miehelläni on 3 ihanaa lasta edellisestä suhteesta ja ei ne ole saaneet minua hulluksi eivätkä hullunpartaalle!
Wau oikeen kaikkitietävä liikenteessä.Joka nimikerkille yrität kertoa missä kaappi sieoo ja olet vain äippäpuoli joten tuntuu omituiselta.Mitäs jos sekaantuisit vain sellaisiin asioihin joista jotakin tiedät!!!
Ei kaikki tykkää omistaankaan.
Pahinta on jos tunnet syyllisyyttä vain väsymisestä.
Eivät lapsetkaan sitä haluaisi. Opettele sanomaan: olen hirveän väsynyt antakaa rauha.
Olin itse tässä ominaisuudessa, ettei lapsi ollut minun, kyllä koko perhe kilpaa syytti, vaikka he itse kohtelivat miten kuten.
Kun lapsi huusi, anoppi sanoi: tuo on vain pirullisuutta, lakkaa tai nostan sinut lumihankeen.
Hän itki kun ei saanut kengännauhoja paikalleen, ex-mieheni huusi sängystä vihaisena
Mitä nyt taas, mutta ei tehnyt elettäkään auttaakseen. Minä autoin.
Katkera paikka oli kun minä olin lopuksi se, joka pärjäsin parhaiten hankalan lapsen kanssa.
Näin voi käydä sinullekin. Eivät lapset sitten ärsytä tahallaan kun näkevät että toinen on kestokykynsä rajoilla.
Sinun lapsesi vaikuttavat vielä normaaleilta.
Kun et itseäsi syyllistä, teet hyvin.
Oikeasti pidin vieraasta lapsesta enemmän kuin omastani, usein tuntui siltä, vaikka tietty on väärin laittaa välikäteen ja oma elämä unohtuu.
Miehelläni on kaksi lasta, jotka asuvat jatkuvasti meidän luona, äidin kanssa ei juuri olla tekemisissä. Tiesin suhteeseen lähtiessä, että lapset tulevat mukana. Oli mietittävä etukäteen, olenko valmis siihen. Kaikkeen ja varsinkaan kaikkiin tunteisiin ei tietenkään voinut varautua etukäteen.
Sovittiin meidän suhteessa siitä, että ollaan kaikessa yhdessä. Tulot, menot, talo, lapset, kaikki on yhteistä. Se ei tarkoita sitä, että mies sälyttäisi vastuuta hänen lapsistaan minulle. Minusta vain oli helpompi lähteä tähän "kaikki tai ei mitään"-asenteella. Olisi hassua, jos pykätessä pesisin vain omat tai omat ja mieheni vaatteet. Tai että minun palkkani olisi suurimmaksi osaksi vain minun käyttööni ja mieheni maksaisi hänen ja lasten osuuden. Jos sille linjalle olisi lähdetty, olisi riitoja varmasti syntynyt siitä mikä on kenenkin vastuuta. Nyt kaikki on yhteistä.
Ja sen verran vielä, että lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa eroihin ja uusiin ja entisiin suhteisiin, eikä heitä pidä niistä syyttää tai rankaista. Toki olisi helpompaa, jos olisimme kaksin, mutta elämä ei mennyt niin ja nyt on otettva irti se mitä voi saada. Onneksi voin mieheni kanssa puhua ja hän ymmärtää, että minun tunteeni lapsia kohtaan eivät mitenkään voi olla samat kuin hänell. Perheeksi nivoutuminen on prosessi joka vie aikaa ja hän on tukenut siinä minua todella hyvin. Ja huolehtii siitä, että minä saan myös omaa aikaa ja tehdä mun omia juttuja.
Itku tuli tätä lukiessa, ihanaa että joillakin asiat toimii ja ne hoidetaan niinkuin aikuisten kuuluukin hoitaa.
Itselläni tilanne on toisin. Molemmilla on omia lapsia, mun lapset asuu meillä ja sitten on vielä se yhteinen lapsi. Kolme vuotta kulunut, emme asu virallisesti yhdessä koska mies ei vaan näytä haluavan yhteisestä lapsesta huollimatta.
Minä maksan lähestukoon jatkuvasti kaiken yksin, asumisen ja ruuan ym laskut.
Olen jatkuvassa tressitilassa koska rahani eivät vain yksinkertaisesti riitä viiden hengen perheen pyöritykseen ja mies tuhlaa omansa vain omiin menoihinsa. Omien lasteni kuluihin ja tapeisiin en koskaan ole häneltä pyytänyt tai vaatinut rahaa mutta maksaisi edes yhteisen lapsemme kuluja mutta ei... Kun otan asian puheeksi asiasta tulee aina riita ja olen vain rahaa ruikuttava ämmä jolle raha raha on pelkästään tärkeää... Olen yrittänyt ehdottaa että teemme yhteisen tilin josta maksaisimme edes asunnon ja ruuan mutta se ei käy miehelle vaan sama linja jatkuu aina vaan että kaupassa hän vippaa minulle pari kymppiä jos sattuu huvittamaan.
Ainainen riidan aihe on aina vaan raha vaikka yritän keskustella kaikesta nätisti. Tiedostan että meillä ei ole enään muuta ratkaisua kuin ero koska tilanne ei vaan muutu...
Alkuperäiselle kirjoittajalle tiedoksi omakohtaisen kokemukseni mukaan että lapset tiedostavat/vaistoavat sen että et pidä heistä ja siksi he käyttäytyvät niinkuin käyttäytyvät. Lapsi ei koskaan ole piruuttaan pirullinen! Meilläkin ne mun lapset ovat kuin hirviöitä miehen läsnäollessa ja sitten kun itse olen lasteni kanssa keskenään he ovat lähes kuin enkeleitä.
Anteeksi mutta ainoa vaihtoehto teilläkin on erota koska lapset kärsivät teillä niinkuin meilläkin... ja kokemuksesta tiedän niinkuin sinäkin sanoit että vuoroviikoin näkeminen koituu epäreiluksi kumppaniasi kohtaan eikä sellaista kestä kukaan... :(
Itselläni ei ole lapsia enkä kauheasti pidä lapsista. Miesystävälläni on 3 lasta, mutta he asuvat äidillään ja mies tapaa heitä yleensä kaupungilla n. kerran kuussa. Lapset ovat jääneet minulle aika vieraiksi. Ovat ihan mukavia lapsia kuitenkin, vaikka aika vilkkaita. Myös siskollani on kaksi vilkasta lasta, joita kestän vain pieninä annoksina. Ihmiset yleensä ihmettelevät miksi minulla ei ole lapsia ja jos erehdyn sanomaan, että en halua lapsia, minua pidetään ihan friikkinä.
En tiedä mitä suhteelle olisi käynyt, jos lapset olisivat asuneet myös miehen luona. Ei ole kiva olla täysin yksin ja kiva että on elämää ympärillä, mutta rankan työpäivän jälkeen meluava lapsilauma ja ehkä heidän kaverinsakin vielä siinä pyörimässä, ei kiitos.
Lapsissa on se hyvä puoli että kun niiden kanssa alkaa puuhasteleen ja jutteleen niin oppii paljon ihania asioita elämästä! Ihan muidenkin ihmisten lapset ovat minuakin herätelleet huomaamaan miten ihanaa voi joku asia, esine, eläin, kasvi tai vaikka vesisade ollakkaan! Ilman lapsia minusta olisi kasvanut tylsä aikuinen.
Omat lapseni ovat mahdollistaneet sen että olen saanut olla lapsellinen yli 40 vuotiaaksi saakka ilman ihmettelyjä. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja odotellaan nyt hetki tosikkona lastenlapsia jotta voi taas heittää kuperkeikkaa pihalla ilman että naapurit soittaa piipaa-autoa paikalle (niin jos vaan luut kestää kuperkeikkailut).
Hurmoshenkistä paskaa.
Ei äpäristä mitään opi. Nehän ovat vajaaälyisiä tolloja, joille joka hel-vetin asia on niin saa-tanan vaikea.
Eikä ihmisestä kasva tylsää ilman lapsia. Sitä on tylsä jo lähtökohtaisesti, jos niikseen käy. Yhdestäkään tylsimyksestä ei ole tullut kiinnostavaa tai hauskaa, koska on vääntänyt nahkapokaalin persvaostaan. Kuvittelet vain niin.
Jos et ilman lapsia uskalla olla leikkisä, vika on ihan omassa päässäsi. Huono itsetunto pitää olla, jos ei ole rohkeutta toteuttaa omaa luontoaan.
minulla 4 tyttöä 2v, 5v, 7v ja 10v tytöt ja
miehellä poika 10v biologinen ja 13vuotias ei biologinen tyttö
aina kun miehellä omat lapset paikalla niin silloin tuee riitaa mutta silloin kun apset poissa niin oi sitä ihanuutta. isö kerkee tekemään remonttia kun on lapset poissa ja saa multa apua. poika olis paljon isän apuna jos ei koko ajan olis isää pompottamassa. itse tunnen oloni aina syrjityksi. kun en saa rakkautta tuskin koskaan sitä kuullut. mieheni tykkää minun lapsista tosi paljon.
Olet sairas! Hae hoitoa..varmasti muut kumppanisi on myös saman huomannut!!
Suomessa taitaa lähes puolet avioliitoista päättyä avioeroon. Näin ollen siis jokaiselle meistä, joka avioliittoon joskus aikoo on noin 50-50 todennäköisyys päätyä avioeroon.
Muistakaahan te jotka niin pahasti karsastatte toisen puolison lapsia, että on yllättävän todennäköistä, että vielä jossain elämänne vaiheessa itse etsitte omie lapsienne kanssa uutta suhdetta.
"on yllättävän todennäköistä, että vielä jossain elämänne vaiheessa itse etsitte omie lapsienne kanssa uutta suhdetta."
Eron ymmärrän mutten sitä, että pitää yrittää vielä uutta suhdetta, kun lapsetkin on jo tehty.
Eli sinä et hae rakkautta, vaan siittäjää/breederiä? Melko kylmää, jos elämänkumppanin ainoa tarkoitus on toimia geenien levittäjänä.
Mulle on huomattavasti tärkeämäpää löytää rakas ihminen, jonka kanssa jakaa koko elämä. Tuleeko siihen lapsia, on kokonaan toinen asia.
Eihän suhde ole lasten tekoa varten vaan kumppanuutta varten. Avioliittojakin solmitaan, vaikka pari ei saisi lapsia. Minäkin menin aikoinaan naimisiin, vaikka minulle oli sanottu, että en saa lapsia. Ihmisellä on tarve jakaa elämänsä kumppanin kanssa. Minulla on lapsia, hyvä työ, kaunis koti ja silti eniten tässä elämässä kaipaan sitä kumppania tähän rinnalleni.
huh
Karsastaminen johtuu usein siitä ettei olla diplomaattisia ja jopa tahallaan käytetään lasta kiistakapulana.
"Lastenne kanssa", tunsin naisen joka ei antanut uuden miesystävän tavata lastaan, vaan piti nämä kaksi elämänsä osa-aluetta täysin erillään toisistaan, koska hän ei ollut tilivelvollinen mielestään edellisestä avioliitostaan. En tiennyt miten kauan jatkui ja miten lopulta kävi.
Vaikka kuinka epäonnistuisi, en ikinä ole ollut katkera toisen onnesta.
Exäni äiti selitti toivottomuuttaan, ei kannata mennä naimisiin koska avoliitosta on helpompaa erota, lapsia ei kannata tehdä, lisää työttömiä vaan.
Hän hallitsi mustasukkaisuudellaan, kielsin omaa lastani, jos joskus menet naimisiin älä ikinä vie vaimoa ja lapsiasi mummolle, vaan SUOJELE perhettäsi.
Aloittaja ei kertonut sukupuoltaan mutta:
Mitä etua on miehelle siitä, että puolisolla on entuudestaan lapsi? Miksi tällaisen naisen kanssa mies - etenkin mies, jolla ei ole lapsia itsellään - haluaisi ruveta parisuhteeseen? Mitä niin hienoa tällaisessa naisessa on, että vastaavaa ei löydy lapsettomista naisista?
Miksi helvetissä sinä menit suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa jolla on lapsia?
Eikö sulla äly riitä vai missä mättää? HALOO!
"Miksi helvetissä sinä menit suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa jolla on lapsia?"
Kysymys on ihan aiheellinen, mutta pitää nyt muistaa yksi asia:
Lapseton ihminen EI VOI MITENKÄÄN TIETÄÄ minkälaista on lapsiperheen elämä ennenkuin on kokeillut. Vaikka kuinka etukäteen funtsii sitä ja ajattelee, että kyllä siinä pärjää, niin sen näkee vasta sitten kun elää lapsiperheen elämää.
Eiväthän kaikki kestä edes ydinperheen arkea.
Itselläni on lapsi ja onnellinen perhe ja pidän perhettäni elämäni tärkeimpänä ja arvokkaimpana asiana.
En silti keksi yhtään järkevää syytä miksi minä olisin tässä nykyisessä tilanteessa, jos lapsi ei olisi omani. Isänä olemisesta saa paljon tyydytystä, mutta en näe mitään iloa olla isäpuoli.
Lapsiperheen illat kun menevät niiden lasten kanssa puuhastellessa, enkä välitä muuhastella muiden kuin omien lapsien kanssa. Minusta tämä perhe-elämä, jota elän, vaikka onkin minulle erittäin antoisaa, ei tarjoaisi minulle mitään jos olisin tullut tähän ulkopuolisena isäpuolena.
Uskon silti että tästä tietämättömänä olisin saattanut lähteä kokeilemaan sitä, mikäli tilanne olisi ollut samantyyppinen kuin AP:lla.
Silloin,kun puolisosi lapset on teidän luona sinun ei tarvitse pestä pyykkiä eikä laittaa ruokaa. Se on miehen tehtävä.Toimisiko hän niin,jos ne olis sun lapsia.Ei varmasti toimis.Nyt otat itseäs niskasta kiini ja kerrot,että homman täytyy muuttua. Eikä sulla ole mitään velvollisuutta ostaa heille myöskään mitään. Olet liian kiltti niinkuin minäkin,mutta tiedän kokemuksesta,että et tule kauaa jaksamaan tollaista touhua. Tsemppiä ja pidä itsestäsi huolta.
Komppaan riinaa, kyllä miehen täytyy ottaa täysi vastuu lapsistaan eikä jättää sitä puolisolle joka ei edes ole lasten äiti.
Asia täytyy vain ottaa puheeksi, aloittajan täytyy kertoa miehelleen että tuntee velvollisuudet hyvin raskaina, se miten mies osaa asiaan suhtautua on sitten ihan eri asia. Kunnollinen mies tukee tietysti puolisoaan tässäkin asiassa, ymmärtää eikä vedä herneitä nokkaan vaan ryhtyy toimeen asian selvittämiseksi. Sitten on taas niitä "toisia" miehiä jotka alkavat haukkumaan laiskaksi lehmäksi jne. Siinä vaiheessa kannattaa tosiaan miettiä onko se hyvä seksi sen arvoista että antaa miehen muiluttaa, monet muutkin miehet näet pystyvät tarjoamaan hyvää seksiä ja hyvää ihmissuhdetta ilman moisia rasitteita.
Btw, aloittaja on se toinen aikuinen perheessä joten pitäisi olla myös oikeus komentaa lapsia tukkimaan turpansa ja käyttäytymään, auttamaan kotitöissä mahdollisuuksien mukaan. Ja sen miehen pitää tukea tällaistakin toimintaa, pitää puolisonsa puolta lasten edessä.
Jos molemmat aikuiset seisovat tiukasti ohjeiden ja kasvatuksen takana voi tuon saada korjattua. Haluahan se vaatii ja ymmärrystä. Eikä se tarkoita ettei lapsia rakasteta tai lapsista välitetä vaikka heiltä vaaditaankin hyvää käytöstä ja kotitöihin osallistumista iän ja kykyjen mukaan, päinvastoin.
Meidän perheessä käytettiin ihan tavallista A4-arkkia johon kodin säännöt kirjoitettiin, lappu teipattiin keittiön seinään missä se oli joka päivä luettavissa.
- lapset syövät lautasensa tyhjiksi, kiittävät ruoasta ja vievät omat astiansa tiskikoneeseen, jopa 4-vuotias osasi nuo tavat.
- ruokapöydässä ei saa korottaa ääntään ja muutenkin turha metelöinti oli kielletty
- lasten tulee totella aikuisia eikä inttää vastaan
- kukin vei vuorollaan roskapussin roskikseen
- jokainen lapsi siivosi oman huoneensa perjantaisin ja sai sitä vastaan viikkorahansa
- tähtilista; kun teki jotain ylimääräistä hyvää sai tähden ja kun oli ansainnut riittävästi tähtiä sai sitä vastaan jotakin pientä kivaa. Kun kaikki olivat saaneet tähtirivinsä täyteen tehtiin palkkioksi ruotsinristeily porukalla.
En muista enää tarkemmin mitä kaikkea lapussa luki mutta tuohon tyyliin ja se toimi oikein hyvin kun säännöt oli kerrottu kaikille riittävän monta kertaa. Vanhemmat sisarukset tukivat pienempiä että homma meni heiltäkin hyvin. Voi jonkun vapaakasvattajan mielestä kuulostaa Hitlerin säännöiltä mutta ihan kodin perusasioita tuollaiset säännöt ovat, ei täällä missään pellossa pidä elää tai tulee ongelmia myöhemmissä elämänvaiheissa. Toki säännöissä oli toisinaan poikkeuksia, poikkeusluvalla. Ei saa olla liian joustamaton myöskään :)
Sinä se olet melkoinen mestari miesvm67 järki päässä ja jalat maassa. Suunnattomasti ihailen sinun tyyliä ja kaikkea. Jos tuntisin sinut ja tulisit vastaan nostaisin hattua tosi korkeelle. OTTAKAA KAIKKI OPPIA;EI NÄIN HIENOJA AJATUKSIA JA KOMMENTTEJA OLE AINA TARJOLLA:
Olet hupno ihminen, onneksi sua ei toisen ole pakko sietää ja katsella.
Nyt, nyt, miten voi olla näin.
Millainen lapsuus ap:llä on ollut ja mitä hän olisi toivonut. Onko joutunut kokemaan vanhempiensa eron vai ei.
Näitä eronneita Suomessa on valtavasti ja eronneilla melkein aina myös lapsia edellisistä suhteistaan.
Mistähän tämänkin isän löysit matkaasi, et luultavasti ainakaan kotoaan ja lastensa luota, missä hänen paikkansa olisi ollut huolehtimassa perheestään.
No kuten kerroit sänkyhommat ovat niin ihania miehen kanssa, mutta perheeseenne et haluaisi hänen lapsiaan, haluaako hän nyt vai laitetaanko hänet pakolla välittämään, joka kylläkin ihan oikein kaikille luusereille.
Jos ja kun minulla olisi valtaa näihin eroajiin, veisin heiltä kaikki seksuaaliset halut pois ja kokonaan
ei uutta kumppani silloin kun on lapsia. Sillä todella tuo lapsiperheen arki vie äidin seksihalut, koska lapset todella ovat tosiasia, jonka mukaan joudutaan elämään näitä ruuhkavuosia. Lapset tarvitsevat vanhempiaan moniin asioihin ja pitkään.
Sanonkin näitä eronneita karkuteiksi, josta pitäisi olla sanktioita. Ei osata elää perheen kanssa, toinen alkaa luistaa tehtävistään ja niin sitä joudutaan ikään kuin eri raiteille. sitten etsitään tätä uutta petikumppania. Onneksi tässä tilanteessa useimmiten tulee yhteishuoltajuus ja nyt tämä karkurikin joutuu edes muutaman viikonlopun antamaan lapsilleen.
Toki tämä, että siellä on sitten tällainen laisesi lasten vihaaja, kyllä nämä lapset aistivat sen.
Joten on tärkeää sinun miettiä, minkälaisen lapsuuden olet saanut ja miksi näiden lasten tulee kärsiä sinun vuoksesi.
Kun eroperheen lapsi itkee ikäväänsä tai sanoo, että kukaan ei rakasta häntä, kyllä se ravistaa ainakin minua. Toki minulla riittää näille lapsille syliä ja myös aikaa olla heidän kanssaan kuunnella, leikkiä , laittaa nukkumaan iltasadun kanssa ja unilelut vierelle.
Kasvavat lapset muuttuvat ja pitävät melua vielä enemmän tai eivät toimi kuin robotit mielesi mukaan, mutta toimitko tai oletko toiminut itse, kuinka on.
Nämä lapset tarvitsevat sitä omaa vanhempaansa lähelleen, onko se väärin, en usko kenenkään odottavan sinulta mitään lahjojen ostoa tai suurtakaan hoitoa, viisain ratkaisu olisi, että et ole ollenkaan paikalla kun lapset ovat isänsä luona.
Tuleekin mieleen oletko joutunut miehen lumoihin niin, että hän suorastaan hyväksikäyttää sinua lastensa hoitajana, kuten on toiminut entisessä perheessäänkin ja näin perhe ajautui eroon.
Monesti äitejä syytetään erosta, mutta tosiasia taitaa usein olla se, että isät lähtee omille teilleen ja jättävät äidit yksin lasten kanssa jatkuvasti, kyllä se saa äidin hakemaan eroa. Toki heillä saattaa olla odotuksia, että uusi kumppani olisi isänä lapsille, aika usien turhaa luulla, vain harvoin nämä onnistuu.
Lapset kuuluvat normaaliin elämään, muutoin kansakunnilla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta.
Tämä elämä ei voi olla yhtä ilonpitoa ja juhlaa.
Ei ole lakiin kirjoitettuja sääntöjä mitä äitipuolen pitää tehdä. Jotenkin hämmästyttää miten helposti naiset yhä huijaantuvat talousorjiksi avioliiton varjolla. Ensisijainen vastuu lapsista on tämän omilla vanhemmilla. Vanhemman uuden puolison rooli on olla vanhemman uusi puoliso, ei muuttua kodinhoitajaksi ja lapsenhoitajaksi.
Niinpä. Ap on itse ruvennut keinoemon rooliin. Miksei isä jäänyt hoitamaan lapsiaan kun olivat kipeinä? Pakkaisi ap kamansa ja menisi joskus lapsiviikoksi kylpylään tai lomalle. Saisi isukki hoitaa hedelmänsä.
Mitähän aapeelle kuuluu näin kuuden vuoden jälkeen?